Kirjoitukset avainsanalla Ismo Leikola

Vuoden kaksi ensimmäistä työpäivää olen ollut pedin pohjalla, aikatauluttanut tätä vuotta ja käynyt läpi edellistä työvuotta. Numeroina se näyttää tältä.

Valtaosan työajastani haukkaa Me naiset -lehden Radalla-palsta, jonka tuotan ja jonka sivuista toimitan keskimäärin lomia lukuun ottamatta viidestä neljä. Työ on aika paljon aikatauluttamista, kuvaajien ja avustajien buukkaamista, kokonaisuuksien sumplimista, palstakeikoilla käymistä, taustoittamista, suunnittelua ja verkkopätkien sekä itse lehteen tulevan palstan kirjoittamista. Optimistisesti ajattelen aina, että työ vie minulta kolme päivää viikosta, mutta totuus lienee lähempänä neljää, sillä ei ole päivää, jolloin minuun ei otettaisi yhteyttä palstaan liittyvien asioiden suhteen.

Tämän tuloksena viime vuonna syntyi

*216 palstasivua ja suunnilleen 180 verkkojuttua

*Palstakeikkoja tein noin 120

*Asiakasalehtiin tein 29 sivun tai aukeaman (julkku)stooria

*Tein lisäksi eri aikakauslehtiin 6 pitkää henkilö- tai parisuhdehaastattelua

*Kansijuttuja kertyi yhteensä 10

*Blogikirjoituksia syntyi 76

"Vertaistukitarinoiden arvoa ei pidä koskaan vähätellä"

Oman elämäni ja yritykseni toimitusjohtajana olen kiitollinen jokaisesta asiakkaan ostamasta sivusta tai verkkojutusta. Mutta kiitollinen olen jokaiselle haastateltavalle, joka on luottanut ja suostunut kertomaan kipeistäkin henkilökohtaisista asioista juuri minulle.

Melkein naurattaisi jos ei samalla veetuttaisi, kun haastateltava on miettinyt jutun antamista kaksikin vuotta, ja suostuu lopulta antamaan haastattelun lähinnä siksi, että voisi tarinallaan auttaa kohtalotovereita, niin aina joku kommentoi, että taas tuo on tuossa avautumassa.

Tämä ei siis pidä paikkaansa. Yleensä pitkät henkilö- ja kansijutut ovat pitkien (jopa ihan vuosienkin) kestäneiden neuvotteluiden tulos. Ja usein kaikkea muuta kuin julkun egobuustausta. Kuten Journalistin haastattelussa viime vuonna totesin, että haaveilin vielä valtsikassa kansanedustajan työstä. Jollain tavalla haluan kuitenkin uskoa, että toimittajan työssä voin vaikuttaa myös eri tavalla, sillä vertaistukitarinoiden arvoa ei pidä koskaan vähätellä.

Ja vaikka jokainen isompi stoori tuntuu välillä kerrostalon kokoiselta ponnistukselta, niin yhtä isosti se keskimäärin palkitsee. On etuoikeutettua kohdata viisaita, erityisen lahjakkaita, menestyneitä ja karismaattisia tyyppejä inhimillisinä, usein suojamuurit riisuttuna.

Yhtä palkitsevaa on, jos lukija saa siitä kertomuksesta jotakin. Itselleni arvokasta on päästä kertomaan jokin tarina ensimmäisenä, niitäkin juttuja onneksi viimekin vuoteen mahtui muutamia.

Paljon olen haastateltaviltani myös itse oppinut tai oivaltanut - ja samaistunut. Tässä vielä #bestnine2018 Me naisiin, eli Mimmeihin (kuvauslupasyistä en nosta muiden lehtien juttuja tähän) haastattelemaani ihaninta ja inspiroivinta tyyppiä sekä heidän oivalluksiaan ja mun samaistumisia vuodelta 2018.

Haluan painottaa, että tapasin ihania ja inspiroivia ihmisiä lähes viikoittain, mutta näiden kanssa päästiin pintaa syvemmälle.

Susanna Laine (8/2018 Me naiset):

Heidi Suomi (19/2018 MN)

"Opettelin olemaan vastuussa omasta onnestani, joka ei ole riippuvainen siitä onko minulla parisuhdetta tai perhettä vai ei"

Teresa ja Vilma Välimäki (MN 22/2018)

"On hyvä säästää läheisiä ja käydä puhumassa välillä terapeutin kanssa"

Jippu ja Sami Elorinne (MN 9/2018)

Piritta Hagman (MN 28/2018)

"Mitään itsessään ei voi muuttaa , ellei ensin tunnista, miten tekee monia asioita automaattisesti ja tiedostamatta."

Katerina ja Olli Jokinen (MN 29/2018)

"Tykkään siitä, ettei Olli ole myötäilijä, vaan antaa pippuriselle luonteelleni vastusta"

Pyhimys (MN 38/2018)

"Olen hyvä ihmistuntija ja tunnistan kyllä ihmiset, joiden kanssa voin olla oma itseni."

Sirpa Selänne (MN 45/2019)

"Tuntuu hyvältä, että geenit jäävät, kun me lähdemme täältä."

Ismo Leikola (MN 41/2018)

"Täällä keikoilla on muutakin arvoa kuin palkka. Koskaan ei tiedä, kuka sattuu olemaan yleisössä ja mihin asiat johtavat"

Nyt inspiroituneena ja innokkaana vuoden 2019 työjuttujen pariin.

Mahtavaa viikonloppua!

kuvat Sanoma

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viikonloppuna kävin katsomassa Hollywoodissa stand up -koomikko Ismo Leikolan keikan yhdellä Los Angelesin arvostetuimmista klubeista, Laugh Factoryssa.

Tein kolme vuotta Losissa asuneesta Ismosta jutun uusimpaan Me naiset -lehteen, sillä jonkun verran sosiaalista mediaa seuranneena olin sen verran kartalla, että Jyväskylän pojalla kulkee isolla kirkolla suhteellisen hyvin.

Ehkä meille näkyvin todiste siitä on Conan O´Brienissaa, jossa Ismon pätkää on katsottu pelkästään ohjelman Facebook-sivuilla 64 miljoonaa kertaa.

Stand upilla on Amerikassa pitkät perinteet. Siihen taustaan katsottuna pelkästään se, että Ismo elättää itsensä kaupungissa työllään on saavutus. Koska no Hollywood.

Lauantai oli ensimmäinen kertani Amerikan stand up -klubilla, joten hyppäsin kerralla aivan uuteen kulttuuriin.

Laugh Factory on suhteellisen intiimi paikka, jossa keikkaa voi seurata kahdesta eri tasosta.

Sisääntuloaulassa on kuvia suosituista koomikoista, punainen plyysielementti sisustuksessa tuo mieleen teatterin. Juomat tarjoillaan pöytiin. Lipun hinta ei ollut netistä bongattuna kovin kallis. Perusliput maksoivat 15-30 dollaria, mutta se velvoittaa lisäksi tilaamaan kaksi juomaa. Drinkit klubilla maksavat noin 15 dollaria ja ne tarjoillaan pöytiin.

Mutta itse show´hun.

Lauantaina Laugh Factoryssa oli ilta, jossa useampi koomikko kävi vetämässä lavalla kukin puolen tunnin setin.

Iltaa isännöivä host oli hauska, häntä seuraava seitsemänkymppinen mies jolla on kymmenien talk show -esiintymisten kokemus, oli hauska hänkin. Häntä seuraa meidän Ismo. Myötäjännittää sekunnin.

Helou!

Leikoila toteaa hyväntuulisen pölähtäneenä ja sali repeää.

Ismo purkaa lavalla atomeiksi englannin kielen outouksia. Suomi myös mainittu! Ismo sivuaa myös metoo -ilmiötä, mainitsematta sitä.

Nauran niin, että henki meinaa loppua. Enkä ole ainoa.

Mietin kovasti, että enhän ole puoleellinen, mutta stand upissa todisteet ovat kuitenkin aika ilmeisiä; Ismo oli yksi harvoista, joka naurattaa salia koko show´n ajan.

Myöhemmin kuulen vessakeskustelun. Naiset haukkuvat muutamia koomikoita, mutta se Izmou oli hyvä! Niin freesi ja selvästi fiksu.

Tuoreus on helppo allekirjoittaa. Kukaan illan aikana esiintyvistä ei ollut huono, näki että kaikilla heistä on pitkä kokemus ihmisten naurattamisesta.

Mutta on myös helppo ymmärtää, miksi Ismo on ohittanut keikkojen määrässä lukuisat konkarit. Ketään muuta hänenlaistaan ei illan aikana nähdä. Vaikka jokaisella koomikoista on oma tyyli, niin heidän jutut muistuttavat välillä toisiaan. Ismolla tätä ongelmaa ei ole.

Lisäksi hän on tyyppinä sympaattinen ja se näkyy myös toki karrikoituna versiona lavalla. Läpät ovat kaikkien tavoitettavissa, mutta vaativat tekijältään älyä.

Laugh Factory keikka oli ehdottomasti yksi hauskimpia iltojani Hollywoodissa.

Tiedoksi, että kun Ismo on kaupungissa (tekee nykyään paljon keikkoja myös muualla amerikassa ja ulkomailla), hän tekee yleensä keikan joka toinen ilta.

Keikat jakautuvat Laugh Factoryn lisäksi Improven, Haha Cafen, Comedy and Magic clubin ja Ice housen kesken.

Ismon omilla sivuilla näkyy yleensä vain "omat keikat" eli ne, joilla hän on pääesiintyjä. Mutta jos Ismon haluaa nähdä näissä koomikko-illoissa Losissa livenä, kannattaa seurata hänen some-kanavia. Klubien sivuille keikat päivittyvät noin viikkoa aikaisemmin.

Lauantaina keikka alkoi puoli kymmeneltä. Samaan lipun hintaan olisi saanut kuunnella perään vielä toisen show’n, jossa oli eri koomikot esiintymässä. 

Suomessa stand up -keikat toimivat usein tekoina, mutta täällä ne ovat illan pääohjelma, sillä klubit menevät kiinni jo kahdelta. Ilmeisesti Laugh Factoryssakin ilta olisi jatkunut tuohon ”Hollywoodin tappiin”.

Jos Ismon englanninkielinen setti kiinnostaa, niin hän tekee tällä viikolla alkaneella Suomen kiertueella myös keikkoja lontooksi (kielestä maininta erikseen keikkakalenterissa). Suomen kiertue päättyy lokakuussa jäähalliin, mikä saattaa olla viimeinen mahdollisuus nähdä Ismoa Suomessa hetkeen. 

Mimmien jutussakin Ismo totesi, että aina kun hän on Suomessa keikoilla, paljon asioita ja tarjouksia menee Amerikassa ohi.

Jään kiinnostuksella seuraamaan Izmoun uran jatkoa.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat