Edellisen postauksen jälkeen moni kyseli minulta, miten sain itseni juoksemaan kymmenen vuoden tauon jälkeen pidempiä lenkkejä.

Ihan vaivatonta se ei ollutkaan. Vaikka olen kymmenen vuoden aikana juossut (loppuraskauksia lukuun ottamatta) viikoittain, niin ajallisesti on tuntunut järkevämmältä juosta salitreenistä osa aika (40-50 minuuttia) juoksumatolla ja käyttää loppuaika lihaskuntoon sekä venyttelyyn. 

Kun rehellisesti aloin miettiä, niin kyllä pidempään juokseminen on puuduttavaa, nooh tylsääkin. Kun lupauduin lopulta juoksemaan Helsinki City Runin, niin päätin, että teen juoksusta (ja myös yli kymmenen kilometrin lenkeistä) loppuelämän harrastuksen.

Nämä viisi asiaa ovat auttaneet minua juoksukevään aikana.

1. Oikeanlaiset varusteet. Olen maailman antivälineurheilijamaisin tyyppi ja minusta on aina tuntunut suurimmalta läpältä, että juostessa tarvitsisi välinevarustelua. Senhän idea on juuri helppous. Sen kun laitat lenkkarit jalkaa ja lähdet juoksemaan!

Muutaman pipon läpimäräksi hikoiltua jouduin taipumaan. Ostin hikipannan. Ensimmäistä kertaa myös ymmärsin, mikä koko päähineen idea on. Lämmittä, mutta ei kuumota - sehän on vallan nerokas!

Vaihdoin myös viitisen vuotta vanhat lenkkarit uusiin ja otin käyttöön juoksuun tarkoitetun vyölaukun, joka on huomaamaton, mutta venyy niin, että sinne saa kännykän ja avaimet. Paras yhdistelmä aamulenkeillä on joskus vuonna nakki hiihtoon ostamani lämpökerraston paita, juoksutrikoot ja tuulitakki. Ja se hikipanta. 

On ollut helpompi juosta. Kyllä.

2. Musiikki, musiikki ja musiikki. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että musiikki parantaa urheilusuorituksissa toimintakykyä. Itse kasasin soittolistan biiseistä, jotka tiedän toimivan aina - itselleni. Otin tähän noloimmatkin suosikkini, sillä Pelimiestä tulee harvoin kuunneltua enää muuten. Lisään soittolistaan joka viikko uusia kappaleita, niin puuduttavimmassa lenkin kohdassa säilyy edes se jännitys, että mikä kipale tulee seuraavaksi. Ostin myös tukevat kuulokkeet, sillä korvanappimalli tahtoo putoilla korvista.

3. Unohda huono omatunto

Juostessa on aikaa miettiä. Vaikka olisin aikatauluttanut tuon pitkän lenkin viikkokalenteriini, lenkillä (ehkä osoittain mukavuuden halusta ja tylsyydestä) alan miettiä tekemättömiä töitä. Yleensä kymmenen kilometrin jälkeen alan käydä kauppaa itseni kanssa, jos nyt oikaisisin tästä, niin ehtisin tehdä sen ja sen.

Oli onni, että olin sattumalta lukenut talvella Haruki Murakamin Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta -teoksen. Lyhykäisyydessään hän kuvailee kirjassa pitkän matkan juoksemisen ja kirjoittamisen yhtäläisyyksiä.

"En juoksisi ikinä enää, jos käyttäisin kiirettä tekosyynä. Minulla on vain pari hyvää syytä jatkaa juoksemista, ja rekkalastillinen syitä lopettaa se."

Kirjassa todetaan, että juoksija joko päättää jatkaa juoksemista suunnittelemansa matkan tai luovuttaa. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Tässä kohdassa vertaan juoksun lopettamista siihen, että en saisi koskaan kirjoitettua valmiiksi haaveilemaani romaania. Eli uhkailen itseäni. Miten kuvittelet, että saisit koskaan romaania tehtyä, jos et jaksa juosta edes tätä vaivaista 15 kilometrin lenkkiä loppuun?

4. Saat levätä hyvällä omatunnolla. Suosittelen mukavuudenhaluisia juoksijoita miettimään, että kyseessä on viikon ainoa pitkä lenkki. Sen jälkeen kaikki tuntuu helpolta. Itse köllähdin hetkeksi tällä viikolla aurinkotuoliin lenkin jälkeen juomaan palautusjuomaa.

5. Peruskunto paranee (oikeasti) pitkillä lenkeillä.

Maanantain fustra-valmentaja kysyi minulta, että mitähän mahtaa tarkoittaa, että porrastreenin aikana syke jääkin alemmalle tasolle kuin aikaisemmin talvella, vaikka teho on sama.

Sitä, että olen paremmassa kunnossa!

Yritän muistaa tämän, kun seuraavan kerran epämukavuusalueella hajottaa.

HCR:ään on tänä viikonloppuna aikaa kolme viikkoa!

Sen kunniaksi arvon kaikkien uusien Facebook-tykkääjien ja Instagram-seuraajien kesken *Lildin Sportyfeel-tuotepaketin, jossa on juoksuharjoittelussa käyttämiäni suosikkituotteita. Käy siis tykkäämässä Sivuraiteilla Facebook-sivusta täällä  tai sivuraiteillabyemilias -sivusta Instagramissa tätä kautta.

27.4-4.5 uusien tykkääjien kesken arvon tuotepaketin. Voittajalle ilmoitan henkilökohtaisesti jo viikon kuluttua perjantaina, jotta tuotteet ehtivät vielä käyttöön toukokuun juoksukaudelle käyttöön.

*saatu

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat