Kirjoitukset avainsanalla blogiyhteistyö

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Kun laivalla kaksi 2,5-vuotiasta pääsee vauhtiin, mitä he tekevät?

Juoksevat pitkin laivan käytäviä.

Kun toinen on hiipumassa, toinen yllyttää ja taas mennään.

Pikkutyypit näyttävät muutaman askeleen edellä kikatellessa paljon isommilta kuin ovatkaan.

 

Risteilimme keväällä kuopukseni kanssa M/S Gabriellalla ystäväni ja tämän samanikäisen tyttären kanssa. Kuopukselle laivareissu oli ensimmäinen (ellei vatsassa tehtyä matkaa lasketa).

Ohjelma

Tsekkasimme satamasta lähtiessä Viking linen oman sovelluksen kautta lasten ohjelman ja teimme sen mukaan suunnitelman päivien ajaksi. 

Yhdeksi tukikohdaksemme reissun aikana muodostui leikkipaikka, jonne menimme ensimmäisenä iltana heti ruokailun jälkeen. Pallomeri liukumäkineen, peuhutyynyt, leikkikeittiö ja laivan puolesta ohjattu toiminta piti tytöt niin tiukasti klubilla, että välillä saimme lahjoa heitä sieltä monta kertaa pois. Ville Viikinki -tatuoinnit ja itse tyypin tapaaminen olivat pienille jänniä paikkoja.

 

2,5-vuotialla oli laivalla paljon muutakin hämmästeltävää. Oikeastaan lasten riemu ja ihmetys oli reissussa parasta. Heille jokainen pienikin yksityiskohta; pelikone, laivan disco tai Tax free oli elämys.

Minusta oli ihana antaa huomiota välillä vain kuopukselle, sillä kotona pyrin jakamaan huomion tasaisesti kaikkien kolmen kesken. Ja kun molemmilla reissaajilla - äidillä ja tyttärellä - oli kaveri mukana, niin saatiin risteilystä kunnon miniloma.

Ravintolat:

Arjen luksusta lomilla on se, ettei tarvitse kokata. Varasimme lähes kaikki ruokailut reissun ajaksi laivalta.

Ensimmäisenä iltana menimme perinteisesti laivan Buffettiin syömään, jossa lapset söivät omasta lasten pöydästä niin hyvin pääruokaa (pizzaa, ranskalaisia, kurkkuja ja nakkeja), että jälkiruuat jäivät kesken. Tässä kohtaa mietin, että onneksi meitä aikuisia oli kaksi. Toinen vahti tirppoja ja toinen haki ruokaa.

Aamiasbuffetissa ennen Tukholmaan saapumista vedimme mahat täyteen karjalanpiirakoita ja lettuja, joten selvisimme Tukholman keikasta pienillä välipaloilla.

Junibackenilla vietetyn päivän jälkeen oli vuorossa todellinen tulikoe, nimittäin No name -ravintolan maistelumenu kahden karkaamista suunnittelevan nassun kanssa. Olimme varautuneet koitokseen tyydyttävästi; lasten lehdillä, ladatuilla puhelinten akuilla. 

Menu alkoikin mukavasti, sillä lapsille oli listalla kivoja annosvaihtoehtoja. Kun tytöt söivät lohta ja perunaa, meille tarjoiltiin yhdeksän ruokalajin maistelumenun ensimmäiset kala-annokset.

Ravintolan annokset olivat freesejä, perusraaka-aineista tehtyjä annoksia, joissa ei oltu tingitty fine dinigista. Jokainen annos oli kuin pieni taideteos. Suosittelen tätä ravintolaa ehdottomasti aikuisseurassa tai isompien lasten kanssa matkustaville jomman kumman laivaillan ohjelmanumeroksi. 

Vaikka ravintolan henkilökunta kehitteli tytöille tekemistä, niin loppuvaiheessa ruokailua heidän touhu alkoi käydä viihdykkeistä huolimatta levottomaksi. Tällä kertaa mutsit joutuivat jättämään herkullisen jälkiruuan kesken, sillä halusimme taata ruokarauhan muille illallistajille.

 

Viimeisen aamun aamiaisen nautimme Food Gardenissa. Oli ihanaa aloittaa maanantai-aamu merellisissä maisemissa skumppalasin kera, vaikka arki puski jo päälle piippaavine puhelimineen.

Arvostin myös aamupalalla tarjottavia smoothieta, joka tuntui laivan herkuttelun jälkeen terveelliseltä vaihtelulta. Viimeiselle aamulle aamupalan tilaaminen venytti minilomaa aina laivan sataman saapumiseen saakka.

Suunnittelen kesälle vuorostaan risteilyä isompien lasten kanssa. Kesälomien aikana lapsille suunnattua risteilyohjelmaa on entistä enemmän. Uskoisin, että meidän tyypit saattaisivat innostua tuosta Itämerilaboratoriosta

Haluaisimme lisäksi päästä testaamaan uudistetun lasten buffetin menun, jonka menun on suunnitellut Victor Magdeburg Ruotsin juniorikokkimaajoukkueesta. Lasten buffetpöytään on katettu nyt enemmän myös terveellisempiä herkkuja mm. retikkakierteitä, kanankoipia paahtokastikkeella ja hunajapaahdettuja juureksia. 

Joko teillä siellä on kesälomasuunnitelmat selvillä?

Lisää kesän lapsille suunnatuista risteilyistä täällä.

Edellinen postaus: Rentoutumisen maksimointia Viking Gracella

Kommentit (0)

Vuosi sitten kirosin, kuinka unelmien kodista on tullut helvetillinen työleiri. Työleirillä ollaan edelleen, mutta olen yrittänyt entistä kompakteimmilla ratkaisuilla hallita kaaosta. 

Kotimme sisustus on aika moderni, kai siinä on ripaus skandinaavista tyyliä, kuten nykyään aika monessa valtavirtasisustustyylissä tuntuu olevan. Sisustajana tykkään, että tavaraa ei ole paljon, mutta kuitenkin meininki olisi kodikas ja persoonallinen.

Viitisen vuotta sitten ihastuin funkkishuonekaluihin, joita olen haalinut lähinnä nettikirppareilta. Niitä olikin lopulta kaikkialla muualla paitsi työhuoneessa, jonne en yksinkertaisesti löytänyt mistään kompaktia funkkishenkistä säilytysjärjestelmää, joka toimisi samalla tv-kaappina.

Työhuoneessa (kuva alla)  on ollut tähän asti Ikean lipasto, mutta olen koko ajan tiennyt, että funkkiskaappi toisi toimistoksi tarkoitettuun huoneeseen kotoisuutta sekä huone olisi tyyliltään samanhenkinen kuin muut.

Työhuone ennen uutta tv-kaapistoa.
Työhuone ennen uutta tv-kaapistoa.

Etsin sopivaa kaappia tai lipastoa yli vuoden, mutta edes lähelle sopivaa ei löytynyt. Tehtävää vaikeutti, että tajusin tarvitsevani omia työjuttuja varten oman television. Yläkerran tv on lähes aina muiden perheenjäsenien käytössä, eikä siinä katsellessa pysty kovin hyvin keskittymään. Talon toinen tv on (lähinnä läppänä) autotallissa, mutta sitä voi katsoa vain autosta, jos se on ajettu talliin (joku miehen mancave juttu, en ymmärrä).

Lopulta menin Inarian sivuille. Tilasimme sieltä aikoinaan yläkerran tv-kaapin, johon olemme olleet supertyytyväisiä. Valkoinen lasi istuu sisustuskokonaisuuteen ja sinne saa huomaammattomasti piiloon niin television sekä miehen työmatkoilta keräämät viinit ja viinat.

Koska vaatimuksia työhuoneen kaapistolle alkoi olla niin monta; tiliotteille, mapeille ja säilytettäville aikakauslehdille sekä televisiolle piti löytää paikka, niin päätin kääntyä Inarian puoleen. 

 Viimeksi homma toimi kuin unelma. Vein Inarialle tarkat mitat, jonka mukaan suunnittelija piirsi meille mallin. Sitten valitsimme materiaalin liukuoviin (lasi) ja rungon värin (valkoinen).

Olohuoneessa television ja muun (ruman) elektroniikan saa näppärästi piiloon TV-kaappiin.
Olohuoneessa television ja muun (ruman) elektroniikan saa näppärästi piiloon TV-kaappiin.

Nyt löysin Inarian sivuilta samansävyisen puumateriaalin kuin talon funkkiskaappimme ovat ja kysyin, onko runkoväriä mahdollista saada myös liukuoviin. Seuraavaksi sovin taas treffit suunnittelijan kanssa, ja etsimme valikoimista mustat listat, jolloin 50-luvun toimistovaikutelma olisi täydellinen.

Sopivien materiaalien löydyttyä suunnittelija piirsi toiveideni mukaisesti kaapin sisäosan. 

En halunnut, että kaappi vie huoneesta kohtuuttoman ison tilan, joten mittailimme kompaktit tilat mapeille ja aikakauslehdille, joita säännöllisesti kaapissa säilytän. Minulle riittää myös pienempi televisio, koska se tulee lähinnä työkäyttöön.

Kun suunnitelma oli valmis, kaappi lähti tilaukseen ja se toimitettiin sekä koottiin työhuoneeseeni vajaa kuukausi tilauksesta.

 

Nyt se on valmis ja kesyttänyt osaltaan työhuoneen kaaoksen. Pienikokoinen televisio on ollut tilauksessa ja odottelen vielä, että saisimme sen paikalleen. Lupasin lapsille, että viikonloppuisin, kun en työskentele huone voi toimia pelihuoneena, jos viikolla huone on vain minun käytössä. Freelancerille tämä auttaa edes vähän erottamaan työn vapaa-ajasta.

Olen ollut kaappiin taas supertyytyväinen. Vaikka Inaria on perusikeaa kalliimpi (tämä kaapin hinta olisi ollut 1200 euroa), niin itse ajattelen, että nykyiset huonekaluni ovat ikuisia ja sopivat tyylillisesti myös yhteen. Nyt kun astun eteiseen myös työhuone on samaa paria muun kämpän huoneiden kanssa. 

Erityisesti suosittelen Inariaa niille, jotka tuskailevat näkyvän elektroniikan kanssa. Kun televisio sammuu, niin sulkeutuu myös kaapin ovi.

Lisää tietoa Inarian kotisivuilta.

*kaapisto saatu alennuksella

 

Kommentit (0)

Voisiko meilläkin olla sellainen päivä, mikä siinä Youtube-videossa?

Esikoisen ehdotuksesta päädyin katsomaan tutun kollegani Inarin Äidin puheenvuoron tubevideota Lapset päättää -päivästä, jonka olin itse asiassa jo katsonut (huh, tällaisisa tilanteissa huomaa, että esikoinen on todella iso).

Meillä lapsia on kolme ja viikonlopuista harrastusrumba vie ajasta niin ison osan, että yhteinen aika on lepäilyä, korkeintaan pleikan tai lautapelien pelaamista tai Putouksen katsomista yhdessä. Kolmen lapsen kanssa kaipaisin välillä myös lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa, joten ehdotin, jos vanhemmat lapset saisivat molemmat päättää hiihtolomalla omien päiviensä sisällön.

2,5-vuotias kuopus pääsee myöhemmin keväällä laivalle, joten loman päätteeksi vietin omat Lapset päättää -päivän torstaina esikoisen kanssa ja perjantaina keskimmäisen kanssa.

Esikoisen päivän päätoive oli laskettelu ja "leffailta". Meiltä ajaa vartin laskettelukeskus Talmaan, jossa on myös lapsille kiva Werneri Park, jossa voi laskea muun muassa renkailla jäämäkeä. Sinne siis!

Olemme käyneet esikoisen kanssa kerran talvessa päivän laskettelemassa, että jonkunmoinen taito säilyisi (niin äidillä kuin tyttärelläkin), mutta emme olleet koskaan käyneet Talmassa laskettelemassa. Kavereiden kanssa esikoinen oli käynyt kyllä siellä Werneri Parkissa.

Laskettelutaitoni ei ole kummoinen, joten olin helpottunut, kun Talman rinteet olivat todella hyvässä kunnossa. Ja meille sattui täydellinen laskukeli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, pakkasta oli viitisen astetta. Rinteitä Talmassa on kolme, joista yksi on enemmän lautailijoille. Pienessä eturinteessä järjestetään laskettelukouluja lapsille ja aikuisille. Vedimme itsekin sen varuiksi muutaman kerran, ennen isoon rinteeseen menoa.

Meille vuotuiseen laskuun nämä rinteet riittivät oikein hyvin, vaikka temppuja emme tehneetkään. Otimme kolmen tunnin liput*, joilla pääsimme laskemaan vielä sukset riisuttuamme Werneri Parkin puolella.

Talman jälkeen söimme sushia ravintolassa, jonka jälkeen haimme leffan ja irtokarkkeja. Ulkoilun jälkeen meikäläinenkin löhöili hyvällä omatunnolla. Palaamme koko perheen kanssa tänä talvena varmasti vielä Werneri Parkkiin, sillä meillä "pienet" eivät vielä laskettele.

Esikoisen lounasvalinta Lapset päättää -päivänä Talmassa.
Esikoisen lounasvalinta Lapset päättää -päivänä Talmassa.

Lapset päättää -päivä 2

Keskimmäisen päivän päätoive oli tramppapuisto, eli Rush Finlandin trampoliinipuisto, josta hän oli kuullut vain juttuja siellä käyneeltä isosiskolta. Paikka oli minullekin täysin uusi ja olin vilpittömän hämmästynyt, miten hieno ja monipuolinen Vantaan puisto oli.

Varasimme 1,5h tuntia hyppyaikaa*, joka riitti hyvin äidille. 6-vuotias olisi jaksanut vielä senkin jälkeen, vaikka meillä molemmilla oli hiki päässä.

Hyppimistä varten pitää ostaa siihen soveltuvat sukat, jotka saa viedä kotiin.
Hyppimistä varten pitää ostaa siihen soveltuvat sukat, jotka saa viedä kotiin.

Liikunnalliselle pojalle löytyi puistosta monta suosikkia. Hän on katsonut Gladiaattoreita, joten pukkitaistelu osottautui yhdeksi paikan suosikiksi. Rushissa on joka puolella kameroita, joista omia suorituksia voi katsoa heti perään screeniltä. Tämä palvelu on tarkoitettu ehkä enemmän volttejaan hioville, mutta kyllä meidän lätkäjätkäkin naureskeli omille tempuilleen.

Muutama treenasikin puistossa voltteja, mutta suurin osa hyppijöistä oli ihan "tavallisia" lapsia, nuoria ja vanhempia. Oli superviihdyttävä ja tapa muuten aikuisellekin liikkua joka paikkaan pomppien. Meni täydestä treenistä!

Rush Vantaalla (ketjun toinen puisto on Helsingissä) oli isojen trampoliinialueiden lisäksi myös trampat, joilla pystyi harrastamaan eri palloilulajeja, parkouria sekä pimeässä lasersotaa. Lisäksi käytössä oli välineitä, kuten trampoliineille soveltuvia lautoja ja suksia, joilla pystyi harjoittelemaan pakkaspäivänä talvisten lajien temppuja myös kuivalla maalla.

Lauri Markkasen innoittamana donkkausharjoituksia.
Lauri Markkasen innoittamana donkkausharjoituksia.

Puiston jälkeen menimme syömään pojan mielestä "maailman parasta ruokaa", eli pikaruokalaan ranskalaisia ja hampurilaiset. Koska oli lapset päättää päivä, niin hän sai valita vapaavalintaiset herkut Vantaan Flamingon Finnkinon myymälästä ennen Supermarsu-leffaa. Koska hän oli vetänyt vielä jäätelön (tietysti) aterian päälle, karkkimäärä jäi vallan maltilliseksi. Leffan jälkeen kävimme vielä pojan suosikkikaupassa Budget Sportissa, joka vei päivän yli suunnitellun budjetin.

Oli oikea valinta tehdä juttuja kerrankin lasten kanssa kahdestaan, ilman kavereita tai edes sisaruksia. Varsinkin yhteisistä liikuntahetkistä jää kivoja kahdenkeskisiä muistoja, joita olemme muistelleet nyt loman jälkeen. Uskon, että Lapset päättää -päivästä tulee meille vallan hiihtolomaperinne.

Hinnat ja lisätiedot Rush Finlandista ja Talma Skistä.

*saatu

Kommentit (1)

Mummo jyväskylästä

Vietimme lastenlastemme(9 ja 11-v) kanssa kesälomalla sekä ukin, mummon että molempien tyttöjen päivää. Jokainen sai valita ruuat aamupalasta iltapalaan, päivän aktiviteetin, päivän pelin ja päivän kisan. Koskaan meillä ei ole ollut näin hauskaa ja aivan ilman kinastelua. Lentopalloturnauksesta onkimiseen, kesäteatterista uimiseen, lehtipihvistä lettuihin, uunilohesta tortilloihin jne. Voin suositella. Kirjoitimme etukäteen paperille ja päätimme päivän aina ohjelman kehumiseen. Kaikki opimme uutta, kamerakuvasuunnistuksesta taidenäyttelyyn. Koska asumme kaukana lapsen lapsista tämä lähensi meitä tuntuvasti, ja tytöt ovat jatkaneet samantyyppistä kotonaan.

*merkityt on saatu kaupallisina yhteistöinä

Linnan juhlat alkaa olla viimeisiä printtejä myöten taputeltu. Kiitos vielä Me Naiset, kun päästitte minut edustamaan teitä vuoden kiireisimmälle työkeikalle.

Tänä vuonna vieraita oli juhlavuoden kunniaksi tavallista enemmän, eikä meikäläinen päässyt todellakaan paukuttelemaan ennen virallista haastatteluaikaa henkseleitä. Vuosi sitten olin varttia ennen haastisajan loppumista tehnyt kaikki tarvittavat haastattelut, nyt tein Alman haastiksen kolme minuuttia vaille virallisen haastisajan loppumista. Koko illan aikana en nähnyt muun muassa Jari Litmasta, Lasse Pöystiä tai Paula Koivuniemeä. Ja kiertelimme kuvaajan kanssa viimeisen puoli tuntia puoljuoksua Linnaa piilosoppeja myöten.

Onneksi iltaan mahtui myös monta kiinnostavaa ja hauskaa kohtaamista! Linnassa ihmiset ovat aina superhyvällä tuulella, loppuiltaa kohten meno on jopa paikoin riehakasta. Enkä ihmettele! Kippistämme aina urakan lopuksi kollegoiden kanssa boolilasillisella ja sen vahvuuden kyllä tuntee, varsinkin kun vetäisee sen tyhjään vatsaan. Linnan tarjottavat näyttivät herkullisilta, mutta lopulta söin vain kaksi lohesta tehtyä cocktail-palaa. 

Olen tuolla kuitenkin töissä, joten varsinainen haastiaika on käytettävä olennaiseen. Muutaman otoksen olin ehtinyt napata puhelimen muistiin.

 




Otan joka vuosi Linnasta yhden selfien. Minä ja illan selfie-kuningatar Alma illan haastiurakan jälkeen, joka vaatii kärsivällisyyttä myös vierailta.
Otan joka vuosi Linnasta yhden selfien. Minä ja illan selfie-kuningatar Alma illan haastiurakan jälkeen, joka vaatii kärsivällisyyttä myös vierailta.

Keikka vaatii myös paljon etukäteisvalmistelua ja puvun kanssa minulla tulee joka vuosi kiire. Tänä vuonna hain puvun Meslewiltä. Soitin sinne muutama viikko ennen juhlia ja muutama kokoiseni uniikkipuku oli vielä tarjolla, joten tein täsmäiskun liikkeeseen reilu viikko ennen juhlia. Olin toivonut juhlan henkeen sopivaa tummansinistä pukua - ja sen myös sain. Olin tyytyväinen, että puku sopi viime vuosina hieman pehmentyneelle vartalolleni ja kaulalle kirjailtu koristelu toi pukuun kivan lisäjipon.

Vaikka olenkin juhlissa vain töissä, niin istuva puku ja lookki tuo itsevarmuutta. Minut on käytännössä aina meikannut ja kammannut Linnaan ihana Tiina Lehmusvyöry, jonka kanssa rupattelu on päivän ainoa hetki, jolloin voin vähän huokaista.

Tänä vuonna minulla oli toista kertaa elämässäni hiustenpidennykset, jotka kävin laittamassa Linnaa varten jo ennen kauden ensimmäisiä pikkujouluja Maija Kerisalmen perustamassa Studio Nominassa Tampereella. Hyvälaatuiset hiustenpidennykset tilattiin Ribella by Jasmine -verkkokaupasta ja ne tulivat tilauksesta kahden päivän kuluttua jo kotipostiin. Hiukset kiinnitettiin teipeillä ja ne ovat pysyneet hyvässä kunnossa.

Studio Nominassa minulle laitettiin hiustenpidennykset sekä pikkujoulukiharat, jotka halusin myös Linnaan.
Studio Nominassa minulle laitettiin hiustenpidennykset sekä pikkujoulukiharat, jotka halusin myös Linnaan.

Kävin vuosi sitten ennen juhlia Järvenpäässä Vita Liberata suihkurusketuksessa Dazzling Beaty Studiolla ja varasin sinne taas ajan juhlia edeltävälle aamulle. Kevyt rusketus on mielestäni paras jippo iltapukujuhliin näin keskellä talvea.

Samassa liikkeesä Juliana taituroi minulle hopeiset geelilakatut kynnet, jotka sopivat koruihin ja hopeiseen iltalaukkuun. Tämä oli ensimmäinen geelilakkaukseni, mutta ei viimeinen. Rakennekynnet ovat meikäläiselle vähän vaikeat, joten varmasti silloin tällöin tulen jatkossakin geelilakkauttamaan kynteni varmasti isompiin pilleisiin.

Lakkaus on nyt kolmen päivän jälkeen vielä alkuperäisessä kuosissa.

Jos oon niinku juhlien alkuun näin, niin ehkä lookki pysyy kasassa?
Jos oon niinku juhlien alkuun näin, niin ehkä lookki pysyy kasassa?

Että sellainen oli luonnollisen kauneuteni salaisuus tänä vuonna. Mitähän operaatioita homma vaatii kymmenen viikon kuluttua :D

Hilpeää viikonloppua kaikille!

 

Kommentit (2)

Vierailija

Kun luin blogijuttusi kuntoilusta ja näin kuvasi kuntosalilla ajattelin, että wow, oot kaunis nainen!
En halua olla ilkeä, mutta tuollainen blondi hiustenpidennys, tekoripset, luomivärit sekä pinkit pissishuulet saavat sinut näyttämään lähinnä bimbolta. Tulee mieleen Tuksu. Eli stylisti vaihtoon, koska ihan oikeasti sinä olet juurikin luonnollisen kaunis nainen!

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Hih, juurikin naureskelin, kun testailin vaaleanpunaista iltapukua, että ompas aika blöndiä nyt! Mutta kyllä juhliin voi joskus kokeilla jotain ekstraa ;)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat