Kirjoitukset avainsanalla Eetu

Tyhjyys. Se on päällimmäinen tunne, kun syksyn aikana ainoa säännöllisesti seuraamani sarja Ensitreffit alttarilla päättyi tällä viikolla.

On aika kerrata kauden satoa.

Ensinnäkin olin supertyytyväinen, että Vesa ja Sini päättivät jatkaa yhdessä – ja vielä löysivät kuvausten loputtua sen kadoksissa olleen kipinän. Tämä on hyvä muistutus myös seuraavan kauden pareille, että tv-kameroiden läsnäollessa ei kannata tehdä vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, jos valtaosa asioista on hyvin.

Esitin alkukauden aikaan kritiikkiä myös siitä, että osallistujat ovat liian nuoria. Olen yhä sitä mieltä, että osallistujat voisivat olla kolmekymmentä täyttäneitä. Siihen ikään mennessä sanotaan, että ihmisen peruspersoonallisuus on kehittynyt (toki elämäntapahtumat jne sitä vielä muovaavat), mutta sen ikäinen tietää jo suunnilleen mitä haluaa ja oletettavasti tuntee itsensä paremmin kuin kaksikymppisenä.

Toisaalta sekin on totta, että ihmiset ovat erilaisia. Minäkin fanitin 29-vuotista Miinaa, jolta imin hyvä muija -asennetta. Ei voi kuin ihailla, miten hän säilytti positiivisuutensa ja huumorinsa, vaikka Heikki säikähti alkuun ”tatuoitua” morsianta.

Eikä Miina kyllä alle kolmekymppisenä ollut yhtään hukassa itsetuntemuksensa kanssa, joten nämä asiat eivät todellakaan ole kovin mustavalkoisia. Mutta toisaalta Miina olisi varmasti ollut ohjelmaan hyvä tyyppi vuoden kuluttuakin, kolmekymmentä täytettyään.

Tältä parilta opimme, että kärsivällisyys on hyve ja liian nopeasti tehdyt johtopäätökset taas eivät.

"Myönnän, että oman käytöksen näkeminen televisiossa kirpaisi"

Minäkin katsoin Rosan ja Eetun kohtauksia usein korvat punaisina. En ainoastaan, siksi että myötähäpesin Rosan puolesta ja olisin halunnut huutaa Eetulle, että oven takana on jono tulijoita, juokse, äläkä vaan kadota sitä ennen ihanaa itseäsi!

Vaan siksi, että olen väsyneenä aivan yhtä riidanhaluinen ja epäoikeidenmukaisia johtopäätöksiä viljelevä kuin Rosa. Myönnän, että oman käytöksen näkeminen televisiossa kirpaisi.

Puolustukseni on sanottava, että saan moisen kohtauksen ehkä 1-2 kertaa kuussa, kun stressi, hommat ja hormonit ovat kasautuneet. Olen myös liian miellyttäjäluonne (tai vaan kohtelias), etten koskaan tohtisi varmaan edes kiukutella kumppanille alkuvaiheessa. Tai se tuntuisi ajatuksena kaukaiselle, mutta minä en tosin ole käynyt Ensitreffit alttarilla -kokemusta henkilökohtaisesti läpi.

Oma mieheni suhtautuu kohtauksiini pääsääntöisesti rauhallisesti, joskus huumorilla. Mutta kyllä hänestä on vuosien aikana saanut myös vastusta.

Luulen, että Eetu oli vielä suhteessa sen verran alkuvaiheessa, että hän ei osannut suhtautua Rosan mielialanvaihteluihin. Ja tavallaan se onkin mahdotonta, koska tietyssä mielentilassa mikään asia nyt vain ei ole hyvin. Ja se on varmasti toiselle superraskasta.

Siinä vaiheessa miehen pelastaa yleensä vain todella hyvin homman kiteyttävä läppä tai lähteminen koko tilanteesta, että mieti nyt vähän mitä puhut keskenäsi -tyyliin.

Toivottavasti molemmat, Rosa ja Eetu, oppivat suhteesta paljon itsestään tulevien suhteiden varalle. Eetuhan oli jo napattukin, jee!

Minä yritän muistaa tästä lähtien heidät aina, kun tekee mieli vain purkaa pahaa oloa toiseen.  

lue myös: Ensitreffit alttarilla Rosan kiukuttelu: Pitäisikö osallistujien olla yli kolmekymppisiä?

 

kuva: MTV

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat