Kirjoitukset avainsanalla Santorini

Nyt vihdoinkin niitä Santorinin kuvia eetteriin! Viime kesäkuussa tekemästämme reissusta Kreikan yhdelle upeimmista saarista on niin paljon kuvia, että niiden kanssa tuli melkein runsauden pula. Maisemat olivat vain niin hengästyttävän kauniit, että olisi tehnyt mieli vaan antaa kameran laulaa koko ajan. Onneksi muistin kuitenkin myös ”vain” nauttia ja antaa silmien levätä maisemissa, sillä eihän koko reissua voi kuitenkaan kuvata minuutti minuutilta (vaikka siltä se kyllä pahasti näytti selfiekeppien kanssa kulkevien aasialaisturistien osalta).

Me suuntasimme Santorinille Aurinkomatkojen pakettimatkalla ja sinivalkoisin siivin, ja voin kyllä helppouden takia suositella lämpimästi tätä vaihtoehtoa.  Santorinin Thíra-nimisellä pääsaarella on useita hengästyttävän upeita pikkukaupunkeja, joten valinta majapaikasta olikin yllättävän vaikea. Olin nähnyt paljon kuvia saaren kuvatuimmasta kylästä, saaren pohjoiskärjessä sijaitsevasta Oíasta, joka on rakennettu kokonaan tulivuoren purkauksen seurauksena syntyneen kaldera-jyrkänteen reunalle. Näin itseni juomassa kylmää proseccoa jonkun taivaallisen kauniin boutique-hotellin infinity-altaan reunalla ja ihailemassa auringonlaskua, olihan kyseessä kuitenkin 40-vuotissynttärireissuni.

Aikani selailtuani valittavissa olevia hotelleja, huomasin kuitenkin, että ne olivat joko pelkästään aikuisille varattuja hotelleja, joihin ei saanut tuoda lapsia, tai sitten todella kaukana rannasta (tietysti, jyrkännesijaintinsa takia). Lähellä sijaitseva ranta on kuitenkin ollut reissatessa se meidän perheen juttu: minä saan loikoilla aurinkovarjon alla ja mies ja tytär peuhata aalloissa ja tehdä tutkimus- ja uintiretkiä kallioille sun muille. Mietin myös, että paikan korkeuserot saattaisivat myös olla haaste 7-vuotiaalle tyttärellemme, joka ei varmastikaan jaksaisi kavuta koko ajan ylös ja alas portaita. Tai siis jaksaisi, mutta minä en jaksaisi kuunnella sitä märinää asiasta, heh.

Päädyimmekin siis saaren itäpuolella sijaitsevaan tasaisempaan ja alavampaan Kamáriin, jossa näytti olevan paljon kivoja hotelleja, joissa oli isot uima-altaat ja rantakin ihan lähellä.  Kyllähän sinne Oíaan sitten pääsisi tekemään retkiä, välimatkathan olivat kuitenkin lyhyet.

Tämä osoittautuikin todella hyväksi valinnaksi, sillä hotellimme Aegean Plaza oli niin kiva isoine uima-altaineen, ettei tytärtämme meinannut saada altaasta pois ollenkaan! Parina päivänä kävimme myös rannalla, mutta Kamárin musta laavakiviranta, niin kaunis kuin olikin, ei tuntunut jalkapohjissa mitenkään erityisen miellyttävältä. Olimme ostaneet uimakengät lähtiessä jo Suomesta, mutta niitä olisi tietysti saanut myös paikan päältä. Ilman uimakenkiä ei polttaville kiville olisi ollutkaan mitään asiaa. Ranta myös syveni aika nopeasti, joten aivan perheen pienempien kannattaa olla koko ajan vanhempien valvovan silmän alla.

Oían ihanista maisemista saimme nauttia täysillä auringonlaskuristeilyretkellä, jolle huristimme järjestetysti bussilla (pitkin serpentiiniteitä, huiiiiiih) saaren pääkaupungista Firásta. Firán satamasta lähtevällä puulaivalla seilasimme ensin uimaan kuumassa lähteessä, jolla sanottiin olevan 10 vuotta nuorentava vaikutus, jos sen punaista savea hieroo iholle. Tyttäremme sanoikin, ettei hän sittenkään uskalla tulla uimaan, koska silloinhan hän nuorentuu –3-vuotiaaksi :)!

Lähteeltä matka jatkui vain muutaman sadan asukkaan Thirassían saarelle illalliselle. Maittavan meren äärellä syödyn illallisen jälkeen menimme laivan kanssa parkkiin Oían edustalle ihailemaan uskottoman kaunista auringonlaskua, joka sai silmäkulmatkin kostumaan. Olimme vihdoinkin täällä! Ja miten onnekkaita olimme, kun saimme kokea tämän kaiken.

Pitihän se Oía nähdä vielä ihan paikan päällä, joten seuraavana päivänä suuntasimme sinne päiväsaikaan, koska sääennusteessa luvattiin pilvistä. Aurinko kuitenkin porotti ihan täyttä päätä, joten visiitti jäi vain muutaman tunnin mittaiseksi, koska kuumassa ei vain jaksa retkeillä, oli miten ihana paikka tahansa. Oía oli lisäksi ihan tupaten täynnä  turisteja, suurimmaksi osaksi aasialaisia. Oppaamme oli kertonutkin, että aasialaiset tekevät Oíaan paljon hääkuvausmatkoja, eli paikan päälle tullaan ottamaan pelkät hääkuvat. Pukuja ja kuvauspaikkoja voi olla useita erilaisia ja joskus morsian tulee paikan päälle ihan yksin! Sitten hänet meikataan ja stailataan ja hänestä otetaan upea kuva. Mutta mikä se sellainen hääkuva on, kysyn vaan…

Vaikka Oía oli i-ha-na, saaren pääkaupunki Fira vasta upeudellaan yllättikin! Teimme sinne yhtenä iltana retken ex tempore, ja siitä tuli ehdottomasti yksi reissun upeimmista illoista. Firan maisemat antavat samaan suuntaan kuin Oían, joten iltanäkymät olivat todella mahtavat ravintolasta käsin ja atmosfääri ihana kylän kaduilla aaseineen ja kaikkine kukkineen. Eikä turisteja ollut kuin kymmenesosa Oían tungokseen verrattuna. Nyt jos saisin lähteä Santorinille uudelleen, menisin ihan ehdottomasti suoraan Firaan.

Santorinilla on paikallisia asukkaita vain noin 15 000, joka tietysti moninkertaistuu sesonkiaikaan. Tuntui siis hassulta, että kaikki nuo upeat kalkkitalot seisovat talviaikaan tyhjillään, sillä valtaosa niistähän on hotelleja. Santorinilta on siis turha etsiä mitään paikallista kreikkalaista tunnelmaa, sillä paikalla on vain turisteja ja mantereelta tullutta työvoimaa. Santorinin hintataso on myös sen mukainen, sillä hinnat olivat ravintoloissa ja kaupoissa ihan Suomen tasolla (mm. pullo viiniä maksoi ruokakaupassa yleensä 15 euroa), kun taas muualla Kreikassa matkustaessani olen huomannut niiden olevan huomattavasti alhaisemmat. Ruoka oli kuitenkin uskomattoman hyvää ja kyllä monet kanasouvlakit ja tsatsikit tulikin syötyä, nami nami.

Kamarissa kaikki kivat ravintolat sijaitsevat useita kilometrejä pitkän rantakadun varrella, joten valinnanvaraa ei todellakaan puutu. Koska ravintoloita on niin paljon, ei missään ole tungosta, joten illallisella saa istua ihan rauhassa. Kukaan ei tule hätistelemään pois uusien maksavien asiakkaiden tieltä, päinvastoin, asiakkaiden halutaan viipyvän kauemmin! Aina laskun tilaamisen jälkeen nimittäin lapset saavat kiitokseksi ilmaiseksi jäätelöä ja aikuiset tömpsyt ouzoa, eikä kenelläkään ole tietysti sen jälkeen enää kiire yhtään minnekään.

Santorinin pikkuisesta lentokentästä varoiteltiin useissa blogikirjoituksissa kovasti etukäteen. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään häslinkiä missään vaiheessa kotimatkaamme, sillä Aurinkomatkojen opas kertoi koko lentokenttäproseduurista etukäteen bussissa ja kulki seurueemme mukana koko ajan, järjesti meidät meille kuuluvaan jonoon (ja voin kertoa, että niitä siellä riitti) ja ohjasi oikeisiin paikkoihin odottamaan. Vähän kyllä tietysti kävi sääliksi reppureissaajia, jotka yrittivät saada selvää, minne heidän kuului mennä. Kenttä esimerkiksi on niin pieni, että kaikkien (useissa eri paikoissa tapahtuvien) tsekkausten jälkeen koneen lähtöä kannatti mennä odottamaan läheiseen kahvilaan, jossa aurinkomatkalaiset saivat rauhassa odotella kylmän vesipullon kera. Palatessamme kentälle odottamaan koneeseen nousua, odotin lähes paniikissa, että milloin se tungos nyt alkaa, koska jossain kirjoitettiin, että pienessä aulassa saattaa yhtä aikaa joutua odottamaan 5–7 koneellista matkustajia. Mitään paniikkitungosta ei kuitenkaan syntynyt missään vaiheessa, joten myös kotimatka sujui siis ihan mallikkaasti (mitä ne pelottelee...). Kotimatka ei sään puolesta ollut niin tasainen kuin menomatka, sillä paluulentomme lähti klo 20 maissa, ja helteisen Euroopan päällä ilmeni turbulenssia, joka rumpsutti konettamme melkein koko lennon ajan, uh. Onneksi siitäkin selvittiin!

Kaiken kaikkiaan matka oli todellakin yksi ihanimmista ikinä! Vaikka Santorini olisi ollut miehelle ja minulle täydellinen 10-vuotishäämatkakohde kaksistaan ensi vuodelle, olen onnellinen, että menimme sinne kuitenkin koko perheen voimin. Vaikka en saanutkaan 40-vuotislahjaksi haaveilemaani infinity-allaskokemusta, saimme perheenä ihania muistoja, jotka muistamme ihan varmasti aina.

Ihanaa viikonloppua!

K.K.

Kommentit (0)

Viime kesän Santorinin reissulla tuli napattua ennätysmäärä kuvia, joita aloin tosissani käydä läpi vasta eilen. Kerron kaiken reissusta ensi kerralla, mutta sitä ennen tässä kuvakavalkadi pelkästään saaren kuuluisista auringonlaskuista, joiden sanotaan olevan kauneimpia maailmassa. Ja olen kyllä täysin samaa mieltä.

Huokaus. Millähän teleportaatiolla voisi päästä nyt näihin tunnelmiin täältä syksyn harmaudesta…

Mukavaa Halloween-viikkoa!

K.K.

P.S. Blogi jäi kokonaan talonrakennusprojektin jalkoihin, mutta nyt kun tölli on pystyssä, on blogillekin taas paremmin aikaa. Sisustusaiheisia kuulumisia siis luvassa pian!

Kommentit (0)

Seuraa 

Sisustustotuuksia kaihtavaa blogia kirjoittaa Turun seudulla asuva freelancer, joka sisustaa perheen omakotitaloa rakkaudella ja rennossa skandihengessä – useimmiten kieli poskessa.