Kirjoitukset avainsanalla Santa Monica

Reissusta palattu, mutta ei vieläkään täysin palauduttu. Täytyy todeta, että kolmen viikon setistä toipuminen on tuonut kaikkien aikojen jetlag-krapulan.

Sairaustapauksen vuoksi Los Angelesista lähtenyt lento viivästyi ja missasimme jatkolennon Lontoossa, jonne jäimme lopulta yöksi. Olimme kotona viisitoista tuntia aiottua myöhemmin ja ryntäsin suihkun kautta suoraan töihin. 

Työkeikoilla fiilis on ollut pari iltaa erikoinen, kuin iloisessa hiprakassa. Ensimmäisenä Suomi-yönä heräsin kello yksi yöllä, jonka jälkeen en saanut enää unta. Iltapäivällä oli jo vahva laskuhumala.

Tämän takia olen aina suositellut Losiin matkaavia varaamaan matkaan ainakin kaksi viikkoa. Jälkiviisaana totean joka kerta myös, että palautumisaikaa olisi hyvä myös olla pitkä viikonloppu, jos mahdollista. Usein ei tietenkään ole.

 

 

 

 

Matka oli minulle viides Los Angelesiin. Koska olen tällainen kaavoihini kangistuja, niin kierrän lähes joka reissulla samat, hyväksi havaitsemani kohteet uudelleen. Ne ovat aika mainstreamia. Jos siis etsit Venicen parhainta hipsterikahvilaa kannattaa lopettaa postauksen lukeminen tähän.

Toki suunnittelemme jokaiselle reissulle edes yhden uuden kohteen. Tällä matkalla se oli kämpän vuokraaminen Beverly hillsistä sekä vierailu Warnerin studiolla. 

Tällä kertaa loma oli todella intensiivinen ja huomasin, että usein se, että majoitumme tädillä, tuo matkaan enemmän hengittelyä ja tilaa. Vasta Beverlyssä ruuhkat iskivät todella tajuntaan.

Vaikka talo oli kiva, niin ihan kauheasti lisäarvoa siellä asuminen ei lopulta tuonut. Beverly hillsistäkin piti kuitenkin ajaa autolla joka paikkaan. Ymmärsin matkan aikana, että jos asuisin Kaliforniassa, niin ehkä olisin sielläkin tämmönen järvenpääläinen. Tykkään käydä piipahtamassa tapahtumien keskipisteessä, mutta arvostan kotioloissa tilaa ja rauhaa ympärillä, että asuisin Losissakin esikaupunkialuella.

Sen takia Losissa lomailevalle tyypille, joka siis kaipaa välillä vastapainoa hektisen kaupunkielämän vastapainoa

1.RANNAT ovat elinehto.

Perheen kanssa rantapäiville Malibu on mielestäni paras vaihtoehto, sillä siellä rantaviiva tuntuu jatkuvan äärettömiin, eikä siellä ole samanlaista (välillä levotonta) rantakatuelämää kuin Venice Beachilla ja Santa Monicassa. Penninvenyttäjää suosittelen hurauttamaan Malibun rannoista Zuma Beachille, jossa auton saa jättää ilmaiseksi parkkiin tien viereen.

Malibun huono puoli on se, että ravintovaihtoehtoja aivan rannan tuntumassa on vähemmän kuin yllämainituissa kohteissa. Me olemmekin viettäneet rantapäiviä Malibussa omien eväiden kera. Myös automatka sinne on jylhien maisemien takia elämys, että ranta kannattaa tsekata.

Venice Beachilla perheen kanssa rantaelämään kannattaa asettua hiekalle Fishing Pier -laiturin tuntumaan. Siitä on hyvä käydä fiilistelemässä myös meininkejä ihan Venicen ytimessä, mutta pahimmat marihuana-savut eivät laiturin puolelle yllä. Myös rauhallisemmalta puolelta löytyy useita ravintoloita, joista saa kaikkea terveyssmoothiesta herkullisiin katkarapu-tacoihin.

Santa Monica on ymmärtääkseni kuulunut viime vuodet Losin trendikkäimpiin alueisiin. Suomijulkuista muun muassa Lauri Ylönen ja Pia Lamberg asuvat alueella.

Vaikka olemme viettäneet Santa Monican rannalla ihan rantapäiviä, niin ehkä minulle se toimii parhaiten alkuillan fiilistelyyn.

Huvipuistolaiturilla riittää ihmeteltävää ja tivolin laitteissa voi käydä kieppumassa noin kymmenen dollarin kertalipun hinnalla. Viiden jälkeen porukka lähtee kipuamaan ylemmälle rantakadulle, josta on parhaat paikat seurata auringonlaskua, joka on aina kerta yhtä pysäyttävä.

Käymme Santa Monicassa aina myös perinteisesti illallisella Bubba and Gumb -ravintolassa, koska Forrest Gumb -leffan meininkeihin ja katkarapuihin ei voi kyllästyä koskaan!

 

2. HUVIPUISTOELÄMYS

on monelle yhtä kuin Anaheimin puolella (noin tunnin ajomatka) oleva Disneyland. Siellä kannattaa varautua ruuhkaan. Vaikka menimme arkipäivänä, niin puisto oli aivan tukossa. En tiedä, johtuiko se siitä, että puistossa oli Halloween-teemakausi vai että päivä sattui olemaan perjantai? Ihmisiä oli kuitenkin tavallista perjantaita enemmän.

Toista kertaa valitsimme puistoista Disneyland Adventure Parkin, jonka olemme kokeneet laitteiden takia kiinnostavammaksi kohteeksi kuin itse Disneylandin. Puistoon on kulku samalta alueelta kuin Disneylandiin. Adventure Parkissa on edustettuna paremmin myös lapsia kiinnostavat Cars ja Frozen -hahmot.

14 tunnin aikana kävimme viidessä laitteessa ja kaksi kertaa Frozen-musikaalissa!

Kaksi vuotta sitten olimme huvipuistossa joulupuiston aikaan ja tuolloin leijuin koko päivän joulufiiliksissä (tilaa fiilistellä puistoa oli myös enemmän). 

Kun olimme aikanaan Losissa mieheni kanssa kahdestaan, kävimme Six Flags Magic Mountainilla, joka on tunnettu jättimäisistä vuoristoradoista vuorien yllä.

Magic mountain on ehdottomasti toimiva vaihtoehto aikuisille tai isompien lasten kanssa reissaaville huvipuistokävijöille. Ensi vuonna Losiin aukeaa myös Star Wars -teemapuisto, joka voi olla vaihtoehto Disneylandille seuraavalla matkalla.

Kauhutorni oli seurueemme lempilaite. Se toimi pimenevässä illassa, mutta jonoihin kannattaa tässäkin kapistuksessa varautua. Taisimme jonottaa laitteeseen 1,5 tuntia.
Kauhutorni oli seurueemme lempilaite. Se toimi pimenevässä illassa, mutta jonoihin kannattaa tässäkin kapistuksessa varautua. Taisimme jonottaa laitteeseen 1,5 tuntia.

3. TV - JA LEFFAMAAILMAN FIILISTELYYN 

toimi kyllä Warner Brosin studiokierros, jonne menin alkujaan puhtaasti sen takia, että halusin nähdä Frendien kulissit ja saan itsestäni kuvan kuululla sohvalla. 

Liput Warnerin kierrokselle on helppo varata ja perus studiotour (vaihtoehtoja on erilaisia mieltymysten mukaan, nyt Halloweenin aikaan järjestettiin lisäksi kauhukierroksia) maksoi 65 dollaria. Ostimme liput kierrokselle edellisenä iltana tämän sivuston kautta.

Semisti viihdealan ihmisellekin kiertoajelu yhden isoimman studion kulisseissa oli hämmentävä. Eri tv-sarjojen talot nököttivät vieretysten samalla kadulla ja näimme, miten sama "New Yorkin kaupungintalo" on toiminut eri kulmista monessa eri elokuvassa ja sarjassa. 

Warnerin kierroksella piipahdetaan muun muassa Conan O´Brien show´n studiossa, tutustutuaan Harry Potterin vaatevalikoimiin ja Batmanin autoihin.

Mutta se Frendien studio. Warnerin kierros päätty Central Perk -kahvioon. Sen yhteydessä oli vielä iso halli, jossa oli Frendien ja monien muiden elokuvien ja tv.-sarjojen lavasteita.

Frendien sohvan edessä oli pisin jono, jossa opas oli ottamassa kuvia kunkin omalla kännykällä, sekä toinen kuvaaja, jonka kuvaaman otoksen olisi voinut ostaa noin 30 dollarin hintaan.

Kun pahin ryysis oli hellittänyt, myös oppaat hävisivät ja saimme kierrellä kaverini kanssa studiossa käytännössä keskenämme.

Kulisseihin pääseminen oli minulle jonkinlainen täyttymys! Frendit on minulle rakkain tv-sarja, jolla on myös terapeuttisia vaikutuksia. Oikein veemäisen kotityöpäivän aikaan laitan Netflixistä pyörimään jakson ja elämä näyttää jälleen paremmalta.

Voitte kuvitella, että minun olisi tehnyt mieli ostaa koko Frendien krääsäosasto myymälästä tyhjäksi. Päädyin kuitenkin ostamaan vain työpöydälle ison kahvimukin sekä pari magneettia. Jos matkalaukuissa olisi ollut yhtään enemmän tilaa, olisin ostant tuon tyynyn työhuoneeseen (kuva alla). 

Ainiin! Frendien kulisseissa voi kuvata itsensä myös itse ohjelmassa latelemassa vuorosanoja Phoeben kanssa. Touhu näytti hauskalle, mutta jono oli pitkä ja minua ehkä olisi ujostuttanut ladella pitkiä vuorosanoja yleisön edessä lontooksi, joten jätin tämän otoksen seuraavaan elämään.

Varmasti viihdeosaston mainstream-suosituksiin kuuluisi itseoikeutetusti Universal studios, mutta en ole koskaan käynyt siellä pihaa pidemmällä. Aina joku lapsista on ollut liian pieni, jotta puistoon menemisessä olisi ollut mitään järkeä. Lisäksi Universalilla menee koko päivä, joten Warnerin 15.30-19 vierailu tuntui hektisessä lomaohjelmassa hyvältä vaihtoehdolta, sillä alkupäivä ennen kierrosta oli vallan vapaata altaalla oleskelua.

Tämä tyyny jäi haaveeksi.
Tämä tyyny jäi haaveeksi.

Frendien Central Perk -kahvilan kulisseissa ihan muina racheleina.
Frendien Central Perk -kahvilan kulisseissa ihan muina racheleina.

 

4.) SHOPPAILUMESTAT

Olen rajoittanut shoppailua viime vuosina todella paljon. Nykyään listaan jopa ennen reissuun lähtöä tarvittavat seuraavien kokojen vaatteet lapsille, sillä outleteista saa merkkituotteita oikeesti edullisesti. En osta niitä pelkästään merkkien vuoksi, sillä usean vuoden kokemuksella osaan jo sanoa, että mitkä vaatteet kestävät kulutusta.

Nykyisin en käy enää edes reissussa ostoskeskuksissa, vaan käytämme ostoksiin 1-2 päivää Camarillon outlet-alueella. Sieltä suosin erityisesti Adidaksen (värikkäät verkkatakit), Gapin (hupparit ja perustopit), Michael Korsin (laukut, kukkarot, mekot), Guessin (t-paidat, farkut, perusneuleet), Lidsin (pipot ja lippikset), Tommy Hillfiger (lapsille kauluspaidat, legginsit, takit ja farkut) ja Disney Storen (joululahjat sekä tuliaiset lapsille) liikkeissä.

Usutan reissuun myös muutaman isomman reissun ROSS-ketjun liikkeissä, joita kannattaa navigoida ajoreiteille, sillä liikkeitä on paljon. Rosseihin liikkeet toimittavat monien tunnettujen mallistojen ylijäämäkamaa. Touhu paikan päällä muistuttaa hieman kirpputoria, vaikka tuotteet onkin rekitetty teemoittain. "Rossitus" vaatii kärsivällisyyttä ja vie yllättävän paljon aikaa. Yleensä ostan Rosseista alusvaatteita, sukkia, urheiluvaatteita sekä kenkiä. Parhaat löydöt tällä kertaa olivat tytöille Korsin tennarit (20 dollaria pari) sekä Korsin laukku 89 dollaria (Camarillossta sama olisi ollut 149 dollaria) ja UGG:it itselleni 26 dollarilla. Löysin myös meidän pojalle muutamalla dollarilla Calvin Kleinin boxereita sekä Hillfigerin paitoja 6-8 dollarilla.

Vaikka ostoksia kertyi lopulta todella paljon (kaksi isoa matkalaukullista, joka tosin sisältää myös kaikki joululahjat), niin tällä kertaa näyttää, että mitään turhaa en tullut ostaneeksi. Tämä on pienoista edistystä, sillä aikaisemmilla reissuilla olen ostanut jotain turhaa halpaa varuiksi.

 

Disney Store on elämys jo ihan itsessään. Hinnat ovat huomattavasti huokeampia kuin Disneylandissa. Tämä Frozen-nukke lähti kuopukselle pukinkonttiin.
Disney Store on elämys jo ihan itsessään. Hinnat ovat huomattavasti huokeampia kuin Disneylandissa. Tämä Frozen-nukke lähti kuopukselle pukinkonttiin.

Ross-ketjun myymälöitä voi bongata lähes joka puolelta.
Ross-ketjun myymälöitä voi bongata lähes joka puolelta.

 

5. HOLLYWOOOD-MEININGIT

Käymme joka kerta Hollywoodissa Walk of Famella pyörimässä ja ostamassa ne tuliaismagneetit. Ja joka kerta tajuan, että paikallisille tähtien katu on - no öh ihan vain läpikulkukatu.

Sen verran turisti olen, että joka kerta käyn kadulla, vaikka periaatteessa mitään uutta nähtävää ei ole. Paitsi ehkä muutama uusi tähti katuun kiinnitettynä.

Huudeilla on toki myös Madame Tussauds Hollywood -museo sekä klassinen Hollywood-museo, joissa pääsee syventymään myös filmiteollisuuden historiaan. Myös nuo kukkuloille lähtevät "tähtien kodit" kiertoajelut  lähtevät Walk of Famelta. Niille pääsee tinkaamalla noin 20 euroa per tyyppi.

Itse olemme käyneet kiertoajelulla kerran ja minulle tuli ehkä touhusta hieman ahdistava fiilis. En voinut olla miettimättä, miltä tuntuisi, jos oman kodin eteen pysähtyisi 5-10 minuutin välein avolavapakettiauto tai turistibussi, josta kaiuttimella kerrottaisiin itsestä yksityiskohtia ja ja jos kyseessä olisi vielä artisti, kuski luukuttaa päälle kovalla hänen kappaleitaan. Justin Timberlake hyvät naiset ja herrat! Ja taustalla soi tietenkin Sexyback..

Voitte varmaan arvata, kun takavuosina olen haastatellut muutamia tyyppejä, joiden talon edessä olen käynyt kiertoajelulla, että olen jättänyt tämän yksityiskohdan mainitsematta.

Eipä sillä, muhkeiden pensasaitojen ja porttien takaa kämpistä myös näkyi hyvin vähän. Maisemat toki ovat kukkuloilla komeat ja onhan talot upeita. Toki näillä kierroksilla helpottaa, että kiertoajeluilla kapeilla kukkuloilla kuski on omasta takaa. Kierrokset pysähtyvät myös kielekkeelle, jolla voi kuvata itsensä Hollywood-kyltin kanssa. 

Kävimme ajelemassa kukkuloilla omalla autolla. Tämäkin on toimiva vaihtoehto, mutta "Hollywood-kiellekettä" saa etsiä tovin.

Loppujen lopuksi supertähdet ja leffakulttuuri näkyvät toki kaupungissa monessa symbolisessa mielessä, mutta itselle ne ovat Losin lomilla pienemmässä osassa.  

Toki tapaan muutamia tyyppejä yleensä aina reissuilla työn puolesta, mutta varsinaisista supertähdistä olen kerran nähnyt Rodeo Drivella Ashton Kutcherin (olin autossa, jota mies ei todellakaan suostunut pysäyttämään) ja näyttelijä Nick Nolten, joka oli portilla näpyttelemässä turvakoodia ilmeisesti Malibun taloonsa (ajoimme ohi rantapäivän jälkeen).

Varmiten urheilun supertähtiä näkee tietenkin pelikentillä. Minulle reissun IIK-hetki oli, kun Los Angeles Kingsien NHL-pelissä huippufutari Zlatan Ibrahimovic asteli tiputtamaan aloituskiekon.

Tapahtuma jäi lapsille mieleen sinä hetkenä, kun mutsi alkoi kirkua. 

Minä olin onnellinen, että Losi saikin vielä yllätettyä vielä tällaisen suunnittelija-aikatauluttajan.

Ikävissäni yritänkin muistella näitä ruuhkien autoletkoja ja suuntaan tyytyväisenä pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteeseen. D-vitamiinia täytyy varmaan käydä ostamassa.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat