Kirjoitukset avainsanalla Anna Puu

Tällä viikolla käynnistyi Roosa nauha -kampanja. Olin seuraamassa, kun tämän vuoden nauhan suunnittelija Anna Puu esitteli luomuksensa. 

Samassa tilaisuudessa syöpätutkijat ja lääkärit kertoivat rintasyöpähoitojen kehittymisestä ja tutkimustyöstä. Tutki rintasi säännöllisesti, mielellään joka kuukausi oli taas tärkein asia, joka nousi esille rintasyövän varhaisessa löytymisessä. Syövän hoitojen kehittyminen voidaan taata taas vain rahoittamalla syöpätutkimusta, johon peruspirkko voi taas osallistua ostamalla Roosa nauhan tai sen ympärille pinkkeistettyjä tuotteita. 

Kun isäni kuoli nopeasti ja yllättäen syöpään, sairastuin itse syöpäneuroosiin. Googlasin itselläni ja lapsilla jokaisen mahdollisen oireen merkkinä syövästä ja juoksin lääkärillä. Diagnosoin itselläni myös MS-taudin. Pahin vaihe kesti kaksi vuotta. Sen jälkeen tietoisesti opettelin pitämään pään kylmänä.

Jos epäilyttäviä oireita oli, en googlaillut, vaan varasin suoraan lääkäriajan. Ennen lääkärivisiittiä olin tietoisesti ajattelematta koko asiaa.

"Mammografia on pieni hinta mielenrauhasta"

Täytin tänä vuonna 35 vuotta. Vuoden alussa päätin, että käyn kerran vuodessa omakustanteisesti mammografiassa. Se maksaa kyllä muutamia satasia, mutta on suhteessa pieni raha mielenrauhasta.

Lisäksi hoen virkettä, jonka kälyni oli kuullut opinnoissaan. Kyseessä on ennemmin harvinaisen taudin yleinen oire kuin yleisen taudin harvinainen oire.

Näillä keinoilla pääsin pahimmista peloistani, mutta kun kuulen syöpäfaktoja, jäädyn sisältä. Kuten sen, että joka kahdeksas suomalainen nainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä rintasyöpään.

Roosa nauha -tilaisuudessa huomasin taas, että kun asiantuntijat ja lääkärit latoivat faktoja pöytään, siinä meni myös aika nöyräksi.  Niin kuin vakavan sairauden edessä itse kukin.

Pääsin tutustumaan uusiin Roosa nauha -tuotteisiin ja haluaisin esitellä teille sieltä mun lempparit. Tuotteet ovat myynnissä 4.11 saakka ja niitä ostamalla jokainen voi meistä osaltaan tukea syöpätutkimusta.

1. Hapsucollege* on osa Medantan Roosa nauha -mallistoa. Collegessa on selässä tuo Anna Puun kultainen Roosa nauha -salama. Paita edestä valkoinen peruscollege, mutta nuo hihojen hapsut tuovat piristävän lisän. Käytin paitaa viikonloppuna semicasuaalissa tilaisuudessa ja toimi siellä sekä kotipaitana loistavasti. 

2. Iittalan Rosa nauha -muki Esteri lähti myös mukaan meidän kahvipöytään. Tykkään tuosta klassisesta Esteri Tomulan vuonna 1973 suunnittelemasta Esteri-kuviosta ja oli mahtava saada pöytään roosan värinen keräilykappale.

 

3. Vaasan Roosa nauha -kanelipullat ovat meillä lasten kanssa jo melkein syyskuun lopun perinne. Samoin Roosa nauha -ruusut, joita voi napata mukaan Keskon ruokakaupoista. 

Pinkkiä lokakuuta kaikille! 

Lue myös Isäni kuoli poikani ristiäispäivänä

*tuotteet saatu

Kommentit (0)

Sinne humpsahti, neljä viikkoa lomaa. Tai no reilu kolme viikkoa, jonka ajan myös blogi lomaili. Sitä bloggaaja usein miettiinkin: saako blogi lomailla? Tai freelancer-toimittaja?

Olen päättänyt, että saa. Jokusen viikon kesällä ja jouluna. Silloin kun muukin Suomi nukkuu, hiljaiselo tuntuu oikeutetummalta, vaikka tietenkin someaikana olisi hyvä olla koko ajan ja ihan kaikkialla.

Mutta.

Kohta yhdentoista toimittajavuoden aikana olen huomannut, että ei se ole mikään klisee, että luovuus ja ideat syntyvät levossa.

 

 

Tällä lomalla en kyllä ehtinyt juuri mökkilaiturin päässä istuskella, mutta muutamat festarit ja auringonlaskun skumppalasi kädessä ihailin. Tanssin kerran aamuunkin.

Uin aamuyöllä järvessä, laskin vuoristoradassa Linnanmäellä, halin kummilapset ja ystävät kiireisen kevään jälkeen, katsoin sadepäivinä Gilmore Girlsiä ja luin muutaman kirjan. Sadepäivät mahdollistivat myös lasten kanssa monopolipeliputkia, ihan oleiluun tuo pienin ei vielä taivu, mutta joskus sekin aika koittaa.

Että voisi enemmän ihan vain olla perheen kanssa. Sitä vähän kaipaisin.

Kaipaamaan jäin myös kunnon paahtavia hellepäiviä, edes muutamaa näin esimerkin vuoksi. Kun viime viikolla kesäyössä saattoi aistia taas syksyn tuntua, tuli fiilis, että tässäkö tää nyt muka oli? 

Tosin kun nyt selailen lomakuvia. Niin kyllähän se siltä näytti. Kesältä.

Nyt mennään taas täysillä jouluun (joka on uskokaa tai älkää ihan taas kohta). Kiitos kovasti kaikille kohuotsikko-postaukseen vastaamisesta ja uusista Facebook-seurannoinsta. Artistryn ja Lidlin palkinnon voitti Sofia. Voit ilmiantaa itsesi ja osoitetietosi minulle osoitteeseen empuntemputjatarinat@gmail.com :)

Ja toiveenne ovat kuullut muutenkin. Voihan olla, että juuri tästä tulee paras syksy koskaan.

Miten teidän kesä meni? Onko olo tuntunt tänään tommoselta lauritähkälavaenergiseltä?

Kommentit (0)

Viime viikolla uutisoitiin, että X-Factor palaa ohjelmistoon kovien tähtituomareiden; Suvi Teräsniskan, Mikael Gabrielin, Michael Monroen ja itse oikeutetusti Saara Aallon voimin. 

Kilpailevalla kanavalla nähdään syksyllä pitkästä aikaa Idols, jonka koelaulut on jo laulettu. Ohjelman päätuomari Antti Tuisku on tällä hetkellä koko maan kovin poptähti, joka muodostaa kiinnostavan tuomarikolmikon Erinin ja tuottaja Jurek Reunamäen kanssa. 

Kun Idols päättyy jouluksi, niin kevätkaudella kanavalla nähdään Voice of Finland, johon on saatu mukaan uusi tähtivalmentaja, Toni Wirtanen. Edellisiltä kausilta tutut Anna Puu, Olli Lindholm ja Redrama jatkavat myös ohjelmassa.

Hienoja artistikiinnityksiä tuomareiksi kaikki, mutta en ole varmaan ainoa joka saattaa miettiä, mistä löytyvät kaikki potentiaaliset tähdet näihin ohjelmiin? Ja vaikka heidät löytäisi, on aiheellinen kysymys toimivatko talent-formaatit kenellekään enää todellisena apuna artistin uralle?

Nopea katsaus historiaan osoittaa, että suurimmat tähdet, jotka ovat onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa maan artistikentässä, ovat Idolsin ensimmäisiltä kausilta vuosikymmenen takaa. Antti Tuisku, Anna Puu ja Anna Abreu ovat pysyneet leivässä työllään kaikki nämä vuodet.

Voice of Finlandista alkaa nyt seitsemäs kausi, mutta ohjelman voittajista kukaan ei ole saanut käännettyä näkyvyyttä hyväkseen. Ensimmäiseltä kaudelta kelvon artistiuran on onnistunut luomaan Jesse Kaikuranta.  Viimeiset kaudet ovat sekoittuneet toisiinsa ja finaaleita katsoessa piintyneen viihdetoimittajan on ollut vaikea nähdä ilmassa tähtipölyä. Vaikka olen vilpittömästi aina kilpailijan puolella.

Idols kiinnostaa ainakin meikäläistä pitkän tauon jälkeen.
Idols kiinnostaa ainakin meikäläistä pitkän tauon jälkeen.

Kyse ei ole välttämättä siitä, että hakijat eivät olisi hyviä laulajia. Päinvastoin. Mutta nykyisessäkään viihdebisneksessä se ei riitä. Kiinnostavuuden ja karisman lisäksi ratkaisevat ennen kaikkea kappaleet. Ilman kunnon hittiä ei voi nousta isoksi artistiksi (ellei tee saaraaaltoja ja yritä läpimurtoa kansainvälisen näkyvyyden kautta). Ilman hittejä (striimauksia ja Spotify-menestystä) on vaikea saada keikkoja, joiden palkkioista iso osan artistin palkkapussista koostuu.

Jos kilpailija ei itse osaa tehdä kappaleita, hänellä pitäsi olla ainakin vahva näkemys siitä, kenen tekijöiden kanssa hän haluaa hittejä tehtailla ja mihin suuntaan uraansa viedä. Toinen tarina on sitten se, ketkä isot tekijät haluavat lähteä panostamaan oikeasti studiovalojen sammuttua talent-tähden uraan. Ohjelman jälkeen voittajalta vaaditaan rutkasti tahtoa ja näkemystä, sekä ilmaisia työtunteja, jos homman haluaa oikeasti viedä maaliin. Moni huomaa, että helpommalla taitaa päästä aika monessa muussa hommassa.

Kaikki seuraavan vuoden aikana nähtävät talent-ohjelmat ovat erilaisia, mutta varmasti valtaosa hakijoista kuitenkin havittelee niiden kautta tähteyttä. Tällaisten foorumeiden olemassaolo on mahtava juttu. Hakijoiden on kuitenkin hyväm muistaa, että kyse on ennen kaikkea viihdeohjelmista, joita katsojat ovat kyllä kiitettävästi katsoneet. Tuskin Voice olisi muuten edennyt seitsemännelle kaudelle, vaikka tähtiä ohjelma ei ole käytännössä viime vuosina luonut lainkaan. Mutta toinen tarina on se, kuuntelevatko katsojat enää ohjelman loputtua kilpailijan kappaleita.

Voicen uudella kaudella Toni Wirtasen tiimiin voi olla tulijoita.
Voicen uudella kaudella Toni Wirtasen tiimiin voi olla tulijoita.

Ongelma on kuitenkin myös se, että ohjelmissa olleita laulajia on ollut liikaa, eikä niissä menestymisessä ole enää kuulijoille alkuaikojen uutuudenviehätystä. Mielestäni ehkä paras tapa hakijalle olisi se, että hän tekisi kasan omantyylisiä kappaleita mahdollisimman valmiiksi ennen ohjelmaan osallistumista. Biisien hiomiseen voisi kulisseissa yrittää pyytää apua tähtituomareilta. Tuskin tuotantoyhtiökään vastustaisi loppusuoralla oman biisin esittämistä. Toisten kappaleiden laulaminen on kuitenkin aina toisten kappaleiden laulamista. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat