Kirjoitukset avainsanalla Suvi Teräsniska

Ei taida tulla maailma valmiiksi täksi jouluksikaan.

Näin totesi äsken yksi kollega oman kaaoksensa keskeltä, jossa yrittää hänkin saada kaiken työsälän valmiiksi perjantaina, jotta viikonloppuna ehtii sitten siivota ja paketoida lahjat.

En tiedä, kuinka utopistinen oma haaveeni on, että pääsisin aloittamaan perjantaina oman joululoman. Olen yrittänyt ahkeroida kotona varastoon; vapaina iltoina paketoida joululahjoja, ottaa esille jouluun kuuluvia astioita ja koristeita sekä suunnitella joulupäivien ruokalistoja. Siivooja on tulossa huomenna, se on meille todellista luksusta.

Tosiasia kun kuitenkin on se, että kodin pitäisi samalla jollain ilveellä pysyä siistinä, että joulukoristeiden kera koko huusholli ei näyttäisi vain normaalia pahemmalta sotkukasalta. Tuuli tuppaa myös koko ajan kaatamaan yläterassille valoineen pystytetyn kuusen kumoon. Ja työtkin olisi tehtävä.

Fiilistele siinä nyt sitten.

Tänä jouluna hurahdin minäkin ja hankin koko perheelle yhtenäiset joulupyjamat. Ainoa ongelma on, että jostain syystä mies ei ole varsinaisesti innostunut tonttu-unelmastaan!
Tänä jouluna hurahdin minäkin ja hankin koko perheelle yhtenäiset joulupyjamat. Ainoa ongelma on, että jostain syystä mies ei ole varsinaisesti innostunut tonttu-unelmastaan!

Joulu on minulle juhlista ehdottomasti rakkain, tärkein ja perinteineen niin pyhä, että en voisi ikinä kuvitella vaikka matkustavani silloin pois Suomesta. Jostain syystä ehdottomasti jouluna haluan kaiken olevan tiptop; työt on silloin hoidettu pyhien ajaksi, lautapelit ja lomalle säästetyt kirjat kerätty yhteen laatikkoon. Jääkaappi on täynnä ruokaa ja mielellään kaikki mahdollisimman pitkälle valmistettua. 

Että voisi keskittyä tärkeimpään. Olemiseen ja läsnäolemiseen.

Joulu on ainoa ajankohta, jolloin näitä voi oikein luvan kanssa harrastaa. Kiireettömyys ja rauha ovat liian usein illuusio, korkeintaan pieniä hetkiä, mutta milloinkaan muulloin en pyri niihin yhtä järjestelmällisesti kuin jouluna.

Välillä menee suorittamisen puolelle, välillä taas rauha ja kiitollisuus valtaa mielen, kun annan katseen vaeltaa iltakymmeneltä jouluvaloja hohtavassa talossa.

"Milloinkaan en pyri kiireettömyyteen niin järjestelmällisesti kuin jouluna"

Näin kävi joulukuisena tiistaina, kun palasin Suvi Teräsniskan Joulun henki -konsertista Tuusulan kirkosta.

Lähtö oli hätäinen, lapsen treeniaika oli vaihtunut ja lastenhoitaja hommattava. Mietin viimeiseen asti, että perunko koko jutun. Vihaan itse yli kaiken viimehetken ohareita, niin hain lopulta lapsen kesken treeneistä ja kurvasimme naapurikuntaan kirkolle.

Olin aikaisemmin nähnyt Suvin joulukonsertin pohjoisessa, Kolarissa, työjutun yhteydessä seitsemän vuotta sitten. 

Täällä etelässäkin porukkaa tuntui riittävän, sillä kirkko oli Tuusulassa loppuunmyyty. Kun vihdoin saimme autopaikan, juoksimme esikoisen kanssa kirkolle ja löysimme viimeiset paikat aivan kirkon yläparvelta. 

Heti ensimmäiset tahdit ja Suvin läpitunkevan kaunis ääni toivat rauhan toivat rauhan.  Istuin, kuuntelin ja pidin käytännössä koko konsertin silmiä kiinni, sillä ensitahdeilla aukesivat myös kyynelhanat. Olimme jossain joulun olennaisen ja perinteisen alkulähteillä.

Suvi lauloi paljon perinteisiä joulukappaleita, mutta myös tunnetuimpia joulukipaleita omasta tuotannosta,

Kun konsertti oli ohi, meillä ei ollut tyttären kanssa enää kiire. Kävelimme kaikessa rauhassa hautausmaan poikki, luimme hautakivien tekstejä, jutustelimme. Vaikka jouluun oli aikaa, mielen valtasi lämmin tunne.

Kotona peittelin lapset ja sytytin kaksi kynttilää. Konsertin ja ehkä kirkonkin harras tunnelma viipyili vielä ytimessä seuraavaan päivään. En oikein keksi parempaa laskeutumista jouluun kuin jouluisen konsertin.

Viime lauantaiksi kutsuin lasten kummeja kylään. Pidimme myös meidän naapureiden perinteiset pikkujoulut meillä lasten kera ja yksi ystäväni tuli samalla pitkästä aikaa lapsensa kanssa yökylään. 

Niin monet isohkot kestit järjästenään päätin pitää menun niin simppelinä kuin mahdollista; iso kasa lihapullia, kasviksia, Vapun leivontakirjasta voitaikinaan tehtyjä piiraita sekä pieniä lohi-tuorejuusto -coktailpaloja. Jälkkäriksi itsenäisyyspäivänä leivottuja pipareita, aurajuustoa, karkkeja ja glögiä. Lapsille varasin pari leffaa, jos meno äitiysi vallan överiksi.

Simppelistä meiningistä huolimatta kiire tuli! Vartti ennen vieraiden saapumista pilkoin lohta lämpörullat päässä ja karjuin lapsille, että onhan kaikilla varmasti joulusukat jalassa.

Huulikiilto jäi sillekin päivälle ja illalle laittamatta, mutta olipa lystiä istua päivää ja iltaa näin syyskauden päätteeksi. Lapsillakin oli kerrankin kaikki maailman aika leikeille.

Joulu tuleekin aina, mutta on helpottavaa ymmärtää, että joulutunnelmaan voi päästä ihan yksin kynttilänvaloa ihmetellen ja hieman riehakkaassa kyläilytunnelmassa, jota rytmittää kymmenien lasten juoksuaskeleet, kaatuneet pillimehut ja piparin murut.  

Isojen juhlien emäntä, omiin oloihin vetäytyvä introvertti. Jouluhössötyksessä nämä molemmat puolet korostuvat ainakin meikäläisessä. Ja perheen kasvaessa olen (joutunut) oppinut antamaan myöten täydellisen joulun illuusiolle.

En kiellä, ettenkö vieläkin fiilistelisi sisutuslehtien täydellisiä jouluasetelmia tai Sara Siepin joulutuskuvia Instagramissa, mutta realisti minussa tietää, että juuri nyt käytännöllinen on parempi. 

Ja Siepin sangria-jouluboolia valmistimme silti! Ja sopivasti rajattuna kokonaisuus (kuva ylimpänä) näyttää täydellisen jouluiselta. Tai riippuu tietysti katsojasta. Minusta tämä elämänmakuinenkin on hyvä.

 

PSST. Booli oli muuten hyvää.

 

Kommentit (0)

Kävin viime viikolla katsomassa yhden X Factor Suomen lähetyksen.

Ohjelma on edennyt loppusuoralle ja tänään nähtävässä jaksossa valitaan kaksi finalistia neljän loppusuoralle päässeen talentin joukosta.

Olen katsonut ohjelmaa ensimmäisen jakson jälkeen kerran. Ennen suoraan lähetykseen menemistä katsoin edellisen jakson katsomosta, jotta tietäisin kuka kukin on.

Yllätyin.

Ensimmäisessä jaksossa nähdyistä artisteista mukana kahdeksan suoriin lähetyksiin päässeiden joukosta monta artistia. Bändiryhmästä molemmat ensimmäisessä jaksossa nähdyistä bändeistä oli mukana jaksossa ainoina bändien edustajina.

Toki ensimmäinen jakso on uudelle ohjelmalle aina tärkeä ja siihen on laitettava kiinnostavimmat tyypit. Laulukilpailu tavoittikin ensimmäisellä viikollaan 1,1 miljoona suomalaista keskikatsojamäärän ollessa 559 000 katsojaa. Viimeisin jakso, jossa meikäläinenkin vieraili katsomon puolella, tavoitti kuitenkin enää 445 000 suomalaista keskikatsojamäärän pudotessa 214 000 katsojaan.

"En allekirjoita sitä, ettei X Factorin tapainen ohjelma sopisi Suomeen"

Paikan päällä laskeneisiin katsojamääriin on vaikea keksiä syytä. Vetovoimaiset tuomarit Michael MonroeSaara AaltoMikael Gabriel ja Suvi Teräsniska hoitavat tonttinsa ja laittoivat suorassa lähetyksessä kaiken likoon. Studioyleisö tulee viihdytetyksi flossaavaa Aaltoa myöten.

Alkujakson pienestä vaivaantuneisuudesta ei ole jälkeäkään. Suurin osa artisteista on kehittynyt ammattimaisiksi esiintyjiksi. Lähetyksessä vierailee Pikku G ja Evelina ja se etenee vauhdilla. Viihdyn paikan kuvauksissa. 

Miksihän en ole katsonut tätä useammin kotona?

Vastaus on yksinkertainen. Syksyllä pyörinyt Idols ehti tyydyttää talent-tosi-tv-tarpeeni. Lisäksi Voicen pyöriessä ties monettako kautta putkeen, maan potentiaalinen artistikenttä on monta kertaa loppuunkoluttu, joten kovin montaa ihan kirkkainta hakijaa ei ole riittänyt enää X Factoriin asti.

En täysin allekirjoita sitä, ettei X Factorin kaltainen ohjelma sopisi Suomeen. Päinvastoin. Minusta se on formaattina jopa piristävänä, koska mukana on paljon eri-ikäisiä artisteja ja myös bändejä. 

Tässä vaiheessa on mietittävä myös, että kuinka moni potentiaalinen artisti jää kotiin, koska ei pidä tosi-tv-formaatteja enää potentiaalisena väylänä unelmansa toteuttamiselle?

Olen jo lähes anonut Voicen jättämistä tauolle. Ehkä katsojalukujen takia (finaalilähetys tavoitti keskimäärin 623 00 katsojaa) sitä jatketaan, vaikka tähtiä sen voittajista ei ole syttynyt vuosiin. Idols nähdään taas ensi syksynä, vaikka nimenomaan fiksua tämän kokoisessa maassa olisi tehdä tuotanto korkeintaan joka viides vuosi.

"Kuinka moni potentiaalinen artisti jää kotiin, koska ei pidä tosi-tv-formaatteja enää potentiaalisena väylänä unelmiensa toteuttamiselle?"

Tuolle puolivälille kesken Idolsin tuotantotaukoa voisi iskeä X Factor. Tällä kaudella ohjelma kärsii selkeästi huonosta ajoituksesta.

X Factor Suomi su 19.30 MTV3

kuva: MTV/Janita Autio

 

 

Kommentit (2)

TMS

Yllärinä tulisi ihmisille, jos katsoisivat muutakin kuin ekan tai pari ensimmäistä jaksoa, et XF:ssä taitaa olla kovin taso kun vertaa näitä kolmen ohjelman viimeisimpiä kausia.

Viime viikolla uutisoitiin, että X-Factor palaa ohjelmistoon kovien tähtituomareiden; Suvi Teräsniskan, Mikael Gabrielin, Michael Monroen ja itse oikeutetusti Saara Aallon voimin. 

Kilpailevalla kanavalla nähdään syksyllä pitkästä aikaa Idols, jonka koelaulut on jo laulettu. Ohjelman päätuomari Antti Tuisku on tällä hetkellä koko maan kovin poptähti, joka muodostaa kiinnostavan tuomarikolmikon Erinin ja tuottaja Jurek Reunamäen kanssa. 

Kun Idols päättyy jouluksi, niin kevätkaudella kanavalla nähdään Voice of Finland, johon on saatu mukaan uusi tähtivalmentaja, Toni Wirtanen. Edellisiltä kausilta tutut Anna Puu, Olli Lindholm ja Redrama jatkavat myös ohjelmassa.

Hienoja artistikiinnityksiä tuomareiksi kaikki, mutta en ole varmaan ainoa joka saattaa miettiä, mistä löytyvät kaikki potentiaaliset tähdet näihin ohjelmiin? Ja vaikka heidät löytäisi, on aiheellinen kysymys toimivatko talent-formaatit kenellekään enää todellisena apuna artistin uralle?

Nopea katsaus historiaan osoittaa, että suurimmat tähdet, jotka ovat onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa maan artistikentässä, ovat Idolsin ensimmäisiltä kausilta vuosikymmenen takaa. Antti Tuisku, Anna Puu ja Anna Abreu ovat pysyneet leivässä työllään kaikki nämä vuodet.

Voice of Finlandista alkaa nyt seitsemäs kausi, mutta ohjelman voittajista kukaan ei ole saanut käännettyä näkyvyyttä hyväkseen. Ensimmäiseltä kaudelta kelvon artistiuran on onnistunut luomaan Jesse Kaikuranta.  Viimeiset kaudet ovat sekoittuneet toisiinsa ja finaaleita katsoessa piintyneen viihdetoimittajan on ollut vaikea nähdä ilmassa tähtipölyä. Vaikka olen vilpittömästi aina kilpailijan puolella.

Idols kiinnostaa ainakin meikäläistä pitkän tauon jälkeen.
Idols kiinnostaa ainakin meikäläistä pitkän tauon jälkeen.

Kyse ei ole välttämättä siitä, että hakijat eivät olisi hyviä laulajia. Päinvastoin. Mutta nykyisessäkään viihdebisneksessä se ei riitä. Kiinnostavuuden ja karisman lisäksi ratkaisevat ennen kaikkea kappaleet. Ilman kunnon hittiä ei voi nousta isoksi artistiksi (ellei tee saaraaaltoja ja yritä läpimurtoa kansainvälisen näkyvyyden kautta). Ilman hittejä (striimauksia ja Spotify-menestystä) on vaikea saada keikkoja, joiden palkkioista iso osan artistin palkkapussista koostuu.

Jos kilpailija ei itse osaa tehdä kappaleita, hänellä pitäsi olla ainakin vahva näkemys siitä, kenen tekijöiden kanssa hän haluaa hittejä tehtailla ja mihin suuntaan uraansa viedä. Toinen tarina on sitten se, ketkä isot tekijät haluavat lähteä panostamaan oikeasti studiovalojen sammuttua talent-tähden uraan. Ohjelman jälkeen voittajalta vaaditaan rutkasti tahtoa ja näkemystä, sekä ilmaisia työtunteja, jos homman haluaa oikeasti viedä maaliin. Moni huomaa, että helpommalla taitaa päästä aika monessa muussa hommassa.

Kaikki seuraavan vuoden aikana nähtävät talent-ohjelmat ovat erilaisia, mutta varmasti valtaosa hakijoista kuitenkin havittelee niiden kautta tähteyttä. Tällaisten foorumeiden olemassaolo on mahtava juttu. Hakijoiden on kuitenkin hyväm muistaa, että kyse on ennen kaikkea viihdeohjelmista, joita katsojat ovat kyllä kiitettävästi katsoneet. Tuskin Voice olisi muuten edennyt seitsemännelle kaudelle, vaikka tähtiä ohjelma ei ole käytännössä viime vuosina luonut lainkaan. Mutta toinen tarina on se, kuuntelevatko katsojat enää ohjelman loputtua kilpailijan kappaleita.

Voicen uudella kaudella Toni Wirtasen tiimiin voi olla tulijoita.
Voicen uudella kaudella Toni Wirtasen tiimiin voi olla tulijoita.

Ongelma on kuitenkin myös se, että ohjelmissa olleita laulajia on ollut liikaa, eikä niissä menestymisessä ole enää kuulijoille alkuaikojen uutuudenviehätystä. Mielestäni ehkä paras tapa hakijalle olisi se, että hän tekisi kasan omantyylisiä kappaleita mahdollisimman valmiiksi ennen ohjelmaan osallistumista. Biisien hiomiseen voisi kulisseissa yrittää pyytää apua tähtituomareilta. Tuskin tuotantoyhtiökään vastustaisi loppusuoralla oman biisin esittämistä. Toisten kappaleiden laulaminen on kuitenkin aina toisten kappaleiden laulamista. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat