Kirjoitukset avainsanalla Loma

Terveisiä täältä joulutranssista!

Pidin tänään kokonaisen vapaapäivän keskenäni ja sen tarkoitus oli yllämainittu; täydelliseen joulutranssiin vaipuminen. Lapsiperheessä transsiutuminen on viime vuosina jäänyt muiden palvelemisen jalkoihin, joten tänä vuonna en ottanut riskiä, vaan varasin jouluttamiseen oman vapaapäivän. 

Se vaati hieman ennakkovalmisteluja: 

1. Ripottelin pitkin viikkoa ympäri kotia Merry X-mas-, Let it Snowta huutavia sisutustyynyjä, kynttilöitä ja muuta krääsää, mitä normaalisti vihaan (siis krääsää, en joulukrääsää). Kun joulutoivotuksiin törmää jatkuvasti ympäri kämppää, alkaa kohta tuntea olevansa oikeasti ihan merry and bright.

2. Jouluna on lupa löysäillä mukavissa vaatteissa. Keräsin jouluiset vaatteet ja lempilökärit pitkin kuukautta odottamaan pyhiä samaan lokaatioon. Yleensä olen ostanut tai toivonut jouluksi uutta yöpaitaa tai muuta jouluvaatetta, nyt panostin neuleisiin.

Vaikka ei olisi rahaa ostaa kokonaan uutta vaatekertaa, niin ihan vaikka uudet joulusukatkin saavat rennommalle mielelle.

3. Myös henkisesti on tärkeää, että hyvää lukemista on oltava riittävästi. Olen kerännyt koriin lehtiä ja kirjoja, joihin pääsin tarttumaan vihdoin tänään. Tässä lajissa runsaus on tärkeää; jos harvoin ehtii lukemaan, niin mikään ei ole turhauttavampaa kuin huonon kirjan lukeminen. 

4. Ruoka ja ruoka. Kävimme hubbyn kanssa ostamassa koko joulun ruokatavarat ja juomat jo keskiviikkona töiden jälkeen. Myöhään illalla ei ollut kovin valtaisaa trafiikkia, mutta koitin vältellä täysiä kauppoja tämän päivän.

Monet elämäntapaohjeistavat neuvovat, että jouluna ei kannata olla liikaa ruokaa tarjolla, sillä silloin sitä tulee syötyä liikaa. Meillä herkkuja on ollut esillä pitkin viikkoa ja minusta napsiminen kuuluu nimenomaan olennaisena osana jouluun. 

Yksi tämän joulun lemppareistani on ehdottomasti jaffakeksit feat vihreät kuulat, joita meni tänään puolikas paketti.

5. Joululeffoja on katsottava ainakin yksi. Eikä se haittaa, jos se on vähän huono, kuten Netflixin Jouluprinssi. Ennen superpyhiä joululeffoja on muuten hyvä toljottaa mahdollisimman myöhään, jotta unirytmin saa varmasti sekoitettua ajoissa lomarytmiksi. 

Ja vaikka jälkikasvu herättäisi aamulla aikaisin, se ei haittaa. Joululomalla voi vihdoin nukkua kunnon päikkäreitä, jotta jaksaa taas valvoa yöllä ja suorittaa uudelleen muita joulutranssin operaatioita.

Rentoa joulua kaikille teille ja kiitos kuluneesta vuodesta! <3

Blogi lomailee 3.1.2018 asti.

Kommentit (0)

Sinne humpsahti, neljä viikkoa lomaa. Tai no reilu kolme viikkoa, jonka ajan myös blogi lomaili. Sitä bloggaaja usein miettiinkin: saako blogi lomailla? Tai freelancer-toimittaja?

Olen päättänyt, että saa. Jokusen viikon kesällä ja jouluna. Silloin kun muukin Suomi nukkuu, hiljaiselo tuntuu oikeutetummalta, vaikka tietenkin someaikana olisi hyvä olla koko ajan ja ihan kaikkialla.

Mutta.

Kohta yhdentoista toimittajavuoden aikana olen huomannut, että ei se ole mikään klisee, että luovuus ja ideat syntyvät levossa.

 

 

Tällä lomalla en kyllä ehtinyt juuri mökkilaiturin päässä istuskella, mutta muutamat festarit ja auringonlaskun skumppalasi kädessä ihailin. Tanssin kerran aamuunkin.

Uin aamuyöllä järvessä, laskin vuoristoradassa Linnanmäellä, halin kummilapset ja ystävät kiireisen kevään jälkeen, katsoin sadepäivinä Gilmore Girlsiä ja luin muutaman kirjan. Sadepäivät mahdollistivat myös lasten kanssa monopolipeliputkia, ihan oleiluun tuo pienin ei vielä taivu, mutta joskus sekin aika koittaa.

Että voisi enemmän ihan vain olla perheen kanssa. Sitä vähän kaipaisin.

Kaipaamaan jäin myös kunnon paahtavia hellepäiviä, edes muutamaa näin esimerkin vuoksi. Kun viime viikolla kesäyössä saattoi aistia taas syksyn tuntua, tuli fiilis, että tässäkö tää nyt muka oli? 

Tosin kun nyt selailen lomakuvia. Niin kyllähän se siltä näytti. Kesältä.

Nyt mennään taas täysillä jouluun (joka on uskokaa tai älkää ihan taas kohta). Kiitos kovasti kaikille kohuotsikko-postaukseen vastaamisesta ja uusista Facebook-seurannoinsta. Artistryn ja Lidlin palkinnon voitti Sofia. Voit ilmiantaa itsesi ja osoitetietosi minulle osoitteeseen empuntemputjatarinat@gmail.com :)

Ja toiveenne ovat kuullut muutenkin. Voihan olla, että juuri tästä tulee paras syksy koskaan.

Miten teidän kesä meni? Onko olo tuntunt tänään tommoselta lauritähkälavaenergiseltä?

Kommentit (0)

En ole mikään mökki-ihminen.

Tästä huolimatta olen viettänyt lähes kaikki aikuisikäni juhannukset mökeillä. 

Lapsena mummolani olivat maalla. Molemmat olivat entisiä maatiloja, joissa ei enää ollut eläimiä. Tuonne savolaisiin järvimaisemiin sijoittuu sielunmaisemani, rakkaimmat lapsuuden kesämuistot.

Ehkä näiden mummoloiden takia perheelläni ei ikinä ollut mökkiä. Ensimmäiset mökkikokemukseni sain käytännössä parikymppisenä, kun opiskeluaikoina suuntasimme viettämään juhannuksia ja viikonloppuja kavereiden vanhempien mökeille.

Minuutteja kestävä oma hetki saunan jälkeen yöttömässä yössä.
Minuutteja kestävä oma hetki saunan jälkeen yöttömässä yössä.

Ensimmäiset vierailut näille oikeille mökeille saivat minut ymmärtämään, että en tiennyt lajista käytännössä mitään.

Vaikka mummolassa olinkin viettänyt päivät järvessä, sen jälkeen pääsin peseytymään oikeaan suihkuun. Sadepäivänä katsottiin televisiota ja pelattiin pelejä. Ruuat valmistuivat (tai mummi valmisti) ne ihan tavallisessa sähköuunissa, jonka jälkeen astiat saattoi tiskata juoksevan veden alla tiskialtaassa tai myöhemmin astianpesukoneessa.

Mökillä sen sijaan mikään ei ollut itsestäänselvää. Työleiri alkoi heti perille tultaessa. Paikat piti puhdistaa, mikä oli varsinkin talven jäljiltä yhden illan homma. Tämän jälkeen oli vuorossa saunan lämmitys ja järvestä pesuvesien raahaaminen.  Miten grilli toimikaan? Ja aina joku hullu halusi lähteä kalaan.

Kesällä mökillä ruoka valmistetaan ja syödään tietenkin ulkona. Ei väliä, vaikka mittari olisi nollassa tai itikkparvi pörräisi ympärillä. Lisää vaan hyttyskierukoita palamaan!

Hommat toistuivat päivästä toiseen. Kun viimeisenä päivänä itikan puremilla, hiukset likaisina (järvivedessä hiukset eivät todellakaan puhdistu) ja pienessä krapulassa tiskaat astiavuorta sillä järvestä raahatulla vedellä, alkaa olla ikävä kotiin.

"Ensimmäiset vierailut mökeille saivat minut ymmärtämään, että en tiennyt lajista käytännössä mitään"

Toisaalta katsoin näinä hetkinä kauhunsekaisen kunnioituksen vallassa urbaaneja ystäviäni, jotka mökkioloihin asettuessa paljastuivat luolaihmisiksi, jotka ottivat itsestäänselvinä vastaan mökkiloman vaatimat puitteet. Itse taas mietin, että milloin se loma-osuus oikein alkaa?

Lasten tullessa kuvioihin hommien määrä on luonnollisesti myös mökeillä lisääntynyt (ja hankaloitunut): vaipanvaihdot ja peppupesut järvessä, petisäädöt ja helvatullinen kyttäys, että kukaan ei lähde omia aikojaan järveen. Yhtenä kesänä päädyimme mökeillä siihen, että keskimmäisemme laittaa pelastusliivit ylle aina kun astuu mökin ovesta ulos. Ilta kuluu mukavasti kokatessa ja edestakaisin liivejä pukiessa.

Joku sanoisi, että miksi menette, jos touhu on niin vastenmielistä? No sen takia, että kivat tyypit ovat jostain syystä kutsuneet, lapsilla on kavereita ja tekemistä, sekä haluan heille jonkinlaisen luontosuhteen.

Näiden takia mökkeilen joka kesä. Tyypit nauttii.
Näiden takia mökkeilen joka kesä. Tyypit nauttii.

 

Viime vuosina olen muuttanut asenteeni mökkeilyyn. Lähden mökille aina kuin työleirille. Hommat ja säätö kuuluvat lajiin. Niin kuin silloin tällöin myös hetket tyynessä kesäyössä, kun lapset ovat nukahtaneet ja aikuisilla on aikaa juoruta talven kuulumiset. Ja se hyttyskierukka on karkottanut epämielyttävän osan luontoa kahdeksi minuutiksi vähän kauemmaksi.

Katsotaan, kaipaanko tuota tänä juhannuksena. Sillä lausuin miehelleni muutama viikko sitten varovasti, mitä jos jäätäisiin kuitenkin juhannukseksi kotiin? Olin saanut juuri valmiiksi kesäloman ohjelman, jonka sosiaalisuusaspketi näytti kiitettävältä. Nähdään niitä loman aikana mökki-ihmisiä, joita haluammekin ja ehtisimme yöpyä myöhemminkin kesällä mökeilläkin. Jippii.

Yllättäen supersosiaalinen mieheni ei laittanut hanttiin. Ehkä hänkin muisti sen juhannuksen, kun kaksivuotias keskimmäisemme oli tuolloin koko juhannuksen sidotuna pelastusliiveihin ja karjui vähän väliä Karkuuuun. Kuopuksemme täyttää elokuussa kaksi, mutta hetken mietimme, onko vanhemmista lapsista tylsää, jos ei ole samanikäisiä juhannuksena kavereita tai sukulaisia seurana? Ehdotin siihenkin helppoa ratkaisua.

Entä jos ei vaan kerrota niille, että on juhannus?

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille mökkiläisille tai kotivahdeille tasapuolisesti!

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat