Kirjoitukset avainsanalla antti tuisku

Antti Tuiskun Mun on pakko twerkkaa -areenakiertue starttasi eilen loppuunmyydyltä Tampereen TähtiAreenalta.

Edellinen, Tuiskun uran aivan toiseen mittaluokkaan nostanut En kommentoi -levyn yhteydessä tehty Peto on irti -kiertue teki selväksi, että Antti Tuisku on maan kiistatta suurin poptähti.

Kiertueen yksi vahva sanoma, joka välittyi levyn kappaleissa ja välispiikeissä, oli vilpitön erilaisuuden hyväksyminen. Kiertueen yksi päätepiste oli Hartwall Arenan keikat, jossa Tuisku laskeutui katosta poliisiautolla ja ratsasti ilmojen halki jättibanaanilla.

Mun on pakko twerkkaa on yleistunnelmaltaan edellistä jäähallikeikkaa vähemmän paatoksellinen. Kaikesta näkee, että Tuisku on niitä ihmisiä, joille menestys sopii. Edellisellä kiertueella koko käsikirjoituksen ajan lavalla oli poptähti Antti Tuisku, joka halusi muuttaa maailmaa.

Eilen lavalla oli toki popdiiva, jolle yhä nuo asiat ovat tärkeitä, mutta jotenkin paljon enemmän rento Antti Tapani Tuisku. Taisi hän itsekin sen vähemmän harjoitellulta kuulostaneessa välispiikissään todeta, että tämmöiseksi on tultu ja näillä mennään. Kaikkia ei voi miellyttää. 

Itse keikka vei katsojat anatudemaiseen mielentilaan, jonka kulissit vaihtelivat mielenkiintoisesti kolmikerroksisessa lavarakennelmassa ja hieman hämyisessä, Moulin Rouge -henkisessä valomaailmassa. Visuaalisesti onnistuneimpia elementtejä olivat liikuteltavat valotaulut, valopyörät sekä tangot, joilla Tuisku ja tanssijat eivät todellakaan tehneet ihan helpoimpia tanskotanssisarjoja.

Tanssillisesti koreografiat näyttivät viime kiertuetta monipuolisemmilta ja haastavimmilta. Erityiskiitos rohkeista lattiasarjoista, jotka tanssijat ja Tuisku vetivät käsittämättömän kevyen näköisesti ihonmyötäisissä, alastomuuden illuusionkin luovissa asuissa, joissa jokainen liike näkyy selkeästi.

Tältä osin myös Tuisku ylittää tällä kiertueella itsensä. Antin tanssi on ollut aina luontevaa ja hyvin harjoiteltua, mutta nyt hän on ottanut repertuaariinsa uusia elementtejä ja hänen liikekielensä on monipuolistunut.

Tämä ei ole helpoin homma, sillä Tuiskun päähomma on kuitenkin se laulaminen läpi lähes kaksituntisen show`n.  

Kiertueella nähdään tuttu joukko Tuiskun luottotanssijoita, jotka ovat iso osa show´ta.
Kiertueella nähdään tuttu joukko Tuiskun luottotanssijoita, jotka ovat iso osa show´ta.

Lähes 30 kappaletta sisältänyt keikka koostui pääasiassa hiteistä, joita tähdellä riittää.

Paino on alussa Rahan takii ja muissa Anatude-albumin kappaleissa. En kommentoi -levyn kappaleista tulee osa koosteena loppupuolen potpurissa, joka oli kiertueiden lyhyen aikavälin takia ehdottomasti oikea ratkaisu.

Äkkiseltään ainakaan minä en jäänyt kaipaamaan mitään tiettyä kappaletta, vaan hittiputki tarjosi taattua yhteislaulantaa ja tanssahtelua myös yleisön puolella.

Show´ssa tapahtuu paljon ja suurin osa siirtymistä on suhteellisen luontevia. Hitaampien kappaleiden yhteyteen olisi jossain kohtaa voinut ajatella hieman selkeämpää pysähdystä. Läpi jään -kappale toimi osittain tällaisena, mutta silti kokonaisuudesta jäi hengästyttäväksi.

Jäin miettimään, että johtuiko se osittain katsomorakenteista? Yleensä olen katsonut hallikeikat halleissa, joissa nousevat katsomot kiertävät koko hallia. Nyt ainoa nouseva katsomo oli takana. Näin olen kännykkäkynttilämerikokemus, joka tukee areenaballadeita saattoi jäädä hieman vajaaksi, kun sivulla ihmiset tilailevat juomia ja toisella puolella ostavat fanituotteita. 

Saman ongelman kanssa varmaan painivat muutkin muutamat areenakiertueita tekevät suomalaistähdet. Tämä korjaantuu toki itsestään myös Tuiskun osalta joillakin paikkakunnilla, joissa nousevat katsomorakenteet tekevät tilasta intiimimmän.

Kokonaisuudessaan show oli antoisa ja Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kokemus, joka ei jää yhtään jälkeen kansainvälisten poptähtien keikoista. Areenakiertueen osalta Tuisku voi siirtyä kesällä tauolle hyvillä mielin maata suvereenisti hallitsevana poptähtenä.

*5.5 päättyvän kiertueen joillekin paikkakunnille on vielä lippuja jäljellä

*kuvat Sebastian Visa

*lue myös: Antti Tuiskusta ja kateudesta

Kommentit (0)

Tein tänään ilmestyneeseen Me Naisiin henkilöhaastattelun Antti Tuiskusta.

Anatude on loistava haastateltava; hän puhuu paljon ja avoimesti.

On ollut myös kiinnostavaa seurata, millaisen matkan hän on käynyt itsensä kanssa, että hän on tässä pisteessä; urallaan Suomen ylistetyimpänä ja palvotuimpana poptähtenä, mutta silti ihan Antti Tapanina, joka on saanut pidettyä pään kasassa tässäkin pyörityksessä. 

Tämä on vaatinut muun muassa kateuden tunteiden läpikäymistä, josta hän kertoo enemmän haastattelussa.

Olin iloinen, että Antti suostui näin avoimesti puhumaan aiheesta, sillä se on vaikea. Kiehtovakin. Ei nimittäin varmasti löydy sellaista ihmistä, joka ei olisi koskaan ollut kateellinen?

Itse ole yrittänyt lähestyä tunnetta viime vuosina positiivisen kautta.

Luin jostain, että kateus on tavallaan omien tarpeiden tunnistamista. Sen jälkeen ainakin minä esitän itselleni kysymyksen: miksi tunnen näin? Mitä tuolla on sellaista mitä minulla ei ole? 

Ja vähän pidemmälle.

Olisinko valmis luopumaan kaikesta (tästä hyvästä) joka minulla on, että saisin tuon?

Viime aikoina olen huomannut, että vastaus on useammin ei. Silloin kateus saattaa jopa muuttua kiitollisuudeksi.

Ja jos vastaus on kyllä, yritän miettiä, olisiko tuon asian saavuttaminen omassa elämässä jollain tavalla mahdollinen (no ihan näin järjestelmällisesti tämä ajatusketju ei aina juokse, mutta rautalankamallista voi aloittaa).

Parhaassa tapauksessa kateus voi muuttua kunnioitukseksi. Kun itse kokeilee samaa kuin kadehdittava, huomaa, että vau! Ompa toi tyyppi tehnyt ison työn, jotta se on päässyt tuohon pisteeseen. 

Eihän tämä ideaalimaailmassa aina näin mene, mutta olen samaa mieltä Antin kanssa siitä, että tärkeintä on tunnistaa kateuden tunne.

Ja hyville ystäville voi ja kannattaakin sanoa asioita suoraan.

"Vitsi mä oon kateellinen tosta sun arjen tukiverkosta."

"Voisin tappaa, jos mulla olis sun kroppa."

Ja niin edelleen. Kateuden on turha antaa pilata omaa elämää.

 

Tämä kolmekymppisyys on kyllä siitä kiva juttu, että oikeesti alkaa tuntea itsensä. Meni vuosia, että tunsin tämmösiä yhteiskuvia ottaessa alemmuutta, sitä kateuttakin ja toivoin, että olisimpa vähä vähemmän arkisen näkönen. Ja vähän enemmän vaikka huippumallin.

Jossain vaiheessa se hyväksyntä lopulta hiipii alitajuntaan, että näillä nyt mennään. Ei kai nuo tyypit anna haastatteluja vuodesta toiseen naaman koreuden perusteella (en ole vuosiin edes meikannut tämmösiin lenkkihaastiksiin tai vastaaviin, jossa voi saada samalla liikuntaa!).

Eivätkä he kyllä niitä jakele myöskään kuvausassarin taitojen perusteella. 12 vuoden (!) toimittajauran jälkeen en edelleenkään oikein ymmärrä noiden heijastehommeleiden logiikkaa (kuva yllä). Onneksi Anatude osasi toimia apulaiskuvausassarina. Itselleen.

kuva yllä Lasse Lecklin

Kommentit (0)

Viime viikolla uutisoitiin, että X-Factor palaa ohjelmistoon kovien tähtituomareiden; Suvi Teräsniskan, Mikael Gabrielin, Michael Monroen ja itse oikeutetusti Saara Aallon voimin. 

Kilpailevalla kanavalla nähdään syksyllä pitkästä aikaa Idols, jonka koelaulut on jo laulettu. Ohjelman päätuomari Antti Tuisku on tällä hetkellä koko maan kovin poptähti, joka muodostaa kiinnostavan tuomarikolmikon Erinin ja tuottaja Jurek Reunamäen kanssa. 

Kun Idols päättyy jouluksi, niin kevätkaudella kanavalla nähdään Voice of Finland, johon on saatu mukaan uusi tähtivalmentaja, Toni Wirtanen. Edellisiltä kausilta tutut Anna Puu, Olli Lindholm ja Redrama jatkavat myös ohjelmassa.

Hienoja artistikiinnityksiä tuomareiksi kaikki, mutta en ole varmaan ainoa joka saattaa miettiä, mistä löytyvät kaikki potentiaaliset tähdet näihin ohjelmiin? Ja vaikka heidät löytäisi, on aiheellinen kysymys toimivatko talent-formaatit kenellekään enää todellisena apuna artistin uralle?

Nopea katsaus historiaan osoittaa, että suurimmat tähdet, jotka ovat onnistuneet vakiinnuttamaan paikkansa maan artistikentässä, ovat Idolsin ensimmäisiltä kausilta vuosikymmenen takaa. Antti Tuisku, Anna Puu ja Anna Abreu ovat pysyneet leivässä työllään kaikki nämä vuodet.

Voice of Finlandista alkaa nyt seitsemäs kausi, mutta ohjelman voittajista kukaan ei ole saanut käännettyä näkyvyyttä hyväkseen. Ensimmäiseltä kaudelta kelvon artistiuran on onnistunut luomaan Jesse Kaikuranta.  Viimeiset kaudet ovat sekoittuneet toisiinsa ja finaaleita katsoessa piintyneen viihdetoimittajan on ollut vaikea nähdä ilmassa tähtipölyä. Vaikka olen vilpittömästi aina kilpailijan puolella.

Idols kiinnostaa ainakin meikäläistä pitkän tauon jälkeen.
Idols kiinnostaa ainakin meikäläistä pitkän tauon jälkeen.

Kyse ei ole välttämättä siitä, että hakijat eivät olisi hyviä laulajia. Päinvastoin. Mutta nykyisessäkään viihdebisneksessä se ei riitä. Kiinnostavuuden ja karisman lisäksi ratkaisevat ennen kaikkea kappaleet. Ilman kunnon hittiä ei voi nousta isoksi artistiksi (ellei tee saaraaaltoja ja yritä läpimurtoa kansainvälisen näkyvyyden kautta). Ilman hittejä (striimauksia ja Spotify-menestystä) on vaikea saada keikkoja, joiden palkkioista iso osan artistin palkkapussista koostuu.

Jos kilpailija ei itse osaa tehdä kappaleita, hänellä pitäsi olla ainakin vahva näkemys siitä, kenen tekijöiden kanssa hän haluaa hittejä tehtailla ja mihin suuntaan uraansa viedä. Toinen tarina on sitten se, ketkä isot tekijät haluavat lähteä panostamaan oikeasti studiovalojen sammuttua talent-tähden uraan. Ohjelman jälkeen voittajalta vaaditaan rutkasti tahtoa ja näkemystä, sekä ilmaisia työtunteja, jos homman haluaa oikeasti viedä maaliin. Moni huomaa, että helpommalla taitaa päästä aika monessa muussa hommassa.

Kaikki seuraavan vuoden aikana nähtävät talent-ohjelmat ovat erilaisia, mutta varmasti valtaosa hakijoista kuitenkin havittelee niiden kautta tähteyttä. Tällaisten foorumeiden olemassaolo on mahtava juttu. Hakijoiden on kuitenkin hyväm muistaa, että kyse on ennen kaikkea viihdeohjelmista, joita katsojat ovat kyllä kiitettävästi katsoneet. Tuskin Voice olisi muuten edennyt seitsemännelle kaudelle, vaikka tähtiä ohjelma ei ole käytännössä viime vuosina luonut lainkaan. Mutta toinen tarina on se, kuuntelevatko katsojat enää ohjelman loputtua kilpailijan kappaleita.

Voicen uudella kaudella Toni Wirtasen tiimiin voi olla tulijoita.
Voicen uudella kaudella Toni Wirtasen tiimiin voi olla tulijoita.

Ongelma on kuitenkin myös se, että ohjelmissa olleita laulajia on ollut liikaa, eikä niissä menestymisessä ole enää kuulijoille alkuaikojen uutuudenviehätystä. Mielestäni ehkä paras tapa hakijalle olisi se, että hän tekisi kasan omantyylisiä kappaleita mahdollisimman valmiiksi ennen ohjelmaan osallistumista. Biisien hiomiseen voisi kulisseissa yrittää pyytää apua tähtituomareilta. Tuskin tuotantoyhtiökään vastustaisi loppusuoralla oman biisin esittämistä. Toisten kappaleiden laulaminen on kuitenkin aina toisten kappaleiden laulamista. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat