Kirjoitukset avainsanalla Kaupallinen yhteistyö

Kun jäin lomalle aika monen valvotun yön jälkeen, päätin, etten ikinä enää päästä tai haali tuollaista hommakasaumaa itselleni. Olen tämän tosin tainnut luvata itselleni joskus aikaisemminkin, mutta voihan helle ja heinäkuu että onnistuitkin lataamaan akkuja!

Mutta vakavasti yritin viimeisellä helteisellä lomaviikolla miettiä, miten voisin viedä optimoida ja järkeistää ajankäyttöäni. Mietin, miten voisin tehdä työtä kunnianhimoisesti, mutta jättää aikaa perheelle ja myös ystäville sekä itselle?

Olen pohtinut näitä kysymyksiä paljon, etenkin kuopuksen, kolmannen lapsen, syntymämme jälkeen.

Helteestä huolimatta sain lopulta viimeisellä lomaviikolla organisoitua työhuoneen uudelleen. Kun kerroin eräälle freelancer-kaverilleni, että jään helposti tekemään töitä yläkertaan, hän tiedusteli kotiofficeni fengshuita? Siis onko työhuoneen ilmapiirissä jotain luontaantyötävää?

Kävin kriittisesti läpi työhuonettani.

Ehkä kaappien sisäinen epäjärjestys? Kertyneet paperit ja liian monet muistiinpanovihkot? Olisiko jostain teknisistä lisävempaimista apua?

Ehkä joku uudelleen organisoinnissa auttoi, sillä istun nyt 11. aamua klo 6.30 näpyttelemässä työhuoneessani. En siis enää olohuoneen sohvalla selkä ja niskat mutkalla.

1.Järjestys

Aloitin projektin kaappien järjestelyllä ja turhien papereiden poisheittämisellä. Jätin työpöydälle ja saataville liukuovikaapiston ylähyllylle vain tavarat, joita todella tarvitsen (puhelimen ja kameran laturit sekä piuhat, klemmarit ja avaimet). Jätin myös saataville vain ne aikakauslehdet, joihin olen viime vuoden aikana kirjoittanut, eli niin sanotut asiakaslehdet. Muut lajittelin järjestykseen mappeihin pois silmistä. Myös yksi ideointivihko saa riiittää (niitä oli ympäriinsä yhteensä kuusi).

2. Työn ja vapaa-ajan selkeämpi ero

Työhuoneen viihtyvyyden ja toimivuuden parantamisella pyrin siihen, että koska teen töitä usein kotona, niin tekisin niitä vain  työhuoneessa (poikkeustapauksia, eli pienimmän lapsen sairasteluita huolimatta).

Roudasin siis talosta työhuoneeseen kaiken mikä liittyy työhön, myös treenivaatteet, sillä suunnittelen välillä voimistelutunteja kotona ja juurikin työhuoneessa. Samalla tuli lajiteltua selkeämmin treenivaatteet ja niin sanotut hengailuvaatteet.

Sellaiset aikakauslehdet, joita luen huvikseni, vein ylös makkariin.

Samalla rytmitin työntekoani. Teen aamulla töitä 6.30-7.15, sen jälkeen varaan 9.00 asti aikaa aamurumbaan ja pienelle happihyppelylle/urheilulle. Vasta 9.00 jatkan töitä. 

Kun lopetan työt, jätän myös läppärin työhuoneeseen. 

3. Tulostin

Roikkumaan jääneet asiat vaivaavat usein mieltä. Aika usein ne liittyvät skannattaviin palauta päiväkotiin/kouluun tms muihin tulostettaviin asioihin. Tähän asti olen vastustanut tulostimen hankintaa, sillä no ööö, olen pitänyt niitä yksinkertaisesti sisustukseen sopimattomina. Olen tulostellut niin kirjastossa, naapurissa kuin asiakkaillakin.

Mutta kehitys kehittyy. Epsonin EcoTank ET-2750 -tulostin *meni näppärästi työpöydän ja sohvan väliin. Lisäksi laite on muotoilultaan yksinkertainen ja tyylikäs. 

Tulostukset voi tehdä kaksipuoleisesti ja tulostin toimii näppärästi wifin kautta. Eli mobiililaitteista tulostaminen onnistuu. Yhdistin tulostimen sekä tietokoneeseen sekä työpadiini.

Männäaikoina, kun minulla oli vielä tulostin (lapsuudenkodissa), tulostimen värit tulivat värikaseteilta. Epsoniin sai mukana pitkäkestoiset musteet pulloissa ja yhdellä täytöllä voi tulostaa  2-3 vuotta. Täyttäminen oli todella helppoa. LCD-näyttöisen tulostimen hinta oli 369 euroa ja ensimmäisellä työviikolla helpotti kummasti elämää, kun tulostettavaa ja skannattavaa riittää.

4. Supla

Etätyön parhaita puolia on oma rauha. Kun koululainen on lähtenyt ja pienemmät ovat päiväkodissa taloon laskeutuu rauha. Varsinkin hektisten Helsinki-päivien jälkeen, on kiva kuulla välillä omat ajatuksensa.

Välillä kesken intensiivisen kirjoittamisen on hyvä kuulla myös muuta kuin omia ajatuksia. Mietin viime keväänä monta kertaa, että pitäisi ladata Supla. No nyt latasin sen. Se vei aikaa noin puoli minuuttia (eli oli kannattanut mietiskellä asiaa näin kauan).

Koska työhuoneessa ei ole radiota, niin Suplan kautta kevennän välillä työpäivää ja laitan sen taustalle, kun kirjoitus ei enää kulje. Toiminut yllättävän hyvin niin sanotusti työkavereiden korvikkeena.

5. Pienet asiat

Täytän edellisenä päivänä vesipulloon valmiiksi veden. Laitan viltin ja työtossut aamua varten valmiiksi. On lopulta aika pienistä jutuista kiinni, että koneelle on kiva hipsiä, kun kello soi 6.30. 

*saatu

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Radisson Blu Grand Hotel Tammer

Miehelläni on työ, jossa hän joutuu välillä viettämään pitkiä aikoja ulkomailla. Kerran hän oli Siperiassa puoli vuotta. Siis ihan oikeasti. Siperiassa.

Minulla on työ, jossa joudun tekemään työpäivän jälkeen myös kerran pari viikossa iltakeikkoja, joiden jälkeen kirjoitan. Joskus käyn töissä viikonloppuisin.

Meillä on kolme lasta ja omakotitalo, joka paljastui tottumattomalle omakotitaloasujalle työleiriksi.

Lapsista vanhempi harrastaa neljä kertaa viikossa voimistelua, keskimmäisellä on viikossa yhteensä neljät fudis- ja lätkätreenit. Päälle pelit, turnaukset, kilpailut, talkootyöt ja strassien liimaamiset. 

Nuorin, kaksivuotias, käy kerran viikossa toisen meistä kanssa temppujumpassa. Ymmärrätte varmaan miksi.

Tämä ei ole marttyyrivirsi. Tämä on elämä, jonka me olemme halunneet, ehkä siitä vähän haaveilleetkin. 

Elämämme ei silti ole todellakaan täydellistä. Meillä on liian usein sotkuista ja väsyneinä meillä usein tiuskitaan, riidellään.

Kolmannen lapsen jälkeen olemme tulleet viimeistään (jopa mieheni) sinuiksi sen kanssa, että elämä on tässä vaiheessa aikataulutettava tarkasti, jotta kaikki tapahtuu ja myös vanhemmilla jää palautumiseen joskus aikaa.

On ollut helpottavaa huomata, että jos saamme olla terveinä, niin lähes kaikki asiat elämässä ovat usein organisointikysymyksiä.

Nykyisin siinä missä meillä aikataulutetaan kalenteriin työt, harrastukset kuin vanhempainvartit sekä vihannesten pilkkominen, kalenteriin kirjataan myös parisuhdeaika.

Yleensä se on arkinen ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta tuona iltana ei tehdä töitä tai siivota, vaan leffaa ja kainalossa köllöttelyä.

Muutaman kerran kaudessa se on yhtä juhlaa ja kuohuvaa, jolloin pyydämme toisilla paikkakunnilla asuvia isovanhempia hyvissä ajoin lapsenvanhdiksi. Niin kuin pääsiäisenä.

Reilu neljä vuotta sitten menimme naimisiin Tampereella, mieheni kotikaupungissa ja kaupungissa, jossa tapasimme. Viralliset hääkuvat otimme hotelli Tammerissa, hotellissa jossa me ja moni vieraista vietti häiden jälkeisen yön (tai mitä siitä aamuneljältä päättyneissä juhlissa oli nyt jäljellä).

Olen suuri Tampere-fani. Lähden mieluummin juhlimaan Tampereelle kuin Pariisin. Usein vietämmekin juuri parisuhdeaikaa ja juhlimme ystävien kanssa juuri siellä.

Pääsiäisenä palasimme rikospaikalle ja varasimme huoneen häähotellistamme Grand Tammerista. 

Tässä miljöössä arjesta pääsi irrottautumaan supernopeasti, kun keittiössä huojuvat tiskit eivät ole näköetäisyydellä: nopea suihku, aamutossut ja hotellin liian suuri kylpytakki ylle.

Tammer on rakennettu vuonna 1929 ja se on Suomen kolmanneksi vanhimpana hotellina museoviraston suojelema kohde. Paikka on onnistuttu entisöimään niin, että 20-luvun henki ja kauniit yksityiskohdat ovat yhä läsnä. Tunnelma rakennuksessa on arvokas, mutta rento. 

Juomme lasin tai kolme skumppaa, kun juttelemme ja ihailemme ikkunasta avautuvaa maisemaa Tammerkoskelle. 

On outoa, että kukaan kolmas osapuoli ei ole vaatimassa huomiota tai pyrkimässä syliin. Hetkelliseen vapauteen kestää hetkisen totutella.

Isoina iltoina arvostan ennen kaikkea helppoutta. Kerroksestamme pääsee suoraan syömään Trattoriaan, jossa syömme dinneriä ennen Antti Tuiskun keikkaa. Yökerhon kautta suuntaamme takaisin keskustassa sijaitsevaan hotelliin.

Ruuhkavuosina lähes mikään ei ole autuaampaa kuin tieto, että saa nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Toki kömmimme myöhäiselle hotellin aamupalalle, jossa nautin ruuan lisäksi ruokasalin tunnelmasta ja kauniista yksityiskohdista.

Tajusimme vasta aamiaisen lopulla, että hääkuvamme on otettu kyseisessä salissa! Ehkäpä joku kuvista otettiin tuolla syvennetyllä ikkunalaudalla, jossa istuimme hetki ennen vihkimistä?

Tammerin aamupalalla tarjoillaan myös mustaa makkaraa. Arvatkaa kumpi on syntyperäisen tamperelaisen aamiaislautanen?
Tammerin aamupalalla tarjoillaan myös mustaa makkaraa. Arvatkaa kumpi on syntyperäisen tamperelaisen aamiaislautanen?

Miniloman kruunasi myöhäinen check out -aika. Seuraava miniloma on onneksi odottamassa kalenterissa arkisempien merkintöjen keskellä.

 

Lisää tietoa ja varaukset Radisson Blu Grand Hotel Tammeriin täältä

Kommentit (2)

neito

Hei!  Itselläni on kaksi lasta, miehelläni ja itselläni on säännöllinen päivätyö ja asumme rivarissa (tosin pienessä sellaisessa, jossa lumihommat, pienet remppahommat ja huollot tehdään itse). Esikoisella on yksi säännöllinen harrastus, kuopus ei halunnut mitään harrastusta (eskarissa), vaikka kävi myös kokeilemassa, koska kuopus kuitenkin liikkuvainen ja tanssivainen, mutta en halunnut pakottaa, kun toinen ei halunnut, vaikka jos vain minä olisin päättänyt, niin olisi yksi harrastus. Me olemme tykänneet ja myös järjestäneet, niin että meillä on mahdollisimman paljon perheen yhteistä tekemistä, ja kaikille mieluista. Syömme arkisin aina yhdessä. 

Itse jäin miettimään, että jääkö teille aikaa tehdä asioita yhdessä perheenä? Oli se sitten syöminen, leffan katsominen, ulkoilu ts. mistä nyt tykkäättekin? Entä onko koskaan viikonloppua, jolloin ei ole suunnitelmia, vaan katsotaan aamulla mitä huvittaisi tehdä? Itselläni nimittäin menisi hermot, jos kaikki päivät olisi aikataulutettuja, itse ainakin tarvitsen niitä päiviä, jolloin ei ole sovittuja juttuja ja voi sitten ihan kaikessa rauhassa katsoa mitä tekee.  Kaksi vuotias ei kyllä omasta mielestä tarvitse harrastusta, perhejumppa on ihan riittävä, jos jotain haluaa. Mut epäilen olevani eri koulukunnan äiti kuin sinä. :) Meillä ei miehen kanssa riittäisi hermot, jos lapset harrastaisivat monta kertaa viikossa, myönnän suoraan etten jaksaisi sitä kuskausrumbaa. 

Teidän aikataulut kuullostavat haastavilta, varsinkin kun ilmeisesti kuskaus vastuu on aika useasti sinun kontollasi, ja sinullakin säännöllisesti iltatöitä. Mä ehkä teidän tapauksessa helpottaisin omaa arkea ostopalveluilla, siivoojaa ja ruokatilaukset kotiin jne. 

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Kiitos vastauksestasi. Se ansaitsee oman postauksen, sillä en saanut vastattua tähän lyhyesti, vaikka muutaman kerran yritin ;)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ, ARTISTRY

Kun olet juhlinut piiiitkästä aikaa viikonloppuna ja syönyt mitä sattuu, niin vuosi vuodelta on mielenkiintoisempaa, mikä turvotusaste naamassa on maanantaiaamuna. Toissamaanantaina olin jopa hieman kauhuissani, sillä istuin aamulla kello yhdeksän semitunnetun meikkitaiteilija Cristian Cirianin meikkituoliin. Tyyppi on meikannut lukuisia kansainvälisiä supertähtiä ja huippumalleja, muun muassa Shakira, Sandra BullockJennifer Lopez, Naomi Cambell, Claudia Schiffer.. lista kuulosti pitkältä.

No tuona maanantaina Ciriani sai listalleen uuden nimen E.Salorannan.

Että tsadaa vaan!

Ciriani oli ollut Suomessa edeltävän viikonlopun ja katsellut meikäläisiä katukuvassa. Hän listasi suomalaisten naisten meikkisynniksi sen, että käytämme sitä aivan liikaa!

Ciriani oli kuitenkin kansainväliseksi meikkinimeksi aika normaali, ystävällinen jamppa. Hän jaksoi muistuttaa, että jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja hänestä on kiva auttaa etsimään ja korostamaan noita piirteitä.  No tällä kertaa silmäpussien alta sai etsiä vähän kauemmin..

Cristian teki minulle todella luonnollisen päivämeikin näillä viidellä Artistryn tuotteella. Samalla opin myös niiden käyttämisestä jotain uutta. 

1. Luonnollisen lopputuloksen saamiseksi meikkivoidetta on hyvä laittaa myös korviin sekä hieman nenän sisäpuolelle, jotta kasvoihin ei jää epämääräisiä rajoja.

2. Aurinkopuuterin sijaan Cristain valitsi poskipunan, jota hän laittoi aivan poskiluun päälle. Iltameikkiin hän suositteli lisäämään punaa reippaasti - aina ohimolle asti. Hän käytti samaa poskipunaa myös silmämeikissäni. Kuulosti ajatuksena erikoiselta, mutta käytännössä toimi yllättävän hyvin.

3. Kulmaväri, ripsiväri ja poskipuna ovat meikkitaiteilijan mielestä kolme tärkeintä meikkituotetta. Kulmien rajaamisella kun voi muuttaa kasvojen mittasuhteita - toki helposti myös väärään suuntaan. Minulla on ollut jo aikaisemmin käytössä Artistryn kolmivärinen ruskeahkosävyinen ultramatte-paletti, josta olen siveltimellä sutinut kulmiin väriä. Cristian neuvoi minua vetämään ulkokaarta hieman pidemmälle, jotta kulmat kehystäisivät kasvoja täydemmin.

4. Ripsiin minulle laitettiin Signature -ripsiväriä, joka lupasi ripsiin kuusinkertaiset volyymit. Jotta katseesta tulisi mahdollisimman avoin, Cristian harjasi enemmän väriä uloimpiin ripsiin, silmänurkan lähelle riittää vähäisempikin väri.

5. Huulikiilto on taas kuulema tärkeintä valita vaatteiden värin mukaan. Mustan ja valkean kanssa passaa kaikki, joten Cristian laittoi minulle huuliin Artistryn kevään raikasta uutuussävyä. Huulimeikin kanssa on kuulema kymmenen minuutin sääntö. Eli huulien punaamisen jälkeen niitä ei saa hangata yhteen tai kostuttaa kymmeneen minuuttiin. Tuolloin sävy kestää pidempään.

 

GLO Hotellissa järjestetyssä aamiastilaisuudessa Cristian meikkasi myös Salkkari-näytttelijä ja tubettaja Johanna Puhakan

ARVONTA

Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa Artistryn meikkisarjan tuotteita 120 euron arvosta. Palkinto arvotaan kaikkien tästä päivästä, 30.5.2017 lähtien, Sivuraiteilla-sivuston Facebook-sivun uusien tykkääjien kesken. Käy siis tykkäämässä sivusta täällä tai vaihtoehtoisesti voit osallistua jättämällä nimimerkin tai nimesi blogin kommenttikenttään. Voittaja ilmoitetaan blogissa 9.6 perjantaina.

Aurinkoista päivää kaikille!

Kommentit (18)

UllaV

Olen mukana arvonnassa! Olen myös itse huomannut, että meikkiä käytetään aivan liikaa arkena, varsinkin nuoret tytöt!

Henskuli

Kaunis, luonnollinen meikki. Korostaa jokaisen omia kauniita piirteitä. Osallistun arvontaan.

AikkuS

Mukana arvonnassa! Toivottavasti Onnetar suosii, niin saisi vähän päivitettyä tuota meikkipussia :)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat