Kirjoitukset avainsanalla ensitreffit alttarilla televisio parisuhde

Viikon puhutuimpia tv-tapauksia oli tiistain Ensitreffit alttarilla -jakso, jossa ensimmäisen osan perusteella monen suosikkipariksi nousi Aliisa ja Esa

Tiistaina pakka kääntyi kokonaan, kun Aliisa alttarilta astelun jälkeen totesi Esalle, että tämä ei tunnu oikealta.

Mitä teki Esa?

Suhtautui tilanteeseen tyynesti, rauhoitteli vaimoaan ja sanoi vielä myöhemmin kameralle, että hänen maailmansa ei tähän kaadu, jos homma jäisi hääjuhliin. Samalla teki selväksi, että vaimo vaikuttaa oikein hyvältä tyypiltä ja kauniiltakin vielä. Totesi, että tällainen tilanne on niin jännittävä, että se saattaa saada kenet tahansa reagoimaan vahvasti.

Esa osoitti, että hänessä on kaikki hyvän puolison ominaisuudet. Rauhallisena pysyminen kriisin keskellä, olkapää tarvittaessa. Positiivinen tyyppi, jolla on aitoa pilkettä silmäkulmassa.

On myös vahvan ihmisen merkki, että hän ei ole ripustamassa koko elämäänsä toisen varaan. Uskon, että Esalla olisi voinut olla mahtava kesä, vaikka parin suhde olisi todellakin päättynyt hääjuhlaan.

Esa muistutti monella tapaa luonteelta omaa puolisoani, jonka olin hyvin vähällä aikoinaan jättää ikuisesti Tampereen juna-asemalle.

Oli kesä 2009, elämäni oli sekaisin (eivätkö kaikki hyvät tarinat alakin näin).

Olin niin neuvottomassa tilassa, että olin elämäni ensimmäisen ja ainoan kerran urallani purskahtanut itkuun kesken haastattelun. Kyseinen haastateltava terapoi minua aikansa (hävettää vieläkin), kutsui minut sitten keikalleen Tampereelle. Sanoin yrittäväni järjestää asian. 

Vielä lähtöpäivänä emmin ja odottelin Tampereella asuvan kaverini kuittausta, ehtiikö hän töistä mukaan. Koska hän ehti ja oli kaunis sää, hyppäsin lopulta junaan.

Keikan jälkeen jatkoimme haastateltavan kanssa isommassa seurueessa baariin. Koska tyyppi oli juuri esiintynyt viereisessä festivaaliteltassa, ympärillämme oli aika rauhatonta. Toimin puoliksi järjestysmiehenä, nimmarivahtina ja juomien tuojana. Koska olin tähden seurassa, kiinnostin keskivertoa enemmän miehiä, joita jäi juttelemaan staran lähdettyäkin ennen valomerkkiä baarista. 

Jossain vaiheessa staran lähdön jälkeen porukkaan liittyi nykyinen mieheni. Katsoin vähän tuskastuneena tyyppiä, jonka silmät harottivat, samoin hiukset. No hän ei ainakaan ollut liiittynyt seuraani tähden takia.

Olin laskuhumalainen, mutta yritin olla kaikille tasapuolisen ystävällinen ja jutella niitä näitä. Aikaa oli kulutettavana aamujunan lähtöön asti. 

Valomerkin aikaan sanoin tyypeille heipat ja suuntasin narikalle. Elämäntilanteeni oli mikä oli, eikä minua kiinnostanut todellakaan tutustua kehenkään tarkemmin.

Yksi jannuista suuntasi kuitenkin kanssani narikkaan. Sanoin, että lähden junalla kotiin, mutta hän halusi saattaa minut.

Baarista astuessa aamuaurinko häikäisi. Katsoin vieressäni sinnikkäästi kulkevaa jannua, sehän on ihan miehekkään kokoinen.

Silmät harittivat yhä vähän ja korvat näyttivät isoilta (en tiedä, mistä tuo ajatus tuli, sillä puolisollani on aivan normaalit korvat, enkä ole ikinä kiiinnittänyt niihin tuon jälkeen huomiota, tämä outo ajatus vain jäi mieleeni, ehkä laskuhumalainen katsomiskulma alaviistosta oli vääristynyt).

Juttelimme niitä näitä. Ihan kivan oloinen tyyppi. Aseman kohdalla sanoin kuitenkin heipat, juna lähtisi tunnin kuluttua. Jannu teki lähtöä, kun tartuin aseman oveen - joka ei auennut. 

Jannu kääntyi, mietti hetken ja sanoi.

En mä viitsi sua tähän yksin tunniksi jättää.

Istuimme aseman edessä olevalle bussipysäkin penkille.

Kun juttelimme, tyyppi komistui silmissä. Hän osasi miehekkäästi suhtautua vastoinkäymisiini, niitä liikaa analysoimatta näin, että hän osasi olla empaattinen. Minusta on miehekkäämpää todeta, että kovia juttuja, kuin niitä sen enempää vatvoa. Hän oli myös superhauska (ja yhä yksi hauskimmista tuntemistani ihmisistä). Ja hänellä oli maailman seksikkäin hymy. Eivätkä silmät harottaneet enää ollenkaan.

Jos olisin tuossa tilanteessa lähtenyt jollain kriittisellä mittarilla mittaamaan markkina-arvoa, se ei olisi ollut jannulla kovin korkea. Hän oli tapaamishetkellä työtön tai lomalla, kuten hän ajanjaksoa nimitti. Muutenkaan hän ei puhunut kovin dynaamisesti urasuunnitelmistaan.

Minä ja ystäväpiirini taas liihotimme suhteellisen nousujohteisilla urillamme. Todellisuudessahan tuo kesä oli ainoa kesä, jonka mieheni työttömänä vietti - tämäkin on tärkeä muistaa. Hyväitsetuntoiset ihmiset eivät liikaa selittele, miltä asiat kuulostavat tai näyttävät. Eivätkö yritä saada kuulostamaan itseä paremmilta kuin ovat. Ja usein he ovat juuri sellaisia, Esan tapaisia hyviä tyyppejä, jonka hyvälle meiningille ja olkapäälle osaa antaa arvon perusarjen keskellä.

Onneksi olin jättänyt tuona iltana kaikenmaailman mittarit kotiin. Juttelimme bussipysäkillä niin keskittyneesti, että jossain vaiheessa juna Helsinkiin oli mennyt.

Toivottavasti Aliisakin malttaa pysyä tuolla asemalla avoimin mielin vielä hetken.

Syksyllä nähdään muitakin katsottavia ohjelmia kuin Ensitreffit;  MUST SEE-lista syksyn tv-tarjonnasta täällä.

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat