Kirjoitukset avainsanalla verkkovalmennus

Moni kaveri on kauhistellut niin sanottuja koronakiloja, joita kotiin ”jumahtaminen” on aiheuttanut. Minulle korona-aika on avannut silmät toisellakin tapaa. 

Kun yritykseni alkoi tuottaa vuoden 2017 alussa Me naisten Radalla-palstaa, niin kävin toimituksessa huomattavasti vähemmän kuin tehdessäni palstatyötä edelliselle asiakkaalle. Eli tein kotona enemmän töitä - samalla työtahti kiihtyi. Istun siis konkreettisesti koneella enemmän kuin aikaisemmin. Samalla työmatkojen välikävelyt julkisissa ja isoissa lehtitaloissa ovat jääneet vähemmälle.

Kun lapsia ja töitä on enemmän niin luonnostaan myös stressitaso on viime vuosina noussut. Olen välillä yrittänyt kompensoida tätä nousevien kilojen kanssa salikertoja lisäämällä, järkevöittämällä, mutta usein muuttuneet aikataulut (työkeikat, lasten sairastelut jne) ovat sekoittaneet suunnitelmat.

Lisäksi olen huomannut, että kiireviikkoina liian ankara treenaaminen tekee minut stressaantuneemmaksi ja väsyneemmäksi, kun palautumiselle ei jää ollenkaan aikaa. Siksi olen viime vuosina turvautunut Fustraan ja Hypoxiin, joissa ei aina treenata sata lasissa. 

Nyt muiden päivitellessä koronakiloja tajusin, että ehkä omat "koronakilot" ovat jääneet osittain kolmannen lapsen synnyttyä työmatkoihin liittyvän hyötyliikunnan vähentyessä ja stressin lisääntyessä. Muuten en kuitenkaan ole muuttanut treenitottumuksia niin radikaalisti. Askeleita ei vain yksinkertaisesti kerry. Ja kuten nyt on huomattu, ehkä kotona kuitenkin tulee syötyä enemmän.

Ymmärsin kuitenkin tämän kaiken vasta nyt, kun monet alkoivat valitella koronakilojaan töiden siirtyessä kotiin.

Eli jos jotain hyvää tästä viime vuosien kotityöstressistä on ollut, niin koronan alkaessa (sitä ensimmäistä viikonloppua lukuun ottamatta) minulle ei ole kertynyt kiloja, sillä ne ovat tainneet kotityövuosien aikana tainneet tulla jo aikaisemmin. Heh. 

Toki minunkin sali meni nyt poikkeustilan aikana kiinni. Vähän harmittelin sitä, sillä ensimmäistä kertaa koko 14 vuoden työuran aikana pystyisin suunnittelemaan kalenterini kesän loppuun - mutta nyt kuntosalit ja sen jumpat ovat olleet pois pelistä. Toki tajusin myös, että minun liikkumiseni tai liikkumattomuus tämä on pienin mahdollinen ongelma tässä kriisissä, mutta miksi en voisi yrittää löytää tästä kuitenkin sitä kuulua hopeareunusta?

Jos on vielä terveenä ja on vielä töitä, olisiko tässä elämäntilanteessa mahdollista muuttaa elintapoja? Löytää uusia keinoja liikkua? 

Itsestään kun tänä aikana väkisinkin oppii lisää.

Mun työhuone on poikkeusoloissa muuttunut jumppasaliksi. Isommat lapset tekevät siellä etätreenejä. Kuva otettu kuukausi sitten, ennen Hero-treenien alkamista.
Mun työhuone on poikkeusoloissa muuttunut jumppasaliksi. Isommat lapset tekevät siellä etätreenejä. Kuva otettu kuukausi sitten, ennen Hero-treenien alkamista.

Ennen koronakriisiä Hero järjesti talvella tilaisuuden, jossa kerrottiin erilaisista verkkovalmennuksista ja esiteltiin niiden valmentajia.  Tykkäsin Heron metodista, sillä kuulosti siltä, että muutosta pyritään tekemään pitkällä tähtäimellä ja hyvä terveys sekä fiilis edellä. Ajattelin, että voisin kokeilla heiltä jotain pidempää valmennusta, sitten joskus kun siihen voi keskittyä.

Sitten joskus tulikin yllättävän pian. Valitsin seitsemän viikon Step by step -valmennuksen*, sillä siinä käsitellään ravinnon lisäksi ruokaa ja mieltä. Lisäksi halusin jotain pitkäkestoisempaa, sillä pitkäkestoisempi näyttää olevan poikkeustilakin.

Tosin kärsimättömänä luonteena ostin kylkeen saman yrityksen Tehosetin, kun pelästyin, että eikö tässä jumakauta liikuta ollenkaan (liikutaan kyllä, step by step). Olen hieman jäljessä molemmissa valmennuksissa, mutta se juuri on verkkovalmennusten hyvä puoli; luennot ja jumpat pysyvät ostamisen jälkeen käyttäjillä Facebook-ryhmässä vuoden, joten niihin voi palata tai aloittaa, milloin itselle sopii.

Tässä muutamia verkkovalmennuksia ja terveyteen sekä liikkumiseen liittyviä asioita, joita olen oivaltanut vajaan kuukauden aikana. 

Step by step

On siis Heron Nanna Karalahden, Varpu Hintsasen ja Anna Räsäsen pitämä verkkovalmennus, joka pyrkii tuomaan ratkaisuja painonhallintaan ja terveellisempään elämään. Kyseessä ei ole mikään tiukka dieetti, vaan monipuolisempi kokonaisuus, jossa mietitään terveydelle ja omalle hyvinvoinnille sopivia valintoja. Sopii niille, jotka haluavat matalan kynnyksen liikkumiseen, ravintoon ja syömisen psykologiaan. 

Alkuun tuntui, että minulle monet asiat ovat tuttuja ja siksi maksoin lisäksi vielä tosiaan Nannan tehovalmennuksen. Pian huomasin, että juuri syömisen psykologian, omien arvojen ja luulojen rauhallinen tarkastelu mielenvalmentaja-Varpun avulla sekä Nannan havainnollistava, mutta ei liian tarkka ravintoluento rauhoittivat mieltä ja muistuttivat olennaisesta; ei tässä ole mihinkään kiire. Lopulta yksi Annan jumpista jäi tästä ohjelmasta viikko-ohjelmaani, vaikka luulin aluksi ettei tässä treenata kovin kovaa. Eli todellakin treenattiin, mutta kukin oman kunnon mukaan.

Olen oppinut ja oivaltanut muun muassa seuraavaa:

-  Ylipainoisena keho on usein matala-asteisessa tulehduksessa, jolloin hormonitkaan eivät toimi normaalisti.

-   Painonhallinta kannattaa aloittaa ruokavaliosta ja henkisen hyvinvoinnin tarkastelusta (stressi!)

-  Omaan itseen liittyy paljon luuloja ja olettamuksia, jotka tekevät painonhallinnasta vaikeaa. Itse esim ajattelen, että en kirjoita hyvin yöllä ilman sokeria. No nyt olen kokeillut korvata yökirjoittamista proteiinipatukalla ja jääteellä pepsi maxin sekä popcornit.

TEHOSETTI

Nannan luotsaama Tehosetti lupaa suoraviivaisemmin asioita tietyssä ajassa. Ja mikäpä houkuttelisi jojoilijaa enemmän kuin viiden kilon painonpudotus.

 Treenit tehosetissä tuntuivat heti astetta tiukemmilta, mutta ne oli rakennettu niin, että kukin voi haastaa itseään omalta tasolta. Ensimmäinen huomio itselläni ei liittynyt itseeni vaan ohjaajaan; herramunvereni kun Nanna on timanttisessa kunnossa - enkä tarkoita nyt tarkoita mitään six-packia, vaan ihan fyysistä suorituskykyä. Mutta tätä ei kannata säikähtää. Jos jotain ahdistaa tai on taipuvainen vertailemaan itseään muihin, niin verkkovalmennuksen hyvä puoli on siinä, että ohjaaja on turvallisesti siellä lasin takana. 

Mietin Tehosetin treenejä tehdessä omia aktiiviaikojani, kun saatoin ohjata yhdeksän tuntia jumppaa päivässä ja vetää vielä illan päälle tanssikeikan – en silti aikanaan olisi parikymppisenä jaksanut hymyssä suin vetää Tehosetin raskaimpia treenejä.

Tehosetissäkin oli tiivistettynä myös mielen hyvinvointia ja ravinnon yhteyttä, mutta eniten nappasin täältä treenejä. Näissäkin saa haastaa itseään loputtomiin. Tärkein oivallus minulle oli, että

-  Lihaskuntoni on paljon heikompi, mitä olen luullut. Painon noustessa olen yrittänyt keskittyä tekemään aerobista liikuntaa (koska sehän polttaa rasvaa). Olen myös vuosia ajatellut, että teen tunnin treenejä. Eli ajattelen etukäteen, että reilun puolen tunnin lenkin päälle teen puolisen tuntia lihaksia. Oikeasti olen tehnyt vähän vatsoja ja alkanut sen jälkeen selata jo työmaileja. Nyt on ollut helpompi pitää kiinni siitä, että oikeasti tekee lihakset tehokkaasti koko puolen tunnin ajan.

-  Se luulo, että lihakseni kasvavat nopeasti, voin kyllä jättää parikymppisen bicciohjaajan ongelmien joukkoon :D 

Vaikka välillä kotona treenin aloittamista välttelee viimeiseen asti, niin en kyllä muista, että kertaakaan olisi kaduttanut!
Vaikka välillä kotona treenin aloittamista välttelee viimeiseen asti, niin en kyllä muista, että kertaakaan olisi kaduttanut!

Molemmissa valmennuksissa on venyttelyä, lihashuoltoa ja rentoutumista – uskon, että ne riittävät valtaosalle. Itsellä entisenä voimistelijana ja tanssijana keho huuuutaa tanssin ja voimistelun liikekieltä.

Joraajille suosittelen

*StepUp Schoolin verkkotunteja, joissa on sekä ilmaisia ja maksullisia tunteja. Mun suosikkitunti on aikuisiällä ollut Marco Bjurströmin Happy hour. Olen aina ollut aika hidas nappaamaan tunnilla sarjoja, joten tässä pääsee nauttimaan nopeasti itse tanssista ja saa hien pintaan.

*Tekisi mieli kovasti liittyä myös Tiktokiin tanssivideoiden takia, mutta esikoinen on ollut kovasti sitä vastaan. Ehkä syynä on se, että olen uhannut liittyä nimellä ”Pro Jessin äiti”. Instagramissa Lady Gagan taustatanssija Mark Kanemura pitää kello 14 jenkkiaikaa noin 20-30 minuuttia kestävän tanssisetin, joka on ollut superhauska, jos on iltavirkku liikkuja.  

Ennen kaikkea olen hyväksynyt, että tämä matka ja aika vaatii kärsivällisyyttä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Kotioloissa monien elämäntapojen muuttaminen voi olla helpompaa, kun ei ole niin paljon ulkopuolisia houkutuksia ja ärsykkeitä. Ehkä töiden vähentyessä voi ainakin yrittää antaa enemmän aikaa omalle itselle ja hyvinvoinnille.

Se kantanee sitten poikkeusajan jälkeen.

Heron seuraavat valmennukset löydät täältä.

Heron Step by step -arvonnan voittimmarihh. Huhuilen myös Instagramissa.

Kommentit (2)

Resurge and sleep
2/2 | 

By consuming Resurge pills as instructed by the manufacturer, your visceral will burn out by reducing the level of hydrocortisone and your sleep cycles will become balanced. Resurge customer reviews are all positive and they reveal that the supplement really does miracles.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopetin kaksi vuotta sitten laihduttamisen, jota olin harrastanut aktiivisesti 11-vuotiaasta lähtien.

Suurin syy siihen oli henkinen. Halusin opetella rakastamaan itseäni painosta riippumatta ja halusin päästä (ikuisista) itseäni soimaavista ajatuksista eroon. 

Toinen syy oli ihan fyysinenkin. Painon jojoilu johtaa lopulta vain lihomiseen ja olin vielä nippanappa normaalipainon puolella. 

Kaksi vuotta sitten ymmärsin myös, että elämäntilanteeni ei ollut otollinen painonpudotukseen. Kuopus oli vasta vuoden ikäinen ja minä aloitin uudessa työssä. Miehen reissutyö ja uuden työn istuttaminen freelancerin kalenteriin vei kolmen lapsen puoliyksinhuoltajana kaikki voimat. Juuri aloitettu päiväkoti toi flunssia, joka tarkoitti, että tein liian usein yöt töitä, kun hoidin lapsia päivällä.

Päätin, että opettelen yksinkertaisesti elämään viimeisestä raskaudesta (ja vähän ennen sitä) jääneen noin seitsemän kilon kanssa. Ainoa tavoite oli saada paino pysymään samoissa lukemissa.

Sisäistä laihduttajaa lahjoin lupaamalla itselleni, että saan tehdä yhden elämäntapamuutoksen vuodessa, sillä olin viimein ymmärtänyt, että kaikki aikaisemmat laihdutukseni olivat pikaratkaisuja, jotka olivat tehneet minusta vain lopulta joka kerta kilon, kaksi edellistä kuuria painavamman (enkä usko, että kovin monta grammaa painosta oli lihasta).

Olen kehitellyt yhden hyvän vihersmoothien, jota voin kuvitella juovansi loppuelämäni.
Olen kehitellyt yhden hyvän vihersmoothien, jota voin kuvitella juovansi loppuelämäni.

Ensimmäisenä vuonna opettelin järkevän liikuntarytmin ja jopa vähensin liikunnan määrää sellaiseksi, että se toi enemmän voimia kuin vei. Kolme kertaa viikossa on minulle juuri nyt hyvä määrä, enemmän kertoja vaatisi perheeltä ja työltä kohtuutonta säätöä. Toki kävelyä ja hyötyliikuntaa voi harrastaa päälle ihan reippaastikin, mutta nuo kolme kertaa on siis niin sanotusti ihan reipasta hikoilua.

Viime vuonna lisäsin taas kasviksia ruokavalioon nimenomaan kotiruokailun suhteen. Käytännössä lisäsin muutamaan kotikokkailupäiville kasan vihannesten ja kasvisten pilkkomista. 

Kai opin myös hyväksymään, että painoni on sillä hetkellä mikä on, eikä sen tarvitse määrittää minua ihmisenä.

Viime kesän ja syksyn reissun aikana huomasin, että suhtauduin jo hälläväliä-asenteella bikineissä keekoiluun julkisella paikalla. Tiedostin kyllä, että tietyt ihmiset katsoivat hitusen arvostelevasti pehmeitä muotojani, mutta samalla tiedän, että samanhenkiset ihmiset katsoisivat sixpackin puuttumista, vaikka olisin sen kymmenen kiloa hoikempi.

Ja miellyttäjä-minäni on ajatellut, ettei enää niinkun välittäisi täysin ulkonäkökeskeisten tyyppien mielipiteistä! Olin ehkä kehoni suhteen enemmän sinut kuin koskaan.

Syksyn aikana huomasin myös, että elämä kotona lasten osalta on hitusen helpottanut. Kolmevuotias on alkanut kyläillä naapurintytön kanssa ristiin (toki tämän vaatii vielä meidän vanhempien organisointia) ja Muumi-jakson sijaan hän jaksaa innolla katsoa kokonaisen elokuvan. Tämä ei tarkoita pelkästään mahdollisuutta kotitreenille, vaan myös hitusen enemmän aikaa ruuanlaittoon ja sen parempaan suunnitteluun.

Aloin miettiä syksyn mittaan, että voisikohan nyt olla minun aikani laittaa elämätapojen muuttamisessa vähän isompaa vaihdetta silmään?

Lisäksi uskon, että olen kahden vuoden aikana huomannut aika hyvin sudenkuopat, joissa perusterveelliset elämäntapani lähtevät niin sanotusti laukalle.

Pohdin myös syksyn aikana, kuinka monta näistä huonoista tavoista, jotka eivät tuo kuin pahaa oloa, voin välttää, etteivät ne vaikuttaisi astetta isompaan elämäntapamuutosprojektiin? Yhä useammin mietin sellaisten jaksojen jälkeen, jolloin olin suhteellisen helposti pystynyt noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja, että miksi en aina eläisi näin, energisenä?

Oli hauska sattuma, että kun kaksi vuotta sitten lopetin laihdutuksen, niin Vastaisku ankeudelle -bloggaaja Jenny Belitz-Henriksson aloitti oman, elämänsä viimeisen elämäntapamuutoksen, jota olen seurannut hänen bloginsa kautta. Jennyn metodit olivat sellaisia, joista monta kertaa mietin, että jos johonkin tässä elämässä enää näissä hommissa lähden niin tuohon!

Jennyn elämäntapamuutoksessa minua kiehtoi eniten juuri kärsivällisyys ja muutoksen pysyvyys. Myös se, että hän on suhtautunut luottavaisesti koko matkansa ajan, että muutosta tulee, mutta hitaasti, antaa uskoa itsellekin.

Kertailin Jennyn oivalluksia nyt joululomalla kuuntelemalla hänen vasta julkaistua Uuteen nousuun -kirjaa äänikirjana (Tammi). Eilen sain kotiin ihan konkreettisen kirjan ja pääsin vihdoin vastailemaan kirjassa esitettyihin kysymyksiin (niitä oli äänikirjasta vähän vaivalloista poimia, vaikka muuten se toimi vallan hyvin).

Vuoden ensimmäisen aamun brunssi; smoothieta ja donitseja. Pyhien herkutteluiden jälkeen donitsia ei yllättäen tehnyt edes mieli.
Vuoden ensimmäisen aamun brunssi; smoothieta ja donitseja. Pyhien herkutteluiden jälkeen donitsia ei yllättäen tehnyt edes mieli.

Jenny on kirjoittanut myös blogin puolella siitä, kuinka elämäntapamuutos on hyvä tehdä juuri nyt. Kirjassakin hän muistuttaa, että paras tapa elämäntapamuutos on juuri nyt, koska oikeastaan muusta kun tästä hetkestä ei voi tietää.

Tämä ajatus on auttanut minua silloin tällöin kahden vuoden aikana tekemään niin sanotusti tiukassa paikassa parempia valintoja.

Ja kuulkaas tein sitten niin radikaalin vedon, että ilmottauduin alkuviikosta Jennyn sekä Marjaana Lehtisen ja Tuukka Pursiainen ylläpitämään Minä onnistuin -verkkovalmennukseen.

Oma elämäntapamuutokseni on nimittäin tälle vuodelle se, että opettelen syömään paremmin koostettuja pienempiä annoksia. Tiedän, kuten meistä varmasti moni muukin, millaisia niiden pitäisi olla, mutta uskon, että tuolta valmennuksesta saan motivaatiota kärsivällisyyteen, tsemppiä ja henkisiä työkaluja silloin, kun usko muutokseen meinaa olla tiukassa.

"Uskon, että olen kahden vuoden aikana sisäistänyt ne sudenkuopat jolloin terveelliset elämäntapani lähtevät niin sanotusti laukalle"

Uskon, että oikea hetki tehdä isompi elämäntapamuutos on nyt sopiva.

Vältän jatkossakin sanaa laihdutus, mutta sanotaanko, että tänä vuonna muutan aktiivisemmin elämäntapojani terveellisempään suuntaan ja jos sivutuotteena tippuisi kiloja ja senttejä, se ei haittaisi, mutta otan ensisijaisesti tavoitteeksi sen energisemmän olon.

Ja itse asiassa itselleni paras viikko tehdä muutos on aina ollut tämä loppiaisen jälkeinen viikko.

Vuoden ensimmäinen päivä on yleensä aina poikkeuksellinen; me vietämme uutta vuotta aina jossain kylässä tai meillä on porukkaa. Uudenvuoden ja loppiaisen välissä minulla on tapana käydä vuotta läpi ja siinä näkee helposti myös elämäntilanteen kokonaiskuvan; mihin minulla on realistisesti tällä hetkellä voimavaroja, niin että muutoksista tulisi nimenomaan pysyviä, enregiaa ja iloa tuovia, ei vain kuluttavia.

Loman jälkeen on hyvä aloittaa arki ja siihen sopivat rutiinit.

Jos muutoksiin ei ole valmis tai elämäntilanne on sillä hetkellä kuluttava niin, ettei siihen voi tai jaksa vaikuttaa, niin minusta silloin painonhallinta on paras välipysäkki.

Nyt olen ollut sillä pysäkillä kaksi vuotta, joten miksi ei paras hetki lähteä tekemään muutoksia olisi oikeasti juuri nyt! Raportoin oivalluksista tässä kevään mittaan täällä blogin ja Instan puolella.

 

Edellinen: Elämäntapamuutos, joka ei laihduttanutkaan

 

 

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Blogiarkisto

2020
2018
2017

Kategoriat