Kirjoitukset avainsanalla R.I.P

Kirjoitin joskus, kun suomalaisia tähtiämme on menehtynyt, että olen arkaillut kirjoittaa heistä muistoja. Se on tuntunut omaisten yksinoikeudelta ja jollain asteella kuoleman gloryhunttaamiselta.

Vielä absurdimpaa olisi alkaa muistella tyyppiä, jonka olet nähnyt kerran koriskentällä, joten jätän sen nyt kaiken kunnioituksen nimissä tekemättä. 

NBA-legenda Kobe Bryantin, 41, ja hänen 13-vuotiaan tyttärensä Giannan sekä seitsemän muun hengen vaatinut helikopterionnettomuus oli kuitenkin tragedia, joka vei kyllä meikäläisenkin yöunet. Varsinkin kun oma puoliso on tulossa sieltä suunnalta työmatkalta, eikä kone ole saanut lentolupaa huonon sään takia, niin yöllä omatkin ajatukset alkoivat kiertää vielä villimmin kehää.

Elämä kun on yhtä hauras ja sattuman varassa olit kansallissankari tai et. Joka tapauksessa Pohjois-Amerikka menetti heistä yhden merkittävimmän. 

Kobe Bryant oli niin suuri tähti, että hän edusti lähes kaikille urheilufanille jotakin. Minulle hän oli tyyppi, jonka ansiosta ymmärsin, miten suuri ja merkittävä laji koripallo on Pohjois-Amerikassa. Bryantin molemmat pelinumerot 8 ja 24 on jäädytetty Staples Centerin, Los Angeles Lakersin kotihallin, jossa eilen illalla oli Grammy-gaala. Koben merkityksellisyydestä amerikkalaisilla kertoo myös se, ettei ollut juuri puheenvuoroa, jossa häntä ei olisi mainittu. Gaalan juontanut Alicia Keys ja laulaja Lizzo omistivat heti alussa ohjelmanumeronsa koripallotähdelle.

Vuonna 2014 Kobe Bryantin pelinumerot 8 ja 24 eivät luonnollisesti olleet hallin katossa.
Vuonna 2014 Kobe Bryantin pelinumerot 8 ja 24 eivät luonnollisesti olleet hallin katossa.

Olen ollut kaksi kertaa katsomassa Staplesissa Lakersien kotipeliä. Jälkimmäisellä kerralla Koben, joka pelasi koko 20-vuotisen NBA-uransa Lakersissa, puuttumisen huomasi ja tunnelma hallissa oli vaisumpi. Kobe oli lopettanut edellisenä keväänä ja seura ei ollut saanut hankittua tilalle yhtä suurta johtotähteä. Tai Koben kaltaista seuraikonia tuskin pystyy paikkaamaan kukaan. Sittemmin Lakers osti LeBron Jamesin ja se nosti lippujen hinnat taivaisiin. Emme raskineet viime reissulla mennä katsomaan, onko hän saanut Lakers-hallin taas entisenlaiseen hurmokseen.

Meidän jannu sai Koben pelipaidan matkamuistoksi. Kuva otettu vuonna 2016 Walk of Famelta.
Meidän jannu sai Koben pelipaidan matkamuistoksi. Kuva otettu vuonna 2016 Walk of Famelta.

Minun heikkous ovat nämä Jenkkilän urheiluareenoiden fanikaupat. Kobyn numeroilla 8 ja 24 myytiin tuotteita vielä uran päättymisen jälkeen.
Minun heikkous ovat nämä Jenkkilän urheiluareenoiden fanikaupat. Kobyn numeroilla 8 ja 24 myytiin tuotteita vielä uran päättymisen jälkeen.

Jos mahdollista entistä traagisemman onnettomuudesta tekee se, että uran päättymisen jälkeen Kobe ja juuri ammattikoripalloilijan urasta haaveileva Gianna-tytär viettivät paljon aikaa yhdessä. Kobe ilmeisesti oli vahvasti mukana tyttärensä koripallojoukkueen valmentamisessa ja koripallopeliin he olivat matkalla myös sunnuntai-aamuna. Myös joukkueen päävalmentaja menehtyi turmassa.

Kobella ja Vanessa-vaimolla oli neljä tytärtä, joista vanhin on 17 ja nuorin syntyi viime kesänä. Kun uutiset eilen tulivat, pelkäsin ensin, että onko turmakopterissa ollut Kobe ja lapset? Jokaisen äidin painajainen menettää kaikki. 

Vaikka Kobe ei ollut mikään pyhimys, niin en pysty lukemaan kuivin silmin, miten kauniisti Kobe kirjoitti Instagramissaan tyttäristään ja vaimostaan. Ehkä tämän sinkoilevan ajatusvirtani pointti on, että jos maanantai tuntuu liian maanantailta niin kannattaa käydä lueskelemassa ja katsomassa perhekuvia Koben Instagramissa (kobebryant). Sen jälkeen tuntuu etuoikeuteltulta, että sai herätä rakkaittensa kanssa tähänkin viikkoon. 

Etuoikeutettua viikkoa siis meille kaikille!

Aikaisemmat;

R.I.P Hanna-Riikka Siitonen

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En koskaan tavannut kohuotsikoista tuttua Matti Nykästä.

Sen sijaan tapasin useamman kerran miehen, jolla oli alkuun hieman pälyilevä katse, ja joka vastaili hieman epävarmasti hänelle esitettyihin kysymyksiin. Koska tapasimme harvoin, luottamus hänen kanssa piti rakentaa joka kerta uudelleen.

Miten ja kuka hänet oli kuhunkin tapahtumaan tai tv-ohjelmaan saanut paikalle, oli varmasti joutunut suostuttelemaan hetken. Aina kun tapasin Matti Nykäsen tuntui, kun hän olisi halunnut olla missä muualla tahansa kuin salamavalojen ristitulessa.

Mutta siellä Matti seisoi sinäkin lauantai-päivänä, lastenvaateliikkeen avajaisissa. Yllään vaaleansininen Tommy Hilfigerin neule ja farkut. Matti istui askartelemassa korttia muiden vieraiden tavoin lapsille tarkoitetussa minipöydässä.

Oli ehkä kevät vuonna 2011, olisimmeko tehneet pääsiäiskortteja?

Matti seurusteli tuolloin Susanna Ruotsalaisen kanssa ja tuo taisi olla ainoa tilaisuus, jossa näin heidät yhdessä. He vaikuttivat onnellisilta, sen verran kun kertanäkemältä toisten onnesta mitään voi sanoa.

Tuon jälkeen tapasin Matin ehkä viitisen kertaa, viimeisen kerran Supertähdet-ohjelman pressissä (kuva yllä), jolloin hän oli naimisissa Pian kanssa.

 Tänä aamuna suru-uutinen Matti Nykäsen (1963-2019) poismenosta tavoitti minut varmaan samaan aikaa kuin koko muun Suomen. Jostain syystä en itkenyt, olin vain surullinen. Surullinen samalla tavalla kuin aina sen jälkeen, kun olin tavannut Matti Nykäsen.

Minulle hän oli traaginen hahmo. Herkkä mies, joka tuntui toistelevan hassuja sanontojaan osittain siksi, että niitähän me halusimme kuulla. 

Kaikesta huolimatta Matti Nykänen oli mäkihyppylegenda, jonka kuvia liimailin mummolassa pikkutyttönä leikekirjaani. Valitettavasti hän oli myös alkoholisti, mikä yhdistettynä herkkyyteen ja epätavalliseen elämään teki hänen elämästään traagisen.

Toivon yli kaiken, että hänen viimeinen lentonsa oli mahdollisimman kivuton. Jostain syystä minun piti kuulla äsken tämä. 

Lennä Nykäsen Matti, lennä.

Voimia omaisille suruista suurimpaan.

*Muistoja mäkisankarista täällä.

 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram