Kirjoitukset avainsanalla elokuvat

En voi uskoa, että minulla on tänään kymmenenvuotias lapsi!

Tuntuukohan yhtä epätodelliselta, kun lapsi pääsee ripille tai ylioppilaaksi? 

Lähdin synnyttämään synttärisankaria kymmenen vuotta ja yksi päivää sitten aamulla. Raskaus oli kaksi viikkoa yliajalla. Astelin käynnistykseen Kätilöopistolle rennosti treenilaukku olalla. Luottavaisin mielin, edes aavistamatta millaista kipua tulisin seuraavan kuudentoista tunnin aikana kohtaamaan.

Mutta samalla syntyi vielä suurempi rakkaus. 

Kymmenen vuotta sitten tänä aamuna en ollut nukkunut hetkeäkään.

Yö oli ehti vaihtua aamuksi, kun ihmettelin peikkotukkaista tytärtä. Kuudelta lähettelin hormonihöyryissäni jo tekstareita, hän on täällä!

Rakkaus toi mukanaan niin suuren menettämisen pelon, että en viikkoihin uskaltanut ajaa autolla. Ajatuskin siitä, että olisin lähtenyt vauva kyydissä liikenteen sekaan, tuntui ylitsepääsemättömältä. 

Olin kaveripiirien nuorin, juuri 25 vuotta täyttänyt, kun sain esikoiseni. Kun meille kävi tämä teiniraskaus, silloisessa työpaikassani vitsailtiin.

Minua raskaus ei ahdistanut, päinvastoin. Se toi kaikkeen järkeä.

Suoraan sanottuna, en tiedä missä olisin ilman esikoistani. Ennen häntä tein kymmeniä eri projekteja, osaamatta päättää, mihin keskittyisin isona. Olin elänyt toisaalta impulsiivisesti, toisaalta stressaten. Minun kohdallani lapsi pakotti priorisoimaan ja löytämään merkityksellisimmät asiat.

Tuntuu oudolta ja ihanalta, että tänään hän on kymmenen.

Oudolta siksi, että ihan pelottaa, miten vuosikymmen on voinut todella mennä näin nopeasti. Ja myös siksi, että hyvin suurella todennäköisyydellä tyttö asuu meidän kanssa vähemmän aikaa, mitä hän on tähän asti asunut.

Ihanaa siksi, että uskallan varovaisesti todeta hänestä tulleen reilu, hauska ja oikeudenmukainen tyyppi. Ja on luonnollista, että elämä menee eteenpäin.

Eilen juhlistimme syntymäpäivää vähän ennakkoon ja kävimme katsomassa kahdestaan Mamma Mia!- Here we go again  -elokuvan. Etappi oli sinälläänkin merkittävä, että elokuva oli ensimmäinen niin sanotusti aikuisten elokuva, jonka molemmat jaksoimme katsoa.

Leffa selkeytti Donnan (nuorena Donnana maaginen Lily James) nuoruutta, ja sitä miten hän päätyi synnyttämään kreikkalaisella pikkusaarella tyttärensä Sophien (Amanda Seyfried) ja perustamaan sinne majatalon. Ja vaikka kyseessä oli taas ABBA:n kappalein rytmitetty fiktiivinen teos, niin kyynelhanani aukesivat isosti.

Miksi kaikki itkevät täällä?

Tätä tyttäreni ihmetteli elokuvan loppuvaiheilla. En halunnut vastata hänelle, että tiedät sitten, kun sinulla on omia lapsia. Puristin vain hänen kättä. 

Kun esikoiseni oli kymmenen kuukautta, jäimme kahden. Olisi naiivia samaistua fiktiivisen elokuvan Donnaan, mutta vasta leffan aikana ymmärsin, että ottaessani lapsen yksinhuoltajuuden minäkään en pelännyt. Ainoastaan toimin.

En kunnostanut kreikkalaista majataloa, mutta otin viiden huoneen ja keittiön rivitalopätkän asuntolainan omiin nimiini. Kiitin intuitiota, että olin tehnyt töitä koko äitiysvapaan ajan. Ikinä ei kannata rakentaa elämäänsä toisen varaan. 

Päätin, että lapseltani ei puuttuisi mitään.

Eikä toivottavasti näin käynytkään.

Isänsä lisäksi hänkin sai lopulta kaksi tärkeää isähahmoa elämäänsä, kun hän oli vuoden.

Hän ei edes muista elämää ilman nykyistä puolisoani ja appiukkoani, pappaa, jotka ovat aina rakastaneet tyttöä kuin omaansa. Läheisten joukko on kymmenessä vuodessa kasvanut tytön mukana. Olen siitä ja hänestä suunnattoman kiitollinen.

Lue myös: Lasteni isät ystävystyivät

                 Suomen Mamma mia! -musikaali on oodi keski-iälle

 

 

Kommentit (5)

Mummo -58v.

Jaahas,olin 20 risat kun tulin äidiksi...Olin kakara ..myönnän.Päivääkään en kadu poikaani,jonka synttärit tänään,siis 38v.kahden lapsen isä... Ennenvanhaan lapset ehtiin nuorina...nyt aloitetaan 40-vuotiana,jollion jo alkaa toisilla vaihdevuodet...sitte ei jakseta lapsiaan hoitaa..pitää juosta terapioissa ym.muissa hoidoissa. lapset pitää tehdä+20 viimeistään,että jaksaa vielä lapsienlasten kanssa temmeltää.

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Nykyään työelämä on hyvin epävarmaa ja moni miettii siksikin sopivaa ajankohtaa. Itse huomasin, että sitä ei olisi tullut kohdallani oikein ikinä, joten sikäli olen oiekinkin tyytyväinen päätökseen.

Terapia my ass

No jaa.. en jaksa uskoa että lapsen tekemiselle/saamiselle on oikea aika ihmisen elämässä. Jokainen elää omaa elämäänsä ja perheenperustaminen osuu johonkin kohtaan 20-40 ikävuoden sisään.
Onneksi en saanut lasta 20-vuotiaana, jottei tarvinnut juosta terapioissa..

Vierailija

Myös 20 v äidiksi tullut ja toinen muutama vuosi myöhemmin. Näin jälkikäteen ajatellen heidän pienemmillä sisaruksillaan on ollut kypsempi ja kärsivällisempi äiti, kun taas nuorempana olin rohkeampi ja energisempi. Ihania aikuisia on kuitenkin kasvanut nuoren äidin lapsistakin.

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Ihana kuulla! Huomaan itse, että olin "nuorempana äitinä" paljon huolettomampi. Nykyään stressaan lähes kaikesta. En tiedä johtuuko se myös lasten lukumäärästä..

I feel pretty –elokuvan voi nähdä kahdella tavalla. Joko aika perinteisenä jenkkihenkisenä höpsönä jenkkikomediana, jossa päähenkilö Renee (Amy Schumer) on kuin lähes kuka tahansa nainen, joka painii itseluottamuksen kanssa.

Eräänä päivänä Renee kolauttaa päänsä, jonka jälkeen hän alkaa nähdä itsensä maailman kauneimpana ja pystyvimpänä naisena. Tästä seuraa äksöniä ja hauskoja tilanteita sekä aika ennalta arvattava loppuratkaisu.

                  

Michelle Williams näyttelee Reneen pomoa.
Michelle Williams näyttelee Reneen pomoa.

Tai sitten elokuvan teemaan ja tilanteisiin voi samaistua niin syvästi, että kyyneleet nousevat silmiin vähän väliä.

Renee: Oletko sinä niitä tyttöjä, joita tullaan tuosta vain lentokentällä pyytämään bileisiin valtavalle jahdille ja vietät seuraavat päivät siellä?

Kiistämättömän kaunis nainen: Kyllä minulle kävi viime kesänä Kreikassa juuri niin.

Kun epävarmuuksista kärsinyt Renee näkee itsensä kuin taikaiskusta yhtä upeana kuin nuo kiistämättömän kauniit huippumallit, seuraa tilanteita, jotka iskevät ainakin meikäläisen nauruhermoon.

Toisaalta elokuvan vahvin teema on itseensä uskominen, joka ehkä ilman taikaiskua tapahtuu oikeassa elämässä oikeastaan vain itsensä hyväksymisen kautta.

Mietipä tilannetta, jossa tunnet itsesi kauniiksi? Ehkä olet syönyt ja urheillut sillä viikolla sopivasti, tuona iltana lempifarkkusi istuvat jalkaan ja laittaudut nätiksi iltaa varten. Muutaman siiderin jälkeen itseluottamuksesi on tapissa ja ihmiset kiinnittävät huomiota hyvään meininkiisi – ei väliä, vaikka oikeastaan näyttäisit suunnilleen samalta kuin viikko sitten, kun istuit kotisohvalla kehoahdistuksissasi kotikalsareissasi.

Vähän sama, mutta elokuvapotenssiin käy Reneelle, joka lopulta oppii, ettei ulkonäöllä ole niin suurta merkitystä kuin hän (ja me kaikki) muut tuppaamme kuvittelemaan. Kaikilla on epävarmuuksia, jopa sillä kiistämättömän kauniilla naisella.

Huippumalli Emily Ratajkowski on yksi elokuvan kiistattoman kauniista naisista.
Huippumalli Emily Ratajkowski on yksi elokuvan kiistattoman kauniista naisista.

Minusta I feel pretty on itseluottamuksen kanssa painiville vuoden tärkein elokuva.

Kuvittelemansa muodonmuutoksen jälkeen Renee alkaa käyttää samoja vaatteita kuin käsittämättömän kauniit naiset. Tanssia lavalla bikineissä kuten he. Kesken naururemakan tajuan, että tanssikohtauksessa ei olisi mitään hauskaa tai outoa, jos bikineissä tanssisi käsittämättömän kaunis nainen.

Heihin silmämme on valkokankaalla niin tottunut, että tuskin kiinnittäisimme koko kohtaukseen sen suurempaa huomiota, jos sjoku heistä olisi tanssikohtauksen tehnyt. 

Toivottavasti jonain päivänä silmämme ovat tottuneet normaaliin myös valkokankaalla.

Ja ainiin. Amy Schumer. Love. Her.

I feel pretty –elokuvateattereissa kautta maan

Kommentit (0)

Aku Hirviniemen käytös on aamun Huomenta Suomi -lähetyksessä on noussut päivän otsikoihin. Viime viikolla Hirviniemeä samaisen Varasto 2 -elokuvan johdosta haastatelleena en ole yllättynyt. 

Akulla oli hauskuuttajan rooli päällä heti kun hän astui lehdistön eteen. Hän halusi paljastaa suhteensa Hannele Lauriin. Kun otin takin pois selfietä varten, Aku huudahti "Herranen aika, kuinka paljon ajattelit vielä riisua!"

Hirviniemi on ilmiömäinen humoristi, mutta kun hänellä on kyseinen rooli vahvasti päällä, häntä on lähes mahdoton haastatella vakavasti. Sen sai kokea Ivan Puopolo tänään Huomenta Suomessa ja yksi E.Saloranta viime viikolla.

Emilia: Moikka, pitkästä aikaa! Oletko innoissasi aloittamaan päivän haastattelu-urakan?

Aku: Erittäin innokkaana.*Kävitkö muuten katsomassa elokuvan?

E: Kävin joo. En ollut nähnyt sitä ensimmäistä osaa, joten kesti alkuun vähän päästä jyvälle näistä tyypeistä. Nauroin kyllä vedet silmissä lopulta. Se oli paljon parempi ja hauskempi kuin osasin odottaa. (tämä ei muuten ole mielistelyä, vaan totta!)

A: Kiva kuulla. Mä en nimittäin vielä ole katsonut.*

E: Ai? No sullahan on tässäkin elokuvassa Ranisena vähän reppanan rooli. Onko reppana sun hauskuuttajapuolen alterego?

A: Todellisuudessa mä olen paljon tyhmempi kuin Raninen.*

E: Tarkoitin, että kun olet fiksu jannu ja hyvä näyttelijä, niin tuntuuko reppanan roolin asettuminen usein turhauttavalta ?

A: Saatan mä olla joskus vähän reppana oikeestikin. Jos vakavasti puhutaan, kun mietitään koomisia hahmoja, niiden takana usein joku iso tragedia. Mieti vaikka Chaplinin Kulkuria. Jostain syystä minut valitaan reppanan rooleihin. Tässä, Luokkakokouksessa ja muissa. Hietanenkin on vähän reppana.

E: Tässähän KP:lla (Kari-Pekka Toivonen) on selvästi tämmönen äijärooli. Haluaisitko joskus näytellä miehekkäämpiä rooleja?

A: - Ai niinku KP on up ja mä oon bottom.* Kyllä mä voisin äijärooleja näytellä. Nummisuutareissa mulla oli sellainen, mut sähän et käy teatteria katsomassa.* Bodasin itseni hirveeseen kuntoon, voin näyttää sulle täältä kuvia (kaivaa kännykkäänsä). 

E: (katsoo kuvaa) No, siinä on kyllä salilla käyty!

A: Rouskun roolia kutsutaan muuten termillä ylästatuksen rooli ja Raninen on alastatus. Se lukee Teakissa ihan näyttelijätyön kirjassa. 

E: Heeiii, tuota en tiennytkään, kiitti! Olet tehnyt taukosi jälkeen Heinähatun ja Vilttitossun sekä tämän Varaston. Oletko kieltäytynyt paljon töistä?

A: Olen mä jostain kieltäytynytkin. Teen nyt Henkka Hyppösen ja erään suomalaisen koomikon kanssa paneelishow`ta, joka alkaa keväällä Nelosella. Teen lisäksi omia keikkoja. Leffahommaa on vasta kesällä. Ehdin viettää lastenkin kanssa aikaa.

E: Miten tässä maltillisen työtahdin ohessa olet ehtinyt pitää itsestäsi huolta?

A: En ole tässä kuussa hirveästi ehtinyt treenaamaan. Minulla on hyvä kuntovalmentaja Topi Lösönen, jonka kanssa treenasin Tuntematonta varten. Jaajon kanssa käyn sunnuntaisin salilla. En mä niin kovaa dieettiä pidä, elämästä pitää nauttia.

(keskustelua tipattomasta, jota Aku ei halua enää otsikoihin)

E: Sä kuulut tällä hetkellä maan halutuimpiin sinkkumiehiin. Millianen nainen tekee sinuun vaikutuksen? 

A: Hannele Lauri!*

E: Voitko eritellä tarkemmin? Tuleeko sulle naisilta paljon yhteydenottoja vaikka somen kautta? 

A: Enemmän kuin sen, että nainen on ulkoisesti kaunis minua miellyttää, jos naisella on kaunis mieli.* Enkä mä niin ronkeli ole, voi se olla mieskin!* Naisen pitää olla älykäs, hauska, huumorintajuinen, sivistynyt, akateeminen, hyvä viiniasiantuntemus, ja rinnanympärys on oltava, heitä joku hyvä luku?*

E: 90?

A: Ja rinnanympärys 90! Ja ei tule yhteydenottoja, ei ainakaan tämän kommentin jälkeen. *

E: Hah! Onnea vielä ensimmäisestä Jussi-ehdokkuudesta. Miltä se tuntuu tässä vaiheessa uraa?

A: Olisi saanut tulla aikaisemmin! Ei ei,  tuota ei voi laittaa lehteen, sen ironia ei aukea. Suuri kunnia!

Mutta tästäkin (hieman epäonnisesta haastattelusta) huolimatta piti vielä sanomani, että kiva kun oot bäk Aku Hirviniemi!

*merkitty kohdat, joissa toimittaja saattoi aavistaa ironiaa

Varasto 2 ensi-illassa perjantaina 16.2

kuvat: Sanoma/Varasto tiedotus

 

Kommentit (0)

Luin aikoinaan tutkimuksen, jossa oli haastateltu suomalaisia lottovoittajia. Kertomukset olivat liikuttavan samanlaisia.

Voiton jälkeen auto oli vaihdettu, asuntoakin ehkä uudempaan. Käyty ulkomailla lomamatkalla.

Pian oli iskenyt pelko rahojen loppumisesta, kun ei sitä rahaa niin paljon kuitenkaan tullut. Monet ovat myös jatkaneet töitään, tosin vähemmän kuin aikaisemmin. Vakuutelleet, että ihan tässä elellään kuin ennenkin. Kriisejä ja riitojakin rahasta tulee, vaikka sitä nyt on.

Anna Leena Härkösen Kaikki oikein -kirjaan pohjautuvassa elokuvassa lottovoittajien, kosmetologina työskentelevän Eevin (Elsa Saisio) ja rokkarimies Karin (Antti Luusuaniemi) tarina kulkee hyvin samankaltaisia latuja.

Eevin voitettua 15 miljoonaa, hän haluaa jakaa potin puolisonsa kanssa puoliksi. He päättävät jatkaa elämää kuten ennenkin, kertomatta voitosta muille. Tottakai rahat kuitenkin polttelevat taskussa.

Kiinnostavinta ei suinkaan ole se, mitä pari lopulta rahoilla tekee. Voitto on kriisi, joka ajaa käsityksen itsestä ja parisuhteesta koetukselle. Eikä rahat poista huonoa itsetuntoa tai Eevin kokemusta koulukiusaamisesta.

Päähenkilöt ovat korostetun tavallisia meikäläisiä. Tarina on viihdyttävä, mutta jostain syystä nauroin enemmän kirjaa lukiessa. Ehkä monissa tarinan roolihahmoissa oli jotain ärsyttävää, kun he tulivat näkyviksi valkokankaalla. 

Kun mietin lukemaani tutkimusta, Eevin ja Karin tarina tuntuu suhteellisen realistiselta. Varmaan moni meistäkin olisi hetken hukassa, jos yhtäkkiä voisi tehdä melkein mitä tahansa.

Onhan sillä ajatuksella itsekin tullut joskus leikiteltyä. Että mitä, jos voittaisi jättipotin?

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että 15 miljoonaa on äkkiseltään liian iso summa rahaa. Se toisi mukanaan myös vastuuta. Pitäisi selvittää, mille järjestölle kannattaa lahjoittaa varoja, mihin sijoittaa muuten.

Sellanen muutaman miljoonan potti olisi huomattavasti huolettomampi. Eikä sillä rahalla ihan voisi kokonaan lopettaa töiden tekemistä. En nimittäin usko, että ihan oloneuvokseksi heittäytyminen sopii yhtäkkiä kenellekään. Sen taitavat todeta jossain vaiheessa myös Eevi ja Kari.

Kaikki oikein -elokuva tänään ensi-illassa kautta maan

Edellinen: 95 -elokuva on vuoden hämmentävin leffa

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat