Kirjoitukset avainsanalla Sisustus

Perheemme muutti ensimmäistä kertaa omakotitaloon viime syksynä ja sen kunniaksi ajattelin aloittaa täällä blogissakin puhtaalta pöydältä. En ehkä aivan kirjaimellisesti, sillä vanhat Katja Karpalo -blogini postaukset jäävät edelleen elämään tänne blogin arkistoihin. Upouuden kodin myötä blogikin ansaitsee uuden nimen ja pienen pähkäilyn jälkeen valitsin nimeksi Sisustusfiktio. Miksikö? Odotas niin kerron.

Taasko yksi sisustusblogi

On niin monia sisustusblogeja, tarvitaanko vielä yhtä, moni voi huokaista. Ehkä ei, mutta ei se mitään. Monet sisustusblogit on kuitenkin tyylillisesti aika sliipattuja. Sellaisia, joissa ei elämän jäljet juurikaan näy ja sotkut rajataan kuvien ulkopuolelle. Eipä sillä, kukapa niitä likaisia sukkia haluaisi nähdä edes omalla lattiallaan, saati sitten seuraamiensa blogien kuvissa. Luulen kuitenkin, että kultainen keskitie tässäkin riittää, eikä inhorealismiin asti tarvitse mennä.

Haluaisin nimittäin tuoda sisustuksen saralle jotakin uutta, jotain…vähemmän vakavaa. Jotakin todellisesta elämästä kertovaa. Mitä sitten jos olohuoneessa on hieman leluja tai asetelmiin eksyy jotain siihen kuulumatonta – sehän on vain elämää. Yksi suurimmista syistä miksi vanhan blogini päivitystahti oli niin verkkainen, oli se etten jaksanut alkaa raivata paikkoja kuvauskuntoon. Sisustusblogien suurkuluttajana olin niin tottunut supersiistien blogikotien kuviin, ettei kehdannut julkaista mitään vähempää – joten en julkaissut mitään.

Jatkossa aion toimia toisin enkä aio ryhtyä ”lavastamaan” kuvia. Jokainen lapsiperheen äiti kuitenkin tietää totuuden: paikat pysyvät siivouksen jälkeen järjestyksessä korkeintaan sen kolme minuuttia. Sen jälkeen tilanne on jälleen sama kuin hetkeä ennen siivousta – vain vähemmällä pölymäärällä.

Tiukkaa sisustusfaktaa – vai sittenkin fiktiota?

Niin, se nimi. Halusin antaa blogille nimen, joka kuvaa aiempaa paremmin paitsi blogin aihepiiriä myös filosofiaa sen takana. Omassa sisustustyylissäni haluan nimittäin karttaa kaikenlaisia sisustustotuuksia ja -faktoja (”täydellinen sisustus on yhdistelmä vanhaa ja uutta ja blaa”) ja tietynlaista ehdottomuutta (”trendikkäin keittiö on nyt musta”). Esimerkiksi kotimme mustavalkoinen väripaletti ei johdu siitä, että olisin allerginen väreille, vaan siitä, että kokeiltuani värikkäitä ratkaisuja aiemmissa kodeissani, palasin aina valkoiseen. Siihen en vain kyllästy koskaan. Uudessa kodissamme on myös vaalea puuparketti, joka valkoisten seinien kanssa voi olla jollekin aivan liikaa. Minä kuitenkin rakastan sitä. Ja eipä sillä, en edes osaisi kirjoittaa sisustamisesta mitenkään ammattimaisesti, joten jätän sen suosiolla alasta enemmän tietäville. Sisustusfaktoja täältä suunnasta ei siis ala tippumaan, päinvastoin – fiktiota ehkä sitäkin enemmän. Tekstejä omanlaisista sisustusratkaisuista, sellaisista, jotka sopivat meidän perheelle (ja minulle, köh).

Tervetuloa siis mukaan!  <3

Ensi kerralla kerron, miksi päädyimme avaimet käteen -omakotitaloratkaisuun.

Aurinkoista viikkoa!

-Katja

Kommentit (0)

Viime viikonloppuisen pms-rageilun tuloksena olohuoneessa huonekalut vaihtoivat paikkaa että viuh viuh vaan. Uusi filosofiani nimittäin kuuluu: jos se häiritsee sinua, tee asialle jotain. Ja minähän tein. Tai no, minä osoittelin huonekalujen uusia paikkoja ja mies siirsi ne hampaitaan kiristellen. Onneksi siirsi, sillä nyt on rauha laskeutunut olohuoneeseen sekä harrastelijasisustajan pääkoppaan:

Olemme asuneet nykyisessä kodissamme noin kolme vuotta ja koko tuon ajan olen miettinyt, että olohuoneessa ei ole kaikki kohdillaan. En oikein osannut sanoa, mikä edellisessä järjestyksessä mätti, mutta se ei vaan tuntunut oikealta. Kiva korkeakiiltoinen Boconceptin TV-taso oli pituutensa takia asetettu ikkunan eteen ja sohva luonnollisesti sen eteen. Nojatuolin paikka taas oli sohvan sivulla. Ikkunan edessä taso ei jostain syytä päässyt yhtään oikeuksiinsa, vaan jäi ikkunan varjoon.

Iso TV blokkasi ikkunanäkymän melkein kokonaan ja minusta se oli ajatuksenakin hieman urpo: TV ikkunaseinällä. En myöskään pitänyt siitä, että terassilta sisälle katsottaessa näkyi ensimmäisenä TV:n ruma takaseinä miljoonine johtoineen. Niinpä aloin mielessäni pyörittelemään ajatusta: minkä huonekalun sijoittaisin minnekin, jos alkaisin nyt sisustaa olohuonetta uudestaan jo olemassa olevilla huonekaluilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti... :)

Tätä järjestystä on sovitettu kyllä ennenkin, mutta tuolloin ikkunanpielet olivat vielä vanhat tummanruskeat, joten ikkunoiden paljastaminen kokonaan ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Nyt kun ikkunanpielet ja terassin ovi on maalattu valkoisiksi, näkymä on aivan erilainen. Samoin fiilis!

Jännää, miten suuren vaikutuksen parin suuremman huonekalun siirtäminen teki koko olohuoneelle. Nyt kaikki huonekalut saavat huomiota, jopa aikaisemmin sohvan taakse jäänyt portaikko. Tästä kaikesta puhtia saaneena sain jopa raivattua olohuoneen pitkän säilytystason ihmismäiseen kuntoon. Ennen sitä pidettiin lapsen leikkitasona, jonka päälle kaikki olohuoneessa pyörivät lelut heitettiin. Nyt kun lapsi menee syksyllä jo kouluun, tuumasin, että olohuoneen ei enää tarvitse näyttää lastenhuoneelta. (Jonka muuten myös siivosin tämän jälkeen, onhan näillä siivous-/järjestely-Konmari-innostuksilla tapana aina kertautua…)

Ja nyt on niin hyvä hengittää. Ja ennen kaikkea, nauttia sekä TV:n että ikkunan näkymistä erikseen, ei samanaikaisesti häikäisyineen… ;)

Mahtavaa viikkoa!

K.K.

Kommentit (2)

Taannoisen sisustushöyrähdyksen myötä kodin väritys on kovasti muuttunut mustavalkoisempaan suuntaan. Entinen valkoista, harmaata ja puun sävyjä yhdistelevä sisustus on saanut rinnalleen graafisen mustan, kukapa olisi uskonut. Katseltuani lähes parikymmentä vuotta lapsuudenkodin mustavalkoista sisustusta olin tietoisesti karttanut kyseistä väriyhdistelmää ja valinnut omaan kotiini aina pehmeämpiä sävyjä (lue: valkoista ja puuta). Nyt on kuitenkin toisin, ja syytän tästä takinkääntämisestä jälleen kerran sisustusblogeja, varsinkin ihanan Lauran ja ihanan Lisbetin kauniita mustaa ja valkoista yhdisteleviä moderneja koteja.

Eipä sillä, mustaahan meillä on ennenkin ollut olohuoneessa massiivisen sohvan muodossa. Vaikka edelleen tahtoisin eroon koko sohvasta ja tilalle jotain vaaleampaa ja kevyempää, ei sohvan väri enää kriiseilytä samassa määrin kuin vielä vähän aikaa sitten. 

Moni asia on kuitenkin vielä kesken. Esimerkiksi olohuoneen seinälle kaavailtu tauluhylly nojailee edelleenkin lattialla odottamassa poraamistaan ja jo valmiiksi kehystettyjä taulujaan. Keittiössä Marimekon Joonas-kankaasta leikatut verhot ovat jo tangossa, vaikka reunoja ei ole vielä viimeistelty, heh. Tiedättehän, kun inspiraatio iskee, ei silloin voi odotella ;). Tuppaavat vaan jäämään monesti pysyviksi ratkaisuiksi nuo kokeilut… keittiön uusi matto onneksi ei viimeistelyjä kaipaa.

Vielä kun saisi uusittua keittiön ruokailuryhmän ja maalattua yläkerran tummat ovenpielet valkoisiksi, alkaisi kaikista häiritsevimmät kohteet kotona olla eliminoituja.

Sittenhän voikin höyrähtää taas johonkin muuhun ;).

Rentouttavaa sunnuntaita!

K.K.

Kommentit (2)

lisbet e.

Lieneeköhän syy mun mustavalkoisuuteeni, että elin värikkäässä kasarikodissa? Ainakin kellanoranssia mäntypaneelia oli riittävästi. Hyvältä teillä näyttää; mustavalkoinen on pohja, johon on helppo yhdistää sitä, mikä kulloinkin tuntuu parhaimmalta. Täytyy kyllä tunnustaa, että meille on kyllä salakavalasti hiipimässä värejä... tai no, ovathan harmaa ja ruskea värejä?

Katja Karpalo
Liittynyt7.12.2015

Hei Lisbet ja kiitos kommentista! Hihii, mäntyä oli tosiaan meidänkin kasarikodissa. Mustavalkoisuus tuntuu kyllä nyt tosi raikkaalta ja omaltakin. Jopa siinä määrin, että tekisi mieli jopa maalata jokin seinistä mustaksi kokeilumielessä, vaikkapa liitutaulumaalilla. Jostain syystä mies ei vaan yhtään innostu tästä ajatuksesta ;). Teidän työhuone (ja koko koti) on kyllä niiiin ihana! Juuri täydellinen yhdistelmä mustaa, valkoista ja puuta. Kiitos ihanasta blogistasi ja kivaa kevään odotusta sinne! :)

Viime viikonloppu kului mukavasti kyläillessä ystävien luona. Kiireetöntä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja kuulumisten vaihtamista. Tai no, niin kiireetöntä kuin sen vain voi olla, kun pistetään yhteen kaksi alle kouluikäistä lasta aikatauluineen ;).

Toivottavasti jokaisella siellä ruudun toisella puolella on ainakin yksi sellainen ystävä, jonka kanssa aika pysähtyy. Jonka kanssa juttu jatkuu taas tasan siitä mihin se viimeksi (Whatsapissa, heh) jäi ja jonka tapaaminen, oli se miten lyhyt hetki tahansa, on kuin tuulahdus raikasta ilmaa pääkoppaan. Virkistävää ja soluja uudistavaa. Jonka jälkeen on taas pienen hetken se oma riehakas itsensä, ennen kuin arki velvollisuuksineen ryövää taas mukaansa. Yksikin tällainen ystävä riittää. Jos kyseisiä kultakimpaleita on monta, voi jo pitää itseään onnenpekkana.

Ihanaa kuin kyläily onkin, on oma sänky kuitenkin aina oma sänky. Äidiltä joululahjaksi saadut H&M Homen pellavalakanat ovat niin kauniit ja ihanan tuntuiset, että en vain raaski petata niitä päiväpeitteen alle piiloon, vaan annan niiden reilusti näkyä. Saman sarjan pellavainen aamutakki on myös ihana, mutta let’s face it, aivan liian kylmä näille keleille, kun vanhan rivitalon lattiat ovat jääkylmät ja ikkunoista vetää jokaiseen ilmansuuntaan.

Se roikkuu kuitenkin näkösällä muistuttamassa, että kesäkelit ovat kuitenkin vielä tulossa. Siellä, ikuisuudelta tuntuvan ajan päässä. Siellä samassa aika-avaruudessa, jossa varpaat uppoavat hiekkaan, lämmin tuuli kieputtaa hiuksia naamalle ja merivesi kuivuu iholle.

Siellä jossain se on, kevät.

Me jaksetaan kyllä odottaa.

Ihanaa viikkoa, ihanaiset!

K.K.

Kommentit (0)

Seuraa 

Sisustustotuuksia kaihtavaa blogia kirjoittaa Turun seudulla asuva freelancer, joka sisustaa perheen omakotitaloa rakkaudella ja rennossa skandihengessä – useimmiten kieli poskessa.