Perheemme muutti ensimmäistä kertaa omakotitaloon viime syksynä ja sen kunniaksi ajattelin aloittaa täällä blogissakin puhtaalta pöydältä. En ehkä aivan kirjaimellisesti, sillä vanhat Katja Karpalo -blogini postaukset jäävät edelleen elämään tänne blogin arkistoihin. Upouuden kodin myötä blogikin ansaitsee uuden nimen ja pienen pähkäilyn jälkeen valitsin nimeksi Sisustusfiktio. Miksikö? Odotas niin kerron.

Taasko yksi sisustusblogi

On niin monia sisustusblogeja, tarvitaanko vielä yhtä, moni voi huokaista. Ehkä ei, mutta ei se mitään. Monet sisustusblogit on kuitenkin tyylillisesti aika sliipattuja. Sellaisia, joissa ei elämän jäljet juurikaan näy ja sotkut rajataan kuvien ulkopuolelle. Eipä sillä, kukapa niitä likaisia sukkia haluaisi nähdä edes omalla lattiallaan, saati sitten seuraamiensa blogien kuvissa. Luulen kuitenkin, että kultainen keskitie tässäkin riittää, eikä inhorealismiin asti tarvitse mennä.

Haluaisin nimittäin tuoda sisustuksen saralle jotakin uutta, jotain…vähemmän vakavaa. Jotakin todellisesta elämästä kertovaa. Mitä sitten jos olohuoneessa on hieman leluja tai asetelmiin eksyy jotain siihen kuulumatonta – sehän on vain elämää. Yksi suurimmista syistä miksi vanhan blogini päivitystahti oli niin verkkainen, oli se etten jaksanut alkaa raivata paikkoja kuvauskuntoon. Sisustusblogien suurkuluttajana olin niin tottunut supersiistien blogikotien kuviin, ettei kehdannut julkaista mitään vähempää – joten en julkaissut mitään.

Jatkossa aion toimia toisin enkä aio ryhtyä ”lavastamaan” kuvia. Jokainen lapsiperheen äiti kuitenkin tietää totuuden: paikat pysyvät siivouksen jälkeen järjestyksessä korkeintaan sen kolme minuuttia. Sen jälkeen tilanne on jälleen sama kuin hetkeä ennen siivousta – vain vähemmällä pölymäärällä.

Tiukkaa sisustusfaktaa – vai sittenkin fiktiota?

Niin, se nimi. Halusin antaa blogille nimen, joka kuvaa aiempaa paremmin paitsi blogin aihepiiriä myös filosofiaa sen takana. Omassa sisustustyylissäni haluan nimittäin karttaa kaikenlaisia sisustustotuuksia ja -faktoja (”täydellinen sisustus on yhdistelmä vanhaa ja uutta ja blaa”) ja tietynlaista ehdottomuutta (”trendikkäin keittiö on nyt musta”). Esimerkiksi kotimme mustavalkoinen väripaletti ei johdu siitä, että olisin allerginen väreille, vaan siitä, että kokeiltuani värikkäitä ratkaisuja aiemmissa kodeissani, palasin aina valkoiseen. Siihen en vain kyllästy koskaan. Uudessa kodissamme on myös vaalea puuparketti, joka valkoisten seinien kanssa voi olla jollekin aivan liikaa. Minä kuitenkin rakastan sitä. Ja eipä sillä, en edes osaisi kirjoittaa sisustamisesta mitenkään ammattimaisesti, joten jätän sen suosiolla alasta enemmän tietäville. Sisustusfaktoja täältä suunnasta ei siis ala tippumaan, päinvastoin – fiktiota ehkä sitäkin enemmän. Tekstejä omanlaisista sisustusratkaisuista, sellaisista, jotka sopivat meidän perheelle (ja minulle, köh).

Tervetuloa siis mukaan!  <3

Ensi kerralla kerron, miksi päädyimme avaimet käteen -omakotitaloratkaisuun.

Aurinkoista viikkoa!

-Katja

Kommentit (0)

Seuraa 

Sisustustotuuksia kaihtavaa blogia kirjoittaa Turun seudulla asuva freelancer, joka sisustaa perheen omakotitaloa rakkaudella ja rennossa skandihengessä – useimmiten kieli poskessa.