Kirjoitukset avainsanalla musikaali

Maailmalla menestystä niittänyt musikaali Kinky Boots sai eilen ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa.

Olin nähnyt musikaalin New Yorkin ja Lontoon lavoilta numeroita Youtubessa ja myös muutaman pätkän Helsingin musikaalista etukäteen paikan päällä, joten osasin odottaa, että näyttävyydessä ja taidoissa kaupunginteatterin musikaali ei jää isojen musikaalikaupunkien jalkoihin.

Sitä en osannut odottaa, että musikaalin tarina veisi mukanaan näin vahvasti.

Kinky Boots -elokuvaan pohjautuvassa musikaalissa parikymppinen Charlie Price (Petrus Kähkönen) on aloittamassa omaa elämää Lontoossa, kun kuulee isänsä kuolleen. Charlie palaa pieneen kaupunkiin ja ottaa vastuun sukunsa perinteikkään kenkätehtaan johtajana.

Pian paljastuu, että yritys on lähes konkurssissa. Yllättävä pelastus löytyy öiseltä kujalta, jossa Charlie kohtaa drag-artisti Lolan (Lauri Mikkola). Charlie tarjoaa Lolalle mahdollisuutta suunnitella uuden kenkämalliston miehille, jotka tykkäävät käyttää korkokenkiä.

Tästä alkaa tarina erilaisuuden hyväksymisestä, isistä ja pojista, miehuudesta ja naiseudesta. Ja ennen kaikkea niiden välistä.

Ohjaaja Samuel Harjanne on onnistunut luomaan tunteiden äärilaidasta toiseen liikkuvan musikaalin, jonka roolitukset osuvat nappiin.

Harva yleisöstä uskoisi, että pääroolin tekevä Lauri Mikkola laittoi korkokengät jalkaan ensimmäistä kertaa vasta audition-tilaisuuden aikaan? Mikkola tavoittaa lavalla Lolan loistokkuuden, mutta myös inhimillisyyden.

Erityisesti mieleen jää kohtaus miestenhuoneessa, jossa Lola kertoo Charlielle tarinansa.

"Voiko Kinky Boots tehdä hypet?"

Charliena nähtävä Petrus Kähkönen laulaa ja näyttelee pienen suuren Charlien kasvutarinan uskottavasti ja itseään säästämättä.

Myös kantavissa sivurooleissa nähdään hauskuuttavia roolisuorituksia. Charlieen ihastunutta Laurenia näyttelevä Anna Victoria Eriksson saa irti yleisöstä suurimmat naurut.

Näyttävimmät show-numerot ovat Lolan enkeleiden rytmittämiä. Ja yleisö rakasti heitä. Kuten koko työryhmää.

Laskin, että olen nähnyt kaupunginteatterilla 13 viimeisintä musikaalin ensi-iltaa, mutta koskaan en ole nähnyt sitä hurmosta ja seisovien aplodien määrää, jonka Kinkyn työryhmä sai eilen osakseen. 

Kotimatkalla mietimme ystäväni kanssa, että voisiko Kinky Boots tehdä saman mitä Hype-musikaali teki 90-luvulla?

Kinky Boots on musikaali, joka voi parhaimmillaan muuttaa maailmaa edes hitusen paremmaksi paikaksi. Ehkä tämän myötä vähän lähempänä on se päivä, jolloin pojan pukeutuiminen korkokenkiin nähdään yhtä neutraalina kuin jalkapallon potkiminen?

kuvat Mirka Kleemola

musikaalin liput ja esitysohjelma täällä

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Kävin tiistaina viisikymppisen äitini kanssa katsomassa suomenkielisen Mamma Mia! -musikaalin Messukeskuksen Amfiteatterissa.

Musikaalin suuruus paljastui minulle jo viime syksynä, jolloin se ja sen näyttelijäkaarti esiteltiin lehdistölle. Musikaali on esitetty parillakymmenellä eri kielellä (Helsingissä Svenska Teaternissa vuonna 2014 myös ruotsiksi) ja sen tuotantokoneisto kulkee ohjaajan ja koreografin mukana ympäri maailmaa.

Suomenkin versiossa esiintyjiä on peräti kolmekymmentä. Laura Voutilainen näyttelee pääosan yksinhuoltajaäiti Donna Salosena, joka on pitänyt vuosia majataloa kreikkalaissaarella. Donnan ainokainen, parikymppinen Sofia-tytär (Petra Pääkkönen) on avioitumassa ja haluaa selvittää ennen hääpäivää isänsä.

Niinpä Sofia kutsuu saarelle kolme isäehdokasta (Veeti Kallio, Arne Nylander ja Vallu Laukka). Myös äidin kaksi nuoruuden ystävää (Nina Tapio ja Johanna Kokko) saapuvat häihin.  

Isäehdokkaiden saavuttua saarelle soppaa selvitellään ABBA:n kappaleiden tahdissa. Epäilys, että kappaleet eivät taivu suomeksi, on onneksi turha. Paula Vesalan suomennokset antavat arvoa alkuperäiskappaleille ja tukevat hyvin etenvää juonta.

"Ooooooo sydän särkyi silloin, oon yksin ollut illoin.."

Kreikkalaisen saaren tunnelma tulee todeksi merellisen lavastuksen kautta.

Minulle henkilökohtaisesti musikaalin sovitus ja esittäjät herättävät ABBA:n ikivihreät eri tavalla henkiin. Pystyn vasta nyt paremmin ymmärtämään kappaleiden merkityksen, kun todella eläydyn niihin musikaalin ihmissuhdedraaman kautta. Toki viimeiseen asti hiotut osa-alueet; laulu, koreografiat, puvut ja valaistus tukevat kokonaisvaltaista tätä kansainvälisen tason musikaalielämystä.

Sen lisäksi, että Mamma Mia! on trumpettilahkeissa ja tolppakoroissa ilon puolelle jäävä aikamatka vanhempiemme nuoruuteen, se on myös oodi keski-iälle. Petra Pääkkönen hoitaa Sofian roolin moitteettomasti, mutta lavan kirkkain tähti on Laura Voutilainen.

On ihan huojentavaa, että nelikymppisen tarina on kiinnostavampi kuin kaksikymppisen.

Mamma Mia! pyörii Amfiteatterissa 2.6 asti. Joihinkin näytöksiin on lippuja jäljellä.

Edellinen: Antti Tuiskun jäähallikiertueen avaus

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat