Oletko tavannut jo Pearsonit? Siis Rebeccan, Jackin, Mandyn, Randallin, Katen ja Kevinin?

Sinuna tutustuisin. Kaupan päälle saat vielä nostalgisen televisison katselukokemuksen, sillä This is us -sarjan jaksoja ei voi katsella netflixeistä ennakkoon ne tulevat nimittäin suorana torstai-iltaisin kaupalliselta televisiokanavalta.

Pahoittelut, jos kuulostan mainokselta, mutta en ole aikoihin ollut näin fiiliksissä mistään draamasarjasta. Menin tänään vähän myös paniikkiin, sillä luin tänään Iltalehdestä, että sarjaa on katsottu Suomessa suhteessa odotuksiin hyvin vähän. 

Alkujaan aloin katsoa koko sarjaa siksi, että se on ollut viime vuodet Yhdysvaltojen katsotuimpia sarjoja ja olen ihmetellyt, miksi sitä ei löydy mistään suoratoistopalvelusta. Jenkeissä sarjasta on tullut ilmiö, jota on tehnyt kolme tuotantokautta. Katsoin sarjaa noin kolme minuuttia, kun olin totaalisen koukussa.

Miksi Pearsonit ovat mullistaneet minun maailmani?

1. Juoni on sopivasti omaperäinen, mutta ihmiskohtalot samaistuttavia. Sarja alkaa kolmen henkilön samaan aikaan osuvista  36-vuotissyntymäpäivistä. Syntymäpäivien lomassa näytettään, kun eräs pariskunta (Mandy Moore ja Milo Ventimiglia) synnyttää ensimmäiset lapsensa, kolmoset, joista yksi menehtyy. Samaan aikaan synnytyssairaalaan tuodaan paloasemalle jätetty vauva, jonka kolmannen lapsen menettäneet vanhemmat adoptoivat ”kolmosekseen”.

Sarja se seuraa tämän kolmikon elämää reaaliajassa ja perheen elämää menneessä. Usealla aikatasolla liikkuminen tekee käsikirjoituksesta kiehtovan ja palaset loksahtelevat hiljalleen kohdalleen.

2.   

Perheen ja roolihenkilöiden ongelmat ovat ihmisen kokoisia. Kolmikon menestynein on kahden lapsen isä Randall (Sterling K.Brown), Kate (Chrissy Metz) kärsii puolestaan ylipainosta ja Kevin (Justin Hartley) puolestaan vähemmän mairittelevasta näyttelijän urasta. Sarjan ensimmäisessä jaksossa adoptoitu Randall aloittaa biologisen isän etsimisen.

3.   

Vaikka teemat ovat ihmisen kokoisia, niissä käsitellään myös isompia yhteiskunnallisia ja universaaleja teemoja kuten rasismia ja ulkonäköpaineita.

4.   

Perhesuhteet ovat kiehtovia! Tässä niiden syy-seurausuhteita saa seurata paremmin kuin missään muussa aikaisemmin näkemässäni draamassa.

5. Tunnen itseni taas parikymppiseksi, kun katson amerikkalaista draamasarjaa suorana kaupalliselta televisiokanavalta.

This is us -sarja torstaisin Neloselta klo 21 (jaksoja näytetään kaksi putkeen)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

AnnaKerttu
1/3 | 

Tämä on PARAS sarja ikinä. Jokaisesta jaksosta on tullut tähän mennessä sellainen sydäntä puristava ja samalla koko kehon läpi menevän lämpöaallon tuntuinen euforia. Inhimillisyys ja tietynlainen samastuttavuus ilman myötähäpeän tunnetta ja kaiken ylittävä rakkaus. AH AH AH! En vaan voi ylistää liikaa! Ja itku tulee joka viikko kaksi kertaa, eli kummankin jakson jossain kohtaa.

Vierailija
2/3 | 

Mutta, miksi oi miksi, ekat jaksot on jo poistettu!!!! No kyllä kolmosestakin pääsi kärryille

Murmeliini
3/3 | 

Kyllähän tämän sarjan näkee Ruudusta sekä maksullisesta Ruutu+ -suoratoistopalvelusta. Sieltä minä olen seurannut ja tykännyt kovasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat