Kirjoitukset avainsanalla juoksu

Tässä elämäntilanteessa tuppaa asioita osumaan samalle päivälle ja päällekäin.

Omia menoja minulla on sen vuoksi viikonlopuille hyvin minimalistisesti. Tälle vuosipuolikkaalle olin merkinnyt kalenteriin Helsinki City Runin ja kahdet omat voimistelukilpailut sekä muutamat kavereiden synttärikemut. Viime ja tämä alkava kesä ovat  erikoisia, kun suunniteltavana tai hipattavana ei ole yksiäkään kavereiden polttareita. Ehdin nimittäin jo sopeutua neljät polttarit vuodessa tahtiin. 

Kun Kate ja William menivät naimisiin, pidin kavereille prinsessajuhlat. Tämä tarkoitti lähinnä häiden seuraamista kruunut päässä ehkä vähän humaltuen. Nyt lupasin järjestää samalle porukalle vastaavat juhlat, kun Harry ja Meghan avioituvat. Kun ei niitä polttareitakaan nyt ole.

Koska tykkään suunnitella asioita ja kalenteria tarkasti, kyttäsin hovin sivuja ja häistä kertovia uutisia, että minä päivänä häät oikein ovat. Kevät oli lievästi sanottuna epämääräinen ilmaisu.

No lopulta päivämäärä ilmoitettiin. 19.5. Tietenkin sama päivä kuin puolimaraton. Ja tietenkin vihkimisen aikana olisin juoksemassa.

Vihaan kiirettä ja pyrin järjestämään asiat niin, että sen tuntu ei olisi jatkuvasti ilmassa. Siksi mietin hetken, jaksanko yhdistää näitä kahta meininkiä samalle päivälle.

Lopulta valmistelin prinsessajuhat helpon kaavat kautta.

* Tilasin Subwaysta 180cm jättisubin. Sen lisäksi tarjoiltiin kasviksia ja sipsejä. Kaikki käsinsyötäviä kertakäyttölautasilta. Luonto kiittää.

* Juomiksi hankin lonkeroa, jota kaikki yleensä juovat. Mies teki lisäksi mojito-boolia, joka sekin yleensä menee kaikille.

 *Nappasin Tigerista kasan sydän sekä brittiväristä rekvisiittaa, jotka asettelin kämppään perjantai-iltana (tai no yönä).

Sitten painelin seuraavana aamuna puolimaratonin lähtöön.

Jaa mites se meni? 

Varovaisesti. Mulla on ollut onglemia päkiöiden sekä polven kanssa. Lisäksi pitkät lenkin vetävät temppuilevan oikean puolen niskani huonoon asentoon ja siitä on seurannut myöhemmin migreenikohtaus. Yritin juosta siis mahdollisimman hyvässä asennossa. Aina kun lähden tempoilemaan, niin kivut tulevat kehiin. 

Puolimaratonilla ne alkoivat, kun 15km kyltti läheni. Annoin jaloilleni periksi, mutta niskan asentoa pidin viimeiseen asti, sillä migreenikohtaus (joita minulla hyvin harvoin, ehkä kerran kaksi vuodessa, mutta nyt pitkien lenkkien jälkeen useammin) olisi meikäläisen tapauksessa tarkoittanut game overia -sekä maaliin pääsyn, että myös juhlien osalta.

Viimeisten kilometrien aikana säästelin jalkoja ja kävelin muutaman ylämäen, sillä tsekkasin kellosta, että vaikka kävelisin loppumatkan ehtisin maaliin alle kolmen tunnin. Se oli alunperin tavoitteeni. Myöhemmin asetettu tavoitteeni oli selvitä maaliin ilman suurempia vammoja ja niin, että jaksan emännöidä kekkerit.

Maalissa iski väsymys. Lähdimme kahden matkan myös juosseen kaverini kanssa meille ja jalkamme olivat silloin niin kipeitä, että myöhästyimme junasta, sillä emme vaan voineet enää juosta. 

Joten kiirehän juhlien suhteen lopulta tuli. Onneksi paikalle ennättäneet ensimmäiset kaverit auttoivat ja saatiin tarjoilut pystyyn ennen seitsemää.

Itse kemuissa hääkoosteiden seuraaminen jäi vähän toissijaiseksi. Ehdin katsoa vain nopeasti Meghanin puvun (päämekko ei ollut meikäläisestä kummoinen, mutta iltajuhlien asu oikeinkin kaunis) ja että paikalla olivat George Clooney sekä Beckhamit

Sain ystävältä lahjaksi Harryn ja Meghanin häiden virallisen liinan.
Sain ystävältä lahjaksi Harryn ja Meghanin häiden virallisen liinan.

 

Lopulta ilta sujui niinkin rattoisasti, että tajusin aamuviideltä, että en ollut juuri syönyt koko puolimaratonin jälkeen. Juonut kylläkäin pari(kymmentä) drinkkiä. Mutta oli hauskaa, kiitos kaikille <3

Eilisen ihmettelin ihmiskropan taipuvuutta. Toki lihakset ja päkiät ovat kipeät, mutta olin yllättynyt, että olin niinkin virkeä ja toimiva vielä 21 kilometrin juoksun ja aamuviiteen juhlimisen jälkeen. 

 

 

Kommentit (0)

Edellisen postauksen jälkeen moni kyseli minulta, miten sain itseni juoksemaan kymmenen vuoden tauon jälkeen pidempiä lenkkejä.

Ihan vaivatonta se ei ollutkaan. Vaikka olen kymmenen vuoden aikana juossut (loppuraskauksia lukuun ottamatta) viikoittain, niin ajallisesti on tuntunut järkevämmältä juosta salitreenistä osa aika (40-50 minuuttia) juoksumatolla ja käyttää loppuaika lihaskuntoon sekä venyttelyyn. 

Kun rehellisesti aloin miettiä, niin kyllä pidempään juokseminen on puuduttavaa, nooh tylsääkin. Kun lupauduin lopulta juoksemaan Helsinki City Runin, niin päätin, että teen juoksusta (ja myös yli kymmenen kilometrin lenkeistä) loppuelämän harrastuksen.

Nämä viisi asiaa ovat auttaneet minua juoksukevään aikana.

1. Oikeanlaiset varusteet. Olen maailman antivälineurheilijamaisin tyyppi ja minusta on aina tuntunut suurimmalta läpältä, että juostessa tarvitsisi välinevarustelua. Senhän idea on juuri helppous. Sen kun laitat lenkkarit jalkaa ja lähdet juoksemaan!

Muutaman pipon läpimäräksi hikoiltua jouduin taipumaan. Ostin hikipannan. Ensimmäistä kertaa myös ymmärsin, mikä koko päähineen idea on. Lämmittä, mutta ei kuumota - sehän on vallan nerokas!

Vaihdoin myös viitisen vuotta vanhat lenkkarit uusiin ja otin käyttöön juoksuun tarkoitetun vyölaukun, joka on huomaamaton, mutta venyy niin, että sinne saa kännykän ja avaimet. Paras yhdistelmä aamulenkeillä on joskus vuonna nakki hiihtoon ostamani lämpökerraston paita, juoksutrikoot ja tuulitakki. Ja se hikipanta. 

On ollut helpompi juosta. Kyllä.

2. Musiikki, musiikki ja musiikki. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että musiikki parantaa urheilusuorituksissa toimintakykyä. Itse kasasin soittolistan biiseistä, jotka tiedän toimivan aina - itselleni. Otin tähän noloimmatkin suosikkini, sillä Pelimiestä tulee harvoin kuunneltua enää muuten. Lisään soittolistaan joka viikko uusia kappaleita, niin puuduttavimmassa lenkin kohdassa säilyy edes se jännitys, että mikä kipale tulee seuraavaksi. Ostin myös tukevat kuulokkeet, sillä korvanappimalli tahtoo putoilla korvista.

3. Unohda huono omatunto

Juostessa on aikaa miettiä. Vaikka olisin aikatauluttanut tuon pitkän lenkin viikkokalenteriini, lenkillä (ehkä osoittain mukavuuden halusta ja tylsyydestä) alan miettiä tekemättömiä töitä. Yleensä kymmenen kilometrin jälkeen alan käydä kauppaa itseni kanssa, jos nyt oikaisisin tästä, niin ehtisin tehdä sen ja sen.

Oli onni, että olin sattumalta lukenut talvella Haruki Murakamin Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta -teoksen. Lyhykäisyydessään hän kuvailee kirjassa pitkän matkan juoksemisen ja kirjoittamisen yhtäläisyyksiä.

"En juoksisi ikinä enää, jos käyttäisin kiirettä tekosyynä. Minulla on vain pari hyvää syytä jatkaa juoksemista, ja rekkalastillinen syitä lopettaa se."

Kirjassa todetaan, että juoksija joko päättää jatkaa juoksemista suunnittelemansa matkan tai luovuttaa. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Tässä kohdassa vertaan juoksun lopettamista siihen, että en saisi koskaan kirjoitettua valmiiksi haaveilemaani romaania. Eli uhkailen itseäni. Miten kuvittelet, että saisit koskaan romaania tehtyä, jos et jaksa juosta edes tätä vaivaista 15 kilometrin lenkkiä loppuun?

4. Saat levätä hyvällä omatunnolla. Suosittelen mukavuudenhaluisia juoksijoita miettimään, että kyseessä on viikon ainoa pitkä lenkki. Sen jälkeen kaikki tuntuu helpolta. Itse köllähdin hetkeksi tällä viikolla aurinkotuoliin lenkin jälkeen juomaan palautusjuomaa.

5. Peruskunto paranee (oikeasti) pitkillä lenkeillä.

Maanantain fustra-valmentaja kysyi minulta, että mitähän mahtaa tarkoittaa, että porrastreenin aikana syke jääkin alemmalle tasolle kuin aikaisemmin talvella, vaikka teho on sama.

Sitä, että olen paremmassa kunnossa!

Yritän muistaa tämän, kun seuraavan kerran epämukavuusalueella hajottaa.

HCR:ään on tänä viikonloppuna aikaa kolme viikkoa!

Sen kunniaksi arvon kaikkien uusien Facebook-tykkääjien ja Instagram-seuraajien kesken *Lildin Sportyfeel-tuotepaketin, jossa on juoksuharjoittelussa käyttämiäni suosikkituotteita. Käy siis tykkäämässä Sivuraiteilla Facebook-sivusta täällä  tai sivuraiteillabyemilias -sivusta Instagramissa tätä kautta.

27.4-4.5 uusien tykkääjien kesken arvon tuotepaketin. Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti jo viikon kuluttua perjantaina, jotta tuotteet ehtivät vielä käyttöön toukokuun juoksukaudelle käyttöön.

*saatu

 

Kommentit (0)

Olen juossut puolimaratonin, Helsinki City Runin, kerran vuonna 2007. Tuolloin oli kaupungissa päällä armoitettu Lordin Suomeen tuoma euroviisuhulina ja starttasin Hard rock hallelujan kajahtaessa ilmoille. Nykyistä lähtöryhmäjakoa ei tainnut olla olemassa, sillä lähes viereiseltä paikalta starttasi Peltsi. Muuta itse juoksusta en juuri muistakaan,

Ongelmaksi koitui tuolloin, että juoksin tuossa hurmoksessa alun liian lujaa. Lisäksi olin harjoitellut juoksuun lähinnä juoksumatolla ja viimeiset ylämäet vetivät selän ja pakarat totaalijumiin.

Olin juoksun jälkeisen illan niin kipeä, että en voinut katsoa kuin Hanna Pakarisen avausvedon viisuareenalla ja poistua taksilla suoraan kotioven eteen, kun muu jengi lähti yöhön.

Nyt - 11 vuotta ja kolme lasta myöhemmin - ajattelin valmistautua hommaan hieman järkevämmin. Tai no ainakin juoksemalla osan lenkeistä juoksumaton sijaan ulkona. Nyt haasteena on jatkuva aikapula.

Lenkkejä; kaksi lyhyttä ja yksi pitkä lenkki on lumien vihdoin sulettua kyllä saa aikataulutettua kalenteriin, mutta välillä sairastelut, työmatkat, eli ihan elämä on tullut toki väliin. Olin ehtinyt juosta ennen tätä viikonloppua vain kaksi pitkää lenkkiä (13-15km).

Tällä viikolla olin jo varma, että koko maraton jää juoksematta, sillä aikaisemmin jo juoksumatolla vihotellut polvi kipeytyi pitkäksi aioitulla lenkillä jo neljän kilometrin jälkeen.

Juoksin kuuteen kilometriin asti kyyneleet silmissä, sitten oli pakko lopettaa.

Voitteko kuvitella, että en ole käyttänyt SportsTrackeria ennen tätä kevättä?
Voitteko kuvitella, että en ole käyttänyt SportsTrackeria ennen tätä kevättä?

Olen juossut kaikki nämä vuodet viikoittain juoksumatolla, mutta vasta tämän vuoden alussa tuo polven kipeytyminen alkoi. Tällä viikolla varasin lopulta ja onneksi ajan hyväksi tietämälleni fysioterapeutille.  

Kuten olin epäillytkin polvessa oleva kipu johtui muun kehon toiminnasta. Kaksi viimeistä lastani olivat tosi isoja ja alatiesynnytykset rankkoja ja jättivät jälkensä lantioon sekä vatsalihaksiin. Vatsaa olen saanut vahvistettua fustrassa, jossa on myös laitettu merkille heiluva lantioni. Nyt fyssari avasi selästäni  11 lihaslukkoa ja paineli lantion myös suoraksi.

Oikea polvi oli todella jumissa, mutta olin helpottunut diagnoosista, että hyvin todennäköisesti mikään ei ole rikki.

Niinpä pääsin eilen viimein pitkälle lenkilleni.Yleensä urheilen ihan vararavinnolla (aamuisin tyhjällä vatsalla), mutta nyt sain kevään alussa testiin *Lidlin Sportyfeel-sarjan lisäravinteita. Pitkillä lenkeillä olen käyttänyt sarjan sitruunanmakuista urheilujuomajauhetta (sekoitetaan veteen) sekä energiageelipusseja, jotka saa näppärämmin sullottua juoksuvyölaukkuun.

 Lenkin jälkeen olen juonut suklaan makuista palautusjuomaa (Sportyfeel RecoPro+) sekä syönyt Lidilin mansikanmakuisen proteiinipatukan (nämä ovat lemppareita) tai tällaisen Sportyfeelin raakasuklaapatukan (ihan ok). Yleensä annan lenkillä itselleni luvan turvautua energialisiin kymmenen kilometrin jälkeen. Minun kunnolla niistä on ollut apua juuri niissä kipeimmillä viimeisillä kilometreillä.

 Vaikka puolimaraton on vain puolimaraton, niin viime viikkoina on tullut paljon kysymyksiä valmistautumiseen ja ravintoon liittyen. Yleisurheiluliiton harrastepäällikkö Markku Haverinen vastasi kymmeneen minua (ja kahta juoksukollegaani) arveluttaviin kysymyksiin.

1. Jos on kaksi kertaa juossut viime viikkoina 15km noin aikaan 1.45 onko valmis osallistumaan viiden viikon kuluttua puolimaratonille? - Juostu matka ja myös vauhti riittävät puolikkaan juoksuun.

(oma huomio: viimeiset kilometrit ovat suhteessa todella hitaita)

2. Oikea polvi kipeytyy lähes aina 7-8 km juoksun jälkeen. Mistä tämä voi johtua? - Vähäisestä juoksuun tottumisesta, juoksutekniikasta,  vääristä jalkineista, vähäisestä lihashuollosta tai lihaskuntoharjoittelusta.

(oma huomio: varmasti myös tottumattomuudesta yli tunnin lenkkeihin, mutta myös viimeisimmän raskauden ja synnytyksen aiheuttaneista lantion löystymisistä, joka vaikuttaa selkään ja polviin, eli kyllä; varmaan myös vääränlaisesta lihaskuntoharjoittelusta niiden suhteen)

3. HCR:n kisapäivänä lähtö on ilmoitettu klo 11.00? Moneltako yli kahden tunnin tavoiteajalla juoksevat pääsevät lähtemään? 1.lähtö 11.30, seuraavat 4. n. 10 min välein. Lähtöryhmä ilmoitetaan henkilökohtaisesti myöhemmin sähköpostitse. 

(lähinnä minua kiinnostaa tämä siksi, että samana päivänä on prinssi Harryn ja Meghanin häät ja olen luvannut pitää kotona häiden kisastudion)

4. Mitä syödä edellisenä päivänä/ puolimaraton-aamuna? - Edellinen päivä hiilihydraattipainotteinen ruokavalio  ja paljon nestettä, kisapäivänä aamupala; puuroa, mehua, jogurttia, leipää, hedelmiä.

(oma huomio: olen pitänyt pitkiä lenkkejä edellisinä iltoina pizza/pastaillan, samalla tavoin aion toimia ennen puolimaratonia, kun kerrankin takuulla kuluttaa sen minkä syö)

5. Millaisia energialisiä suosittelet matkan toista kertaa elämänsä aikana juoksevalle kolmekymppiselle? - 2-3 geelipussia , käyttö alkaen 14-15 km jälkeen. Urheilujuomaa juoma-asemilta.

(oma huomio: täähän on mennyt melkein oikein)

6. Onko kaksi lyhyttä (noin 45min)  yksi pitkä (13-15km) lenkkivauhti hyvä viiden viimeisen valmistautumisviikon aikana? - Erinomainen resepti!

(oma huomio: sain reseptin ihan asiantuntijoilta, en keksinyt itse)

7. Miten puolimaratonia edellisen viikon treenit kannattaa ajoittaa? Edellisenä lauantaina tai sunnuntaina pidempi. Alkuviikosta 2-3 peruslenkkiä 6-10 km.

(oma huomio: ajattelin juosta alkuviikosta vain nuo kaksi lyhyttä ja reilu viikko ennen puolimaraton päivää pitkän, sillä olen hidas palautuja)

8. Mitä juomia puolimaraton reitin varrella tarjoillaan? - Urheilujuomaa ja vettä..

(Hyvä!)

9. Jos vessahätä yllättää kesken matkan vähennetäänkö pissatauko juoksuajasta? - Ei , kuten ei 100 m juoksussakaan.

(:D)

10. Moneltako tapahtuma päättyy puolimaratonin osalta? - 15.10 kilpailuaika päättyy, eli juoksuaika kaikilla 3h.

(Kolmen tunnin alitus on mun virallinen tavoitteeni)

 

 

 

Fysioterapeutin lihaslukkojen avaamisen lisäksi viikonlopun pitkän lenkin mahdollisti ystäviltä lainaan saatu polvituki. Yhdelle pitkistä lenkeistä teippasin itse polvea ja se auttoi, kunnes sidos pääsi löystymään. Tämä oli huomattavasti parempi apu. 

Ja hyvä niin, sillä havahduimme eilen, että HCR:n puolimaratonille oli eilen aikaa tasan neljä viikkoa! Nyt pidetään vain peukut ja pottuvarpaat pystyssä, että polvi ja toki myös kunto kestää itse koitoksen.

Kuinka muiden kevään ja kesän puolikkaan juoksijoiden harjoittelu edistyy?

*saatu

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat