Kirjoitukset avainsanalla Kape Aihinen

Otimme kuopuksen pois tiistaina päiväkodista. Keskiviikkona 8 -ja 11-vuotiaat lapset jäivät kotikouluun.

Sen verran kotona sairaiden lasten kanssa töitä tehneenä tiesin, että tärkeintä olisi luoda joku päivärytmi. Kirjasimme ne ylös ja iskimme jääkaapin oveen.

Tiivistettynä selvitimme lapsille, että kouluaika on kouluaikaa etäopiskelussakin, jolloin lasten puhelimet on takavarikoitu. Myös muutama happihyppely ja ruokailut pyörivät kotikoulussakin normaalisti.

Päiväkoti-ikäisten ulkoilutuksista otimme naapuriperheen kanssa kopin. Eilen aamulla minä olin tyttöjen kanssa kaksi tuntia ulkoilemassa, iltapäivästä mieheni. Tänään naapurit hoitavat ulkoilutukset ja meillä on mahdollisuus tehdä hieman pidempi työpäivä.

Näin perjantaina voin varovasti sanoa, että viikko on mennyt kohtuullisesti. Tietysti töitä jää tavallista enemmän viikonlopulle. Kuopuksen ruutuaika on myös paukkunut moninkertaisesti. Työt ovat keskeytyneet satoja kertoja siihen, kun kolme huutaa äitiä; auttamaan läksyissä, pyytänyt Wilmasta lisätehtäviä, pyytänyt pelaamaan tai vaihtamaan Netflixistä toisen ohjelman, pyyhkimään pyllyn, lupaa lähteä ulos tai kaverille.. Olen myös pelkästään tämän aamupäivän aikana joutunut kieltämään levittämästä liikaa voita, hakemasta jääkaapista limpparia keskellä päivää tai pelaamaan sählyä kesken läksyjen tekemisen.

Meillä lasten lähikontaktit rajoittuvat tällä hetkellä muutamiin kavereihin.
Meillä lasten lähikontaktit rajoittuvat tällä hetkellä muutamiin kavereihin.

Toisaalta olen korottanut ääntä vain muutaman kerran. Miehen kanssa olemme ottaneet vain kaksi kertaa kevyesti yhteen, kumman on työtehtävä on tärkeämpi juuri nyt. Lapset ovat myös olleet enemmän kolmestaan. Naapuruston lapset ovat olleet piilosta ja muita pihapelejä iltaisin. Mieheni on löytänyt itsestään Kape Aihisen ja on innostunut opettamaan ruuanlaittoa myös lapsille. Minä puolestaan kannoin korteni kekoon ja  opetin heidät eilen katsomaan This is us -sarjaa (selvitin eilisen jakson ajan lapsille juonenkäänteitä). 

Parhaimmillaan tämä epätavallinen ajanjakso voi lähentää perheitä. Mutta aivan varmasti myös avioerotilastot kasvavat, aivan kuin lomien jälkeenkin. Lomien huolettomuuden sijaan, kun nyt on saatava arki ja työt pyörimään epätavallisissa oloissa. 

Viikon aikana olen myös huomannut, että korona-aika saattaa jakaa myös sukupolvia – jopa kaveriporukoita eri leireihin.

Osa riskiryhmään kuuluvista on viitannut kintaalla hallituksen pyynnölle olla kotona.Meidänkin kauppakeskuksen kahvilassa riskiryhmäläisiä istuskeli eilen aamulla sankoin joukoin. Olemme kavereiden kanssa päivitelleet tuon ikäluokan edesottamuksia. ”Kotona on tylsää”, ”Minua ei ole ennenkään kukaan määrännyt” ja muut karanteenirikkureiden ukaasit ovat kuin märkä rätti meidän naamaan, joiden pitäisi pitää yhteiskunta pyörimässä kotoa käsin.

Ja heidän etua ajatellen!

Ja kun kyseessä on myös meidän, eli monen +70 -vuotiaan, oman lapsen tai lapsenlapsen terveys. Jos koronapiikki nousee kerralla liian suureksi niin teho-osastoille emme mahdu myöskään me, jos sattuu onnettomuus tai mikä tahansa kiireellisen hoidon tarve. 

Toinen asia, joka on aiheuttanut meidän perheellisten keskusteluketjuissa polemiikkia, on lasten päivähoito. Kaikilla on siihen yhä oikeus, mutta hallituksen mukaan olisi parasta pitää lapset kotona, jos vain mahdollista. Tämä on mahdollisuus aiheuttanut monenlaisia tulkintoja sekä päiväkodeissa, että myös meissä vanhemmissa. Osa vie lapsensa yhä hoitoon heppoisimmin perustein. Toinen tekee kaikkensa, jotta saisi pidettyä lapset erillään muista. 

Tietenkin se, että toiset etätyöläiset vievät lasta päiväkotiin, aiheuttaa epäoikeudentunteita niissä, jotka säätävät lasten kanssa kotona. Tulee mieleen ilmastonmuutoksen ehkäisy, en minäkään, jos ei muutkaan..

Itse ajattelen, kuten muutenkin yritän elämässä ajatella ja opettaa; teen tässä tilanteessa kaikkeni, mitä osaltani pystyn. Toivottavasti se riittää.

Rauhaa kaikkien viikonloppuun!

 

Kommentit (1)

Corporate Finance Homework Help
1/1 | 

Finance is an extremely significant region in our day by day lives. Without this we can't oversee so we need to find out about this appropriately. These days the corporate world has become an indivisible piece of our day by day lives, particularly because of the workplace and work structure and culture. Corporate Account has become a critical and dubious territory that we have to ace fastidiously. Corporate money is a subject that has an uncommon incentive in regions like Administration, Banking, Venture, Stock trade, etc. We at My Assignment Help provides assignment help and project help for those students. Come visit us at our website.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Blogiarkisto

2020
2018
2017

Kategoriat

Instagram