Kirjoitukset avainsanalla työelämä

Kun jäin lomalle aika monen valvotun yön jälkeen, päätin, etten ikinä enää päästä tai haali tuollaista hommakasaumaa itselleni. Olen tämän tosin tainnut luvata itselleni joskus aikaisemminkin, mutta voihan helle ja heinäkuu että onnistuitkin lataamaan akkuja!

Mutta vakavasti yritin viimeisellä helteisellä lomaviikolla miettiä, miten voisin viedä optimoida ja järkeistää ajankäyttöäni. Mietin, miten voisin tehdä työtä kunnianhimoisesti, mutta jättää aikaa perheelle ja myös ystäville sekä itselle?

Olen pohtinut näitä kysymyksiä paljon, etenkin kuopuksen, kolmannen lapsen, syntymämme jälkeen.

Helteestä huolimatta sain lopulta viimeisellä lomaviikolla organisoitua työhuoneen uudelleen. Kun kerroin eräälle freelancer-kaverilleni, että jään helposti tekemään töitä yläkertaan, hän tiedusteli kotiofficeni fengshuita? Siis onko työhuoneen ilmapiirissä jotain luontaantyötävää?

Kävin kriittisesti läpi työhuonettani.

Ehkä kaappien sisäinen epäjärjestys? Kertyneet paperit ja liian monet muistiinpanovihkot? Olisiko jostain teknisistä lisävempaimista apua?

Ehkä joku uudelleen organisoinnissa auttoi, sillä istun nyt 11. aamua klo 6.30 näpyttelemässä työhuoneessani. En siis enää olohuoneen sohvalla selkä ja niskat mutkalla.

1.Järjestys

Aloitin projektin kaappien järjestelyllä ja turhien papereiden poisheittämisellä. Jätin työpöydälle ja saataville liukuovikaapiston ylähyllylle vain tavarat, joita todella tarvitsen (puhelimen ja kameran laturit sekä piuhat, klemmarit ja avaimet). Jätin myös saataville vain ne aikakauslehdet, joihin olen viime vuoden aikana kirjoittanut, eli niin sanotut asiakaslehdet. Muut lajittelin järjestykseen mappeihin pois silmistä. Myös yksi ideointivihko saa riiittää (niitä oli ympäriinsä yhteensä kuusi).

2. Työn ja vapaa-ajan selkeämpi ero

Työhuoneen viihtyvyyden ja toimivuuden parantamisella pyrin siihen, että koska teen töitä usein kotona, niin tekisin niitä vain  työhuoneessa (poikkeustapauksia, eli pienimmän lapsen sairasteluita huolimatta).

Roudasin siis talosta työhuoneeseen kaiken mikä liittyy työhön, myös treenivaatteet, sillä suunnittelen välillä voimistelutunteja kotona ja juurikin työhuoneessa. Samalla tuli lajiteltua selkeämmin treenivaatteet ja niin sanotut hengailuvaatteet.

Sellaiset aikakauslehdet, joita luen huvikseni, vein ylös makkariin.

Samalla rytmitin työntekoani. Teen aamulla töitä 6.30-7.15, sen jälkeen varaan 9.00 asti aikaa aamurumbaan ja pienelle happihyppelylle/urheilulle. Vasta 9.00 jatkan töitä. 

Kun lopetan työt, jätän myös läppärin työhuoneeseen. 

3. Tulostin

Roikkumaan jääneet asiat vaivaavat usein mieltä. Aika usein ne liittyvät skannattaviin palauta päiväkotiin/kouluun tms muihin tulostettaviin asioihin. Tähän asti olen vastustanut tulostimen hankintaa, sillä no ööö, olen pitänyt niitä yksinkertaisesti sisustukseen sopimattomina. Olen tulostellut niin kirjastossa, naapurissa kuin asiakkaillakin.

Mutta kehitys kehittyy. Epsonin EcoTank ET-2750 -tulostin *meni näppärästi työpöydän ja sohvan väliin. Lisäksi laite on muotoilultaan yksinkertainen ja tyylikäs. 

Tulostukset voi tehdä kaksipuoleisesti ja tulostin toimii näppärästi wifin kautta. Eli mobiililaitteista tulostaminen onnistuu. Yhdistin tulostimen sekä tietokoneeseen sekä työpadiini.

Männäaikoina, kun minulla oli vielä tulostin (lapsuudenkodissa), tulostimen värit tulivat värikaseteilta. Epsoniin sai mukana pitkäkestoiset musteet pulloissa ja yhdellä täytöllä voi tulostaa  2-3 vuotta. Täyttäminen oli todella helppoa. LCD-näyttöisen tulostimen hinta oli 369 euroa ja ensimmäisellä työviikolla helpotti kummasti elämää, kun tulostettavaa ja skannattavaa riittää.

4. Supla

Etätyön parhaita puolia on oma rauha. Kun koululainen on lähtenyt ja pienemmät ovat päiväkodissa taloon laskeutuu rauha. Varsinkin hektisten Helsinki-päivien jälkeen, on kiva kuulla välillä omat ajatuksensa.

Välillä kesken intensiivisen kirjoittamisen on hyvä kuulla myös muuta kuin omia ajatuksia. Mietin viime keväänä monta kertaa, että pitäisi ladata Supla. No nyt latasin sen. Se vei aikaa noin puoli minuuttia (eli oli kannattanut mietiskellä asiaa näin kauan).

Koska työhuoneessa ei ole radiota, niin Suplan kautta kevennän välillä työpäivää ja laitan sen taustalle, kun kirjoitus ei enää kulje. Toiminut yllättävän hyvin niin sanotusti työkavereiden korvikkeena.

5. Pienet asiat

Täytän edellisenä päivänä vesipulloon valmiiksi veden. Laitan viltin ja työtossut aamua varten valmiiksi. On lopulta aika pienistä jutuista kiinni, että koneelle on kiva hipsiä, kun kello soi 6.30. 

*saatu

Kommentit (0)

Hyvää yrittäjän päivää!

Vastailen sen kunniaksi muutamaan lajiin liittyvään yleisempään kysymykseen ja esittelen kotitoimistoni, jossa vietän noin puolet työviikostani. 

Muina päivinä konttorini on koko Helsinki; kahvilat, lounasravintolat, joskus palaverien jälkeen lehtitalotkin. Kiireisimpinä viikkoina kaivan läppärin esiin hätatapauksessa junassa tai autossa (en siis liikkuvassa). Saatan jäädä työkeikan jälkeen hengaamaan pelipaikalle, varsinkin jos mestoilla on toimiva wifi!

Eikö tunnu ikinä yksinäiseltä?

Todella todella harvoin. Palstatyöni on yltiösosiaalista ja niihin liittyviä keikkoja on joka viikko keskimäärin kolme. Jos kalenterissa on tilaa, pyrin sopimaan kerran viikossa lounastreffit ystävän tai kollegan kanssa. Lisäksi keskimäärin joka toinen viikko vietän päivän jonkun haastateltavan ja kuvaustiimin kanssa. Itse asiassa nautin suunnattomasti niistä päivistä, kun saan kirjoittaa rauhassa keskenäni kotona. Kaipaan muutenkin ruuhkavuosina välillä omaa tilaa, onneksi sitä on edes työaikana.

Viime vuosina on puhuttu paljon pakkoyrittäjyydestä, mutta itse koen tämän olleen oma valintani. Niin paljon kuin tykkään hengailla toimituksissa ja nähdä kollegoita, niin jotenkin tuntuu, että niissä työpäivistä ison osan työajasta vie kaikki sosiaalinen kanssakäyminen. Keskimäärin saan paljon enemmän aikaiseksi kotona.

Miten yrittäjyyden ja pienten lasten vanhemmuuden pystyy yhdistämään?

Yrittäjyys tuo ja ei tuo joustoa. Jos lapsi sairastuu ja minulla sattuu olemaan kotikirjotuspäivä, minun on helpompi siirtää työt iltaan. Tai sammutan päiväunien aikaan pahimmat tulipalot. Toisaalta, jos on tärkeä ja kiireellisempi juttu, niin silloin on pakko säätää joku lapsenvahtikuvio, jos mies on työmatkalla.

Koen kuitenkin, että minulla on enemmän voimavaroja arjen pyörittämiseen, kun energiaa työmatkoihin tai laittautumiseen ei mene joka päivä. Olen se vanhempi, joka saattaa toisinaan noutaa lapset päiväkodista tukka takussa ja verkkareissa, vaikka olisi painanut hommia koko päivän. 

Miten päädyin itseni työllistäjäksi?

Osittain sattumalta. Olen ohjannut 12-vuotiaasta asti erilaisia jumppia. Jatkoin touhua muutettuani opiskelemaan. Niiden kautta tulivat erilaiset keikat promoottorina ja tanssijana. Kiireisimpänä syksynä vein kopion freelancer-verokortistani 12 eri asiakkaalle.

Muutamana kesänä työskentelin myös osa-aikaisessa työsuhteessa, jossa sain tuntumaa, millaista on työskennellä vakituisessa työsuhteessa. Kun tulin raskaaksi viimeisin määräaikainen työsuhde oli loppumassa, jatkoin töitä heille freelancerina. Myöhemmin muutin toimintamuotoni toiminimeksi ja jäin sitä kautta media-alalle.

Mikä itsensä työllistämisessä parassa?

VAPAUS! Pystyn aika pitkälle olemaan oman kalenterini rouva. Tietysti minulla on paljon muiden aikatauluihin sidottuja menoja ja tilaisuuksia, mutta nautin siitä, että pystyn organisoimaan asioita myös paljon itse.

Koen myös, että pysyn kunnianhimoisena ja motivoituneena. Usein minua ei harmita, että työn ja vapaa-ajan ero on hämärtynyt. Pystyn kuitenkin pitämään usein yhden kokonaisen päivän vapaata.

Mikä ärsyttää?

Ihan joskus ärsyttää, kun vakituiset kollegat kuvittelevat, että keikat napsahtelevat itsestään friikuille. Todellisuudessa pitää tehdä älytön työ, että pääsee edes sellaiseen asemaan, että joku suostuu kuuntelemaan juttuehdotuksiasi, saati sitten niitä ostamaan tai joskus niitä ehdottelemaan. Tietenkin homma on kymmenessä vuodessa helpottunut, kun olen saanut luotua verkostot ja molemminpuolinen luottamus on syntynyt. Mutta edelleen itsensä työllistäjä tekee joka viikko paljon työtunteja, jotka eivät johda mihinkään konkreettiseen. Jos olisin vakityössä, voisin taivutella haastateltavia palkallisella työajalla. Nyt teen sitä omaan laskuuni. On hyvä muistaa,  että yrittäjä maksaa tuosta monen kadehtimasta vapaudesta kalliin hinnan.

Epävarmuus on yksi niitä asioita, joita täytyy oppia sietämään. Mitä pidempään olen työllistänyt itseni, sitä loogisemmalta tämä tuntuu. Saan palkkion siitä mitä olen myynyt ja tehnyt. Jos saan lapsen, maksan äitiyslomarahani itse. Jos olen sairaana, yritän säätää niin, että saan hommat hoidettua. Palkkasuhteessa olevien ansiosidonnaiset, lääkäripalvelut, tuetut opintovapaat kuulostavat yrittäjän korvaan utopistisilta, ehkä näin vuosien yrittäjyyden jälkeen jopa hieman liioitelluilta.

Mitä itsensä työllistäjän kannattaa ottaa huomioon?

Ainakin yrittäjäeläkemaksun suuruus, joiden perusteella määräytyy sairauspäivähäraha, eläkkeet jne. Maksuluokat ovat usein vain kohtuuttoman isoja siihen nähden, paljonko yrittäjälle lopulta jää eläkettä käteen. Hyvän esimerkin tästä luin juuri täältä. Systeemi toimii ymmärtääkseni niin, että maksamme todellisuudessa nyt eläkkeellä olevien eläkkeitä, emme omiamme!

Itse en maksa täyttä YEL:liä, vaan yritän kehittää muita sijoitustapoja eläkkeen turvaamiseksi. Myös vakuutukset kannattaa tsekata kuntoon ennen kuin aloittaa yritystoiminnan.

Mutta.

Itse koen olevani kevytyrittäjä verrattuna niihin yrittäjiin, jotka palkkaavat ja työllistävät muita. Ja näin yrittäjän päivänä on hyvä muistaa myös niitä, jotka toteuttavat yritteliästä asennetta työelämässä. Olen välilä nimittäin miettinytl, että pysyisinkö näin motivoituneena, jos olisin palkkatyössä. On ollut hienoa nähdä ja työskennellä tyyppien kanssa,  jotka siihen ovat pystyneet.

Mahtavaa yrittäjän päivää kaikille yritteliäille! Tätäkin muistutusta tarvitaan joskus!

 

Kommentit (0)

Anu Saagimin mielestä Maria Veitola on ruma. Hanna Sumarin allit korostuivat väärin Tanssii tähtien kanssa -kilpailussa. Maria Veitolan blondatut hiukset ja some-keskustelu siitä, sopivatko ne sille vai eivät.

Siinä otsikoita viime viikoilta.

Ja niin.

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää.

Minua naisten ulkonäköä ruotiva keskustelu on veetuttanut viime viikkoina niin paljon, että se on vaikuttanut jopa tyttäreni voimistelupuvun strassinliimausoperaatioon. Käden työ tuottaa hieman vaikeuksia luki ala-asteella todistuksessa käsityön kohdalla. Lapsena lahjoin omat voimistelukaverini karkkipalkalla hoitamaan kisapukuihin tai esiintymisvaatteisiin liittyvät tuunausvelvollisuudet.

Palkkaa joku tuohon, mieheni ehdotti, kun ähelsin sormet liimassa strasseja kiinni sunnuntaina ja maanantain välisenä yönä. Mutta en kehtaa. Sitä paitsi, tiedän lajista sen verran, että kukaan tuomari ei vähennä pisteitä väärin liimatuista strasseista. Kunhan kimaltaa niin että häikäsee!

Tyttäreni ei ollut aivan samaa mieltä, kun näki liimaläikät ja vääränväriset strassit jonon jatkona. 

Äiti sä et kyllä oo hyvä liimaamaan!

Silloin se tuli. Purkaus viime viikkojen ulkonäköpuheelle. Kahdeksanvuotiaalleni.

Maailmassa on olemassa olennaisia ja epäolennaisia asioita. Olennaisia asioita urheilussa, työelämässä ja elämässä noin yleensäkin on se, että olet harjoitellut hyvin, tehnyt parhaasi ja ollut reilu muille. Ulkoiset jutut, kuten muutama vääränvärinen strassi, on sen rinnalla niitä, maailman epäolennaisimpia asioita. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon olet tehnyt työtä, kehittynyt tai kuinka arvokas olet ihmisenä. Rakas tyttäreni, opi tunnistamaan olennaiset asiat ja jätä epäolennaiset omaan arvoonsa. Myös sellaisiin keskittyvät ihmiset.

Maailmassa on myös asioita, joihin voit ja et voi vaikuttaa. Monet asiat ulkonäössä ovat kuin käsitöissä umpisurkean äitisi liimaama strassi, et voi vaikuttaa niihin. Rakas tyttäreni, unohda ne ja keskity asioihin, joihin voit vaikuttaa.

Olen tavannut työssäni lukuisia kauniita ja alallaan menestyneitä naisia. Olen tavannut myös niitä, jotka ovat saaneet ulkoisella kauneudellaan kaiken, unohtaneet olennaiset asiat, keskittyneet epäolennaiseen ja sittemmin vanhentuneet. Kadottaneet ajan myötä ulkoisen kauneutensa, jota yrittävät epätoivoisesti saada takaisin, koska muutakaan heillä ei ole ja kokevat olevansa arvottomia ilman sitä. Katkeroituneet.

 Eikä se ole kaunista katsottavaa.

 

Pyyntö kaikille naistenpäivän kunniaksi sukupuoleen katsomatta: unohdetaan tänään epäolennainen, ulkonäkö ja nostetaan malja olennaisia asioita elämässään toteuttaville naisille! 

kuva alla: WomenWorking.com

Kommentit (4)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat