Kirjoitukset avainsanalla Sivulauseita

Viikonloppuna kävin katsomassa Hollywoodissa stand up -koomikko Ismo Leikolan keikan yhdellä Los Angelesin arvostetuimmista klubeista, Laugh Factoryssa.

Tein kolme vuotta Losissa asuneesta Ismosta jutun uusimpaan Me naiset -lehteen, sillä jonkun verran sosiaalista mediaa seuranneena olin sen verran kartalla, että Jyväskylän pojalla kulkee isolla kirkolla suhteellisen hyvin.

Ehkä meille näkyvin todiste siitä on Conan O´Brienissaa, jossa Ismon pätkää on katsottu pelkästään ohjelman Facebook-sivuilla 64 miljoonaa kertaa.

Stand upilla on Amerikassa pitkät perinteet. Siihen taustaan katsottuna pelkästään se, että Ismo elättää itsensä kaupungissa työllään on saavutus. Koska no Hollywood.

Lauantai oli ensimmäinen kertani Amerikan stand up -klubilla, joten hyppäsin kerralla aivan uuteen kulttuuriin.

Laugh Factory on suhteellisen intiimi paikka, jossa keikkaa voi seurata kahdesta eri tasosta.

Sisääntuloaulassa on kuvia suosituista koomikoista, punainen plyysielementti sisustuksessa tuo mieleen teatterin. Juomat tarjoillaan pöytiin. Lipun hinta ei ollut netistä bongattuna kovin kallis. Perusliput maksoivat 15-30 dollaria, mutta se velvoittaa lisäksi tilaamaan kaksi juomaa. Drinkit klubilla maksavat noin 15 dollaria ja ne tarjoillaan pöytiin.

Mutta itse show´hun.

Lauantaina Laugh Factoryssa oli ilta, jossa useampi koomikko kävi vetämässä lavalla kukin puolen tunnin setin.

Iltaa isännöivä host oli hauska, häntä seuraava seitsemänkymppinen mies jolla on kymmenien talk show -esiintymisten kokemus, oli hauska hänkin. Häntä seuraa meidän Ismo. Myötäjännittää sekunnin.

Helou!

Leikoila toteaa hyväntuulisen pölähtäneenä ja sali repeää.

Ismo purkaa lavalla atomeiksi englannin kielen outouksia. Suomi myös mainittu! Ismo sivuaa myös metoo -ilmiötä, mainitsematta sitä.

Nauran niin, että henki meinaa loppua. Enkä ole ainoa.

Mietin kovasti, että enhän ole puoleellinen, mutta stand upissa todisteet ovat kuitenkin aika ilmeisiä; Ismo oli yksi harvoista, joka naurattaa salia koko show´n ajan.

Myöhemmin kuulen vessakeskustelun. Naiset haukkuvat muutamia koomikoita, mutta se Izmou oli hyvä! Niin freesi ja selvästi fiksu.

Tuoreus on helppo allekirjoittaa. Kukaan illan aikana esiintyvistä ei ollut huono, näki että kaikilla heistä on pitkä kokemus ihmisten naurattamisesta.

Mutta on myös helppo ymmärtää, miksi Ismo on ohittanut keikkojen määrässä lukuisat konkarit. Ketään muuta hänenlaistaan ei illan aikana nähdä. Vaikka jokaisella koomikoista on oma tyyli, niin heidän jutut muistuttavat välillä toisiaan. Ismolla tätä ongelmaa ei ole.

Lisäksi hän on tyyppinä sympaattinen ja se näkyy myös toki karrikoituna versiona lavalla. Läpät ovat kaikkien tavoitettavissa, mutta vaativat tekijältään älyä.

Laugh Factory keikka oli ehdottomasti yksi hauskimpia iltojani Hollywoodissa.

Tiedoksi, että kun Ismo on kaupungissa (tekee nykyään paljon keikkoja myös muualla amerikassa ja ulkomailla), hän tekee yleensä keikan joka toinen ilta.

Keikat jakautuvat Laugh Factoryn lisäksi Improven, Haha Cafen, Comedy and Magic clubin ja Ice housen kesken.

Ismon omilla sivuilla näkyy yleensä vain "omat keikat" eli ne, joilla hän on pääesiintyjä. Mutta jos Ismon haluaa nähdä näissä koomikko-illoissa Losissa livenä, kannattaa seurata hänen some-kanavia. Klubien sivuille keikat päivittyvät noin viikkoa aikaisemmin.

Lauantaina keikka alkoi puoli kymmeneltä. Samaan lipun hintaan olisi saanut kuunnella perään vielä toisen show’n, jossa oli eri koomikot esiintymässä. 

Suomessa stand up -keikat toimivat usein tekoina, mutta täällä ne ovat illan pääohjelma, sillä klubit menevät kiinni jo kahdelta. Ilmeisesti Laugh Factoryssakin ilta olisi jatkunut tuohon ”Hollywoodin tappiin”.

Jos Ismon englanninkielinen setti kiinnostaa, niin hän tekee tällä viikolla alkaneella Suomen kiertueella myös keikkoja lontooksi (kielestä maininta erikseen keikkakalenterissa). Suomen kiertue päättyy lokakuussa jäähalliin, mikä saattaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä Ismoa Suomessa hetkeen. 

Mimmien jutussakin Ismo totesi, että aina kun hän on Suomessa keikoilla, paljon asioita ja tarjouksia menee Amerikassa ohi.

Jään kiinnostuksella seuraamaan Izmoun uran jatkoa.

 

 

 

 

Kommentit (0)

SIVULAUSEITA. Kalastajatorpan pyöreän salin pitkät pöydät ovat täynnä. Alkamassa on yhdeksännen kauden Vain elämää -artistien esittely. Tilaisuutta juontava Ellen Jokikunnas kutsuu ohjelman artistit vuorotellen median eteen. 

Seuraavaksi vuorossa on Pyhimys, eli Mikko Kuoppala. Teflon Brothers -yhtyeestä tuttu artisti, joka on myös tehnyt 15 vuotta myös soolouraa rap-artistina. Esittely kirvoittaa kohteliaat aplodit, mutta ketään ei näy.

Ellen huhuilee räppäriä uudelleen, mutta edelleenkin oviaukko ammottaa tyhjänä. On hiljaista, aploditkin ovat lakanneet.

Myöhemmin, kun muut artistit seisovat jo rivissä haastateltavina, vakava Pyhimys astelee vaivihkaa joukon jatkoksi hupparissa ja punaisessa lippiksessä, jossa lukee Make Vain elämää great again.

Jaahas, ajattelee meikäläinen. Onko tämä joku väsynyt yritys kohauttaa tai erikoisuuden tavoittelua?

Minäkään en ollut kovin pähkinöinä, kun meneillään olevan Vain elämää -kauden tyypit julkistettiin. Minustakin ohjelma kaipaisi taukoa.

Ammatillisesti toki Vain elämää -pressi on kiva, sillä siellä saa rauhassa jutella jokaisen haastateltavan kanssa tovin rauhassa keskenään. Pyhimyksestä en löytänyt juuri ennakkoon muuta kuin Wikipediasta löytyneet tiedot ja kasan musiikkilehtien arvosteluita ja haastatteluita, joista ymmärsin, että hän ei juuri hymyile. Onkohan hän hankalakin taiteilija?

Tämä taitaakin myös erottaa Pyhimyksen muista ohjelman artisteista. Sooloartistina hän on ollut sen verran indie-osastoa, että hänen yksityiselämänsä ei ole kiinnostanut. Tai sitten hän on se hankala haastateltava.

Ennen varsinaista haastattelua Pyhimys saa kuitenkin herätettyä mielenkiintoni. Hän nousee vuorollaan vetämään Teflon Brothersin kanssa vetämään version Anne Mattilan Perutaan häät -kappaleesta. 

Perutaan kirkko ja bändi, mikä lie Anneli Mattila onkaan..

Jopa kaiken nähnyt lehdistö oli riehaantui. Ymmärrätte, jos katsotte tämäniltaisen Vain elämää -jakson. 

"Onko hän hankalakin taiteilija"

Menen lopulta omalle varatulle kymmenminuuttiselle Pyhimyksen kanssa hyvin uteliaana, jonka aikana ymmärsin, että Mikon tietynlainen lahjomattomuus ja kivikasvoisuuson osa hänen viehätystään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi tylsä tai sulkeutunut.

Päinvastoin, haastateltavana Mikko oli avoin, mutta tyyppi, jolta puuttui turha egoilu ja itsekorostus. Tuon lyhyen haastattelun jälkeen olin sitä mieltä, että haluan tietää Mikosta vielä lisää. Onneksi sain tehdä uusimpaan Me naiset -lehteen Pyhimyksestä isomman stoorin.

Ymmärsin sen jälkeen vieläkin paremmin, miksi olemme lämmenneet Pyhimykselle hitaasti.

1. Teflon brothersin kappaleet ovat soineet radiossa, mutta Pyhimyksen musiikkia ei juuri isoimmilla radiokanavilla kuulla. Vain elämää -talo on tuonut Pyhimyksen riimittelijän nerokkuuden myös meidän mainstream-kuulijoiden tietouteen. 

2. Kivikasvoisuus. Totiset ihmiset voivat tuntua joskus vaikeilta lähestyä.

Toisaalta asiat olisivat saattaneet  ammatillisesti tapahtua nopeammin, jos olisin opetellut tai suostunut käyttäytymään niin kuin pitää.  Olisi ollut paljon helpompi ja nopeampi brändätä pirtsakka, kaikkien ystävä, mutta se en olisi minä, Pyhimys muun muassa kuvaili.

3. Puolella korvalla kuunneltuna jotkut Pyhimyksen kappaleista saatetaan tulkita väärin. Esimerkiksi Mulkut-kappale ei ole mikään miehisyyden ylistys, vaan kritiikki äijäkoodistolle. Haastattelussa Mikko kertoo, että itse asiassa hänen parhaat ystävät ovat musiikkialan ulkopuolella naisia, koska ei kestä miesten isoissa porukoissa harjoittamaa äijäkoodistoa.

4. On tärkeää ymmärtää myös, että Pyhimys ei ole yhtä kuin Mikko Kuoppala. Pyhimys on vain yksi miehen projekteista, tosin Teflon brothersin ohella tunnetuin sellainen. Kuten kaikissa suurissa rakkaustarinoissa, kun kohteen oppii tuntemaan paremmin, toinen muuttuu myös ulkoisesti. Itse asiassa tämä jöröjukkahan on oikea nallekarhu söpöine hymykuoppineen!

5. Koska Mikko ei mielistele ketään, joten hänet saatetaan ymmärtää myös väärin.

-Pohjois-Afrikassa oppaani ihan loukkaantui, kun en suostunut nousemaan kamelin selkään, enkä hymyilemään kuvissa. Että eikö tämä ole hauskaa ja eikö tämä ole ihana maa?

Taas mua nauratti.

kuvat: Nelonen media

*Monella haastateltavalla on niin paljon kiinnostavaa sanottavaa, että se kaikki ei mahdu itse artikkeliin. SIVULAUSEITA -sarjassa perehdytään niihin sekä kaikkeen olennaiseen ja epäolennaiseen haastattelun ulkopuolella.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat