Kirjoitukset avainsanalla Anna-Maija Tuokko

Länsimaisen ihmisen tragedia ja juuri ennen joulua! The Crown -sarjan kolmas kausi ei kai nyt tulekaan Netflixiin pyhiksi!

Nyt tästä googlatessa tunnen itseni hieman typeräksi. Aika monessa lähteessä lukee, että kausi valmistuu vasta vuodelle 2019. Olen elänyt koko syksyn jostain lukemani vanhan tiedon tai oletuksen varassa, että no jouluna lepään ja katson sitten ainakin sen Crownin uuden kauden.

Joulukuulle osuu onneksi monen uuden kotimaisen sarjan lanseeraus, joista muun muassa Ivalo ja Onnelan toinen kausi ovat vaikuttaneet lupaavilta ensimmäisten jaksojen perusteella. Katsottavaa siis pyhiksi on, mutta keräsin näin loppuvuodesta myös meidän kotimaisten sarjojen tähtien vinkit maratonkatseluun.

Pihla Viitala, Ivalo-sarjan tähti (Elisa Viihde)

"Juuri nyt olen katsonut Sharp objects -minisarjaa (HBO), jota uskallan suositella muillekin. Tykkäsin myös Jim Carreyn tähdittämästä Kidding-sarjasta (HBO). Olen normaalisti elokuvapainotteinen katsoja, saatan katsoa leffan joka ilta."

Eero Ritala Onnela-sarjan tähti (CMore)

"Jim Carreyn Kidding-sarja on parhaita mitä olen katsonut pitkään sarjaan. Olen aika vaativa katsoja. Ihmiset todella helposti suosittelevat kaikkea "että sun on pakko katsoa tämä ja tämä", mutta sarjoja ja makuja on niin monia. Sitten tuskailen, että miksi en tykkää tästä, kyllähän minun pitäisi. Esimerkiksi kehuttu The Handsmaid´s Tale (Yle Areena) ei auennut minulle. Katsoin sitä puoli vuota sitten yhden jakson ja nyt toisen, mutta ei, mutta jollekin muulle varmasti toimii. Katson kaiken suoratoistopalveluiden kautta, en itse asiassa enää edes tiedä, missä se piuha on, jonka kautta televisiosta katsotaan televisiota."

Pamela Tola ja Lauri Tilkanen Kolmistaan-sarjan tähdet (Elisa Viihde) 

Lauri: "The Kidding oli hyvä. Se oli samalla komediallinen ja traaginen. Aloitin myös vasta House of Cardsin (Netflix) viimeistä kautta, mutta se ei lähtenyt ihan niin kuin aikaisemmat. Aion katsoa sen kuitenkin loppuun. Meillä taitaa olla kolme erilaista suoratoistopalvelua ja kulutan niitä aika paljon."

Pamela: "Lauri katsoo meillä enemmän sarjoja. Televisiosta katsotaan lasten kanssa yhdessä Vain elämää -tyyppisiä sarjoja." 

Anna-Maija Tuokko Onnela-sarjan tähti (C More)

"Odotan The Crownin (Netflix) uutta tuotantokautta kuin kuuta nousevaa. Sen katsominen on silkkaa nautintoa. Näin vasta 20 minuuttia Babylon berlin  -sarjan (Yle Areena) toisen jakson lopusta. Päätin, että katson sen, kun kiire hellittää."

Itse vinkkaisin kotimaisista sarjoista Yle Areenaan vasta tulleen Koukussa-sarjan toisen kauden, jonka pääosassa nähdään Matleena Kuusniemi. Näin kaksi ensimmäistä jaksoa alkutalvesta ennakkoon ja jäin taas koukkuun. Myös sarjan ensimmäisen kauden jaksot nähtävissä Areenassa.

Eli katseluun tulee meikäläisellä Koukussa-kauden loput jaksot, Ivalo ja tuo Kidding, joka voi tuskin kaiken hehkutuksen jälkeen vain olla huono. Taidan joutua uusimaan pienen tauon jälkeen HBO:nkin tilauksen. 

Jokojokojoko saat aloittaa joululoman?

Leppoisia pyhiä kaikille <3

kuvat: Sanoma Media

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näyttelijä Pekka Strang kiteyttää hyvin Suomen Solsidanin, eli Onnelan ytimen. 

"Kun ei tarvitse miettiä, miten saisi voita leivän päälle, voi murehtia kaikesta muusta."

Näin tänään ennakkoon muutaman Onnelan jakson ja huokaisin helpotuksesta. Viime kesänä kuvattu sarja tavoittaa juuri tämän, alkuperäisversionsa tarkan ja hauskan dialogin, absurdeiksi paisuvat olemattomat ongelmat ja kiiltokuvamaisen maiseman, jossa porvoolainen porvaristo arkeaan elelee.

Osa Onnelan tapahtumista on Solsidania seuranneille tuttuja, osa uusia. Käsikirjoittaja Melli Maikkula on lokalisoinut käsikirjoituksen Suomeen ja suomalaisille. Omaa versiota tehdessä hän otti huomioon kulttuurierot.

"Kulissien pitäminen on enemmän Ruotsiin kuuluvaa, me olemme vähän jäyhempiä. Tämä versio on tehty suomalaiseen kulttuuriin sopivaksi.", Melli kuvaili.

Hahmot ja synopsis Marja Pyykön ohjaamassa sarjassa ovat myös osittain tuttuja.

Hammaslääkärinä työskentelevä Antti (Eero Ritala)  ja hänen raskaana oleva näyttelijäpuolisonsa Saara (Elena Leeve) muuttavat Antin lapsuudenkotiin Porvooseen asettuakseen aloilleen. Antti ajattelee omakotitaloelämän mahdollistavan itsenäisen ja onnellisen perhe-elämän, mutta havahtuu nopeasti elävänsä keskellä keskiluokkaista unelmaa - tai painajaista, yhdessä äitinsä, naapureiden ja nolon menneisyytensä kanssa.

Läheisin ystäväpariskunta on Antin lapsuudenystävä Markus (Pekka Strang) ja tämän Mette-vaimo (Anna-Maija Tuokko), joista jälkimmäiselle tärkeää on kulissien ylläpitäminen. Naapurista löytyy myös Jorma (Santtu Karvonen) ja Titta (Pirjo Heikkilä), jotka eivät kuulu niihin miellyttävimpiin tyyppeihin.

Onnelan hahmot ovat äärimmilleen viritettyjä, hieman övereitä, mutta silti niistä löytää itseään. Meinasin pudota penkiltä, kun Markus ja Mette kävivät täsmäälleen samanlaisen dialogin grilleistä, kun minä mieheni kanssa viime keväänä.

Kaasu vai hiili, kas siinä yksi Onnelan ja länsimaisen ihmisen murheista!

Onnela alkaa 23.11 suoratoistopalvelu C Morella

kuvat Jonna Öhrnberg

Kommentit (0)

Teatterissakin voi pelätä niin, että on pakko peittää silmät. Sulkea korvat lasten hätähuudolta. Tulla vahva tarve rynnätä lavalle ja pelastaa tuo beigepaitainen mies. Vakuuttaa hänelle, että sinä olet hyvä.

Syksyn teatteritapaus tulee Tampereelta. Tampereen Teatterin Huojuva talo pohjautuu Maria Jotunin 30-luvulla kirjoittamaan klassikkoteokseen.

Tampereen Teatterille sovittamassa versiossa ohjaaja Antti Mikkola on kääntänyt alkuperäisteoksen sukupuoliroolit päälaelle ja marssittaa heidät nykypäivään. Suhteen väkivaltainen tyranni on nainen, Anna-Maija Tuokon näyttelemä Lea. Vaimonsa kaltoin kohtelema Eero on ikuinen ymmärtäjä, joka hakee näytelmän alussa apua Miessakit ry:stä. Vertaistukiryhmä on näytelmän yleisö, jolle Eero vierittää ryhmäterapiassa koko tarinan.

Katsojan on helppo ymmärtää, miksi Eero hullaantuu eloisasta Leasta.
Katsojan on helppo ymmärtää, miksi Eero hullaantuu eloisasta Leasta.

Eero näkee itsensä osana heikkojen miesten sukupolven ketjua, joiden naiset ovat olleet vahvoja. Yökerhossa Eero hullaantuu Leasta, josta ei voi olla hullaantumatta. Lea haluaa ottaa elättähän roolin suhteessa, jotta Eero saa jatkaa opintoja. Alkuun kaikki onkin sitä kaikkea hienoa, hullaannuttavaa. Vasta pikaisen avioliiton solmimisen myötä narsistisen naisen epämiellyttävät puolet alkavat ottaa vallan. 

Unelmien kodista tulee huojuva talo, jonne kukaan ei halua tulla enää edes kylään. Vaikka ulospäin kaikki näyttää alkuun olevankin kunnossa, kävijöistä Eeron veli Toni (Antti Tiensuu) ja äiti (Aliisa Pulkkinen) aistivat tavoillaan kodin raskaan ilmapiirin. 

Lean käytös pahenee lasten syntymien ja ruuhkautuvan arjen myötä, jota Eero yrittää kaikin tavoin helpottaa. Anna-Maija Tuokko näyttelee raivopäistä, hulluuden kanssa flirttailevaa roolia niin uskottavasti, että säpsähdän näytelmän edetessä pelosta joka kerta, kun hän palaa näyttämölle.

Olen varautunut ja hengitän pelkoa Eeron kanssa, joka ymmärtää tilansa analyyttisesti, eikä uskalla lähteä. Lapsia syntyy ja kuolee, mutta silti Arttu Ratisen upeasti näyttelemän Eeron valintoja ymmärtää.

Pirstaleista elämää kuvaava äänimaailma ja Lean kuvapalat kangastuksena taustalla tukevat hengästyttävän koskettavaa kokonaisuutta.   

Alkuperäisteoksen tunnelma ja perusajatus säilyvät läpi näytelmän, mutta Mikkolan modernisoima versio nostaa esille monia ajankohtaisia kysymyksiä.

Yhden niistä esittää Eeron terapeutti (Ville Majamaa) , joka kysyy, mistä nykymies voisi ottaa mallia rooliin, jota aika häneltä vaatii? Olla pehmeä, mutta vahva - saako mies olla heikko ja mitä siitä seuraa? 

Yksi näytelmän nerokkaimpia kohtauksia on loppupuolella, jossa Eero päättää lopettaa olemasta narsisitisen vaimonsa yleisö. Uusi yleisö löytyy katsomosta, jonka eteen hän vaimonsa jättää.

Vauhti kiihtyy kohti loppuratkaisua, joka on traaginen, mutta kyseisissä puitteissa ainoa, joka voi tuoda toivoa.

Tämän näytelmän jälkeen kannattaa varata hetki aikaa hengittelyyn.

Harvoin, jos koskaan olen nähnyt tai kokenut näytelmän herättävän yhtä vahvoja tunteita yleisössä. Muutamat itkevät ja mekin pyörittelemme kaverini kanssa epäuskoisina silmiämme.

Mitä äsken tapahtui?

Tälle mestariteokselle annan blogiurani ensimmäiset viisi tähteä.

Huojuva talo Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä koko syksyn ajan, näytökset löytyvät täältä. 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat