Kirjoitukset avainsanalla keikat

Kun Cheek päätti vuonna 2014 toisen Olympiastadionin keikkansa, uskon, että kyynelehtivä artisti tiesi, että kyseessä oli kerran elämässä -kokemus.

Kun kuulin Cheekin lopettavansa uransa, olin huojentunut, että niin sanottu saaga haluttiin päättää Lahdessa, eikä Olympiastadionilla. Näin Cheekend 2014 jäi muistoihin omana kokemuksena myös sen yleisössä kokeneille.

Jotka epäilivät Lahden mäkimontun toimivuutta keikkapaikkana vakuuttuivat varmasti viimeistään, kun näkivät eilen kokonaisuuden paikan päällä. Illan pimetessä korkeuksiin valoineen nousevat hyppytornit toivat ainutlaatuisen tunnelman. Se takasi, että tämän Cheekendin Valot sammuu -päätöskeikka jäi varmasti kaikkien mieliin omana kokonaisuutena.

Kokonaisuudessaan eilinen jättikeikka olisi peitonnut jopa useiden kansainvälisten artistien stadionkeikat. Jokainen yksityiskohta oli tarkkaan mietitty. Kuitenkin niin, että Cheekillä oli esiintymisen vaatima vapaus ja tila.

Vaikka ympärillä tapahtui, niin Jare näytti lavalla varmalta ja rennolta. Tuhansien keikkojen kokemus näkyy isolla hetkellä, mutta mikoroilmeistä saattoi nähdä, että Cheek antoi jokaisessa kappaleessa ja hetkessä kaikkensa. 

Vaikka Lahden keikka oli oma kokonaisuutensa, niin siitä saattoi nähdä, että Cheekin työryhmä on kehittynyt jättikeikkojen toteuttamisessa. Erityisesti valaistus oli tällä keikalla tarkoituksenmukaisempaa ja tuki kokonaisuutta paremmin kuin stadionilla neljä vuotta sitten.

"Tuhansien keikkojen kokemus näkyy isolla hetkellä"

Katsoimme keikan B-katsomossa, jossa suuren kerrostalon kokoisen lavan tapahtumat näkyivät sivulta ja vain osittain kapeammalta sivuscreeniltä. Monet lavan sekä tanssijoiden koreografioiden kokonaisuudet hienot näkyivät paremmin tänään, kun katsoin keikan uudelleen Ruudusta, jossa kuvakulma oli enemmän suoraan edestä.

Tunnelma ei tietenkään taas tavoitu ikinä television kautta samalla tavalla kuin livenä. Näköyhteydet ovat toki kaikkien isojen stadionkeikkojen ongelma.

Itse settilista oli lähes kokonaan hittitykitystä, joten keskityin eilen joraamaan ja fiilistelemään musiikkia Cheekin kanssa. TV-versioissa keskityin muihin yksityiskohtiin.

Eilen kuultiin: 

1. Intro 

2. KUKA MUU MUKA

3. FIILIKSISSÄ

4. SOKKA IRTI

5. JIPPIKAYJEI 

6. CHEKKONEN

7. KAIKKI HYVIN & ALL GOOD EVERYTHING

8. TUHLAAJAPOIKA

9. LIEKEISSÄ

10. JOSSU

11. AVAIMET MUN KIESIIN 

12. TINAKENKÄTYTTÖ & NÄÄ YÖT EI ANNA ARMOO

13. SÄ HUUDAT 

14. SILLAT

15. ANNA MÄ MEEN 

16. KEINU

17. SINUHE

18. YHTÄCCII

19. ME OLLAAN NE

20. XTC

21. LEVEELLÄ

22. FLEXAA

23. NIILLE JOILLA ON PAHA OLLA

24. KYYNELEET

25. ENKELIT 

Encoret

26. MITÄ TÄNNE JÄÄ

27. TIMANTIT ON IKUISIA

28. ÄÄRIRAJOILLE

29. VALOT SAMMUU

Cheekin kaksikymmentä vuotta kestänyt ura sai eilen Lahdessa arvoisensa päätöksen. Vähempää tuskin kukaan häneltä odottikaan.

Eilen tein myös ennen keikkaa osaltani viimeisen haastattelun räppäri-Cheekistä. Hän totesi, että keikan jälkeen Cheek on vapaa. 

Kaikkea hyvää Jare. Ja kiitos Cheek (1998-2018).

Lue myös: Oliko Cheekin lopettamispäätös rohkea vai vain järkevä?

Keikkakuvat Julius Konttinen ja Henri Juvonen

Kommentit (0)

Antti Tuiskun Mun on pakko twerkkaa -areenakiertue starttasi eilen loppuunmyydyltä Tampereen TähtiAreenalta.

Edellinen, Tuiskun uran aivan toiseen mittaluokkaan nostanut En kommentoi -levyn yhteydessä tehty Peto on irti -kiertue teki selväksi, että Antti Tuisku on maan kiistatta suurin poptähti.

Kiertueen yksi vahva sanoma, joka välittyi levyn kappaleissa ja välispiikeissä, oli vilpitön erilaisuuden hyväksyminen. Kiertueen yksi päätepiste oli Hartwall Arenan keikat, jossa Tuisku laskeutui katosta poliisiautolla ja ratsasti ilmojen halki jättibanaanilla.

Mun on pakko twerkkaa on yleistunnelmaltaan edellistä jäähallikeikkaa vähemmän paatoksellinen. Kaikesta näkee, että Tuisku on niitä ihmisiä, joille menestys sopii. Edellisellä kiertueella koko käsikirjoituksen ajan lavalla oli poptähti Antti Tuisku, joka halusi muuttaa maailmaa.

Eilen lavalla oli toki popdiiva, jolle yhä nuo asiat ovat tärkeitä, mutta jotenkin paljon enemmän rento Antti Tapani Tuisku. Taisi hän itsekin sen vähemmän harjoitellulta kuulostaneessa välispiikissään todeta, että tämmöiseksi on tultu ja näillä mennään. Kaikkia ei voi miellyttää. 

Itse keikka vei katsojat anatudemaiseen mielentilaan, jonka kulissit vaihtelivat mielenkiintoisesti kolmikerroksisessa lavarakennelmassa ja hieman hämyisessä, Moulin Rouge -henkisessä valomaailmassa. Visuaalisesti onnistuneimpia elementtejä olivat liikuteltavat valotaulut, valopyörät sekä tangot, joilla Tuisku ja tanssijat eivät todellakaan tehneet ihan helpoimpia tanskotanssisarjoja.

Tanssillisesti koreografiat näyttivät viime kiertuetta monipuolisemmilta ja haastavimmilta. Erityiskiitos rohkeista lattiasarjoista, jotka tanssijat ja Tuisku vetivät käsittämättömän kevyen näköisesti ihonmyötäisissä, alastomuuden illuusionkin luovissa asuissa, joissa jokainen liike näkyy selkeästi.

Tältä osin myös Tuisku ylittää tällä kiertueella itsensä. Antin tanssi on ollut aina luontevaa ja hyvin harjoiteltua, mutta nyt hän on ottanut repertuaariinsa uusia elementtejä ja hänen liikekielensä on monipuolistunut.

Tämä ei ole helpoin homma, sillä Tuiskun päähomma on kuitenkin se laulaminen läpi lähes kaksituntisen show`n.  

Kiertueella nähdään tuttu joukko Tuiskun luottotanssijoita, jotka ovat iso osa show´ta.
Kiertueella nähdään tuttu joukko Tuiskun luottotanssijoita, jotka ovat iso osa show´ta.

Lähes 30 kappaletta sisältänyt keikka koostui pääasiassa hiteistä, joita tähdellä riittää.

Paino on alussa Rahan takii ja muissa Anatude-albumin kappaleissa. En kommentoi -levyn kappaleista tulee osa koosteena loppupuolen potpurissa, joka oli kiertueiden lyhyen aikavälin takia ehdottomasti oikea ratkaisu.

Äkkiseltään ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan mitään tiettyä kappaletta, vaan hittiputki tarjosi taattua yhteislaulantaa ja tanssahtelua myös yleisön puolella.

Show´ssa tapahtuu paljon ja suurin osa siirtymistä on suhteellisen luontevia. Hitaampien kappaleiden yhteyteen olisi jossain kohtaa voinut ajatella hieman selkeämpää pysähdystä. Läpi jään -kappale toimi osittain tällaisena, mutta silti kokonaisuudesta jäi hengästyttäväksi.

Jäin miettimään, että johtuiko se osittain katsomorakenteista? Yleensä olen katsonut hallikeikat halleissa, joissa nousevat katsomot kiertävät koko hallia. Nyt ainoa nouseva katsomo oli takana. Näin olen kännykkäkynttilämerikokemus, joka tukee areenaballadeita saattoi jäädä hieman vajaaksi, kun sivulla ihmiset tilailevat juomia ja toisella puolella ostavat fanituotteita. 

Saman ongelman kanssa varmaan painivat muutkin muutamat areenakiertueita tekevät suomalaistähdet. Tämä korjaantuu toki itsestään myös Tuiskun osalta joillakin paikkakunnilla, joissa nousevat katsomorakenteet tekevät tilasta intiimimmän.

Kokonaisuudessaan show oli antoisa ja Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kokemus, joka ei jää yhtään jälkeen kansainvälisten poptähtien keikoista. Areenakiertueen osalta Tuisku voi siirtyä kesällä tauolle hyvillä mielin maata suvereenisti hallitsevana poptähtenä.

*5.5 päättyvän kiertueen joillekin paikkakunnille on vielä lippuja jäljellä

*kuvat Sebastian Visa

*lue myös: Antti Tuiskusta ja kateudesta

Kommentit (0)

Kun Cheek palasi Olympiastadion keikkoja seuranneelta tauoltaan, hän on puhunut saagasta.

Pidin sitä ensin hieman ylidramaattisen albumin promootiohöpinänä. Musta lammas -kirja avasi kuitenkin levyn sanomaa, myöhemmin tuli tieto elokuvasta. Syyskuussa haastattelin Elämä lapselle -konsertissa Jarea, kun he tekivät Profeettojen kanssa viimeisen keikan.

Ensimmäistä kertaa minulle tuli olo, että saagan päättäminen lähivuosina ei ole pelkkää promootiopuhetta. Jare oli rauhallinen, mutta päättäväinen; tuntui hyväksyneen, että Profeettojen lisäksi joku muukin oli päättymässä.

Kun tieto Peilisalin lehdistötilaisuudesta tuli, sanoin jokaiselle asiaa arvuutelle kollegalle, että Cheek lopettaa ja ilmoittaa jostain viimeisestä jättikeikasta tai keikoista. En nimittäin keksinyt mitään muuta maailmassa, mitä hän olisi voinut noin suureleisesti enää tässä maassa enää tiedottaa.  

Niin siinä sitten kävi. Cheek tekee viimeisen keikkansa elokuun lopulla vanhan kotikaupunkinsa Lahden suurmäen mäkimontussa. Liput tulevat myyntiin huomenna, mutta Lahden hotellit olivat jo loppuunvarattu viime viikolla. Saaga saa niin suureellisen päätöksen, joka Cheekin tarinaan voi vain sopia. 

Tavallaan päätös on väistämätön.

Nykyinen Spotify-kulttuuri on artisteille julma. Jokainen biisin julkaiseva saa suoraa dataa, kuinka suosittu sillä hetkellä on.

Cheek on onnistunut vielä saaga-kierroksella saamaan jokaisen kappaleensa listan kärkeen, mutta tiedostaa varmasti, että väistämättä edessä on päivä, kun näin ei enää ole.

Se ei ehkä olisi tapahtunut vielä vuoden, mutta viimeistään viiden vuoden kuluttua. Varsinkin, kun Vain elämää -kappaleita lukuun ottamatta Cheekin kappaleet ovat alkaneet viime aikoina toistaa itseään. 

Cheekin tapauksessa pienikin notkahdus listasijoituksessa tai yleisömäärän vähenemisessä olisi värikynin julkaistava uutinen.

Yleisökato Cheekin keikalla. Mitä ihmettä? 

Cheekin uusi kappale ei yltänyt Spotifyn kärkeen!

Näitä otsikoita Jare Henrik Tiihonen ei varmasti halua nähdä. Päättämällä uransa hänen ei myöskään tarvitse.

Tätä taustaa vasten uran päättäminen huipulla on rohkeaa, mutta olisiko ollut rohkeampaa jatkaa? 

Jos annettavaa ei aidosti ole enempää, niin Jaren päätös on ennen kaikkea järkevä. 

Sinällään Cheekin poistuminen on harmi, sillä Vain elämää -ohjelma on esitellyt koko kansalle aikuisemman ja empaattisemman Jaren. Kaiken mylläkän keskellä itsensä ja jonkunmoisen tasapainon löytäminen elämässä on kuitenkin ehkä se tärkein saavutus, jota Jare haluaa tulevaisuudessa vaalia.

Lahden Valot sammuu -päätöskeikka myydään huomenna hetkessä loppuun. Tarina ei vielä kerro, onko perjantaille suunniteltu myytäväksi toinen keikka, mutta joka tapauksessa Lahdessa päättyy yksi merkittävä luku suomalaista musiikkihistoriaa.

 

kuva Sanoma Magazines/Joonas Lundqvist

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat