Kirjoitukset avainsanalla painonhallinta

Näky on kieltämättä hieman absurdi. 

Kun menin ensimmäistä kertaa Hypoxiin ystäväni kanssa, nauroimme vedet silmissä. Alipainepuku, jonka malli vaihtelee laitteesta riippuen, näyttää nimittäin astronautin suojapuvulta. Puvusta roikkuu piuhoja, jotka yhdistyvät avaruussukkulaa näyttävään laitteeseen, jonka sisällä olevaa kuntopyörää alan polkea. Emme voineet lopulta katsoa ystävän kanssa edes toisiamme, kun tilanne nauratti meitä.

Tästä hekotteluksi menneestä Hypoxi-kerrasta on kymmenen vuotta aikaa, kun astun taas avaruusasuun Hypoxin Meilahden toimipisteessä. Kymmenen vuoden aikana Hypoxi on muuttunut pienen piirin kiinteytysmenetelmästä valtakunnan laajuiseksi. Toimipisteitä on ympäri Suomea.

Muistin taas Hypoxin olemassaolon, kun aloin miettiä aivoinfarktin jälkeen rauhallisia harjoitusmuotoja, jotka ovat toimineet kohdallani. Tilanne oli muutenkin toisenlainen kuin kymmenen vuotta sitten. Edellisen kerran Hypoxi-kuurin tehdessäni olin synnyttänyt vasta esikoiseni. Lähtöpainoni ja kokoni oli huomattavasti pienempi. Kuukauden jakson aikana ei paino tuolloin laskenut, mutta senttejä lähti mukavasti reisistä ja lantiosta, joihin harjoitus kohdistettiin.

Sentit eivät ole kuitenkaan ainoa syy, miksi hakeudun uudelleen Hypoxiin. Muistan, että edellisellä kerralla Hypoxi oli hyvä palautusmuoto repivien treenien vastapainoksi. Kehossa kävi kuurin aikana mukava hyrinä ja myös muut treenit kulkivat paremmin. Sittemmin monet urheiljat ovat ottaneet Hypoxin harjoitusohjelmaansa ja olin vuosien aikana kuullut Hypoxin vaikutuksesta heidän kauttaan. 

Minä kaipasin jotain palauttavaa ja tehokasta. 

Mitä Hypoxi siis on?

*Hypoxin on kehittänyt itävaltalainen urheilufysiologian erikoislääkäri, joka oli vuosia mukana lihavuustutkimuksissa. Hän tutki erityisesti keinoja, joilla voidaan vaikuttaa naisten kehon ongelma-alueidin hoitoon ja muokkaamiseen. 

*Hypoxi-kuuri suunnitellaan yksilöllisesti asiakkaan omien tavotteiden mukaan. 

Hypoxi-laitteet:

* Ihopuvussapuvun alla on yli 400 ilmakuplaa, jotka hierovat kehoa joka puolelta vaihtelevalla ilmanpaineella. Sen tehtävä on vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja pintaverenkiertoa. Selinmakuulla tapahtuva hoito kestää 20 minuuttia ja on rentouttava.

* Sukkulapyöriä on kahta erilaista. On makuultaan sekä istualtaan poljettavia. Niiden vaikutus on käytännössä sama; polttaa rasvaa kehon alaraajoista sekä vatsasta. Käytin pääsääntöisesti makuupyörää, joka auttoi myös työpäivänä jalkoihin kertyneiden  nesteiden ja turvotuksen poistamiseen.

* Juoksumatto, jossa rasvanpoltto on suunnattu vatsan alueelle. Miehet käyttävät tätä laitetta suhteessa enemmän.

Oma tavoite:

Ennen ensimmäistä *Hypoxi-kertaa otetaan mitat. Kolmen lapsen jälkeen niin sanottu ongelma-alueeni ei ole pelkästään reidet ja lantio, vaan jostain kummasta on ilmestynyt vatsamaggara, jonka kanssa olen yrittänyt kehopositiivisuuden hengessä hieroa sovintoa. Paino huitelee normaalipainon ylärajalla, mutta eniten huolestuttaa kivulias selluliitti, joissa kohdissa iho pysyy kylmänä treenin kuin treenin aikana. Toisin sanoen aineenvaihdunta noilla alueilla on jumissa, johon Hypoxi lupaa apua.

Ihanteellisessa kuukauden Hypoxi-kuurissa treenataan yhdistelmähoitoa (ihopuku 20min+30min aerobinen laite) kolme kertaa viikossa. Noina päivinä noudatetaan myös ruokavaliota, jonka saa valmiina. Käytännössä Hypoxi-treenin jälkeen on hyvä olla muutama tunti syömättä, jotta rasvanpoltto pysyy käynnissä. Sen jälkeen nautitaan proteiinipainotteista ruokaa. 

Pääsin itse Hypoxiin niin sanotun kuurin aikana 2-3 kertaa viikossa. Noudatan ruokavaliota Hypoxi-päivinä. Muuten syön samalla tavalla; kai aika perusterveellisesti, mutta muutamia poikkeuksia tulee jokaiselle viikolle. Kolmem viikon ajan olen kokonaan nauttimatta alkoholia. 

Syksyn ja alkutalven koleus astuu kehiin kuurin aikana, joten paras fiilis on, kun Hypoxista lähtiessä kehossa on mukavan lämmin. Olo ei ole samanlainen kuin rankan treenin jälkeen, vaan ennemmin kehossa tuntuu lämpimältä ja mieli on hieman rauhallisempi, kun usein väsyneenä ja stressaantuneena paikalle saapuessa. On aika luksusta sukeltaa ihopukuun ja levätä keskellä päivää parhaimmillaan kaksikymmentä minuuttia.

Kolmen viikon Hypoxin jälkeen otamme välimitat. Olen hämmästynyt; painoa on lähtenyt tasan viisi kiloa ja senttejä eri puolilta kehoa yhteensä 48! Toisaalta. Olen treenannut kaksi kertaa viikossa Hypoxin ohessa ja tuntui todella, että rasvanpoltto on kiihtynyt myös niiden aikana. Kehon aineenvaihdunta on lähtenyt liikkeelle. Ulkoreidet ja pakarat hikoilevat taas normaalisti. Myös iho on silottunut reisistä ja alavatsasta. 

Hypoxin jälkeen suositellaan runsasta veden juomista. Join vettä aika lailla saman verran, kun ihan normaalin urheilutreenin jälkeen.
Hypoxin jälkeen suositellaan runsasta veden juomista. Join vettä aika lailla saman verran, kun ihan normaalin urheilutreenin jälkeen.

Jatko

Hypoxi-kuurin jälkeen paino ja senttilukemat pysyvät kuukauden samoissa lukemissa. Lähden kahdeksi viikoksi Jenkkeihin, jonka jälkeen käyn taas Hypoxissa. Hypoxin alipaine toimi minulla hyvin lentoturvotuksen poistajana. 

Päätän jatkaa Hypoxia ylläpitona omakustanteisesti. Joulukuusta lähtien olen käynyt viikottaisen 2-3 treenin lisäksi joka toinen viikko Hypoxissa. Yritän säätää ajat keskelle työpäiviä, jolloin vireystila samalla nousee ja saan pienen lepohetken sellaisina päivinä, kun jatkan töitä vielä illalla. Nyt odotan mielenkiinnolla, millä tavalla Hypoxi vaikuttaa kevään treeneihin ja jaksamiseen, kun ylläpitokerrat on saatu säännöllisin väliajoin kalenteriin. Eikä siis yhtään haittaisi jos vatsamaggara vielä hieman tuosta pienenisi. 

Hinnat

12x rasvanpoltto (eli pyöräily tai juoksumattotreenit) maksaa 590e

12x yhdistelmähoito (eli ihopuku ja pyöräily) kustantaa 790e

Lisätietoja täältä.

* Jakson jälkeen kolme lisäkertaa veloituksetta Meilahden toimipisteessä, kun mainitset Sivuraiteilla.

 

 

* Hypoxi-jakso saatu

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopetin kaksi vuotta sitten laihduttamisen, jota olin harrastanut aktiivisesti 11-vuotiaasta lähtien.

Suurin syy siihen oli henkinen. Halusin opetella rakastamaan itseäni painosta riippumatta ja halusin päästä (ikuisista) itseäni soimaavista ajatuksista eroon. 

Toinen syy oli ihan fyysinenkin. Painon jojoilu johtaa lopulta vain lihomiseen ja olin vielä nippanappa normaalipainon puolella. 

Kaksi vuotta sitten ymmärsin myös, että elämäntilanteeni ei ollut otollinen painonpudotukseen. Kuopus oli vasta vuoden ikäinen ja minä aloitin uudessa työssä. Miehen reissutyö ja uuden työn istuttaminen freelancerin kalenteriin vei kolmen lapsen puoliyksinhuoltajana kaikki voimat. Juuri aloitettu päiväkoti toi flunssia, joka tarkoitti, että tein liian usein yöt töitä, kun hoidin lapsia päivällä.

Päätin, että opettelen yksinkertaisesti elämään viimeisestä raskaudesta (ja vähän ennen sitä) jääneen noin seitsemän kilon kanssa. Ainoa tavoite oli saada paino pysymään samoissa lukemissa.

Sisäistä laihduttajaa lahjoin lupaamalla itselleni, että saan tehdä yhden elämäntapamuutoksen vuodessa, sillä olin viimein ymmärtänyt, että kaikki aikaisemmat laihdutukseni olivat pikaratkaisuja, jotka olivat tehneet minusta vain lopulta joka kerta kilon, kaksi edellistä kuuria painavamman (enkä usko, että kovin monta grammaa painosta oli lihasta).

Olen kehitellyt yhden hyvän vihersmoothien, jota voin kuvitella juovansi loppuelämäni.
Olen kehitellyt yhden hyvän vihersmoothien, jota voin kuvitella juovansi loppuelämäni.

Ensimmäisenä vuonna opettelin järkevän liikuntarytmin ja jopa vähensin liikunnan määrää sellaiseksi, että se toi enemmän voimia kuin vei. Kolme kertaa viikossa on minulle juuri nyt hyvä määrä, enemmän kertoja vaatisi perheeltä ja työltä kohtuutonta säätöä. Toki kävelyä ja hyötyliikuntaa voi harrastaa päälle ihan reippaastikin, mutta nuo kolme kertaa on siis niin sanotusti ihan reipasta hikoilua.

Viime vuonna lisäsin taas kasviksia ruokavalioon nimenomaan kotiruokailun suhteen. Käytännössä lisäsin muutamaan kotikokkailupäiville kasan vihannesten ja kasvisten pilkkomista. 

Kai opin myös hyväksymään, että painoni on sillä hetkellä mikä on, eikä sen tarvitse määrittää minua ihmisenä.

Viime kesän ja syksyn reissun aikana huomasin, että suhtauduin jo hälläväliä-asenteella bikineissä keekoiluun julkisella paikalla. Tiedostin kyllä, että tietyt ihmiset katsoivat hitusen arvostelevasti pehmeitä muotojani, mutta samalla tiedän, että samanhenkiset ihmiset katsoisivat sixpackin puuttumista, vaikka olisin sen kymmenen kiloa hoikempi.

Ja miellyttäjä-minäni on ajatellut, ettei enää niinkun välittäisi täysin ulkonäkökeskeisten tyyppien mielipiteistä! Olin ehkä kehoni suhteen enemmän sinut kuin koskaan.

Syksyn aikana huomasin myös, että elämä kotona lasten osalta on hitusen helpottanut. Kolmevuotias on alkanut kyläillä naapurintytön kanssa ristiin (toki tämän vaatii vielä meidän vanhempien organisointia) ja Muumi-jakson sijaan hän jaksaa innolla katsoa kokonaisen elokuvan. Tämä ei tarkoita pelkästään mahdollisuutta kotitreenille, vaan myös hitusen enemmän aikaa ruuanlaittoon ja sen parempaan suunnitteluun.

Aloin miettiä syksyn mittaan, että voisikohan nyt olla minun aikani laittaa elämätapojen muuttamisessa vähän isompaa vaihdetta silmään?

Lisäksi uskon, että olen kahden vuoden aikana huomannut aika hyvin sudenkuopat, joissa perusterveelliset elämäntapani lähtevät niin sanotusti laukalle.

Pohdin myös syksyn aikana, kuinka monta näistä huonoista tavoista, jotka eivät tuo kuin pahaa oloa, voin välttää, etteivät ne vaikuttaisi astetta isompaan elämäntapamuutosprojektiin? Yhä useammin mietin sellaisten jaksojen jälkeen, jolloin olin suhteellisen helposti pystynyt noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja, että miksi en aina eläisi näin, energisenä?

Oli hauska sattuma, että kun kaksi vuotta sitten lopetin laihdutuksen, niin Vastaisku ankeudelle -bloggaaja Jenny Belitz-Henriksson aloitti oman, elämänsä viimeisen elämäntapamuutoksen, jota olen seurannut hänen bloginsa kautta. Jennyn metodit olivat sellaisia, joista monta kertaa mietin, että jos johonkin tässä elämässä enää näissä hommissa lähden niin tuohon!

Jennyn elämäntapamuutoksessa minua kiehtoi eniten juuri kärsivällisyys ja muutoksen pysyvyys. Myös se, että hän on suhtautunut luottavaisesti koko matkansa ajan, että muutosta tulee, mutta hitaasti, antaa uskoa itsellekin.

Kertailin Jennyn oivalluksia nyt joululomalla kuuntelemalla hänen vasta julkaistua Uuteen nousuun -kirjaa äänikirjana (Tammi). Eilen sain kotiin ihan konkreettisen kirjan ja pääsin vihdoin vastailemaan kirjassa esitettyihin kysymyksiin (niitä oli äänikirjasta vähän vaivalloista poimia, vaikka muuten se toimi vallan hyvin).

Vuoden ensimmäisen aamun brunssi; smoothieta ja donitseja. Pyhien herkutteluiden jälkeen donitsia ei yllättäen tehnyt edes mieli.
Vuoden ensimmäisen aamun brunssi; smoothieta ja donitseja. Pyhien herkutteluiden jälkeen donitsia ei yllättäen tehnyt edes mieli.

Jenny on kirjoittanut myös blogin puolella siitä, kuinka elämäntapamuutos on hyvä tehdä juuri nyt. Kirjassakin hän muistuttaa, että paras tapa elämäntapamuutos on juuri nyt, koska oikeastaan muusta kun tästä hetkestä ei voi tietää.

Tämä ajatus on auttanut minua silloin tällöin kahden vuoden aikana tekemään niin sanotusti tiukassa paikassa parempia valintoja.

Ja kuulkaas tein sitten niin radikaalin vedon, että ilmottauduin alkuviikosta Jennyn sekä Marjaana Lehtisen ja Tuukka Pursiainen ylläpitämään Minä onnistuin -verkkovalmennukseen.

Oma elämäntapamuutokseni on nimittäin tälle vuodelle se, että opettelen syömään paremmin koostettuja pienempiä annoksia. Tiedän, kuten meistä varmasti moni muukin, millaisia niiden pitäisi olla, mutta uskon, että tuolta valmennuksesta saan motivaatiota kärsivällisyyteen, tsemppiä ja henkisiä työkaluja silloin, kun usko muutokseen meinaa olla tiukassa.

"Uskon, että olen kahden vuoden aikana sisäistänyt ne sudenkuopat jolloin terveelliset elämäntapani lähtevät niin sanotusti laukalle"

Uskon, että oikea hetki tehdä isompi elämäntapamuutos on nyt sopiva.

Vältän jatkossakin sanaa laihdutus, mutta sanotaanko, että tänä vuonna muutan aktiivisemmin elämäntapojani terveellisempään suuntaan ja jos sivutuotteena tippuisi kiloja ja senttejä, se ei haittaisi, mutta otan ensisijaisesti tavoitteeksi sen energisemmän olon.

Ja itse asiassa itselleni paras viikko tehdä muutos on aina ollut tämä loppiaisen jälkeinen viikko.

Vuoden ensimmäinen päivä on yleensä aina poikkeuksellinen; me vietämme uutta vuotta aina jossain kylässä tai meillä on porukkaa. Uudenvuoden ja loppiaisen välissä minulla on tapana käydä vuotta läpi ja siinä näkee helposti myös elämäntilanteen kokonaiskuvan; mihin minulla on realistisesti tällä hetkellä voimavaroja, niin että muutoksista tulisi nimenomaan pysyviä, enregiaa ja iloa tuovia, ei vain kuluttavia.

Loman jälkeen on hyvä aloittaa arki ja siihen sopivat rutiinit.

Jos muutoksiin ei ole valmis tai elämäntilanne on sillä hetkellä kuluttava niin, ettei siihen voi tai jaksa vaikuttaa, niin minusta silloin painonhallinta on paras välipysäkki.

Nyt olen ollut sillä pysäkillä kaksi vuotta, joten miksi ei paras hetki lähteä tekemään muutoksia olisi oikeasti juuri nyt! Raportoin oivalluksista tässä kevään mittaan täällä blogin ja Instan puolella.

 

Edellinen: Elämäntapamuutos, joka ei laihduttanutkaan

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram