Kirjoitukset avainsanalla ammattihaave

Muistan, kun menin 13 vuotta sitten ensimmäistä kertaa toimittajana seuraamaan päiväksi elokuvan kuvauksia. Kyseessä oli Colorado Avenue -elokuva ja ajattelin, että pääsen näkemään huimia dialogeja ja juonenkäänteitä.

Luulin väärin.

Koko päivän aikana olimme yhdessä lokaatiossa, jossa samaa - muutaman vuorosanan mittaista ottoa - uusiksi tuntikaupalla. Kaiken lisäksi kuvauksissa piti täysin hiljaa. Viilausta aiheutti muun muassa se, että näyttelijän piti ottaa koko ajan huomioon, missä kulmassa hän oli suhteessa kameroihin. Touhu näytti välillä niin tekniseltä, että sillä oli varsinaisen näyttelemisen kanssa hyvin vähän tekemistä. 

Ei ollut kärsimättömän hommaa.

Kun esikoiseni aloitti ensimmäisellä luokalla ilmaisutaidon kerhon, hän innostui näyttelemään myös kotona erilaisia hahmoja. Joskus ystäväkirjoihin ilmestyi minusta tulee kohtaan näyttelijä

Taidan olla toimittajuuteni kyynistämä, mutta meikäläisen korvaan tuo näyttelijän työ kuulostaa paperilla paremmalta kuin käytännössä on. Haastateltavien kanssa on tullut käytä läpi laitosteattereiden kaksipäiväinen työviikko, iltanäytökset ja alan täydellinen epävarmuus. Toki Suomessakin on parikymmentä näyttelijää, jotka pääsevät tekemään niitä mielenkiintoisia ja monipuolisia kamerarooleja, mutta siihen pisteeseen pääseminen vaatii erityisen lujaa tahtoa, lahjakkuutta ja vähän myös hyvää onnea. Ja ihan ylipäänsä alalla työllistyminen.

En tietenkään vierittänyt tätä masentavaa realiteettilistaa lapsen niskaan, sillä tuossa iässä ammattihaaveet ovat hyvin viattomia. Mutta kun viime kesänä kuulin, että Supermarsu-elokuvaan haetaan uimataitoisia lapsia avustajiksi, niin vinkkasin siitä tyttärelleni. Intoa lisäsi toki myös kuvauspaikka, Serena, jonne saisi kuvausten jälkeen jäädä polskuttelemaan. Ja Supermarsu-kirjat olivat nekin ennestään tuttuja.

Kuvauspäiväksi sattui kesäkuussa poikkeuksellisen aurinkoinen kesäpäivä ja kävi niin kuin arvelinkin. Kuvaukset venyivät. Omaa vuoroa odotellessa tytöt alkoivat kysellä, että kauanko menee ja milloin päästään uimaan. Kerroin, että showbisneksessä ei kysytä koskaan moista! Tehdään vaan parhaansa niin kauan, kunnes ohjaaja sanoo, että voitte poistua. 

Lyhyttä parkkipaikkakohtausta kuvattiin lopulta useampi tunti, enkä ollut näkemässä tyttöjen ilmeitä, kuinka hyvin he malttoivat kuvaustilanteessa reippautensa pitää. Mutta autossa kotimatkalla tyttäreni totesi, että ei sittenkään ikinä näyttelijäksi! 

                 

Supermarsu on sympaattinen animaatiohahmo.
Supermarsu on sympaattinen animaatiohahmo.

    

Sitä suuremmalla kunnioituksella katsoimme tänään ensi-iltansa saavan Supermarsu -elokuvan lapsinäyttelijäiden suorituksia. Paula Norosen kirjaan perustuvassa elokuvassa pääosassa on Emilia (Ella Jäppinen). Tavallinen tyttö, joka marsun puraisusta saa supervoimia ja joutuu ratkomaan Supermarsun hahmossa luonnonsuojeluun liittyviä ongelmia. Omassa elämässä taas kiusaamiseen liittyvää pulmaa. 

Ellan parasta kaveria Simoa ( Viljami Lahti) kiusataan koulussa ja kaverin takia myös Emilia uhkaa joutua kiusatuksi. Samaan aikaan läheisen margariinitehdas suoltaa myrkkyjä järveen ja silakat alkavat käyttäytyä kummallisesti. 

                             

Tyttöjä nauratti Serenan kuvauspäivänä Arttu Wiskarin kuvausvaatteet. Aiotko mennä noilla uimaan?
Tyttöjä nauratti Serenan kuvauspäivänä Arttu Wiskarin kuvausvaatteet. Aiotko mennä noilla uimaan?

Vaikka Supermarsun teemat ovat tärkeitä, niin silti kyseessä on puhdas lastenelokuva, joka vetää vakavat aiheet mukaan ymmärrettävästi. On myös piristävää nähdä suomalaisessa elokuvassa animaatiohahmoja, jotka on liitetty elokuvaan suhteellisen onnistuneesti. 

Elokuvan lapsinäyttelijät tekevät isot roolit uskottavasti, ikäisensä kuuloisesti. Aikuisrooleissa Emilian vanhempina näyttelevät Essi Hellén, Eero Ritala ja isäpuoli Arttu Wiskari, eikä laulaja jää isäpuoli-Perttinä yhtään ammattinäyttelijöistä. Wiskari jopa vie kirajn Pertin astetta hauskemmalle levelille. 

                                     

Tämä poppoo viihtyi siis Supermarsun seurassa oikein hyvin ja hurrasi erityisesti lapsinäyttelijöille! Ja mamma on salaa tyytyväinen, että tämän hetkinen ammattihaave on liikunnanopettaja. 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat