Kirjoitukset avainsanalla Eero Ritala

Tapahtui tällä viikolla.

MTV3 ja C Moren syksyn lehdistötilaisuus oli loppumaisillaan, kun huomaan Onnela 2 -ohjelman ständillä näyttelijä Eero Ritalan. Menen tekemään ziljoonan haastattelun päälle lyhyen haastattelun, jossa kyselen Eerolta, miltä tuntuu koko ajan ottaa enemmän haltuun perheenisän rooleja ja mitä se tarkoittaa.

Kautta rantain hän lopulta myöntää, että ajatus omasta lapsesta kutkuttelee, mutta elämä on hyvää näin. Muutos vauvan tultua on iso, hän sanoo huomanneensa lähipiiristä.

Yhtäkkiä kuulen itseni pääsevän ääneen.

"Oon huomannut, että mun kavereille, jotka on saaneet sen yhden lapsen, on käynyt just näin. Moni tilittää, että on ihan kauheeta, kun ei pysty vaikka menemään enää lähiravintolaan brunssille, kun vaunut ei mahdu ahtaaseen tilaan. Mä sain mun ekan lapsen 25-vuotiaana, enkä oikein ole edes muista tuollaista elämää, enkä kyllä oikein ole osannut kaivatakaan. Mulle jotenkin se lapsen syntymä toi ammatillisestikin selkeän suunnan elämään ja kai jonkunlaisen uuden kirkkaamaan elämäntarkoituksen. Oikeestaan sellainen, identitettikriisi ja pieni ahdistus mulle iski vasta, kun sain pari vuotta sitten mun kuopuksen. Että nyt oon vain se kolmen lapsen äiti, enkä voi enää tehdä elämässä mitään suurta, kun pitää ottaa niin monen tyypin tarpeet huomioon ja aika on koko ajan tiukoilla. Että sinälläänkin sekin on hyvä vaihtoehto, että toteuttaa ensin ammatillisia haaveitaan kunnolla, mutta se lapsenhoito tietysti vaatii enemmän totuttelua, kun on tietynlaiseen itsenäiseen elämään tottunut."

Tässä vaiheessa yksinpuhelua tajuan, että en tunne Eero Ritalaa yhtään. Todennäköisesti hän ei tiedä edes nimeäni. Saattaa lähinnä tunnistaa kasvoni, että toi on yksi niistä kuvatekstienkirjoittelijoista.

Ei ole siis tavatonta, että juttelen haastateltavien jälkeen haastattelun jälkeen omia asioitani,  mutta yleensä he ovat tutumpia. Ritalasta en ole ikinä tehnyt edes mitään isompaa stooria. Eero kuuntelee kohteliaasti, mutta tuskin vetää johtopäätöksiä tämän sekavan yksinpuhelun jälkeen suuntaan tai toiseen.

"Suunnattoman huolen vastapainoksi lapseni tuovat elämään suurta onnea. Niin suurta, että olen miettinyt, olisinko osannut sellaista ilman heitä luoda tai mistään saada?"

Myöhemmin tajuan, että olen viime aikoina pyöritellyt noita ajatuksia päässäni enemmänkin. 

Olen suhteellisen tyytyväinen uraani, jota olen onnistunut luomaan lasten ohessa. Mutta kolmannen lapsen jälkeen on ensimmäisiä kertoja mieleeni tullut se mutta.

Mutta olisinko sittenkin päässyt kirjoittamaan tai jopa tekemään jossain muodossa talk show`ta edes taustajoukoissa, jos olisin voinut panostaa enemmän uraani? Mutta olisinko kirjoittanut sen kirjan valmiiksi, jos aikaa olisi liiennyt enemmän? 

Rakastan lapsiani yli kaiken. Suunnattoman huolen vastapainoksi lapseni tuovat elämään suurta onnea. Niin suurta onnea, että olen miettinyt, olisinko osannut sellaista ilman heitä luoda tai mistään saada? 

Tein tämän viikon Me naisiin kansihaastattelun Heidi Suomesta. Naisesta, joka oli lopulta alkanut oman onnensa sepäksi.

Näin äitienpäivänä haluaisin lähettää ajatukseni ja nostaa hattuani niille naisille, jotka tahattomasti tai tahallisesti jäävät lapsettomiksi. Joutuneet tai halunneet luoda itselleen merkityksellisen ja onnellisen elämän jotenkin muuten kuin äiteinä. 

Itseäni haluan tarkastella kriittisesti. Ovatko lapset todellinen syy vai tekosyy sille, että ottaisin uusia ammatillisia askeleita?

En suoraan sanottuna kestä sitä, että lapsia käytetään tekosyynä jättää oma elämä elämättä. Mutta olisinko sen kummoisempaa uraa lopulta itsekään tehnyt, jos olisin saanut lapset myöhemmin tai syystä tai toisesta en olisi niitä saanut?

Äitikiirekiire-roolin alle on helppo sujahtaa. Omille tyttärilleni ja toki myös pojalleni haluan tarjota myös naisen mallin, joka uskalsi omistautua välillä myös muulle elämälle ja uralle kodin ulkopuolella. Ja joka oli suunnattoman kiitollinen lapsistaan.

 

Hyvää äitienpäivää kaikki äidit ja äitiensä lapset!

Kommentit (0)

Näyttelijä Pekka Strang kiteyttää hyvin Suomen Solsidanin, eli Onnelan ytimen. 

"Kun ei tarvitse miettiä, miten saisi voita leivän päälle, voi murehtia kaikesta muusta."

Näin tänään ennakkoon muutaman Onnelan jakson ja huokaisin helpotuksesta. Viime kesänä kuvattu sarja tavoittaa juuri tämän, alkuperäisversionsa tarkan ja hauskan dialogin, absurdeiksi paisuvat olemattomat ongelmat ja kiiltokuvamaisen maiseman, jossa porvoolainen porvaristo arkeaan elelee.

Osa Onnelan tapahtumista on Solsidania seuranneille tuttuja, osa uusia. Käsikirjoittaja Melli Maikkula on lokalisoinut käsikirjoituksen Suomeen ja suomalaisille. Omaa versiota tehdessä hän otti huomioon kulttuurierot.

"Kulissien pitäminen on enemmän Ruotsiin kuuluvaa, me olemme vähän jäyhempiä. Tämä versio on tehty suomalaiseen kulttuuriin sopivaksi.", Melli kuvaili.

Hahmot ja synopsis Marja Pyykön ohjaamassa sarjassa ovat myös osittain tuttuja.

Hammaslääkärinä työskentelevä Antti (Eero Ritala)  ja hänen raskaana oleva näyttelijäpuolisonsa Saara (Elena Leeve) muuttavat Antin lapsuudenkotiin Porvooseen asettuakseen aloilleen. Antti ajattelee omakotitaloelämän mahdollistavan itsenäisen ja onnellisen perhe-elämän, mutta havahtuu nopeasti elävänsä keskellä keskiluokkaista unelmaa - tai painajaista, yhdessä äitinsä, naapureiden ja nolon menneisyytensä kanssa.

Läheisin ystäväpariskunta on Antin lapsuudenystävä Markus (Pekka Strang) ja tämän Mette-vaimo (Anna-Maija Tuokko), joista jälkimmäiselle tärkeää on kulissien ylläpitäminen. Naapurista löytyy myös Jorma (Santtu Karvonen) ja Titta (Pirjo Heikkilä), jotka eivät kuulu niihin miellyttävimpiin tyyppeihin.

Onnelan hahmot ovat äärimmilleen viritettyjä, hieman övereitä, mutta silti niistä löytää itseään. Meinasin pudota penkiltä, kun Markus ja Mette kävivät täsmäälleen samanlaisen dialogin grilleistä, kun minä mieheni kanssa viime keväänä.

Kaasu vai hiili, kas siinä yksi Onnelan ja länsimaisen ihmisen murheista!

Onnela alkaa 23.11 suoratoistopalvelu C Morella

kuvat Jonna Öhrnberg

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat