Kirjoitukset avainsanalla matkat

35 ikävuotta tuli täyteen eilen.

Kokosin sitä varten listoja. 3+5 asiaa, joita olen oppinut! 35 syytä tapaa tehdä elämästä parempaa!

Oivallukseni kuulostivat latteilta. Tai ainakin tutuilta Instagram-feedistä.

Yhtä niistä kuitenkin noudatin tänä viikonloppuna. Viholliset kehotetaan valitsemaan viisaasti. Vielä viisaammin olen pyrkinyt valitsemaan ystäväni - ja kohtelemaan heitä hyvin. Kauhalla olen saanut myös takaisin.

Yksi lukioystäväni, maailmankansalainen, muutti talvella lähemmäs kuin aikoihin, Kööpenhaminaan. Päätimme reissata sinne toisen lukioaikaisen kaverini kanssa ylittämään 35 ikävuoden rajapyykki. 

Elämme kaikki kolme hengästyttävän kiireistä elämänvaihetta. Perjantai-aamupäivänä lentokentällä on lähetettävä vielä työmaileja, viime hetken muistutuksia kotiin. Ylimääräisen arkivapaan järjestäminen ei ole helppoa, mutta olimme sen tarpeessa.

Koska kaikilla kolmella on omat perheet, päätimme majoittua ystäväni perheen sijaan airbnb -kämpässä, että myös ystävämme saisi irtioton perhearjesta.

Se, että lopulta olimme Kööpenhaminassa ja että asuimme talossa, jossa oli kaunis puinen laattalattia oli toissijaista. Tärkeää oli, että saimme olla yhdessä yli kaksi vuorokautta. 

Puhua niin, että kukaan ei keskeytä. Istua iltaa ilman, että aamulla herätyskello herättäisi. Ei suunnitelmia tai aikatauluja olikin miniloman teema.

Tanskassa asuva ystävämme koki välillä tästä velvollisen emännän tuskaa. Oletteko varma, että ette halua nähdä kuninkaanlinnan vahvinvaihtoa tai sitä merenneitopatsasta? Ne eivät kiinnostaneet juuri häntäkään, vieraanvaraisena ihmisenä ei vain halunnut, että olisimme olleet jotenkin pettyneitä reissuun.

Olimme kuitenkin sitä mieltä, että ne varmaan voi googlata myöhemminkin. Yhteisiä hetkiä tai iltahämärässä juotuja lasillisia ei voi.

Niin me sitten elimme ja olimme. Nukuimme niin pitkään kun nukutti. Söimme, kun tuli nälkä. Ei velvollisuuksia, ei suunnitelmia, ei aikatauluja. 

Lauantaina lähdimme ex-tempore tivoliin. Kun tuli väsy, tulimme päiväunille, jonka jälkeen joimme liikaa ja katsoimme toisen puoliajan (ensimmäiselle emme ehtineet, sillä emme halunneet kiirehtiä) Tanskan avausottelun jalkapallon MM-kisoissa lähimmässä hotellin aulabaarissa. 

Ja puhuimme, puhuimme, puhuimme. Nauroimme ja itkimme niin, että viereisestä pöydästä kysyttiin, olemmeko kunnossa. Se nauratti meitä lisää.

Sunnuntaina vierailimme ystäväni perheen luona Kööpenhaminan kattojen yllä, jossa hänen puoliso oli valmistanut meille synttärilounasta. Saimme synttärikakun laulun kera. Olin viimeksi nähnyt ystäväni nelivuotiasta tytärtä kolme vuotta sitten.

Se etäystävyyssuhteissa tuntuu välillä oudolle. Että en tunne minulle näin tärkeän ihmisen lasta juuri ollenkaan.

Viikonloppu vahvisti ajatusta, että tässä elämänvaiheessa aikatauluttomuus on luksusta. Paikoilla ei ole niinkään väliä, mutta ihmisillä on. 

Maximekko: me&I

Kommentit (0)

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Kun laivalla kaksi 2,5-vuotiasta pääsee vauhtiin, mitä he tekevät?

Juoksevat pitkin laivan käytäviä.

Kun toinen on hiipumassa, toinen yllyttää ja taas mennään.

Pikkutyypit näyttävät muutaman askeleen edellä kikatellessa paljon isommilta kuin ovatkaan.

 

Risteilimme keväällä kuopukseni kanssa M/S Gabriellalla ystäväni ja tämän samanikäisen tyttären kanssa. Kuopukselle laivareissu oli ensimmäinen (ellei vatsassa tehtyä matkaa lasketa).

Ohjelma

Tsekkasimme satamasta lähtiessä Viking linen oman sovelluksen kautta lasten ohjelman ja teimme sen mukaan suunnitelman päivien ajaksi. 

Yhdeksi tukikohdaksemme reissun aikana muodostui leikkipaikka, jonne menimme ensimmäisenä iltana heti ruokailun jälkeen. Pallomeri liukumäkineen, peuhutyynyt, leikkikeittiö ja laivan puolesta ohjattu toiminta piti tytöt niin tiukasti klubilla, että välillä saimme lahjoa heitä sieltä monta kertaa pois. Ville Viikinki -tatuoinnit ja itse tyypin tapaaminen olivat pienille jänniä paikkoja.

 

2,5-vuotialla oli laivalla paljon muutakin hämmästeltävää. Oikeastaan lasten riemu ja ihmetys oli reissussa parasta. Heille jokainen pienikin yksityiskohta; pelikone, laivan disco tai Tax free oli elämys.

Minusta oli ihana antaa huomiota välillä vain kuopukselle, sillä kotona pyrin jakamaan huomion tasaisesti kaikkien kolmen kesken. Ja kun molemmilla reissaajilla - äidillä ja tyttärellä - oli kaveri mukana, niin saatiin risteilystä kunnon miniloma.

Ravintolat:

Arjen luksusta lomilla on se, ettei tarvitse kokata. Varasimme lähes kaikki ruokailut reissun ajaksi laivalta.

Ensimmäisenä iltana menimme perinteisesti laivan Buffettiin syömään, jossa lapset söivät omasta lasten pöydästä niin hyvin pääruokaa (pizzaa, ranskalaisia, kurkkuja ja nakkeja), että jälkiruuat jäivät kesken. Tässä kohtaa mietin, että onneksi meitä aikuisia oli kaksi. Toinen vahti tirppoja ja toinen haki ruokaa.

Aamiasbuffetissa ennen Tukholmaan saapumista vedimme mahat täyteen karjalanpiirakoita ja lettuja, joten selvisimme Tukholman keikasta pienillä välipaloilla.

Junibackenilla vietetyn päivän jälkeen oli vuorossa todellinen tulikoe, nimittäin No name -ravintolan maistelumenu kahden karkaamista suunnittelevan nassun kanssa. Olimme varautuneet koitokseen tyydyttävästi; lasten lehdillä, ladatuilla puhelinten akuilla. 

Menu alkoikin mukavasti, sillä lapsille oli listalla kivoja annosvaihtoehtoja. Kun tytöt söivät lohta ja perunaa, meille tarjoiltiin yhdeksän ruokalajin maistelumenun ensimmäiset kala-annokset.

Ravintolan annokset olivat freesejä, perusraaka-aineista tehtyjä annoksia, joissa ei oltu tingitty fine dinigista. Jokainen annos oli kuin pieni taideteos. Suosittelen tätä ravintolaa ehdottomasti aikuisseurassa tai isompien lasten kanssa matkustaville jomman kumman laivaillan ohjelmanumeroksi. 

Vaikka ravintolan henkilökunta kehitteli tytöille tekemistä, niin loppuvaiheessa ruokailua heidän touhu alkoi käydä viihdykkeistä huolimatta levottomaksi. Tällä kertaa mutsit joutuivat jättämään herkullisen jälkiruuan kesken, sillä halusimme taata ruokarauhan muille illallistajille.

 

Viimeisen aamun aamiaisen nautimme Food Gardenissa. Oli ihanaa aloittaa maanantai-aamu merellisissä maisemissa skumppalasin kera, vaikka arki puski jo päälle piippaavine puhelimineen.

Arvostin myös aamupalalla tarjottavia smoothieta, joka tuntui laivan herkuttelun jälkeen terveelliseltä vaihtelulta. Viimeiselle aamulle aamupalan tilaaminen venytti minilomaa aina laivan sataman saapumiseen saakka.

Suunnittelen kesälle vuorostaan risteilyä isompien lasten kanssa. Kesälomien aikana lapsille suunnattua risteilyohjelmaa on entistä enemmän. Uskoisin, että meidän tyypit saattaisivat innostua tuosta Itämerilaboratoriosta

Haluaisimme lisäksi päästä testaamaan uudistetun lasten buffetin menun, jonka menun on suunnitellut Victor Magdeburg Ruotsin juniorikokkimaajoukkueesta. Lasten buffetpöytään on katettu nyt enemmän myös terveellisempiä herkkuja mm. retikkakierteitä, kanankoipia paahtokastikkeella ja hunajapaahdettuja juureksia. 

Joko teillä siellä on kesälomasuunnitelmat selvillä?

Lisää kesän lapsille suunnatuista risteilyistä täällä.

Edellinen postaus: Rentoutumisen maksimointia Viking Gracella

Kommentit (0)

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Olen kolmen pienen lapsen äiti. Esikoiseni on jo (onneksi) kahdeksan. Sain hänet nykymaailmassa suhteellisen nuorena, 25-vuotiaana.

Opin siis suhteellisen nuorena myös oman ajan käsitteen. Osa pitää tätä käsitettä meidän itsekkään minäminä -sukupolven kotkotuksena, mutta itse voisin kyllä mieluusti ottaa omaa aikaa hitusen enemmänkin. Arjessa kun oma aika tarkoittaa lähinnä aikaa yhdeksän jälkeen illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin pitäisi ladata akkuja ja hoitaa parisuhdetta. Samalla tosin pitäisi myös siivota, tehdä rästityöt, laittaa valmiiksi koko komppanialle seuraavan päivän varusteet ja yrittää siinä sivussa saada yksi iltakukkuja takaisin petiin. Asiasta en tohdi usein valittaa, sillä jokainen lapsi on ollut suunniteltu ja toivottu.

Mutta tosiasia on, että useamman lapsen myötä oma aika jää täten helposti satunnaiseksi. Esikoisen synnyttä (olin kaveripiirini ensimmäisiä äitejä) otin tavaksi iskeä kerran kuussa tai kahdessa kalenteriin päivämäärän, jolloin voin oikeasti ottaa rennosti. Tavata kavereita keskenäni tai siippani kanssa. Ja joskus juhlia. Aamuun. 

 Äitiys sopii minulle sinälläänkin hyvin, että olen juhlijana aina satsannut ennemmin laatuun kuin määrään. Kun juhlitaan, sovitaan se tosiaan hyvissä ajoissa kalenteriin. Kasataan sellainen porukka, jolla on varmasti hauskaa ja pidetään huolta, että kaiken käytännön säädön määrä jää illan aikana minimiin.

Mutta eihän se iän myötä mene enää vain niin. Kolmannen lapsen synnyttyä olen jaksanut vain muutaman kerran juhlia aamuun. Juhlimisessa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä, jos ei voi levätä seuraavana päivänä. Lisäksi iän myötä harvinaisilta rentoutumishetkiltä on alkanut kaivata muutakin kuin biletystä. 

Pääsiäisenä olemme yleensä tehneet siippani kanssa kaveriporukan kanssa yhdessä jotakin. Nyt toiveissa oli, että ehtisimme oikeasti viettää kavereiden kanssa aikaa hieman pidempään kuin meluisan baari-illan, juhlia ja nukkua hyvin. Tämä aikuisten loma ei saisi olla liian pitkä, sillä lapsia ei tohdi koko pääsiäislomaa pitää isovanhemmilla hoidossa. Vuorokauden kestävä risteily tuntui lopulta parhaalta vaihtoehdolta.

Mietimme itse asiassa risteilyä tuolla porukalla  jo viime pääsiäisenä, mutta M/S Viking Grace oli tuolloin loppuunvarattu. Nyt päätimme toimia hyvissä ajoin ja varasimme kasan hytit jo tammikuussa. Olin koko kymmenhenkisen porukan ainoa, joka ei ollut tuota laivaa vielä testannut, mutta olin kuullut hyvää laivan ravintoloista ja nettisivuilla Spa-osasto näytti houkuttelevalta.

Risteilyn aluksi meillä oli koko poppoolle pöytävaraus Oscar A la carte -ravintolassa. 

Kippistelimme rauhassa alkuun samppanjalla. Ilmapiiristä teki ylellisen pianisti, joka säesti ravintolassa ilmeisesti koko illan ajan.  Testasin ravintolan uuden *kasvismenun, jossa alkupalaksi oli paahdettua parsaa nokkospestolla ja sitruunavaahdolla. Pääruokana kasvismenussa oli rapeaa seitania, joka oli myös gluteenitonta. Jälkiruokana raparperisorbettia sekä paahdettua mantelia.

Ruoka täytti fine dining -odotukset, jotka ovat usein vegeaterioissa haastavia. Ruuasta jäi mukavan kevyt olo loppuillaksi.

 

 

 

Miespuoliset valitsivat *special menun, jossa pääruokana ollut grillattu härän sisäfilee oli kuulema erityisen maistuvaa.

Seuraavalle päivälle seurueen naispuolisille oli varattu oma *VIP Spa Gracen ylimmästä kerroksesta. Koko Spa-puoli näytti ihanan ylelliseltä, mutta oma osasto oli luksusta, jota en osannut laivamatkalta odottaa.

Miten tämän sanoisi kuulostamatta kliseiseltä (tai jenkiltä); mutta siis rakastan merta. Kyllä kuulkaa kelpasi tuijotella saunan lauteilla ja poreissa loputonta aavaa ja keinuvia aallokoita.

Gracellä hyttien kylppärit olivat laivan hyttikylppäreiksi siistejä, mutta jos matkabudjetti antaa periksi ,suosittelen ehdottomasti käymään Spassa. Normihinta on 30 euroa henkilöltä, Vip-puoli maksaa koko porukalta kahdelta tunnilta 200 euroa. Jos löytyy useampi jakamaan kustannukset, niin ainutlaatuisen elämyksen hinta ei ole kovin suuri.

Oman saunan, porealtaan ja tilan lisäksi hintaan kuuluu skumppaa sekä pientä naposteltavaa. Myös shampoot ja muut tulivat talon puolesta, joten samalla välttyi niidenkin roudaamiselta. 

Yleensä reissaan seurueessa, jossa on hauskaa oli paikka mikä tahansa. Mutta kyllä tällainen ylellinen hengähdyshetki vei reissun ihan uudelle tasolle.

Laivalla olisi ollut myös kauneushoitola, johon mietin ajan varaamista, jotta voisin maksimoida rentoutumisen hyödyt. En kuitenkaan halunnut tunkea päivää liian täyteen aikatauluja, sillä toiselle päivälle meille oli varaus vielä *buffettiin.

Moni seurueesta oli jättänyt viime vuosina laivoilla buffetit väliin. Ensinnäkin siksi, että katkarapu-viini -överit tuntuvat kovin 90-lukuisilta. Toiseksi mieleen ovat jääneet muistot buffeteista, jonka kohokohta oli se, kun keittiömestari leikkaa siivun sisäpaistia lautaselle.

Gracen buffetin menu oli monella tapaa positiivinen yllätys. Erityisesti arvostin sushia, monipuolista vegeruokaa sekä hanasta tulevaa Happy Joe -siideriä. Kun jälkiruokapöydästä veti vielä sen lapsuudesta tutun jätskiannoksen, sai hetken odotella ennen kuin jaksoi pyöriä tax freehen ostoksille.

Ja vielä lopuksi. Näinkin voi käydä vol 3.

Olimme kakkospäivänä ennen satamaan saapumista muutamilla. Aikaisemmin Gracella käyneet olivat vinkanneet, että semmonen Grace-drinkki olisi hyvä. Tilasin sitä baarissa edellisenä iltana muutaman. Seuravaana päivänä ajattelin tilata vielä yhden, mutta baarimikko näytti siltä että ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta drinkistä.

Eikä ihme, se oli poistunut sillä nimellä valikoimasta muutama vuosi sitten.

No tämäkin baarimikko taikoi minulle lopulta näyttävän drinkin ja kipitin se kädessä tyytyväisenä käytävää pitkin takaisin pöytään. Vastaani käveli kaksi parikymppistä jannua, joista toinen totesi ohi kävellessä: Oi että, kato kun on hyvännäköinen.

Väläytin kasvoilleni hurmaavimman hymyni, kunnes sekunninsadasosassa tajusin, että jannu tarkoitti drinkkiäni. Tietenkin. 

Kiitos Viking ja kanssaristeilijät hulvattomasta matkasta!

Lisää ja varaukset Viking Gracelle täältä. Suosittelen varaamaan ruokailut ja Span varauksen yhteydessä, sillä monet paikat olivat laivalla täyteen buukattu. Ja välttyy siltä säädöltä. 

*saatu blogiyhteistyönä

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat