Kun Cheek päätti vuonna 2014 toisen Olympiastadionin keikkansa, uskon, että kyynelehtivä artisti tiesi, että kyseessä oli kerran elämässä -kokemus.

Kun kuulin Cheekin lopettavansa uransa, olin huojentunut, että niin sanottu saaga haluttiin päättää Lahdessa, eikä Olympiastadionilla. Näin Cheekend 2014 jäi muistoihin omana kokemuksena myös sen yleisössä kokeneille.

Jotka epäilivät Lahden mäkimontun toimivuutta keikkapaikkana vakuuttuivat varmasti viimeistään, kun näkivät eilen kokonaisuuden paikan päällä. Illan pimetessä korkeuksiin valoineen nousevat hyppytornit toivat ainutlaatuisen tunnelman. Se takasi, että tämän Cheekendin Valot sammuu -päätöskeikka jäi varmasti kaikkien mieliin omana kokonaisuutena.

Kokonaisuudessaan eilinen jättikeikka olisi peitonnut jopa useiden kansainvälisten artistien stadionkeikat. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Kuitenkin niin, että Cheekillä oli esiintymisen vaatima vapaus ja tila.

Vaikka ympärillä tapahtui, niin Jare näytti lavalla varmalta ja rennolta. Tuhansien keikkojen kokemus näkyy isolla hetkellä, mutta mikoroilmeistä saattoi nähdä, että Cheek antoi jokaisessa kappaleessa ja hetkessä kaikkensa. 

Vaikka Lahden keikka oli oma kokonaisuutensa, niin siitä saattoi nähdä, että Cheekin työryhmä on kehittynyt jättikeikkojen toteuttamisessa. Erityisesti valaistus oli tällä keikalla tarkoituksenmukaisempaa ja tuki kokonaisuutta paremmin kuin stadionilla neljä vuotta sitten.

"Tuhansien keikkojen kokemus näkyy isolla hetkellä"

Katsoimme keikan B-katsomossa, jossa suuren kerrostalon kokoisen lavan tapahtumat näkyivät sivulta ja vain osittain kapeammalta sivuscreeniltä. Monet lavan sekä tanssijoiden koreografioiden kokonaisuudet hienot näkyivät paremmin tänään, kun katsoin keikan uudelleen Ruudusta, jossa kuvakulma oli enemmän suoraan edestä.

Tunnelma ei tietenkään taas tavoitu ikinä television kautta samalla tavalla kuin livenä. Näköyhteydet ovat toki kaikkien isojen stadionkeikkojen ongelma.

Itse settilista oli lähes kokonaan hittitykitystä, joten keskityin eilen joraamaan ja fiilistelemään musiikkia Cheekin kanssa. TV-versioissa keskityin muihin yksityiskohtiin.

Eilen kuultiin: 

1. Intro 

2. KUKA MUU MUKA

3. FIILIKSISSÄ

4. SOKKA IRTI

5. JIPPIKAYJEI 

6. CHEKKONEN

7. KAIKKI HYVIN & ALL GOOD EVERYTHING

8. TUHLAAJAPOIKA

9. LIEKEISSÄ

10. JOSSU

11. AVAIMET MUN KIESIIN 

12. TINAKENKÄTYTTÖ & NÄÄ YÖT EI ANNA ARMOO

13. SÄ HUUDAT 

14. SILLAT

15. ANNA MÄ MEEN 

16. KEINU

17. SINUHE

18. YHTÄCCII

19. ME OLLAAN NE

20. XTC

21. LEVEELLÄ

22. FLEXAA

23. NIILLE JOILLA ON PAHA OLLA

24. KYYNELEET

25. ENKELIT 

Encoret

26. MITÄ TÄNNE JÄÄ

27. TIMANTIT ON IKUISIA

28. ÄÄRIRAJOILLE

29. VALOT SAMMUU

Cheekin kaksikymmentä vuotta kestänyt ura sai eilen Lahdessa arvoisensa päätöksen. Vähempää tuskin kukaan häneltä odottikaan.

Eilen tein myös ennen keikkaa osaltani viimeisen haastattelun räppäri-Cheekistä. Hän totesi, että keikan jälkeen Cheek on vapaa. 

Kaikkea hyvää Jare. Ja kiitos Cheek (1998-2018).

Lue myös: Oliko Cheekin lopettamispäätös rohkea vai vain järkevä?

Keikkakuvat Julius Konttinen ja Henri Juvonen

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat