Kirjoitukset avainsanalla unettomuus

Älä stressaa, niin kyllä se uni sieltä tulee.” ”Kyllä sitä sitten nukuttaa, kun on tarpeeksi väsynyt.” Kuulostaako tutulta? Jokainen unettomuudesta kärsinyt on varmasti kuullut joskus jommankumman näistä ”tsemppaavista” lauseista uskallettuaan tunnustaa vaivastaan jollekulle. Vuosikausia unettomuudesta kärsivänä voin kertoa, että ainakaan tästä syyllistämisestä ei ole apua yön pimeinä tunteina. ”En minä varmaankaan ole sitten tarpeeksi väsynyt, kun en kerran saa nukuttua. ” (Huokaus ja peitto leukaan.) Paitsi että kyllä olet ja olet todellakin unesi ansainnut.

”Älä ajattele mitään”

Kun ajatukset pyörivät päässä karusellia ja korvamadot huutavat kilpaa hiljaisessa huoneessa, saa yleensä myös neuvon olla ajattelematta mitään ja vain rentoutua. Kaikella kunnioituksella, tämä on juuri se kohta mitä minä en tajua: miten ihminen voi muka olla ajattelematta MITÄÄN? Aina kun yritän sitä, ajatukset alkavat kieppua kahta kauheammin. Ehkäpä olisi aika aloittaa viimein se meditaatioharjoittelu…?

Koska en osaa olla ajattelematta mitään, on minun pakko ajatella JOTAIN. Koska aivoissa soi vähintään ainakin se yksi korvamato (köh, eikö kaikilla?), tajusin tuossa kuukausi sitten vahingossa, että se korvamato itse asiassa onkin koko jutun juju. Sehän juuri AUTTAAKIN nukahtamaan. Heureka! Siinä madossa ei vaan saa olla lainkaan SANOJA.

 

Sulosointuja

Musiikin avulla nukahtaminen, miten uskomattoman yksinkertaista, mutta ah niin toimivaa! Ja jos ihan mietitään asiaa, niin sehän käy ihan oikeasti järkeen. Esimerkiksi kun teen töitä, en voi kuunnella suomalaista musiikkia. Itse asiassa en voi kuunnella mitään musiikkia, jossa on sanoja, koska silloin keskittymiseni herpaantuu ja alan kuunnella sanojen kertomaa tarinaa. Mutta instrumentaalimusiikki sen sijaan on mitä parhainta keskittymismusiikkia. Kirjailijatkin ovat kautta aikain kuunnelleet klassista luodessaan mestariteoksiaan. Nukahtamiseen siis auttaa miettiä mielessään rauhoittavaa smooth lounge -musiikkia.

Jos mielesi ei halaja fantasioida Bachin konserttoja herättyäsi keskellä yötä, rentoudu ja pistä sisäiseltä soittolistasi soimaan suosikki-instrumentaalibiisejäsi. Esimerkkejä minulla ei ole antaa montakaan, mutta Carlos Santanan Samba Pa Ti –biisillä  ja Angelo Badalamentin Twin Peaks –tunnarilla päästään jo hyvin pitkälle. Uskomatonta sinänsä, sillä  kyseisestä sarjasta ei minulla ole muuten paljoakaan hyvää sanottavaa (hyytävä puistatus). Kuitenkin ajattelemalla tätä tunnaribiisiä nukahdan pomminvarmasti joka kerta. 

Entä miten sinä saat uudelleen unenpäästä kiinni, jos heräät keskellä yötä?

Virkeää viikkoa!

K.K.

Kommentit (12)

Kikka L.

Unettomuus on ihan kamalaa, itse en siitä juurikaan kärsi, mutta suvussa on ja siitä on järkkyjä seurauksia. Todellakin kehoitus "pää tyynyyn vaan ja silmät kii ja alat nukkua" on täysin idiootti ohje unettomalle.

Tottahan useinkin en ihan heti saa unta, etenkin kun mielessä poukkoilee asioita, joita ei haluaisi ajatella.

Minulla on kaksi konstia, ekassa alan askea ein hundert, neun und neunzig, acht und neunzig usw eli nimenomaan saksaksi. aniharvoin olen päässyt ykköseen.

Toinen konsti : alan mielessäni luoda silmukoita, sovin luovani 200 silmukkaa ja aina, jos menen sekaisin, aloitan alusta, ja hitaasti niitä silmukoita, ikään kuin hidastetussa opetusvideossa. Harvoin olen päässyt ensimmäiselle kerrokselle. Nämä nyt on sellaisia omia höpsöjä metodeja, mutta minulla toimii. Tosin joskus, kun olen vaivalla ja laskemisilla nukahtanut, on ketterämpi mopsi hypännyt päälle ja there we go again.

Sydämestäni toivon sinulle hyviä unia!

Katja Karpalo
Liittynyt7.12.2015

Moi Kikka, kiitos hyvistä vinkeistä! Olinkin jo unohtanut tuon vanhan kunnon saksaksi laskemisen! ;) Muss wieder probieren! :)

Nunu
Liittynyt4.11.2015

Itsekin unettomuudesta kärsineenä on ärsyttänyt neuvot olla ajattelematta tai toisaalta esim. urheilla illalla. Jos tilanne menee ihan mahdottomaksi, ei siihen auta kuin lääkkeet. Onneksi (kop, kop, kop) vuosiin ei ole ollut pahaa unettomuutta. Tällaiseen normiunettomuuteen auttaa vaan se, että ei panikoidu, vaikka muutama yö menee häneksi. Yleensä myös lukeminen auttaa itsellä. Nukahdan muutenkin aina kirja kainalossa.

Katja Karpalo
Liittynyt7.12.2015

Moi Nunu! Joo, se paniikki on se pahin kaveri yöllä :(. Pitääkin käydä taas kirjastossa, ei ole tullut luettua mitään pitkään aikaan muuta kuin lehtiä. Kiitos vinkistä! :)

HMNå

Klassisen musiikin kuuntelu radiosta(minulla kelloradio soittaa 90 minuuttia asemaa Classic radio). Siinä ajassa olen uudestaan yleensä nukahtanut. Ja ikkuna auki pakkasellakin, peittona paksu,painava untuvapeitto. Useimmiten toimii, ei aina...

mummovm53

Koko aikuisijan huonosti nukkuneena nyt eläkeläisenä en enää hätkähdä nukahtamattomuudesta tai yöheräilystä. Ajattelen silloin voivani nukkua aamulla pidempään. Se jo auttaa nukahtamaan. Radion kuuntelemiseen nukahdan . Välillä luen yölläkin ja jatkan sitten nukkumista.

Katja Karpalo
Liittynyt7.12.2015

Joo, ehdottomasti kannattaa mieluummin nousta tekemään jotain kuin piehtaroida sängyssä ja murehtia valvomista. Joskus pieni yöpala on myös auttanut väsähtämään :). Kiitos hyvistä neuvoista!

Ketjuankka

Itsellä toimii sellainen, että alan kerrata päivän tapahtumia, ihan kuin kertoisin niistä jollekin ja oikein pilkuntarkasti kaikki, mitä olen tehnyt aamuheräämisestä alkaen. En yleensä pääse aamutoimia pidemmälle, ellei sitten ole tosi huono yö.

Katja Karpalo
Liittynyt7.12.2015

Hihii, teen päivän aikana niin paljon kaikkea pientä, että varmasti unettaa, kun niitä alkaa muistelemaan. Tämä on mahtava vinkki, kiitos! :)

Katja Karpalo
Liittynyt7.12.2015

Oho! Jos se auttaa myös niska- ja selkäkipuihin niin ehdottomasti kokeilun arvoinen kapistus! Kiitos vinkistä! :)

Tiedättekö sen tunteen, kun herää yhden aikaan yöllä ihan virkeänä? Päähän pälkähtää ensin ajatus (vähän vessahätä), sitten toinen (apua, kello on vasta näin vähän)…kolmas (saispa jo kahvia). Vessaretken jälkeen on jo niin virkeä, että voisi yhtä hyvin alkaa täyttää vaikka veroilmoitusta. Mutta yö on pimeimmillään eikä suden tuntina voi tehdä mitään järkevää. Eikä oikein huvittaisikaan, koska NYT KUULUU NUKKUA, HELVETTI. Ja miksi tätä tapahtuu aina viikolla, ei koskaan viikonloppuna…Ja hävettää, koska ei suoriudu edes tästä, yhdestä elämän luonnollisimmasta asioista.

Silmät ristissä luennolla

Minulla univaikeudet alkoivat opiskeluaikoina. Piti lukea tenttiin yömyöhään ja luennoilta tultua olin niin väsynyt, että torkahdin sohvalle viimeistään Kauniiden ja Rohkeiden aikaan. Illalla sitten olin niin virkeä, ettei uni tullut silmään pitkään aikaan. Aloin käydä iltaisin salilla, koska ilta-ajat olivat halvempia ja koska päikkäreiden jälkeen virtaa riitti. Aineenvaihdunta kävi kierroksilla vielä yhdentoista aikaan illalla. Kierre oli valmis. Joskus yliopistolle tuli raahauduttua niin, etten ollut nukkunut yöllä lainkaan, samoilla silmillä. Luennoilla nuokkuminen ei niin paljon haitannut (köh), mutta kun sama jatkui opettajakoulutuksessa, jossa oikeasti piti olla hereillä tai pakka hajosi luokassa täysin, otti kyllä tattiin. Tässä kohta mukaan tuli myös pelko: ”minä en oikeasti selviydy seuraavasta päivästä, jos en nyt nukahda”. Ja aloin laskea tunteja, jotka voisin vielä nukkua. Mutta eihän unta voi pakottaa. Silloin se karkaa vieläkin kauemmaksi.

 Kahvin voimalla

Katkonaiset yöunet jatkuivat äitiyslomalla, mutta sehän oli ihan normaalia. Silloin olin ensimmäistä kertaa elämässäni niin väsynyt, että nukahdin aina, kun sain pääni tyynyyn. Jotenkin sitä vain jaksoi, muutaman tunnin unilla, hormonihuuruissa kai. Ja kahvia, sitä kului, pannutolkulla.

Palattuani työelämään unta alkoi häiritä uudenlainen stressi, ruuhkavuodet kaikkine kuvioineen. Oma aika oli todella kortilla, joten ensin aloin nipistää sitä yöunistani. Sinnittelin illalla hereillä, kunnes olinkin taas ihan pirteä ja sain unenpäästä kiinni vasta pikkutunneilla. Yöt olivat myös ainoaa aikaa, kun sain olla yksin ajatusteni kanssa. Ja niitähän riitti. (Muistinko tehdä sitä ja muistinko tätä. Sekin sanoi niin, varmaan vihaa minua. Ai niin, huomenna mukaan sitä ja sitä tarhaan.) Ja päässä hyörivää karusellia säesti aina kulloinenkin korvamato. I SET FIRE TO THE RAIN

Onneksi sentään jossain vaiheessa tajusin, että nukahdan kyllä, jos menen nukkumaan heti kun vähänkin väsyttää, eli lapsen kanssa yhtä aikaa yhdeksältä. Mutta vaikka menin nyt ajoissa nukkumaan, heräsin silti valvomaan keskellä yötä. Menin siis nukkumaan yhdeksältä ja heräsin yhdeltä. Valvoin viiteen (!) ja nukuin viidestä seitsemään. Näin jatkui vaikka kuinka kauan. Voitte uskoa, että ilman joka-aamuista puolen litran latteani ennen töihin menoa olisin varmaan koomassani kävellyt päin lyhtypylväitä.

Uusi päivärytmi

Edellisessä postauksessani kerroin uudenlaisista elämäntavoista, jotka halusin omaksua rytmittämään arkea ja selkeyttämään päivät omiksi osioikseen. Kotona työskentelevälle tämä ei aina ole helppoa ja jatkuvaan työntekoon on todella helppo luisua. Kovassa työtahdissa männä vuonna huomasin myös, että vanha vaiva alkoi jälleen nostaa päätään. Arjen rytmittämisen taustalla oli ehkä eniten tarkoitus testata, mikä vaikutus tällä kaikella säännöllisyydellä olisi yöuneeni ja jaksamiseeni.  

Uutta päiväjärjestystä on nyt jatkunut kahden viikon ajan, enkä voisi olla tähänastisiin tuloksiin tyytyväisempi. Olen käynyt kävelylenkillä neljänä, viitenä päivänä viikossa noin tunnin ajan ja nukkunut keskimäärin 8–9 tuntia joka yö, mikä on meikäläiselle aika uskomaton juttu. Liekö syynä juuri tuo jokapäiväinen raitisilmamyrkytys vai uusi nukahtamismenetelmä, jonka vahingossa keksin juurikin pari viikkoa sitten, mutta päivät ovat täynnä ihan erilaista energiaa. Kun on nukkunut hyvin, jaksaa mitä vain, eikä puoliteholla tehtyjä päivän töitä tarvitse jatkaa enää illalla. Eikä mitkään ihan pikkujutut hetkauta läheskään niin paljon, naurattaa vain.

Mikä se menetelmä sitten on? Ei todellakaan mitään rakettitiedettä. Kerron siitä lisää ensi kerralla.

Raikasta viikkoa sinulle!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Sisustustotuuksia kaihtavaa blogia kirjoittaa Turun seudulla asuva freelancer, joka sisustaa perheen omakotitaloa rakkaudella ja rennossa skandihengessä – useimmiten kieli poskessa.