Kirjoitukset avainsanalla fustra

Monilla alkaa lomien jälkeen ja ilmojen viiletessä liikunta-arki. Itsekin palasin elokuun puolella taas salille fustraamaan omavalmentajan kanssa. Myös aikuisten voimistelujoukkueemme aloitti harjoittelun taas yhdessä kesätauon jälkeen.

Määrällisesti liikuntamäärät ovat minulla elämäntapamuutoksen jälkeen pysyneet samana (kolme kertaa viikossa). Liikun tuon verran kesät talvet loma-aikoineen.

Kesäloman lopulla kävin tosin pelaamassa tennistä ”ylimääräisen” liikuntakerran viikossa. Periaatteessa neljännen liikuntakerran järjestäminen ei olisi vallan mahdotonta, sillä kuopus täytti juuri kolme. Tällä viikolla hänellä alkaa ihan omat jumpat, joita hän on kovasti odottanut (tähän asti olemme olleet vanhempi-lapsi ryhmässä). Tämä vapauttaa minulle sen ylimääräisen tunnin lenkkiaikaa, eli neljännen liikuntakerran. Tämä tulisi samalle päivälle fustra-aamun kanssa, joten menisi vielä samoilla verkkareilla.

"Kuopuksen harrastus vapauttaa minulle viikossa tunnin omaa lenkkiaikaa"

Olen fustrannut myös kesällä kerran viikossa keskenäni. Huomasin monissa liikkeissä eron, kun palasin treenaamaan omavalmentajani Kimmon kanssa. Yksin harjoitellessa kuvittelee helposti olevansa oikeassa asennossa, mutta monissa liikkeissä todellisuuden ymmärtää viimeistään, kun omavalmentaja tuo vertailun vuoksi fustra-keppin oman asennon tueksi.

Kuten näette, suora linja ei ole ihan vielä täydellisesti hallussa! 

 

Vierastan vähän sanaa liikuntahaaste, vaikka sen tuohon otsikkoon laitoinkin. Viime vuosina liikunta on ollut minulle lähinnä jaksamista ja toki myös painonhallintaa tukeva arjen piristys.

Pienen treenimuodon kuitenkin lisään tälle syksylle. Nimittäin kylkilihasten harjoittamisen. Ohjausvuosien jälkeen olin unohtanut ne nimittäin käytännössä treeneistä kokonaan. 

Kimmo lisäsi fustraohjelmaan sivulankutuksen, josta otimme aikaa. Itse olen tehnyt lenkin jälkeen salilla nyt muutamaa kylkeä vahvistavaa (ja toivottavasti myös kiinteyttävää) liikettä. Kylkien osaltakin fustrassa edetään helposta vaikeampaan.

Ajattelin siis lisätä syksyn liikuntarutiineihin joustavasti tuon neljännen liikuntakerran, eikä olisi haittaa jos vyötäröltä lähtisi muutama sentti ja kylkilankutuksen kesto pidentyisi mukavasti.

Tämä on ensimmäinen varsinainen kaventumiseen tähtäävä toimenpide dieettielämän lopetettuani, joten pidän tavoitteen maltillisena.

Kiitos fustran ryhtini on kuitenkin parantunut viimeisen vuoden aikana. Foreverillä on tarjolla ilmainen liikeanalyysi, jossa voi testata lähtötason ja kehityskohteet. Mietin, jos kävisin tekemässä sen tuomaan lisämotivaatiota?

Fustran hinnoista kyselleille tiedoksi. Tälle syksylle fustralla on nyt vihdoin tarjolla pienryhmäohjausta (hinta on yksilöohjausya huokeampi), joka sopii myös kaverin kanssa treenaamisesta nauttiville.

Mitä teidän liikuntasyksyn suunnitelmiin muuten kuuluu?

 

 

Kommentit (0)

Kerroin alkuvuonna blogissa, miksi päätin lopettaa laihduttamisen ja olen sen sijaan pyrkinyt pysyvillä muutoksilla pysymään nykyisessä kunnossa ja painossa. Viime vuonna painotin ruuhkavuosiin soveltuvan liikuntamäärän löytymistä. Tämä tarkoittaa minun kohdalla sitä, että liikunta antaa enemmän energiaa kuin vie. 

Kantapään kautta olen oppinut, että kolme liikuntapäivää viikossa on meikäläiselle sopiva määrä. Se vaatii sumplimista ja ennen kaikkea suunnittelua, mutta useimmiten sen saa onnistumaan.

Välillä tulee niitä miestyömatkallalapsetkipeenävuodenkansijuttutekeillä -viikkoja, jolloin pitää vaan hengittää syvään ja hyväksyä, että elämä jatkuu oikeinkin hyvin ilman sen viikon treenejä. Se hyvä puoli tässä on, että lepoviikkoja ei tarvitse rytmittää, kun niitä tulee tässä ihan äitiyden työsuhde-etuna.

Tälle vuodelle lupasin jatkaa maltillista liikkumista, mutta halusin lisätä hieman tavoitteellisuutta treeneihin.

Olen sen verran laiska, että keskenäni teen kyllä kalenteriin merkityn treenin, mutta ilman psyykkaaja tai tavoitetta homma menee välillä turhan kevyeksi. Eikä sekään välillä haittaa, mutta tunnen kyllä, että en ole lähelläkään timanttista kuntoa ja jaksamista.

Minulla on nyt kolme viime vuonna vakiintunutta liikuntamuotoa, jotka esittelen blogissa tässä kevään mittaan isommin.

Palasin syksyllä vanhan harrastukseni tanssillisen voimistelun pariin ja treenaamme nykyään entisten voimistelijoiden kanssa kerran viikossa. Käymme nyt myös kevään aikana muutamissa kilpailuissa.

Juoksua olen harrastanut viime vuosina lähinnä kuntosalin matolla 30-40 minuutin aamuaerobisena ennen fustra-tuntia tai ryhmäliikuntatuntia salillani *Forever Järvenpäässä.Nyt sitten monen vuoden harkinnan jälkeen ilmottauduin eilen puolimaratonille. Vähän jännittää, sillä en ole juossut vuosikausiin edes tuntia putkeen. 

Kolmantena lajina on ollut *fustra.Fustrasta on tullut erityisen tärkeä nyt, kun paluu voimistelun pariin on yrittänyt palauttaa vanhoja asentovirheitä ja juoksu rasittaa kehoa. 

Viime syksystä lähtien fustrassa on myös keskitytty liikkuvuuteen, joka ehkäisee toivottavasti tänäkin keväänä urheiluvammojen syntymistä. Voimaharjoittelu ei tällä hetkellä mahdu harjoituskalenteriin, mutta fustran avulla voin ylläpitää lihaskuntoa turvallisesti. Tälle vuodelle otin liikkuvuuden lisäksi fustrassa tavoitteeksi keskivartalon voiman parantamisen. Fustra-ohjaajani Kimmo lisää vähitellen treeneihin toistoja ja haastavuutta, joten kehitystä on selkeästi jo tapahtunut huimasti viime vuoden aikana.

Juoksutekniikan parantaminen on yksi fustra-tunnin aikana läpi käytävistä harjoituksista. Juoksemme joka fustra-harjoituksen aikana myös matolla ja on hyvä, että joku kiinnittää huomiota asentoon. Kimmon mukaan juoksen teknisesti paremmin, kun vauhti on nopeampaa. Silloin joudun käyttämään niitä fustran vahvistamia syviä lihaksia. Oma hölkyttelyni on noin yleisesti huonoryhtisempää.

Ennen kaikkea fustra on opettanut minulle tapoja pyrkiä pois kehon (minulle luontaisista) virheasennoista.

Kropassa kun tunnetusti kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koska keskivartaloni on ollut huonossa kunnossa, niin lantioni on päässyt heilumaan ja polveni (ja moni muu paikka) on kipeytynyt juostessa.

Nyt kun alavartalo on hippusen vahvempi, saan hallittua paremmin keikkuvaa lantiota ja oikea polveni ei ole kipeytynyt enää niin helposti, kun juoksen lyhyitä matkoja. Saa tosin nähdä, miten käy kun alan juosta maratonharjoittelun myötä pidempiä lenkkejä. 

Toisaalta hyvä lisätavoite tälle vuodelle on vahvistaa keskivartaloa yhdessä juoksukunnon kanssa. Kiinnostavaa nähdä, mitä tämmöselle tavoitteettomalle liikkujalle tapahtuu, kun pitää alkaa taas spurtata ihan tosissaan. Kestääkö polvi? Tai kalenteri? Entä pää? Elämme jännittäviä aikoja.

Miten teidän alkuvuoden liikuntahaasteille kuuluu näin helmikuussa?

*kaupallinen yhteistyö

*lisää tietoa fustrasta täällä

 

Kommentit (1)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Muistatteko, kun aloitin alkuvuodesta maailman hitaimman elämäntapamuutoksen?

Vuoden tavoitteeksi otin lähinnä järkevän ja jaksamista lisäävän liikuntamäärän löytymisen. Siis tämä ei olisi minusta kovinkaan vaikea temppu, jos aikaa olisi rajattomasti. Mutta kombinaatiolla kolme lasta+epäsäännöllinen työ+oma elämä (ja sitten ne parisuhde, ystävät, liikunta) ei voi vain valikoida kuntosalien ja tanssikoulujen tuntivalikoimista itselle noin vain inspiroivaa liikuntapalettia.

En edes usko ihan siihen, että liikunta voisi aina olla sellaista yhtä ilotulitusta. Joskus lenkki on vain vedettävä läpi, vaikka ei yhtään huvittaisi lähteä. Yleensä sen jälkeen kun vain jaksaa paremmin. Olen todella harvoin jättänyt elämässäni yhtään suunniteltua liikuntasuoritusta tekemättä ihan vain saamattomuuden vuoksi. 

Olen kyllä käynyt läpi senkin ortoreksisen liikuntavaiheen, jossa liikunta ei enää palauta, vaan lisää kuormitusta. Samoin on käynyt, jos kovin stressaavassa työtilanteessa yrittää jokaiseen väliin mahduttaa urheilua, eikä se ole tuonutkaan enää lisää virtaa.  Ylikunto on sekin ehtinyt tulla tässä elämässä tutuksi.

Tänä vuonna olen alkanut hakea tietoisemmin tasapainoa myös liikunnan osalta - ja se tuntuu vihdoin tänä syksynä löytyneen. Optimaalinen ja ihanteellinen liikuntaviikko-ohjelma on tässä elämäntilanteessa helppo toteuttaa, mutta antaa myös lisää energiaa. Eikä siis ole haitannut, että välillä on ollut ihan oikeesti kivaa urheilla!

Viikko-ohjelmani sisältää

*Kaksi 45min juoksulenkkiä (ulkona, jos kiire) salin juoksumatolla, jonka perään yritän kerran viikossa ottaa fustran tai step-aerobicin, joka onneksi löytyy kotisalini Forever Järvenpään aamutunneista.

*Perustimme tänä vuonna oman entisten voimistelijoiden ryhmän, jonka kanssa treenaaminen on ollut mahtavaa! Harjoittelemme myöhään maanantai-iltaisin 1,5 tuntia täällä kotikulmilla. 

*Fustra-treenejä olen sopinut syksylle viisitoista. Sellaisilla viikoilla, kun fustraa ei ole, fustraan toisen viikottaisen juoksulenkin perään. 

Eli normiviikoilla liikuntakertoja kertyy kolme 1,5 tunnin pätkää. En ole kokenut, että nämä veisivät kohtuuttomasti aikaa kodilta tai työltä, vaan nimenomaan lisäävät jaksamista ja toki tukevat myös painonhallintaa. Viikonloppuisin liikun lasten kanssa, mitä luonnollisesti kullekin viikonlopulle kehkeytyy. En halua tukkia viikonloppuja urheilulla, koska sinne jää joskus töitä ja ystäviäkin olisi hyvä joskus nähdä. 

Joskus tekisi mieli urheilla enemmän, mutta toppuuttelen itseäni. En halua totuttaa kehoa enää liikuntamääriin, jotka eivät ole realistisia ylläpitää. 

Kirjoitin fustrasta ja miksi olen valinnut sen lajikseni aikaisemmin täällä.  Vaikka tarkoitukseni ei ollut alkujaan kehittyä, vaan voida hyvin ja ylläpitää työkuntoa ja ryhtiä, niin pientä edistymistä puolen vuoden aikana on tästä huolimatta tapahtunut. 

Lyhyen juoksumatolla tapahtuvan lämmittelyn jälkeen fustrassa tehdään hetki avaavia liikkeitä. Liikkeet valitaan sen mukaan, missä paikoissa on eniten jumeja ja haetaan samalla keskivartalon kannatusta. Olen saanut avausliikkeissä lisää liikelaajuutta tekemiseen. Eli en myöskään kipeydy niskahartiaosastosta enää kovin nopeasti, vaikka kyhjötänkin yhä paljon koneella.

Voiman tasapainottaminen reisistä pakaralihaksiin on ollut koko vuoden teema. Tittidiii! Olen edennyt kahdelta yhdellä jalalla (ja sen pakaralla) tehtäviin harjoituksiin. 

Ei mulla mitkään fitness-pakarat ole, mutta tsemppiä pakaratreeneihin on tuonut ihan oikea tavoite; vahvemmilla pakaroilla pääsee  hyppäämään voikkaohjelmissa korkeammalle.

Keskivartaloharjoitteluun on tullut mukaan isommat painot.

Liike näyttää suhteellisen yksinkertaiselta ja teen sitä joskus keskenänikin. Omavalmentaja Kimmo tuo treeniin puolet enemmän tehoja, kun liikeradat selkeytyvät ja tehokkaita toistoja tulee enemmän. Keskenäni fustratessa päästän itseni välillä vähän helpolla, kun en huomaa kaikkia vääriä asentoja. 

Näissä painojen kanssa tehtävissä liikkeissä voima lähtee siis keskivartalosta. Kädet ovat vain sivuosassa. Olen saanut syksyn aikana ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen tuntuman alavatsalihaksiin. 

Toivomuksestani olemme juosseet aika paljon, yleensä kolme lyhyttä spurttia tunnin treenin aikana.

Juoksuasennon kohentumisen huomaa parhaiten, kun heti treenin alussa asento hakeutuu matolla oikeammaksi. Aikaisemmin tämä tapahtui vasta viimeisellä juoksuosiolla, kun olin fustrannut ylävartaloni suoremmaksi. Ehkä lihasmuistiin on tarttunut jotakin matkan varrella!

Nyt minulla on tavoite ylläpitää tätä sopivalta ja energisoivalta tuntuvaa liikuntarytmiä ilman suurempaa lisästressiä. Tavoitteena voisi olla myös yritys sateisina saliaamuina suunnata nopeammin kotiofficelle. Joskus salin pehmeä sohva houkuttaa, kun tässähän voi hyvin vastata meileihin. Sitten huomaat lukevasi Seiskaa ja onkin jo se kiire!

Oletko miettinyt, millainen olisi sinun optimaalinen liikuntaviikko, mikä onnistuisi perusarjessa?

Lisää tietoa ja tarjouksia fustrasta Forever-klubeilla täältä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat