Kirjoitukset avainsanalla Kalifornia

Reissusta palattu, mutta ei vieläkään täysin palauduttu. Täytyy todeta, että kolmen viikon setistä toipuminen on tuonut kaikkien aikojen jetlag-krapulan.

Sairaustapauksen vuoksi Los Angelesista lähtenyt lento viivästyi ja missasimme jatkolennon Lontoossa, jonne jäimme lopulta yöksi. Olimme kotona viisitoista tuntia aiottua myöhemmin ja ryntäsin suihkun kautta suoraan töihin. 

Työkeikoilla fiilis on ollut pari iltaa erikoinen, kuin iloisessa hiprakassa. Ensimmäisenä Suomi-yönä heräsin kello yksi yöllä, jonka jälkeen en saanut enää unta. Iltapäivällä oli jo vahva laskuhumala.

Tämän takia olen aina suositellut Losiin matkaavia varaamaan matkaan ainakin kaksi viikkoa. Jälkiviisaana totean joka kerta myös, että palautumisaikaa olisi hyvä myös olla pitkä viikonloppu, jos mahdollista. Usein ei tietenkään ole.

 

 

 

 

Matka oli minulle viides Los Angelesiin. Koska olen tällainen kaavoihini kangistuja, niin kierrän lähes joka reissulla samat, hyväksi havaitsemani kohteet uudelleen. Ne ovat aika mainstreamia. Jos siis etsit Venicen parhainta hipsterikahvilaa kannattaa lopettaa postauksen lukeminen tähän.

Toki suunnittelemme jokaiselle reissulle edes yhden uuden kohteen. Tällä matkalla se oli kämpän vuokraaminen Beverly hillsistä sekä vierailu Warnerin studiolla. 

Tällä kertaa loma oli todella intensiivinen ja huomasin, että usein se, että majoitumme tädillä, tuo matkaan enemmän hengittelyä ja tilaa. Vasta Beverlyssä ruuhkat iskivät todella tajuntaan.

Vaikka talo oli kiva, niin ihan kauheasti lisäarvoa siellä asuminen ei lopulta tuonut. Beverly hillsistäkin piti kuitenkin ajaa autolla joka paikkaan. Ymmärsin matkan aikana, että jos asuisin Kaliforniassa, niin ehkä olisin sielläkin tämmönen järvenpääläinen. Tykkään käydä piipahtamassa tapahtumien keskipisteessä, mutta arvostan kotioloissa tilaa ja rauhaa ympärillä, että asuisin Losissakin esikaupunkialuella.

Sen takia Losissa lomailevalle tyypille, joka siis kaipaa välillä vastapainoa hektisen kaupunkielämän vastapainoa

1.RANNAT ovat elinehto.

Perheen kanssa rantapäiville Malibu on mielestäni paras vaihtoehto, sillä siellä rantaviiva tuntuu jatkuvan äärettömiin, eikä siellä ole samanlaista (välillä levotonta) rantakatuelämää kuin Venice Beachilla ja Santa Monicassa. Penninvenyttäjää suosittelen hurauttamaan Malibun rannoista Zuma Beachille, jossa auton saa jättää ilmaiseksi parkkiin tien viereen.

Malibun huono puoli on se, että ravintovaihtoehtoja aivan rannan tuntumassa on vähemmän kuin yllämainituissa kohteissa. Me olemmekin viettäneet rantapäiviä Malibussa omien eväiden kera. Myös automatka sinne on jylhien maisemien takia elämys, että ranta kannattaa tsekata.

Venice Beachilla perheen kanssa rantaelämään kannattaa asettua hiekalle Fishing Pier -laiturin tuntumaan. Siitä on hyvä käydä fiilistelemässä myös meininkejä ihan Venicen ytimessä, mutta pahimmat marihuana-savut eivät laiturin puolelle yllä. Myös rauhallisemmalta puolelta löytyy useita ravintoloita, joista saa kaikkea terveyssmoothiesta herkullisiin katkarapu-tacoihin.

Santa Monica on ymmärtääkseni kuulunut viime vuodet Losin trendikkäimpiin alueisiin. Suomijulkuista muun muassa Lauri Ylönen ja Pia Lamberg asuvat alueella.

Vaikka olemme viettäneet Santa Monican rannalla ihan rantapäiviä, niin ehkä minulle se toimii parhaiten alkuillan fiilistelyyn.

Huvipuistolaiturilla riittää ihmeteltävää ja tivolin laitteissa voi käydä kieppumassa noin kymmenen dollarin kertalipun hinnalla. Viiden jälkeen porukka lähtee kipuamaan ylemmälle rantakadulle, josta on parhaat paikat seurata auringonlaskua, joka on aina kerta yhtä pysäyttävä.

Käymme Santa Monicassa aina myös perinteisesti illallisella Bubba and Gumb -ravintolassa, koska Forrest Gumb -leffan meininkeihin ja katkarapuihin ei voi kyllästyä koskaan!

 

2. HUVIPUISTOELÄMYS

on monelle yhtä kuin Anaheimin puolella (noin tunnin ajomatka) oleva Disneyland. Siellä kannattaa varautua ruuhkaan. Vaikka menimme arkipäivänä, niin puisto oli aivan tukossa. En tiedä, johtuiko se siitä, että puistossa oli Halloween-teemakausi vai että päivä sattui olemaan perjantai? Ihmisiä oli kuitenkin tavallista perjantaita enemmän.

Toista kertaa valitsimme puistoista Disneyland Adventure Parkin, jonka olemme kokeneet laitteiden takia kiinnostavammaksi kohteeksi kuin itse Disneylandin. Puistoon on kulku samalta alueelta kuin Disneylandiin. Adventure Parkissa on edustettuna paremmin myös lapsia kiinnostavat Cars ja Frozen -hahmot.

14 tunnin aikana kävimme viidessä laitteessa ja kaksi kertaa Frozen-musikaalissa!

Kaksi vuotta sitten olimme huvipuistossa joulupuiston aikaan ja tuolloin leijuin koko päivän joulufiiliksissä (tilaa fiilistellä puistoa oli myös enemmän). 

Kun olimme aikanaan Losissa mieheni kanssa kahdestaan, kävimme Six Flags Magic Mountainilla, joka on tunnettu jättimäisistä vuoristoradoista vuorien yllä.

Magic mountain on ehdottomasti toimiva vaihtoehto aikuisille tai isompien lasten kanssa reissaaville huvipuistokävijöille. Ensi vuonna Losiin aukeaa myös Star Wars -teemapuisto, joka voi olla vaihtoehto Disneylandille seuraavalla matkalla.

Kauhutorni oli seurueemme lempilaite. Se toimi pimenevässä illassa, mutta jonoihin kannattaa tässäkin kapistuksessa varautua. Taisimme jonottaa laitteeseen 1,5 tuntia.
Kauhutorni oli seurueemme lempilaite. Se toimi pimenevässä illassa, mutta jonoihin kannattaa tässäkin kapistuksessa varautua. Taisimme jonottaa laitteeseen 1,5 tuntia.

3. TV - JA LEFFAMAAILMAN FIILISTELYYN 

toimi kyllä Warner Brosin studiokierros, jonne menin alkujaan puhtaasti sen takia, että halusin nähdä Frendien kulissit ja saan itsestäni kuvan kuululla sohvalla. 

Liput Warnerin kierrokselle on helppo varata ja perus studiotour (vaihtoehtoja on erilaisia mieltymysten mukaan, nyt Halloweenin aikaan järjestettiin lisäksi kauhukierroksia) maksoi 65 dollaria. Ostimme liput kierrokselle edellisenä iltana tämän sivuston kautta.

Semisti viihdealan ihmisellekin kiertoajelu yhden isoimman studion kulisseissa oli hämmentävä. Eri tv-sarjojen talot nököttivät vieretysten samalla kadulla ja näimme, miten sama "New Yorkin kaupungintalo" on toiminut eri kulmista monessa eri elokuvassa ja sarjassa. 

Warnerin kierroksella piipahdetaan muun muassa Conan O´Brien show´n studiossa, tutustutuaan Harry Potterin vaatevalikoimiin ja Batmanin autoihin.

Mutta se Frendien studio. Warnerin kierros päätty Central Perk -kahvioon. Sen yhteydessä oli vielä iso halli, jossa oli Frendien ja monien muiden elokuvien ja tv.-sarjojen lavasteita.

Frendien sohvan edessä oli pisin jono, jossa opas oli ottamassa kuvia kunkin omalla kännykällä, sekä toinen kuvaaja, jonka kuvaaman otoksen olisi voinut ostaa noin 30 dollarin hintaan.

Kun pahin ryysis oli hellittänyt, myös oppaat hävisivät ja saimme kierrellä kaverini kanssa studiossa käytännössä keskenämme.

Kulisseihin pääseminen oli minulle jonkinlainen täyttymys! Frendit on minulle rakkain tv-sarja, jolla on myös terapeuttisia vaikutuksia. Oikein veemäisen kotityöpäivän aikaan laitan Netflixistä pyörimään jakson ja elämä näyttää jälleen paremmalta.

Voitte kuvitella, että minun olisi tehnyt mieli ostaa koko Frendien krääsäosasto myymälästä tyhjäksi. Päädyin kuitenkin ostamaan vain työpöydälle ison kahvimukin sekä pari magneettia. Jos matkalaukuissa olisi ollut yhtään enemmän tilaa, olisin ostant tuon tyynyn työhuoneeseen (kuva alla). 

Ainiin! Frendien kulisseissa voi kuvata itsensä myös itse ohjelmassa latelemassa vuorosanoja Phoeben kanssa. Touhu näytti hauskalle, mutta jono oli pitkä ja minua ehkä olisi ujostuttanut ladella pitkiä vuorosanoja yleisön edessä lontooksi, joten jätin tämän otoksen seuraavaan elämään.

Varmasti viihdeosaston mainstream-suosituksiin kuuluisi itseoikeutetusti Universal studios, mutta en ole koskaan käynyt siellä pihaa pidemmällä. Aina joku lapsista on ollut liian pieni, jotta puistoon menemisessä olisi ollut mitään järkeä. Lisäksi Universalilla menee koko päivä, joten Warnerin 15.30-19 vierailu tuntui hektisessä lomaohjelmassa hyvältä vaihtoehdolta, sillä alkupäivä ennen kierrosta oli vallan vapaata altaalla oleskelua.

Tämä tyyny jäi haaveeksi.
Tämä tyyny jäi haaveeksi.

Frendien Central Perk -kahvilan kulisseissa ihan muina racheleina.
Frendien Central Perk -kahvilan kulisseissa ihan muina racheleina.

 

4.) SHOPPAILUMESTAT

Olen rajoittanut shoppailua viime vuosina todella paljon. Nykyään listaan jopa ennen reissuun lähtöä tarvittavat seuraavien kokojen vaatteet lapsille, sillä outleteista saa merkkituotteita oikeesti edullisesti. En osta niitä pelkästään merkkien vuoksi, sillä usean vuoden kokemuksella osaan jo sanoa, että mitkä vaatteet kestävät kulutusta.

Nykyisin en käy enää edes reissussa ostoskeskuksissa, vaan käytämme ostoksiin 1-2 päivää Camarillon outlet-alueella. Sieltä suosin erityisesti Adidaksen (värikkäät verkkatakit), Gapin (hupparit ja perustopit), Michael Korsin (laukut, kukkarot, mekot), Guessin (t-paidat, farkut, perusneuleet), Lidsin (pipot ja lippikset), Tommy Hillfiger (lapsille kauluspaidat, legginsit, takit ja farkut) ja Disney Storen (joululahjat sekä tuliaiset lapsille) liikkeissä.

Usutan reissuun myös muutaman isomman reissun ROSS-ketjun liikkeissä, joita kannattaa navigoida ajoreiteille, sillä liikkeitä on paljon. Rosseihin liikkeet toimittavat monien tunnettujen mallistojen ylijäämäkamaa. Touhu paikan päällä muistuttaa hieman kirpputoria, vaikka tuotteet onkin rekitetty teemoittain. "Rossitus" vaatii kärsivällisyyttä ja vie yllättävän paljon aikaa. Yleensä ostan Rosseista alusvaatteita, sukkia, urheiluvaatteita sekä kenkiä. Parhaat löydöt tällä kertaa olivat tytöille Korsin tennarit (20 dollaria pari) sekä Korsin laukku 89 dollaria (Camarillossta sama olisi ollut 149 dollaria) ja UGG:it itselleni 26 dollarilla. Löysin myös meidän pojalle muutamalla dollarilla Calvin Kleinin boxereita sekä Hillfigerin paitoja 6-8 dollarilla.

Vaikka ostoksia kertyi lopulta todella paljon (kaksi isoa matkalaukullista, joka tosin sisältää myös kaikki joululahjat), niin tällä kertaa näyttää, että mitään turhaa en tullut ostaneeksi. Tämä on pienoista edistystä, sillä aikaisemmilla reissuilla olen ostanut jotain turhaa halpaa varuiksi.

 

Disney Store on elämys jo ihan itsessään. Hinnat ovat huomattavasti huokeampia kuin Disneylandissa. Tämä Frozen-nukke lähti kuopukselle pukinkonttiin.
Disney Store on elämys jo ihan itsessään. Hinnat ovat huomattavasti huokeampia kuin Disneylandissa. Tämä Frozen-nukke lähti kuopukselle pukinkonttiin.

Ross-ketjun myymälöitä voi bongata lähes joka puolelta.
Ross-ketjun myymälöitä voi bongata lähes joka puolelta.

 

5. HOLLYWOOOD-MEININGIT

Käymme joka kerta Hollywoodissa Walk of Famella pyörimässä ja ostamassa ne tuliaismagneetit. Ja joka kerta tajuan, että paikallisille tähtien katu on - no öh ihan vain läpikulkukatu.

Sen verran turisti olen, että joka kerta käyn kadulla, vaikka periaatteessa mitään uutta nähtävää ei ole. Paitsi ehkä muutama uusi tähti katuun kiinnitettynä.

Huudeilla on toki myös Madame Tussauds Hollywood -museo sekä klassinen Hollywood-museo, joissa pääsee syventymään myös filmiteollisuuden historiaan. Myös nuo kukkuloille lähtevät "tähtien kodit" kiertoajelut  lähtevät Walk of Famelta. Niille pääsee tinkaamalla noin 20 euroa per tyyppi.

Itse olemme käyneet kiertoajelulla kerran ja minulle tuli ehkä touhusta hieman ahdistava fiilis. En voinut olla miettimättä, miltä tuntuisi, jos oman kodin eteen pysähtyisi 5-10 minuutin välein avolavapakettiauto tai turistibussi, josta kaiuttimella kerrottaisiin itsestä yksityiskohtia ja ja jos kyseessä olisi vielä artisti, kuski luukuttaa päälle kovalla hänen kappaleitaan. Justin Timberlake hyvät naiset ja herrat! Ja taustalla soi tietenkin Sexyback..

Voitte varmaan arvata, kun takavuosina olen haastatellut muutamia tyyppejä, joiden talon edessä olen käynyt kiertoajelulla, että olen jättänyt tämän yksityiskohdan mainitsematta.

Eipä sillä, muhkeiden pensasaitojen ja porttien takaa kämpistä myös näkyi hyvin vähän. Maisemat toki ovat kukkuloilla komeat ja onhan talot upeita. Toki näillä kierroksilla helpottaa, että kiertoajeluilla kapeilla kukkuloilla kuski on omasta takaa. Kierrokset pysähtyvät myös kielekkeelle, jolla voi kuvata itsensä Hollywood-kyltin kanssa. 

Kävimme ajelemassa kukkuloilla omalla autolla. Tämäkin on toimiva vaihtoehto, mutta "Hollywood-kiellekettä" saa etsiä tovin.

Loppujen lopuksi supertähdet ja leffakulttuuri näkyvät toki kaupungissa monessa symbolisessa mielessä, mutta itselle ne ovat Losin lomilla pienemmässä osassa.  

Toki tapaan muutamia tyyppejä yleensä aina reissuilla työn puolesta, mutta varsinaisista supertähdistä olen kerran nähnyt Rodeo Drivella Ashton Kutcherin (olin autossa, jota mies ei todellakaan suostunut pysäyttämään) ja näyttelijä Nick Nolten, joka oli portilla näpyttelemässä turvakoodia ilmeisesti Malibun taloonsa (ajoimme ohi rantapäivän jälkeen).

Varmiten urheilun supertähtiä näkee tietenkin pelikentillä. Minulle reissun IIK-hetki oli, kun Los Angeles Kingsien NHL-pelissä huippufutari Zlatan Ibrahimovic asteli tiputtamaan aloituskiekon.

Tapahtuma jäi lapsille mieleen sinä hetkenä, kun mutsi alkoi kirkua. 

Minä olin onnellinen, että Losi saikin vielä yllätettyä vielä tällaisen suunnittelija-aikatauluttajan.

Ikävissäni yritänkin muistella näitä ruuhkien autoletkoja ja suuntaan tyytyväisenä pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteeseen. D-vitamiinia täytyy varmaan käydä ostamassa.

 

Kommentit (0)

Oleilimme täällä Los Angelesissa siis ensimmäisen viikon siis tädin majoituksessa ja patojen äärellä.

Viime torstaina, kun ystäväperheemme saapui kaupunkiin, täräytimme matkalaukkumme Beverly Hillsiin, josta kymmenen hengen poppoomme (4 aikuista ja 6 lasta) oli vuokrannut talon.

Koska Instastoryn kautta tästä talosta on tullut niin paljon kysymyksiä, niin halusin tehdä tähän väliin talon vuokraamisesta oman postauksen ja vastata samalla kysymyksiinne. Myös siihen, että emme ole todellakaan voittaneet lotossa, vaan itse asiassa tämä on edullisempaa kuin monessa Hollywoodin keskitason hotellissa majailu.

Emme ole koskaan asuneet täällä muualla kuin tädillä ja hotelleissa, joten olimme aika ummikkoja koko amerikkalaisen talon vuokraamisprosessin suhteen.

Ensin mietimme, mikä on viihtymisen kannalta oleellista.

Lähtökohtaisesti meille kaikille riitti, kunhan talossa olisi uima-allas (koska lapset) ja tarpeeksi tilaa näin isolle laumalle. Rajasimme aluehakua aika Airbnb:n kautta laajallekin, ihan tädin asunnon nurkille Chathsworthiin asti.

"Omassa talossa asuminen Beverly Hillsissä on kerran elämässä -kokemus"

Henkilökohtaisesti minulle on tärkeämpää, että majoitus on toimiva kuin aivan keskellä jotakin. Sillä lopulta on aivan sama ajaako johonkin lopulta 30 minuuttia kuin 45 minuuttia. Joka paikkaan kun täällä on käytännössä kuitenkin mentävä autolla. Myös tästä Beverly Hillsistä.

 Airbnb:n kautta löysimme kaksi hyvää taloa, mutta mies löysi myös HomeAwayn kautta talon Beverly Hillsitä. Alue oli ollut aibnbnkin puolella yhtenä rajauksista, mutta siellä Beverlyn järkevänkokoiset talot olivat superkalliita (alkaen 700 dollaria yö). HomeAwayn kautta talon vuokra maksoi 400 euroa yö, eli viikon majoitus Beverly Hillsissä on kustantaa meille näin 1500 euroa per perhe (yhteensä 3000 dollaria). 

En väitä, etteikö hinta olisi silti kirpaissut, mutta ajattelimme, että omassa talossa asuminen Beverly Hillsissä on samalla tällainen kerran elämässä -kokemus.

En tiedä, paljonko sukupolvemme fiksaatio Beverly hillsiin liittyy Beverly hills 90210 -sarjaan..

Onneksi Beverly hillsin talomme hieman vaatimattomammalla postinumerollakin oli livenä todella positiivinen yllätys.

Kotikatumme oli pitkänään aika perinteisen amerikkalaisen unelman näköisiä taloja. Meidän omamme nökötti osittain puiden varjossa.

Talo pilvisemmällä säällä.
Talo pilvisemmällä säällä.

Kun avasimme oven, katsoimme lasten kanssa epäuskoisina toisiamme. Valtava halli (jotka ovat toki hyvinkin yleisiä eteisiä amerikkalaisissa kodeissa) avautui korkeuksiin. Marmoriportaat (tai ainakin siltä ne näyttivät) johdattivat yläkertaan, jossa talon viidestä makuuhuoneesta on neljä.

Alakerrassa oli vielä iso olohuone ja avokeittiö sekä ylimääräinen makkari. En tiedä vieläkään tarkalleen montako kylpyhuonetta talossa on, ehkä viisi tai kuusi.

 

Ehkä ökyimmältä meikäläisestä tuntuu tämä master bedroom (kuvissa yllä), jossa kirjoittelen parhaillaan. Tilaa makkarissamme on jumppasalin verran. Oma kylpuhuoneennekin on meidän kodin makuuhuoneen kokoinen. 

Hulluimmalta tässä tuntuu kuitenkin se, että miten ihminen tottuu nopeasti tähänkin.

Ensimmäisenä päivänä kuljin hieman epäuskoisena talossa ja hoin miehelleni illalla, kun lojuimme kylpyhuoneemme porealtaassa (kyllä meillä on tällainen meidän omassa kylppärissä), että näinkin jotkut ihmiset elävät. Aina.

Aamulenkillä kurottelin utealiaana naapureita.

Millaisia ihmisiä täällä asuu? Ovatko he onnellisia, kiireisiä, poikkeuksellisen lahjakkaita ja vai millä tavalla tavallisia ihan niin kuin minäkin? 

Epämääräiset vaatekasat ovat arkipäivää Beverly Hillsissäkin.
Epämääräiset vaatekasat ovat arkipäivää Beverly Hillsissäkin.

Ilmeisesti talomme kuuluu jollekin sijoittajalle, sillä käytännön asioita hoitaa talonmies, jonka kanssa olemme sopineet kaikki käytännön asiat aina varauksesta ja avainten vaihtamisesta lähtien. Hänet on saanut aina hyvin kiinni ja hommat ovat toimineet vaivattomasti.

Yritin urkkia talkkarilta myös lisää tietoa talosta ja naapurustosta.

Öö voisinko kysyä, paljonkohan tämän talon arvo n täällä nykymarkkinassa?

- 3-4 miljoonaa dollaria.

Ja mikä tärkeintä. Onko sinulla mitään sisäpiirin tietoa asuuko tällä kadulla kenties jotain tunnettuja tyyppejä?

- (naurahdus) He taitavat kaikki olla up in the hills. (Äh sen kyllä arvasinkin)

Kukkulat näkyvät kotikadultamme, mutta lenkkeilyetäisyydellä ne eivät ole.

Tervetulotoivotus vuokranantajaltamme.
Tervetulotoivotus vuokranantajaltamme.

Olin yllättynyt, kun talossa oli kaikki valmiina. Jokaisen kylppärissä oli muun muassa oma selvitysmissetti.
Olin yllättynyt, kun talossa oli kaikki valmiina. Jokaisen kylppärissä oli muun muassa oma selvitysmissetti.

Ainoa miinus talossamme on tähän asti ollut uima-allas, jonka lämmitys oli tähän päivään asti rikki. Lapsia se ei ole haitannut, vaan he ovat viettäneet käytännössä kaiken liikenevän ajan kämpillä uiden.

Täällä on epätodellisen rauhallista. Kun kävelin aamulla edestakaisin kotikatuamme ainoat äänet kantautuivat juurikin pihamme uima-altaalta. 

Jatkankin loppuviikon mielenkiinnolla tutkimusmatkaa beverlyhillsisläisten sielunmaisemaan.

Jos täältä porekylvystäni joudan.  

 

 

Kommentit (0)

Los Angelesin reissumme ensimmäinen päivä paikan päällä alkaa aina samalla tavalla. Aikaero täältä Suomeen on kymmenen tuntia, ja heräämme aina ensimmäisenä aamuna superaikaisin. Nytkin kaikki olivat ylhäällä neljältä. Kokoonnuimme koko porukka samaan huoneeseen padien ja kännyköiden kanssa, sillä emme halunneet herättää isäntäväkeä.

Voitte kuvitella, kun aikaeron villiinnyttämät tyypit odottavat malttamattomina altaaseen pääsyä, ja ramppaavat alakerrassa eri tekosyiden varjolla katsomassa tuttuja huudeja, samalla kun me aikuiset taas hyssyttelemme. Seitsemäksi karkasimme mölyämästä siis Ihopiin, joka on perinteinen aamiaispaikkamme vain ja ainoastaan reissun ensimmäisenä aamuna.

 

Ihop on siis aamiaisiin ja pannukakkuihin keskittyvä ketju, jonka ravintoloita on käytännössä joka puolella Kaliforniaa. Nopeasti navigoituna läheisin löytyi 1,6 kilometrin päästä tätimme kotoa.

Itse en ole paikan suurin fani, sillä överimakeat ja paksut amerikkalaiset pannukakut eivät oikein uppoa, mutta lähdin nyt mukaan syömään omeletin. Ihopissa jokaiseen annokseen kuuluu  myös pannukakut, joita voi maustaa pöydästä löytyvillä kastikkeilla. Nyt Halloweenin lähestyessä listalla oli erilaisia kurpistapannareita, mutta lapset päätyivät ottamaan lasten listalta Fanny facet.

Pannareita saa käytännössä vetää navan täydeltä, sillä annoksen kylkeen tuli vielä neljä pannaria. Osa jäi meidän seurueelta syömättä, sen verran överisti ruokaa lopulta oli.

Ketjuravintolaksi Ihop ei ole mielestäni aivan seitsemänkymmenen dollarin laskun hintansa väärti, mutta aikaerotoipilaille täydellinen päivänaloitus, sillä ketjun ravintolat avautuvat seitsemältä.

Kun kävelimme ravintolasta takaisin auringon noustua lämpimässä kesätuulessa takaisin autoon, en voinut olla tuntematta syvää onnellisuutta ja kiitollisuutta juuri siitä hetkestä, kun kaikki ihana on vielä edessäpäin.

Koska asumme maailman vieraanvaraisimpien ihmisten luona, niin meitä odotti kotona lämmitetty jacucci. Lapset pääsivät uimaan ja minä lähdin juoksemaan hetkeksi. Koska oli perjantai-aamu muita lenkkeilijöitä ei kaduilla liikkunut (kaikki muuthan liikkuvat sitten autolla).

Kiersin tutut kulmat, ohitin hevostallin ja kantabaarimme Cowboy Palacen. Chatsworth, jossa tädin perhe asuu on perinteikästä hevosaluetta, eikä ole tavatonta, että aamulenkillä vastaan saattaa ratsastaa useampikin tyyppi. Lenkin jälkeen hyppäsin vuorostani uimaan ja tuntui kuinka koko viime viikkojen työkuorma suli Kalifornian aurinkoon.

Elän täällä vain vierailevana tietenkin Kalifornian suhteen ikuista kuherruskuukautta, mutta kyllä se on arki kuulkaa tällä kokoonpanolla Losissakin. Ja tietenkään emme ole sokeita maan epäkohdille;  kodittomien hökkelikylille, heikolle sosiaaliturvalle. Nytkin kuulimme, kuinka yksi ystäviemme perhetuttu oli joutunut yllättäen sydänleikkauksiin ja makaa teholla. Koska hänellä ei ole sairauskuluvakuutusta, lasku hoidosta on kivunnut 600 000 dollariin. Siinä lähtee kämppä alta, jotta saa sairaalalaskun kuitattua.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului nytkin käynti ruokaostoksilla Costcossa. Emme halua todellakaan elää isäntäväkemme siivellä, vaan käymme aina hakemassa pari isoa kassillista ruokaa. Yleensä suuntaamme juuri Costcoon.

Costcossa mikään ei ole pientä. Macaroni and cheese -esivalmisateria, pilkotut vihanneslaatikot ja marjat ovat pakkauksissa, joista riittäisi koko komppanialle. Limsoja voi ostaa vain 36 kappaleen paketeissa.

Costco muistuttaa joltain osin Ikeaa. Sielläkin huomaa keksivänsä tuotteita, joita ei ole ajatellut tarvitsevansa. Olen ostanut Costcosta jättipurkin vitamiineja, pöytälampun (joka oli tosi näppärä raahata Suomeen!) ja kasoittain vaatteita. Aulan ravintolassa on tarjolla muutamalla dollarilla hot dogeja, pizzaa, jäätelöä ja virvoitusjuomia 0,7 l mukeissa. Mukin saa tietenkin täyttää niin täyteen kuin haluaa! Kuuden hengen poppoomme ruuat maksoivat 21 dollaria!

Costco on sopiva ensimmäisen päivän kaupaksi, koska siellä saa tehtyä ruokaostokset, mutta pääsee vähän lievittämään myös shoppailuhimoa. Kokemus on tuonut tähän touhuun malttia ja nyt ostin ruokien lisäksi lähinnä Adidaksen verkkareita ja huppareita. Paras löytö oli kolmevuotiaallemme perus musta Adidaksen kolmiraita verkkatakki ja housut 17,90 dollaria. Suomesta perus-adduja ei löytynyt tuossa koossa, nappiversiona maksoin pelkistä housuista 45 euroa.

Jos mahdollista Costcoon kannattaa suunnata paikallisen kanssa, jolla on Costcon kortti. Sen voi ostaa paikan päällä sadan dollarin hintaan, mutta ilman sitä liikkeestä ei saa ostaa. Olemme tähän asti rottailleet ostokset tädin kortilla, kiitokset siitäkin.

Perjantaiksi emme sopineet illalle mitään, sillä vielä toisena iltana totaaliväsymys iskee todella aikaisin. Yritämme sinnitellä hereillä kahdeksaan, sillä mitä aikaisemmin nukahdamme, sitä aikaisemmin taas heräämme. Lyhyellä matematiikalla laskettuna herään ehkä siksi usein alkuun kello kahdelta yöllä, koska Suomessa on silloin keskipäivä.

Aikaeron vuoksi on ehkä varmempi sanoa, että blogi täältä päivittyy aina maanantaisin.

Nyt torstaina julkaisen postauksen meidän illasta Hollywoodin yössä (käymme täällä todella harvoin ulkona ulkona, mutta nyt sattui sauma, jonka hyödynsimme). Jos Kalifornian meiningit muuten kiinnostaa, niin päivittelen ahkerasti touhujamme Instastoryn puolella. (sivuraiteillabyemilias)

Fatcamp täällä jatkuu, jahka tänään lähtisi vaihteeksi lenkille, sillä maanantai se on nyt täälläkin.

Leppoisaa viikkoa!

 

 

Kommentit (5)

Vierailija

Costcoon kyllä yleensä saa tutustumiskortin, jolla pääsee kerran kyseiseen liikkeeseen tutustumaan ja ostoksille. Sitä pitää siis mennä hakemaan sieltä asiakaspalvelusta, kassojen vierestä (yleensä ulko-ovesta oikealle) ja selittää sisääntuloa vahtiville työntekijöille, mitä aikoo.

Tarkkaan ottaen Chatsworth ei kyllä ole Los Angelesissa... Suunnilleen yhtä kaukana kuin Mäntsälä Helsingistä, mutta kuulostaahan se toki paremmalta. :D

Hauskaa lomaa Kaliforniassa!

ulkosuomalainen

Eikä tavallinen jäsenyys maksa sataa dollaria viisikymmentä riittää.

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Hih, järvenpääläiselle Los Angelesin esikaupunkialue on ihan tarpeeksi pelipaikoilla ;) Ollaan tämä toinen viikko asuttu nyt Beverly Hillsissä ja yhtä lailla autolla täältä ollaan jouduttu kulkemaan joka paikkaan (Santa Monica, Malibu, Venice, Downtown, Camarillo). Molemmissa ollaan viihdytty ja ovat rauhallista seutua. Beverly Hillsissä meidän katu on  jopa epätodellisen hiljainen, vain meidän seurueen möykkä kuuluu altaalta kadulle.

toinen ulkosuomalainen

Ja myos jos ostat Costcon lahjakortin paaset sisalle ilman mitaan kortteja. Jasenyyksista perus on sen viiskyt taalaa ja business olikohan seitsemankymppia. 

Viisi isoa ruumaan menevää matkalaukkua on tököttänyt eteisessä eilisillasta asti. Koska viikko on kiireinen, niin pakkain käsimatkatavaroihin (eli viiteen elementtiin repuista lentolaukkuihin) jo sunnuntaina niin pähkinöitä kuin muumirusinoitakin, värityskirjat, padit, laturit, kasan kirjoja, adapterit sekä uimapuvut ja hellevaatteet.

Huomenna on nimittäin meidän perheen jokatoisvuotisen Kalifornian reissun aika!

Tämän postauksen tarkoitus ei ole lesoilla meikäläisten pidennetyllä syyslomalla, vaan kertoa miten minä, ihminen joka ei ole ikinä oikein isommin syttynyt matkustelusta, on löytänyt Kaliforniasta kohteen, johon palaan aina uudelleen.

Olen päätynyt nimittäin siihen, että en ole niitä ihmisiä, jotka syttyisivät seikkailuista. Oikeastaan en ole ollut sellainen ikinä. Kun opiskeluaikoina jengi hehkutteli vaihtoonlähtösuunnitelmiaan, minusta omista rutiineista luopuminen tuntui todella vaikealta ajatukselta.

"22-vuotiaana tajusin ensimmäisen kerran, että en ole mikään maailmanmatkaaja"

Sama on ollut lomareissujen kanssa. Kun muut näkevät mielessään sen bungalowin turkoosin meren äärellä, niin minä näen matkustamiseen liittyvän säädön ja epämääräiset mereneläjät, jotka kuitenkin piinaavat minua snorklausreissulla, jolle ystäväni varmasti haluavat osallistua. Voitte vain kuvitella, olenko suorittanut sukelluskurssia!

Muistan erityisesti yhden illan jollain Malesian pienellä saarella, josta olimme vuokranneet ystävien kanssa bungalovin. Olimme lähdössä rantabaariin, mutta minä ikävöin poikaystävääni ja olisin halunnut mieluummin sunnuntaina kotibaariini Onnelaan.

Tähän ei ollut mitään erityistä syytä. Viihdyin ystävieni kanssa, aurinkoa oli piisannut koko loman. Siinä hetkessä, 22-vuotiaana, tajusin ensimmäisen kerran, että ehkä en ole mikään maailmanmatkaaja.

Ilman ystäviäni ja aviomiestäni tuskin olisin matkustellut juuri työmatkojen ulkopuolella. Ystäväni ovat organisoineet kiitettävän usein tyttöjen matkoja. Ulkomaille muuttaneita ystäviäni olen käynyt ruuhkavuosina mahdollisuuksien mukaan tapaamassa. Ja kuten kesällä Kööpenhaminassa, oikeastaan minulle on henkilökohtaisesti aivan sama missä olemme. Tärkeintä ovat ne tyypit ja yhdessä vietetty aika.

Mieheni puolestaan matkustaa jatkuvasti työnsä puolesta mitä eksoottisimmissa kohteissa. Silti hän vaatii, että saa viedä meillä yöpyviä vieraita lentokentälle, sillä hän rakastaa lentokenttien lähdön tunnelmaa - vaikka ajaisi vain oven eteen.

Minä taas pidän joka kerta ihmeenä, kun ylipäänsä selviämme lennolta hengissä kohteeseen ja kotiin.

Voin kuvitella, että mieheni tapaiselle hetkessä eläjälle meikäläisen tapaisen rutiinien orjan ja suorittajalomailijan kanssa ei ole aina helpoin matkustaa.

Mutta Los Angelesiin olemme matkustaneet tasaisesti koko pian kymmenvuotisen yhteiselomme ajan.

"Ilman ystäviäni ja miestäni tuskin olisin matkustellut muualla kuin työmatkoilla"

Kalifornia on harvoja paikkoja, jonne olin lapsesta asti halunnut matkustaa. Olenhan Beverly hills 90210 -sukupolvea.

Tosin ensimmäisellä kerralla lähtiessä ajattelin, että kerta pelipaikoilla riittää.

Nyt lähdemme Kaliforniaan viidettä kertaa.

Uskon, että yksi merkittävä syys Kalifornia-rakkauteeni on mieheni täti, joka on asunut Los Angelesissa kolmekymmentä vuotta.

Pelkäsin ensimmäisellä vierailulla, että miten osaan ja kehtaan olla viikkokausia toisten nurkissa, mutta niin vain osasin. Kiitos tästä Maani-tädille (ja muulle perheelle), jota lapset kutsuvat Amerikan mummiksi. Olen huomannut, että minun on helpompi henkisesti rentoutua, kun lomapaikassa on odottamassa tuttuja ja tuttu paikka. Tiedän, mihin saan latoa ostokseni ja lapset pääsevät pulahtamaan ensimmäisenä aamuna takapihan tuttuun altaaseen.

Kesän lapsena pääsen Kaliforniassa myös hetkeksi pakoon kaamosta. Joka kerta naapurustossa aamulenkkiä juostessa mietin, että olisimmeko me suomalaisetkin yhtä avoimia ja kepeitä, jos meillä olisi vähän enemmän valoa?

Monia ärsyttää jenkkien teennäiseltä tuntuva positiivisuus, mutta itse ajattelen, että mieluummin on tuntemattomia kohtaan feikki-positiivinen kuin feikki-negailija.

Kun kymmenen vuotta sitten lähdin ensimmäistä kertaa  juoksemaan tädin kulmilla aamulenkkiä oli sunnuntai-aamu. Hetken tuntuu kuin olisin tipahtanut keskelle amerikkalaista elokuvaa. Aamuaurinko lämmitti. Jokainen vastaantuleva tai talon pihalla hengaava tervehti ja hymyili leveästi.

Good morning!

Hi!

Se tuntui hyvälle. Hymyni, joka oli toki leveä lämmittävän auringon ja ympärillä kohoavien kukkuloiden takia, leveni entisestään.

Näinkin voi elää.

Varmasti rakastan Kaliforniaa, koska rakastan kesää. Auringossa kaikki on aina kepeämpää, työtkin.

Rakastan (voinen käyttää tätä ilmaisua, koska puhumme Amerikasta ja amerikkalaisista, jotka rakastavat ihan jäätelöä)  Los Angelesia, koska rakastan viihdettä. Olen aina ihan fiiliksissä, kun olet saanut säädettyä tuonne viihteen keskukseen haastatteluja. Täällä minä, Iisalamen tyttö Hollywoodissa hommissa!

Vähän noloakin, mutta käyn joka reissulla ihmettelemässä samat Walk of famet (vaikka se onkin vain turistien täyttämä pölyinen katu) outlet-kylät (tiedän, en tarvitse kaikkia niitä vaatteita, joita sieltä mukanani kannan) sekä bongaamassa NHL-otteluissa ne suomalaiset pelaajat.

Haluasin kirjoittaa myös, että vaeltelen hengitellen Santa Monica Beachilla tai Malibussa, mutta suurin osa rantapäivistäni Losissa on ollut lasten kanssa säätämistä ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä, ettei kukaan huku aaltojen mukana.

Lisäjännitystä tähän reissuun tuo se, että viisihenkinen ystäväperheemme saapuu kaupunkiin viikon kuluttua ja olemme vuokranneet Beverly Hillsistä talon. Operoimme ensimmäistä kertaa Disneylandit ja NHL-pelit kymmenen hengen (neljä aikuista, kuusi lasta poppoolla).

Vaikka olen Kaliforniassa(kin) hieman rutiienieni orja, niin valitsen joka kerta myös uuden kohteen tai nähtävyyden, jossa piipahdamme. Tällä kertaa pääsen vihdoin Warner Brosin studiolle. En malta odottaa, että pääsen hengaamaan Frendit -sarjan lavasteisiin.

Siihen nähden, miten rakkaaksi ja osittain tutuksi osa osavaltion huudeista on minulle tullut, olen kirjoittanut aiheesta vähän. Siksi ajattelin omistaa lokakuuni blogissa Kalifornialle – tutuille ja vähemmän tutuille huudeille.

Blogi reissusta päivittyy täällä aina sunnuntaisin!  Tervetuloa mukaamme myös Instagramin (sivuraiteillabyemilias) puolella, jossa päivittelen Instastoryn puolella ahkerasti meininkejä.

Lue myös: Täydellinen kaupunkiloma ruuhkavuosia elävälle

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat