Kirjoitukset avainsanalla Vappu Pimiä

Tämä joulunalusaika on aikamoista hulinaa. Syksy on ollut kiireinen, niin jotenkin tuntuu, että kaikkia olisi hyvä nähdä ennen joulua deadlinien ja lasten joulujuhlien välissä.

No se on tietysti mahdottomuus, jos isompiin hippajärjestelyihin ei ole energiaa. Olenkin ottanut tavaksi, että ilmoitan jouluviikolla muutamia iltoja, jolloin meille saa tulla piipahtamaan.

Kirjoitinkin aikaisemmin, kun meillä kävi jo muutama viikko sitten serkkuja lapsineen ja ruokailun jälkeen menimme katsomaan esikoisen voimistelunäytöksen.

Viime perjantaina vietimme naapuriporukalla pikkujouluja. Tiistaina ja tänään meillä on poikeunnut  tästä lähempää lasten kummeja sekä mummi, joka on täällä koko viikon.

En ole mikään leipoja, mutta ajattelin, jos kokeilisin pikkujouluihin ja viikon kahvitteluun muutamaa ohjetta syksyllä julkaistusta Vappu Pimiän leivontakirjasta. Vappu rohkaisi, että kirjan ohjeet ovat helppoja, sillä mikään pipertäjä hän ei ole leipurina itsekään.

Valitsin kirjasta lapsuuden suosikkiklassikon kinkkupiiraan, joka oli kirjassa kinkku-purjopiiras. Kasvissyöjille vaihtoehdoksi otimme myös punajuuripiiraan. Piiraita on nimittäin helppo tarjoilla salaatin kera eri aikaan poikkeaville vieraille.

Ensimmäiset piiraat onnistuivatkin hienosti, koska lopulta aikataulusyistä mies teki ne :D

 

                                           

 

Tänään tein uudet kipaleet molempia, sillä viikonlopun kemuista kolmesta piirakasta jäi pakkaseen vain puolikas.

Koska en ole kovin kokenut leipuri, varasin projektiin kaksi tuntia aikaa. Hippusen vähäisempikin olisi riittänyt. Lähinnä punajuurien kanssa pelaamiseen meni aikaa.

Punajuuripiiraaseen tarvitset:

1 pkt ruispiirakkataikinaa (pakaste)

4 keskikokoista punajuurta

2 sipulia

1-2 valkosipulinkynttä

loraus öljyä

1 tl suolaa

mustapippuria

1 pss (150g) sinihomejuustomurua

2 kananmunaa

2,5 dl ruokakermaa

Ohje

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Anna taikinan sulaa pakkauksen ohjeiden mukaan. Kuori ja raasta punajuuret. Silppua tai raasta kuoritut valkosipulit ja sipuli. Kuullota punajuuri ja sipuli tilkassa öljyä, niin että nesteet haihtuvat, mausta suolalla ja pippurilla. Painele sulanut taikina leivinpaperilla vuorattuun pyöreään piirasvuokaan. Levitä punajuuriseos pohjan päälle. Ripottele pinnalle homejuustomurua. Vatkaa munat ja kerma kevyesti keskenään ja kaada piirakan päälle. Paina uunissa keskitasolla 30-40 minuuttia.

Kuten aikaisemmin totesin, niin jotenkin tuntuu luonnolliselta suosia punajuurta jouluna. Ja piiras maistui muillekin kuin kasvissyöjille.

Vaikka Vappu painotti kirjajulkkareissa, että kirja ei ole mikään kevytkokkaajan reseptikirja, niin minusta näiden ohjeet eivät aivan överiepäterveellisiltäkään kuulostaneet. Tokihan kermaa on molemmissa piiraissa suhteellisen runsaasti, mutta pohjissa on myös kauraa ja ruista. Kinkkupiiras oli minulle aikaisempaa kevyempi, koska siinä oli mukana myös purjoa.

Kinkku-purjopiiraaseen tarvitset

pohja

2dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

2 kananmunaa

2 dl vettä

0,5 dl öljyä

Täyte:

1 keskikokoinen purjo

öljyä

3 kananmunaa

3 dl ruokakermaa

200 grammaa suikaloitua kinkkua

1 dl juustoraastetta

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon munat, vesi, öljy ja sekoita nopeasti  tasaiseksi taikinaksi. Kaada kevyesti öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun pyöreään piirasvuokaan. Laita vuoka tässä vaiheessa halutessasi noin 5-7 minuutiksi uuniin, jotta pohja esikypsyy. Valmista täyte.

Huuhtele ja silppua purjo ja kuullota se kevyesti pannulla tilkassa öljyä. Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja lisää neste sekä mausteet. Levitä piiraspohjan päälle suikaloitu kinkku, kuullota purjot ja ripottele pinnalle juustoraaste. Kaada munaseos koko komeuden päälle ja paista piirasta uunin keskitasolla noin 20-30 minuuttia.

                                             

                                              

Hyvää tuli tästäkin, vaikka itse sanonkin.

Ajattelin, että jos loppuviikosta ehdin, teen näitä vielä muutaman jouluaaton brunssipöytään. Nämä on just sellaista ruokaa, joista on kiva napostella jämiä vielä yömyöhään monopolin pelaamisen ja glögin hörppimisen ohessa.

Täällä ollaan supervalmiina aloittamaan pyhien putki, mites siellä?

lue myös: Arkiruokaresepti Vappu Pimiältä

Kommentit (0)

Arki se on kuulkaa kesälläkin! Olen tuntenut sen viime viikkoina sykkeessäni, kun mies on Siperiassa (luit oikein) työmatkalla. Aikataulutuksen klaaraan hyvin, mutta ruokatarjonnassa tulee aikamoisia rimanalituksia, kun laaduntarkkailija ja pääkokki painii karhujen kanssa jossain tundralla. 

Paras suoritukseni oli toissaviikolla. Tein alkuviikosta lapsille kananjauhelihasta, riisistä ja pakastekasviksista epämääräistä mössöä, johon heitin sekaan aina tarjoillessa raejuustoa. Koin koko viikon vähän huonoa omatuntoa mössön takia, johon en itse koskenut, koska olin "juuri syönyt töissä". 

"Tehdään perjantaina sitten jotain hyvää ruokaa ja kutsutaan vaikka kavereita kylään", omatunnontuskissani hoin lapsille.

No perjantain menuni näkivät jo aikaisemmin some-seuraajani. Tarjolla oli palaneita kalapuikkoja. 

"Rapsuttakaa vain se palanut pinta pois ja laittakaa vain lisää ketsuppia", ohjeistin lapsia, kun tyypit yrittivät iskeä haarukoita kivikoviin puikkoihin.

Lähtivät lopulta naapuriin syömään.

Miten tämä liittyy kuvissa esiintyvään Vappu Pimiään?

Olin muutama viikko aikaisemmin ollut aamiaisella, jossa Vappu Pimiä emännöi Muurlalle suunnittelemansa emalisen astiasarjansa julkaisua. Tykkäsin tosi paljon myös Vapun ensimmäisestä keittokirjasta ja harmittelin tilaisuudessa, että minnekähän olin se lainannut? Siinä oli nimittäin ainakin jauhleihakeiton resepti, joka taitaa olla ainoa tekemäni ruoka, jota mieheni on joskus kehunut.

Kalapuikkoäksidentin jälkeen sain kustantamoilta kasan keittokirjoja, myös Vapun molemmat reseptikirjat. Viikonloppuna korkkasin sitten Vapun reseptikirja II:sen.

Valitsin sieltä tonnikalalasagnen, koska se oli suhteellisen terveellistä ja saattaisi maistua onnistuessaan hyvältä. Resepti ei vaikuttanut liian haastavalta, varsinkin kun sain viikonlopun kylässä olleen kälyni avuksi. 

Tässä tämä muillekin, jotka haluavat tehdä hyvää, terveellistä ja riittoisaa arkiruokaa.

Vapun kevyeen tonnikalalasagneen tarvitaan:

*Noin 12 lasangelevyä

*150g juustoraastetta

tomaattikastike

*keskikokoinen sipuli

*1-2 valkosipulinkynttä

*loraus oliiviöljyä

*2 tlk (a´400g) tomaattimurskaa

*2tlk (a´200g) tonnikalaa öljyssä

*suolaa, mustapippuria

*pari ripausta cayannepippuria tai chilijauhetta

*1/2 tlk paprikajauhetta

*basilikaa tai oreganoa

Juusto-pinaattikastike

*1/2 dl vettä

*300g pakastepinaattia

*400g raejuustoa

*ripaus suolaa, mustapippuria

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Silppua sipulit ja kuullota pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää sekaan tomaattimurska ja valutettu tonnikala sekä mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä 10min.

Valmista seuraavaksi juusto-pinaattikastike. Laita kattilaan vesi ja pinaatti. Anna kiehahtaa niin, että pinaatti sulaa. Lisää joukkoon raejuusto ja sekoita, älä keitä kastiketta enää. Mausta ripauksella suolaa ja pippuria. 

Levitä voidellun uunivuoan pohjalle lasangelevyjä niin, että se peittyy. Lisää päälle puolet tomaattikastikkeesta ja ripottele 1/3 osaa juustoraasteesta. Lisää kerros lasangelevyjä ja päälle 2/3 osaa juusto-pinaattiseoksesta, jonka päälle 1/3 osa juustoraasteesta. Levitä vielä yksi kerros lasangelevyjä ja päälle loput tomaatti- sekä pinaattikastikkeesta.

Siirrä vuoka uuniin. 30 minuutin päästä lisää loput juustoraasteesta lasagnen pinnalle ja jatka paistamista noin 15 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen tarjoilua.

 

 

Tuli hyvää! Sopi hyvin kevyempään viikonloppuun ja jäi vielä arkiruuaksi maanantaillekin.

Kirjassa vinkattiin, että lämmittäessä ruoka jopa paranee ja tämä oli todella hyvää vielä seuraavana päivänä. Odotan suitsutusta ja  tai jopa palvontaa tänään kotiin palaavalta mieheltäni jääkaapissa valmiina odottavasta annoksesta. 

Vapun suunnittelemiin Muurlan keittiösarjaan voi tutustua muuten täällä. Meille on hankinnassa noi siniset kattilana ja vuokana väripilkuiksi keittiöön. 

Ja tiedoksi muuten, että rouva Pimiä ei syö näissä kuvissa tonnikalalasagnea, vaan kurkun jämiä aamiaiselta ;)

Kommentit (0)

Tanssii tähtien kanssa -kausi päättyi eilen. Istuin katsomossa finaalissa, mutta tänä vuonna seurasin ohjelmaa myös aika paljon kotikatsomossa.

Toisin on käynyt Bumtsibumin kanssa, jonka studioyleisössä viihdyin oikein mainiosti helmikuussa. Television kautta ohjelma ei ole onnistunut imaisemaan mukaansa, vaikka annoin sille muutaman mahdollisuuden.

Katsojalukujenkin perusteella TTK on onnistunut tavoittamaan yleisön paremmin. Mahdollisia syitä voi olla useita.

1. Alkuun on todettava, että TTK:lla on ollut mukana hieman "tuuriakin", jota voi näkukulmasta riippuen kutsua huonoksikin. Kasmirin salakuvausjupakan shokkikäänteet, Kirsi Alm-Siiran pyörtyminen, Laura Malmivaaran loukkaantuminen.. Marko Keränen kitetytti eilen hyvin, että kyse ei ole kuitenkaan elämää kummemmasta.

"Ohjelmassa on mukana paljon ihmisiä, kuvaukset kestävät kolme kuukautta. Tuossa ajassa ihmisten elämässä ehtii tapahtua yhtä jos toista. Ohjelman julkisuuden kautta se saa aina dramaattisemmat mittasuhteet."

Viihdeohjelmissa tällaiset satavat loppupeleissä laariin hyvinä katsojalukuina.

2. On syynsä, miksi Vappu Pimiä ja Mikko Leppilampi juontavat Suomen suurimmat ja usein myös suorat viihdeohjelmien livelähetykset. Vaikka he ovat ammattimaisia juontajia, niin kumpikaan heistä ei ole tippaakaan tylsä. Pienet Vapun mokatkin tuntuvat luontevalta osalta koko show`ta. Inhimillisiltä, samaistuttavilta. Tuntuu kuin he juttelisivat suoraan meille ja teille. Hyvä juontaja nauttii aidosti vuorovaikutuksesta yleisön kanssa. Feikkaamisen aistii heti.

3. TTK onnistui haalimaan ohjelmaan kiinnostavat kilpailijat. Bumtsibumin vetovoima ei ollut maan ykkösartistien keskuudessa yhtä suuri, vaikka muutama iso nimi ohjelmassa nähdäänkin. Ihmettelin erityisesti, miksi pääsiäisen erikoispitkään jaksoon oli otettu kaksi lähes tuntematonta artistia?

4. Lavasteet. Vanhassa Bumtsissa lavasteet oli aseteltu kotoisammin, juontaja oli kaiken tavoin lähempänä yleisöä. Nyt ruudussa näyttää siltä kuin kaikki esiintyjät olisivat irrallaan isossa hallissa, kukin omissa poteroissaan. 

5. Vaikka minulla oli uuden Bumtsibumin kuvauksissa hauskaa, niin kuvausten tunnelma (tai edes Roope Salmisen läpät) ei välittyneet purkitetussa versiossa samalla tavalla. Ja niinhän se menee muutenkin. Se mikä toimii livenä, ei aina toimi ruudussa. Tanssii tähtien kanssa onnistui koskettamaan katsojaa sinne tärkeimpään. Kotisohvalle asti.

kuvat MTV

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat