Kirjoitukset avainsanalla säilytys

Vuosi sitten kirosin, kuinka unelmien kodista on tullut helvetillinen työleiri. Työleirillä ollaan edelleen, mutta olen yrittänyt entistä kompakteimmilla ratkaisuilla hallita kaaosta. 

Kotimme sisustus on aika moderni, kai siinä on ripaus skandinaavista tyyliä, kuten nykyään aika monessa valtavirtasisustustyylissä tuntuu olevan. Sisustajana tykkään, että tavaraa ei ole paljon, mutta kuitenkin meininki olisi kodikas ja persoonallinen.

Viitisen vuotta sitten ihastuin funkkishuonekaluihin, joita olen haalinut lähinnä nettikirppareilta. Niitä olikin lopulta kaikkialla muualla paitsi työhuoneessa, jonne en yksinkertaisesti löytänyt mistään kompaktia funkkishenkistä säilytysjärjestelmää, joka toimisi samalla tv-kaappina.

Työhuoneessa (kuva alla)  on ollut tähän asti Ikean lipasto, mutta olen koko ajan tiennyt, että funkkiskaappi toisi toimistoksi tarkoitettuun huoneeseen kotoisuutta sekä huone olisi tyyliltään samanhenkinen kuin muut.

Työhuone ennen uutta tv-kaapistoa.
Työhuone ennen uutta tv-kaapistoa.

Etsin sopivaa kaappia tai lipastoa yli vuoden, mutta edes lähelle sopivaa ei löytynyt. Tehtävää vaikeutti, että tajusin tarvitsevani omia työjuttuja varten oman television. Yläkerran tv on lähes aina muiden perheenjäsenien käytössä, eikä siinä katsellessa pysty kovin hyvin keskittymään. Talon toinen tv on (lähinnä läppänä) autotallissa, mutta sitä voi katsoa vain autosta, jos se on ajettu talliin (joku miehen mancave juttu, en ymmärrä).

Lopulta menin Inarian sivuille. Tilasimme sieltä aikoinaan yläkerran tv-kaapin, johon olemme olleet supertyytyväisiä. Valkoinen lasi istuu sisustuskokonaisuuteen ja sinne saa huomaammattomasti piiloon niin television sekä miehen työmatkoilta keräämät viinit ja viinat.

Koska vaatimuksia työhuoneen kaapistolle alkoi olla niin monta; tiliotteille, mapeille ja säilytettäville aikakauslehdille sekä televisiolle piti löytää paikka, niin päätin kääntyä Inarian puoleen. 

 Viimeksi homma toimi kuin unelma. Vein Inarialle tarkat mitat, jonka mukaan suunnittelija piirsi meille mallin. Sitten valitsimme materiaalin liukuoviin (lasi) ja rungon värin (valkoinen).

Olohuoneessa television ja muun (ruman) elektroniikan saa näppärästi piiloon TV-kaappiin.
Olohuoneessa television ja muun (ruman) elektroniikan saa näppärästi piiloon TV-kaappiin.

Nyt löysin Inarian sivuilta samansävyisen puumateriaalin kuin talon funkkiskaappimme ovat ja kysyin, onko runkoväriä mahdollista saada myös liukuoviin. Seuraavaksi sovin taas treffit suunnittelijan kanssa, ja etsimme valikoimista mustat listat, jolloin 50-luvun toimistovaikutelma olisi täydellinen.

Sopivien materiaalien löydyttyä suunnittelija piirsi toiveideni mukaisesti kaapin sisäosan. 

En halunnut, että kaappi vie huoneesta kohtuuttoman ison tilan, joten mittailimme kompaktit tilat mapeille ja aikakauslehdille, joita säännöllisesti kaapissa säilytän. Minulle riittää myös pienempi televisio, koska se tulee lähinnä työkäyttöön.

Kun suunnitelma oli valmis, kaappi lähti tilaukseen ja se toimitettiin sekä koottiin työhuoneeseeni vajaa kuukausi tilauksesta.

 

Nyt se on valmis ja kesyttänyt osaltaan työhuoneen kaaoksen. Pienikokoinen televisio on ollut tilauksessa ja odottelen vielä, että saisimme sen paikalleen. Lupasin lapsille, että viikonloppuisin, kun en työskentele huone voi toimia pelihuoneena, jos viikolla huone on vain minun käytössä. Freelancerille tämä auttaa edes vähän erottamaan työn vapaa-ajasta.

Olen ollut kaappiin taas supertyytyväinen. Vaikka Inaria on perusikeaa kalliimpi (tämä kaapin hinta olisi ollut 1200 euroa), niin itse ajattelen, että nykyiset huonekaluni ovat ikuisia ja sopivat tyylillisesti myös yhteen. Nyt kun astun eteiseen myös työhuone on samaa paria muun kämpän huoneiden kanssa. 

Erityisesti suosittelen Inariaa niille, jotka tuskailevat näkyvän elektroniikan kanssa. Kun televisio sammuu, niin sulkeutuu myös kaapin ovi.

Lisää tietoa Inarian kotisivuilta.

*kaapisto saatu alennuksella

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat