Kun on pyristellyt vuoden pois aktiivisesta laihduttamisesta ja ruokaan liittyvistä säännöistä, tuntui ristiriitaiselle luoda itselle ruokaan liittyviä uusia rutiineja. 

Edes sitä yhtä uutta, muutoksiahan olen tehnyt koko entisen elämäni. Silti tein vuoden alussa yhden, mutta vain yhden muutoksen, josta suhteellisen helposti on tulossa osa tapaani elää.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, yltiöpäättinen dieettien kokeilu ja ravinnosta lukeminen myös opettanut paljon omasta kehosta. Tiedän, mitkä ruuat saavat jaksamaan, verensokerin pysymään tasaisena. Toisaalta tiedän myös comfortfood-sushilounaan, joilla saan sen kimuraisimman kansijutun käännettyä voitoksi.

Pääasiallisesti pyrin syömään näin; tilanteen ja tarpeen mukaan ilman suurempia rajotteita tai ruokalistauksia. Aika luonnollisesti tilanne on mennyt niin, että liikuntapäivinä syön useammin sushia ja otan lautaselle pastaa. Muina päivinä valitsen vähän useammin salaatin tai keiton. 

Tältä pohjalta mietin vuoden alussa, minkä omaa hyvinvointia lisäävän muutoksen voisin tänä vuonna tehdä? Viime vuonna onnistuin liikuntarytmin muokkaamisessa niin, että se luo hyvinvointia ja tukee jaksamista noin elämässä yleensäkin.

Voisikohan ruokailulle edes tehdä samaa temppua pienemmässä mittakaavassa, niin ettei homma lähtisi taas käsistä?  

Ennen kuin kerron tarkemmin vuoden alusta tekemästäni muutoksesta, haluan painottaa, että en halua sädekehää pääni päälle.

Jos olin näpäyttänyt itseäni jokaisesta kerrasta, jolloin olen miettinyt laihduttamista tai saanut itseni kiinni tekemästä dieettisuunnitelmaa, niin olisin mustelmilla koko nainen. 

Mutta. Tittidiii! Kansi uusiksi! Päätin vuoden alussa lisätä oikeasti kasvisten syömistä.

En siis tehnyt päätöstä, että pitäisi lisätä kasvisten syömistä. Vaan mietin oikeasti, miten voin lisätä kasvisten syömistä arjessa ja miksei juhlassakin.

Käytännössä lounaalla kasvisten syöminen ei ole ollut minulle tässä elämässä ongelma. Valitsen aika usein salaatin erilaisilla lisukkeilla, jos syön ulkona.

Kasviksettomuus liittyy enemmän kotona syötyihin lounaisiin ja päivällisiin. Eli suomeksi ihan vain laiskuuteen, sillä kasvisten pilkkominen vie aikaa, eikä varsinaisesti houkuta työpäivän jälkeen tai kesken kirjoitusprosessin. Pilkon lähes aina lapsille kurkkua ruuan kylkeen, mutta isompien salaattien tekeminen on varsinkin talvella jäänyt viikonloppuihin.

Mietinkin vuoden alussa käytännön kannalta, miten kasvisten ja juuresten pilkkomisesta tulisi vähemmän vaivattomampaa ja miten yleinen puolen kilon päiväsuositus tulisi täyteen.

Nyt kun kasvislisäyskokeilua on nyt takana reilu kolme kuukautta uskallan listata, millaiset keinot ovat toimineet kasvisten lisäämiseen meillä ja meikäläisellä. 

1. Pilkkomispäivät

Pilkon kaksi isoa rasiaa porkkanoita, kukkakaalia ja kurkkua sunnuntaisin, kun teen päivällistä ja yhtä ruokaa pakastimeen seuraavalle viikolle. Toinen pilkkomispäivä on keskiviikko-ilta, jolloin syömme yhdessä iltapalan (harrastusten vuoksi emme voi syödä joka päivä yhdessä, mutta meille on spotattu eri aterioita viikon ajalle, jolloin syömme aina yhdessä). 

Näin ollen, kun minä tai lapset odottelemme kukin yhdessä tai vuorollaan päivällistä, niin pahimpaan nälkään tulee vedettyä kasviksia, eikä jotakin muuta. Olen huomannut, että pilkkomispäivistä on pidettävä lähes orjallisesti kiinni, muuten menee taas maanantaina kurkkuhommiksi. Tämä onkin ollut tärkein muutos tässä prosessissa. Jos kamat eivät ole valmiina jääkaapissa, kiireessä niitä ei tule pilkottua, eikä syötyä.

2. Lounaspaikat

Lounasta viikosta riippuen noin 2-3 päivänä ulkona. Kuten sanottu lounaat eivät ole olleet jaksamisen kannalta ongelma, sillä usein ulkona lounaaksi on helppo valita ruokaa, joka on hyvää ja terveellistä, eli pitää myös verensokerin tasaisena ja auttaa jaksamaan. Vuoden alusta olen pyrkinyt syömään lounaan niin usein, kun mahdollista tällaisissa paikoissa. Superbowl, Pupu ja monet salaattilounasannokset olen todennut vallan toimiviksi, mutta ennen kaikkea myös hyvän makuisiksi. Elämä on liian lyhyt huonoille lounaille!

3.Vihersmoothiet 

Voin sanoa rakastavani yhtä vihersmoothieta. Se on Joe & Juice -ravintolan Joe´s green mile. Esitinkin alkuvuodesta itselleni kysymyksen? Miksi en sopisi useammin treffejä tuohon kyseiseen ravintolaan, kun kerta kyseessä on terveellinen tuote, josta oikeasti pidän?

En keksinyt oikeastaan yhtään järkevää syytä (tai no onhan smoothie kallis, 7,5 euroa), joten olen tehnyt treffejä Joesiin itseni ja muiden kanssa aikasempaa enemmän.

4. Aamut - drink your greens

Olisi ihana todeta, että alkuvuoden aikana olisin ihastunut niin tähän vihannesten pilkkomishommaan, että nykyisin teen itselleni joka aamu vihersmoothien ennen kuin muu perhe herää. Not.

Mutta olen surauttanut blenderissä kannullisen vihersmoothieta kaksi kertaa viikossa - keskiviikkoisin ja sunnuntaisin muun pilkkomisen ohessa. En ole onnistunut vielä täydellisesti kopioimaan tuota Joe´s green milen reseptiä, joten smoothieni on vielä tuotekehittelyvaiheessa. Positiivista tässä on ollut se, että keskiviikolta ja sunnuntailta on jäänyt seuraaville aamuille lasillinen vihersmoothieta, joten kahtena aamuna viikossa olen juonut osan vihreistäni heti aamusta.

5. Kasvisproteiinit

Kolmen kuukauden aikan olen huomannut, että mitä enemmän kasviksia olen syönyt, sitä enemmän liha on alkanut välillä tökkiä.

Huomaan, että olen luontaisesti alkanut valita useammin lautaselle kasvisproteiinia (pavut, pinaatti), mikäli sellaisia on tarjolla.  

Viime aikoina olen innostunut hakemaan salaatin Prisman salaattibaarista, jossa valikoimissa on myös hummusta ja falafel-pyöryköitä.

Tämä annos ei nyt ole kauppareissun jäljiltä kaunein,mutta päihittää monien lounaspaikkojen salaatit. 

Koska kyse ei ole edelleenkään laihduttamisesta en ole kytännyt painoani, vaan keskittynyt kuuntelemaan oloani. Ei varmaan ole mikään uutinen, että viikoilla, jolloin olen syönyt kasviksia ja valinnut lautaselle enemmän kasvisproteiineja ja kalaa, olo on ollut kevyempi ja aineenvaihdunta toiminut paremmin. 

Nyt jään katsomaan, milloin pilkkominen muuttuu automaatioksi ja elämäntavaksi. Kasviksia ja juureksia kun tulee kyllä syötyä, kunhan niitä on (helposti) tarjolla.

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat