KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Muistatteko, kun aloitin alkuvuodesta maailman hitaimman elämäntapamuutoksen?

Vuoden tavoitteeksi otin lähinnä järkevän ja jaksamista lisäävän liikuntamäärän löytymisen. Siis tämä ei olisi minusta kovinkaan vaikea temppu, jos aikaa olisi rajattomasti. Mutta kombinaatiolla kolme lasta+epäsäännöllinen työ+oma elämä (ja sitten ne parisuhde, ystävät, liikunta) ei voi vain valikoida kuntosalien ja tanssikoulujen tuntivalikoimista itselle noin vain inspiroivaa liikuntapalettia.

En edes usko ihan siihen, että liikunta voisi aina olla sellaista yhtä ilotulitusta. Joskus lenkki on vain vedettävä läpi, vaikka ei yhtään huvittaisi lähteä. Yleensä sen jälkeen kun vain jaksaa paremmin. Olen todella harvoin jättänyt elämässäni yhtään suunniteltua liikuntasuoritusta tekemättä ihan vain saamattomuuden vuoksi. 

Olen kyllä käynyt läpi senkin ortoreksisen liikuntavaiheen, jossa liikunta ei enää palauta, vaan lisää kuormitusta. Samoin on käynyt, jos kovin stressaavassa työtilanteessa yrittää jokaiseen väliin mahduttaa urheilua, eikä se ole tuonutkaan enää lisää virtaa.  Ylikunto on sekin ehtinyt tulla tässä elämässä tutuksi.

Tänä vuonna olen alkanut hakea tietoisemmin tasapainoa myös liikunnan osalta - ja se tuntuu vihdoin tänä syksynä löytyneen. Optimaalinen ja ihanteellinen liikuntaviikko-ohjelma on tässä elämäntilanteessa helppo toteuttaa, mutta antaa myös lisää energiaa. Eikä siis ole haitannut, että välillä on ollut ihan oikeesti kivaa urheilla!

Viikko-ohjelmani sisältää

*Kaksi 45min juoksulenkkiä (ulkona, jos kiire) salin juoksumatolla, jonka perään yritän kerran viikossa ottaa fustran tai step-aerobicin, joka onneksi löytyy kotisalini Forever Järvenpään aamutunneista.

*Perustimme tänä vuonna oman entisten voimistelijoiden ryhmän, jonka kanssa treenaaminen on ollut mahtavaa! Harjoittelemme myöhään maanantai-iltaisin 1,5 tuntia täällä kotikulmilla. 

*Fustra-treenejä olen sopinut syksylle viisitoista. Sellaisilla viikoilla, kun fustraa ei ole, fustraan toisen viikottaisen juoksulenkin perään. 

Eli normiviikoilla liikuntakertoja kertyy kolme 1,5 tunnin pätkää. En ole kokenut, että nämä veisivät kohtuuttomasti aikaa kodilta tai työltä, vaan nimenomaan lisäävät jaksamista ja toki tukevat myös painonhallintaa. Viikonloppuisin liikun lasten kanssa, mitä luonnollisesti kullekin viikonlopulle kehkeytyy. En halua tukkia viikonloppuja urheilulla, koska sinne jää joskus töitä ja ystäviäkin olisi hyvä joskus nähdä. 

Joskus tekisi mieli urheilla enemmän, mutta toppuuttelen itseäni. En halua totuttaa kehoa enää liikuntamääriin, jotka eivät ole realistisia ylläpitää. 

Kirjoitin fustrasta ja miksi olen valinnut sen lajikseni aikaisemmin täällä.  Vaikka tarkoitukseni ei ollut alkujaan kehittyä, vaan voida hyvin ja ylläpitää työkuntoa ja ryhtiä, niin pientä edistymistä puolen vuoden aikana on tästä huolimatta tapahtunut. 

Lyhyen juoksumatolla tapahtuvan lämmittelyn jälkeen fustrassa tehdään hetki avaavia liikkeitä. Liikkeet valitaan sen mukaan, missä paikoissa on eniten jumeja ja haetaan samalla keskivartalon kannatusta. Olen saanut avausliikkeissä lisää liikelaajuutta tekemiseen. Eli en myöskään kipeydy niskahartiaosastosta enää kovin nopeasti, vaikka kyhjötänkin yhä paljon koneella.

Voiman tasapainottaminen reisistä pakaralihaksiin on ollut koko vuoden teema. Tittidiii! Olen edennyt kahdelta yhdellä jalalla (ja sen pakaralla) tehtäviin harjoituksiin. 

Ei mulla mitkään fitness-pakarat ole, mutta tsemppiä pakaratreeneihin on tuonut ihan oikea tavoite; vahvemmilla pakaroilla pääsee  hyppäämään voikkaohjelmissa korkeammalle.

Keskivartaloharjoitteluun on tullut mukaan isommat painot.

Liike näyttää suhteellisen yksinkertaiselta ja teen sitä joskus keskenänikin. Omavalmentaja Kimmo tuo treeniin puolet enemmän tehoja, kun liikeradat selkeytyvät ja tehokkaita toistoja tulee enemmän. Keskenäni fustratessa päästän itseni välillä vähän helpolla, kun en huomaa kaikkia vääriä asentoja. 

Näissä painojen kanssa tehtävissä liikkeissä voima lähtee siis keskivartalosta. Kädet ovat vain sivuosassa. Olen saanut syksyn aikana ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen tuntuman alavatsalihaksiin. 

Toivomuksestani olemme juosseet aika paljon, yleensä kolme lyhyttä spurttia tunnin treenin aikana.

Juoksuasennon kohentumisen huomaa parhaiten, kun heti treenin alussa asento hakeutuu matolla oikeammaksi. Aikaisemmin tämä tapahtui vasta viimeisellä juoksuosiolla, kun olin fustrannut ylävartaloni suoremmaksi. Ehkä lihasmuistiin on tarttunut jotakin matkan varrella!

Nyt minulla on tavoite ylläpitää tätä sopivalta ja energisoivalta tuntuvaa liikuntarytmiä ilman suurempaa lisästressiä. Tavoitteena voisi olla myös yritys sateisina saliaamuina suunnata nopeammin kotiofficelle. Joskus salin pehmeä sohva houkuttaa, kun tässähän voi hyvin vastata meileihin. Sitten huomaat lukevasi Seiskaa ja onkin jo se kiire!

Oletko miettinyt, millainen olisi sinun optimaalinen liikuntaviikko, mikä onnistuisi perusarjessa?

Lisää tietoa ja tarjouksia fustrasta Forever-klubeilla täältä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat