Kirjoitukset avainsanalla testasin

Eilen, kun palasin pitkän työpäivän ja yhden harkkakuvauskierroksen jälkeen kotiin, siellä odotti ihana yllätys.

Esikoinen oli ystävänsä kanssa siivonnut keittiön ja olohuoneen sekä leiponut mokkapaloja. Mokkapalat oli katettu molempien perheille, joten soitin nopeasti kaverini naapurista (joka siis myös lapseni ystävän äiti) syömään.

Olin ajatellut laittaa lapsille ja itselleni (mies on työmatkalla) päivälliseksi broileria ja salaattia. Valmiiksi katetulle ex tempore -päivälliselle kokonaisen broilerin kypsentäminen olisi kestänyt liian kauan, joten heitin nopeasti uuniin karjalanpiirakoita ja nostin kylkeen alkuviikolla valmiiksi keittämiäni kananmunia.

Yhdessä paikalle rientäneen kaverini kanssa väsäsimme Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Parhaita ruokahetkiä -kirjasta mansikka-avokado-vuohenjuustosalaatin. Sain pikaohjeen salaattiin Teresalta, kun kuvasimme hänen ja Vilma-tyttären kanssa tänään ilmestynyttä Me naiset -lehden kansijuttua.

Selailin kuvauksissa kirjaa. Tykkäsin sen tyylistä ja ideasta. Ruoka erilaisiin hetkiin muuttotalkooista ystävien viikonloppubrunssiin. Vaikka tulevana viikonloppuna elämä on monissa koulunsa päättävien kodeissa juhlaa, niin muuten elämässä on monia (arkisempia) tilanteita, johon ei ole olemassa reseptiikkaa.

Mansikka-avokado-vuohenjuustosalaatin ohje oli yksinkertainen, mutta oikaisimme yllättäen yhdeksänpäiseksi nousseen illallistajien määrän takia hieman ohjeessa.

Salaattiin tarvitset:

200g mansikoita

2 avokadoa

1/2 dl oliiviöljyä

1 limetin mehu

2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna

1-2 tl hunajaa

ripaus chilirouhetta

suolaa ja mustapippuria

200g vuohenjuustoa

pari kourallista salaattisekoitusta

pari kourallista punamangolidia (löytyy salaattihyllystä, jouduin itse googlaamaan mikä tämä on)

Puhdista mansikat ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Halkaise avokadot ja poista kivi sekä kuoret. Kuutioi avokadojen hedelmäliha. Sekoita kulhossa mansikka- ja avokadokuutiot, öljy, limetin mehu, minttu, hunaja ja mausteet.  Leikkaa vuohenjuusto paloiksi ja nostele ne mansikka-avokadoseoksen joukkoon. Anna vuohenjuuston marinoitua hetki. Levitä tarjoiluvadille salaatti sekä punamangoldi. Lusikoi päälle mansikka-vuohenjuustoseos.

Kun kattaus oli pöydässä, tsekkasin nopeasti, missä oikaisimme. Ainakin pilkkomisessa ja  vähän esillelaitossa, sillä porukka alkoi olla nälkäistä. Mutta löydettiin koko porukka kesälle suosikkisalaatti, jotka toimivat myös tällaisina parhaina arjen ex-tempore kohotettuina ruokahetkinä.

Resepti Parhaita ruokahetkiä -kirjasta

Edellinen: Testasin Anni Hautalan keittokirjan

Kommentit (0)

Tämä joulunalusaika on aikamoista hulinaa. Syksy on ollut kiireinen, niin jotenkin tuntuu, että kaikkia olisi hyvä nähdä ennen joulua deadlinien ja lasten joulujuhlien välissä.

No se on tietysti mahdottomuus, jos isompiin hippajärjestelyihin ei ole energiaa. Olenkin ottanut tavaksi, että ilmoitan jouluviikolla muutamia iltoja, jolloin meille saa tulla piipahtamaan.

Kirjoitinkin aikaisemmin, kun meillä kävi jo muutama viikko sitten serkkuja lapsineen ja ruokailun jälkeen menimme katsomaan esikoisen voimistelunäytöksen.

Viime perjantaina vietimme naapuriporukalla pikkujouluja. Tiistaina ja tänään meillä on poikeunnut  tästä lähempää lasten kummeja sekä mummi, joka on täällä koko viikon.

En ole mikään leipoja, mutta ajattelin, jos kokeilisin pikkujouluihin ja viikon kahvitteluun muutamaa ohjetta syksyllä julkaistusta Vappu Pimiän leivontakirjasta. Vappu rohkaisi, että kirjan ohjeet ovat helppoja, sillä mikään pipertäjä hän ei ole leipurina itsekään.

Valitsin kirjasta lapsuuden suosikkiklassikon kinkkupiiraan, joka oli kirjassa kinkku-purjopiiras. Kasvissyöjille vaihtoehdoksi otimme myös punajuuripiiraan. Piiraita on nimittäin helppo tarjoilla salaatin kera eri aikaan poikkeaville vieraille.

Ensimmäiset piiraat onnistuivatkin hienosti, koska lopulta aikataulusyistä mies teki ne :D

 

                                           

 

Tänään tein uudet kipaleet molempia, sillä viikonlopun kemuista kolmesta piirakasta jäi pakkaseen vain puolikas.

Koska en ole kovin kokenut leipuri, varasin projektiin kaksi tuntia aikaa. Hippusen vähäisempikin olisi riittänyt. Lähinnä punajuurien kanssa pelaamiseen meni aikaa.

Punajuuripiiraaseen tarvitset:

1 pkt ruispiirakkataikinaa (pakaste)

4 keskikokoista punajuurta

2 sipulia

1-2 valkosipulinkynttä

loraus öljyä

1 tl suolaa

mustapippuria

1 pss (150g) sinihomejuustomurua

2 kananmunaa

2,5 dl ruokakermaa

Ohje

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Anna taikinan sulaa pakkauksen ohjeiden mukaan. Kuori ja raasta punajuuret. Silppua tai raasta kuoritut valkosipulit ja sipuli. Kuullota punajuuri ja sipuli tilkassa öljyä, niin että nesteet haihtuvat, mausta suolalla ja pippurilla. Painele sulanut taikina leivinpaperilla vuorattuun pyöreään piirasvuokaan. Levitä punajuuriseos pohjan päälle. Ripottele pinnalle homejuustomurua. Vatkaa munat ja kerma kevyesti keskenään ja kaada piirakan päälle. Paina uunissa keskitasolla 30-40 minuuttia.

Kuten aikaisemmin totesin, niin jotenkin tuntuu luonnolliselta suosia punajuurta jouluna. Ja piiras maistui muillekin kuin kasvissyöjille.

Vaikka Vappu painotti kirjajulkkareissa, että kirja ei ole mikään kevytkokkaajan reseptikirja, niin minusta näiden ohjeet eivät aivan överiepäterveellisiltäkään kuulostaneet. Tokihan kermaa on molemmissa piiraissa suhteellisen runsaasti, mutta pohjissa on myös kauraa ja ruista. Kinkkupiiras oli minulle aikaisempaa kevyempi, koska siinä oli mukana myös purjoa.

Kinkku-purjopiiraaseen tarvitset

pohja

2dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

2 kananmunaa

2 dl vettä

0,5 dl öljyä

Täyte:

1 keskikokoinen purjo

öljyä

3 kananmunaa

3 dl ruokakermaa

200 grammaa suikaloitua kinkkua

1 dl juustoraastetta

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon munat, vesi, öljy ja sekoita nopeasti  tasaiseksi taikinaksi. Kaada kevyesti öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun pyöreään piirasvuokaan. Laita vuoka tässä vaiheessa halutessasi noin 5-7 minuutiksi uuniin, jotta pohja esikypsyy. Valmista täyte.

Huuhtele ja silppua purjo ja kuullota se kevyesti pannulla tilkassa öljyä. Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja lisää neste sekä mausteet. Levitä piiraspohjan päälle suikaloitu kinkku, kuullota purjot ja ripottele pinnalle juustoraaste. Kaada munaseos koko komeuden päälle ja paista piirasta uunin keskitasolla noin 20-30 minuuttia.

                                             

                                              

Hyvää tuli tästäkin, vaikka itse sanonkin.

Ajattelin, että jos loppuviikosta ehdin, teen näitä vielä muutaman jouluaaton brunssipöytään. Nämä on just sellaista ruokaa, joista on kiva napostella jämiä vielä yömyöhään monopolin pelaamisen ja glögin hörppimisen ohessa.

Täällä ollaan supervalmiina aloittamaan pyhien putki, mites siellä?

lue myös: Arkiruokaresepti Vappu Pimiältä

Kommentit (0)

Kävin joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina ensimmäistä kertaa äänimaljarentoutuksessa. Hoidon teki Mariela Sarkima, kauneusguruna tunnettu nainen, joka innostui vuonna 2012 oman elämäntaparemontin yhteydessä äänimaljarentoutuksesta niin, että päätti vielä jonain päivänä opiskella sitä lisää.

Nyt hän on avannut tavarattoman tavaratalon, jonka kautta tekee myös äänirentouksia yksilölle ja ryhmille. 

Olen arjessa supersuorittaja ja ennen lomien lähestymistä kierrokset kiristyvät. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa illoista, kun olen saanut lapset nukkumaan, on pyhitetty työlle. Lukeminen ja tv-sarjojen katselu; nekin ovat olleet monta kertaa haastatteluun valmistautumista, joten nukkuminen lienee tuollaisina aikoina ainoa todellinen rentoutumiskeino.

Olen aina innostunut haalimaan kiinnostavia töitä ja aina flirttaillut burn outin kanssa. Viime syksyn lopussa olin tilanteessa, jossa leposykkeeni ei enää vain laskenut. Nyt huomasin syksyllä sitten samoja merkkejä itsessäni. Itku oli herkässä, sydän hakkasi ja heräsin aamuyöstä panikoimaan, ehdinkö hoitaa kaiken.

Päätin viime syksyn jälkeen, että en suostu palamaan loppuun.

Nyt iskinkin reilu viikko sitten jarrua hetkeksi hyvällä omatunnolla. Päätin edetä loppuvuoden kalenterin merkintöjen mukaan.

Eli käytännössä se tarkoittaa yrittäjälle myös ei kiitoksen sanomista kiinnostavillekin töille. Sydän itkee välillä verta, mutta jos sanon kaikkeen joo, en ehtisi pitämään päivääkään lomaa. 

Nyt ehdin pitää ennen pyhien putkea muutaman päivän vapaata jo viikolla ja valmistella kotia hevijouluun.

Pystyn organisoimaan hommani suhteellisen tiiviisti ja järkevästi, mutta kun miehelle tuli yllättävä kuukauden komennus ulkomaille ja päälle koko muulle jengille vuosisadan flunssa, niin loppukomennuksen aikaan olin muutamana iltana olin niin loppu, että jouduin vetämään maassa lojuneen lasten jumppapatjan portaiden alle, koska en jaksanut enää kävellä niitä ylös.

Alkoholilla olen nollannut syksyn aikana neljä kertaa. Nyt kolmet viimeiset ovat pikkujouluja. Usein väsymys vain noiden kivojen iltojen jälkeen jatkuu puoleen väliin seuraavaa viikkoa, joten juhlin nykyisin vain silloin, kun tiedän, että saan seuraavan päivän levätä. Kiitokset isovanhemmille, jotka ovat mahdollistaneet muutamat tällaiset ei niin syvärentouttavat hetket syksyn aikana.

Kun keho on tarpeeksi väsynyt, myöskään urheilu ei enää lisää energiaa, vaan väsyttää entisestään. Fustra-valmentajani lähetti minut samaisena portaiden alla nukkumisviikkona kotiin, kun silmät menivät kiinni kesken treenin.

Joten tätä taustaa vasten olen siis todella kiinnostunut uusista ja vaihtoehtoisista rentoutumismenetelmistä.

Mariela kertoi, että rentoutuminen hoidon aikana saattaa vastata jopa neljää tuntia unta, joten tällaiselle suorittajalle se kuulostaa vallan tehokkaalta rentoutumistavalta. Se, miten metallimaljoista lähtevät äänet, värähtely lopulta vaikuttavat tai resonoivat kehossa on hyvin yksilöllistä. 

Meitä äänimaljarentoutujia oli yhteensä samassa sessiossa kuusi. Rentoutus eroaa äänimaljahieronnasta siten, että rentoutuksessa Mariela soittaa äänimaljoja, hieronnassa ne tuodaan soivina iholle. 

Sessio tapahtuu peiton alla joogamatolla, mielellään villasukat jalassa. Mariela yhdisti rentoutuksen alkuun hengitysharjoituksia, joka auttaa itselläni keskittymään nykyhetkeen.

Hengitysten aikana äänimaljat alkavat soida, kongi kumahdella. Äänet ovat aika pehmeitä ja niiden aikana alan vaipua pieneen horrokseen. Kongin kumahtelu tuntuu välillä ytimissä asti. Yleisesti äänet tuovat minulle mieleen kirkonkellot.

Mariela kertoo myöhemmin, että maljoista lähtevä värähtely muistuttaa samaa efektiä kuin äidin vatsassa oleminen. Itsestä 45 minuutti kestävä rentoutus tuntuu kuin olisin tuntien unimatkalla, jota äänet ohjasivat. Osa porukastamme taas tunsi, että aika meni todella nopeasti.

Tunsin oloni pirteäksi, kun astuin rentoutuksen jälkeen ulos talvimyrskyyn. Nukuin hoidon jälkeisen yön myös normaalisti, joten yöunia hoito ei vienyt. Mutta ainakaan tämän kerran jälkeen en huomannut, että uni olisi jotenkin syvempää. Tällaisiakin kokemuksia jollakin oli.

Mariela tekee myös äänimaljahoitoja myös yksilöille. Niissä maljat viedään konkreettisesti koskettamaan kehoa. Varasin mielenkiinnosta ajan heti joululoman alkuun. Ei yhtään haittaisi nimittäin vaikka joskus kokeilla, miltä tuntuu aloittaa lomaa rentoutuneena.

Äänimaljat ovat metallimaljoja, joita on valmistettu paljon Goalla ja Tiibetissä.  Mariela oli yhdistänyt rentoutukseen myös lappalaisen tuulikellon, joka istui hyvin eksoottisempaan äänimaailmaan.

Lisää hoidoista ja hinnoista täällä

Kommentit (0)

Anni Hautalan avopuoliso Niko Kivelä totesi Ruokakirjan julkkareissa, että hän myös nauroi, kun luki kirjan läpi. Ymmärsin asian vasta, kun lukaisin johdannot resepteihin läpi; Annin ääni todella kuuluu kirjassa.

Ensimmäiset jouluvieraat kävivät meillä viikonloppuna ja päätin testata kirjasta punajuurimurekkeen, joka tehdään ihan lapsiystävällisesti jauhelihapohjaan. Anni vinkkasi kirjassa, että tällä reseptillä hän on saanut oman lapsensa syömään punajuurta.

Ja toki näin joulunalusaikana punajuuri on oikein ajankohtainen juures! Joten ryhdyin sunnuntai-iltapäivänä toimeen..

Annin punajuurimurekkeeseen tarvitset: 3 kpl ruisleipäpaloja, 1/2 dl lihalientä, 400g jauhelihaa, 3 punajuurta, 1 sipuli, öljyä, 2 rkl hunajaa, pippuria oman maun mukaan ja kananmunan

                                          

 

                                                                                            Ohje: 

Alkuun laita leipäpalat kulholliseen lihalientä likoamaan (koska olen ruokahommissa vähän blondi, laitoin liemikuution ensin kylmään veteen, sitten kokeilin keitettyyn, jossa se kuutio liukeni huomattavasti paremmin).

Pilko seuraavaksi sipuli sekä raasta punajuuret ja kuullota ne pannulla. Lisää hunaja, pippuri sekä tarvittaessa ripaus suolaa (Annin mielestä suolaisuutta tulee tarpeeksi lihaliemikuutiosta).

                                                   

Tein reseptin reilusti tuplakokoisena, koska syöjiä oli enemmän kuin meidän perus viisihenkinen perhe + yksi kaverivaraannos. Kuudelle 400g jauheliha olisi varmasti riittänyt hyvin.

Sekoitin kiloon jauhelihaa suhteessa saman verran punajuurta, sipulia, leipää ja kananmunia ohjeen mukaan tasaiseksi taikinaksi. Paista tämän jälkeen uunissa 220 asteessa neljäkymmentä minuuttia.

                                             

Lopputulos ei ollut ulkomuodolta aivan sama kuin kirjassa, mutta heitin päälle rucolaa peittämään pieniä epämuodostumia. 

Murekkeen kylkeen tein aurajuustomurudippiä sekä laitoin tarjolle ihan aurajuustoa. Bataattiranskalaiset heitin uuninpellille ihan pussista. Tein lisäksi pinaatti-mozzarella-tomaatti -salaattia.

                                               

Ja huh! Mureke upposi vieraisiin ja kirvotti jopa kehuja! 4/5 lapsesta söi ruuan hyvin. Erään allekirjoittaneen lapsen kanssa kamppailemme lähes aina illallisaikaan, sillä hänen mielestä "päiväkodissa on maailman parasta ruokaa", joten hänen nirsoiluaan ei voi laskea tähän.

Aikaa hommassa meni lähinnä punajuurten raastamiseen, muuten jureke valmistui suhteellisen nopeasti. 

Varmasti tehdään tätä joskus uudestaan ihan arkena, mutta näin joulunalusaikaan punajuurimureke toimii vähän parempana vierasruokanakin oikein hyvin. 

Lue myös: Arkiruokaresepti Vappu Pimiältä

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat