Olen yrittäjä, ja elämässäni on hyvin selvää, milloin työni on tuloksellista. Jos asiakas haluaa maksaa palveluistani, rahaa tulee. Jos taas asiakas kokee, etten yrittäjänä pysty tarjoamaan arvoa, raha jää saamatta. Vaikka päädyinkin yrittäjäksi sattumalta jo yli 15 vuotta sitten, olen vuosien varrella entistä enemmän tykästynyt ajatukseen, että näen oman kehitykseni melko suoraan sisään virtaavan rahan määrässä.

Suomessa on kuitenkin valtavasti työtehtäviä, joissa ei ole helppoa mitata oman työn tuloksellisuutta taloudellisesti. Kuinka arvokasta on pelastaa henki? Joku sanoisi, että mittaamattoman, mutta kuinka paljon sitten pitäisi maksaa palkkaa henkilölle, joka hengen pelastaa? Minkä voisi ottaa mittatikuksi? Vaikka emme voisi mitata työn arvoa rahassa, voidaan aina kuitenkin mitata asiakastyytyväisyyttä.

Palkkaus voidaan sitoa esimerkiksi osittain asiakastyytyväisyyteen.

Hyvä esimerkki on yhteiset verorahamme. Työntekijä A voi miettiä hyvinkin harkiten, kuinka verorahoja käytetään ja näin säästää rahaa kaikilta. Sen sijaan työntekijä B saattaa käyttää rahaa hyvinkin löyhästi, jolloin kaikki menettävät. Onko oikein, että A ja B saavat työstään yhtä paljon palkkaa?

Kysymys työn tuloksellisuudesta liittyy myös lakkoihin, joita Suomessa nähdään verraten usein. Lakkojen avulla voidaan saada kaikille yhtä paljon tai yhtä vähän palkakorotuksia, mutta lakkokaan ei ota huomioon sitä, miten hyvin tai huonosti työntekijät tekevät työnsä. Työn laadussa ja tuloksissa voi olla merkittävä ero. Mutta haluavatko ihmiset, että heitä palkitaan oman suorituksen hyvyyden perusteella?

Pitäisikö työn jälki näkyä palkkapussissa?

Minusta palkan pitäisi auttaa ihmistä näkemään oma kehityksensä, motivoida kehitykseen ylipäänsä ja palkita heitä, jotka ovat valmiita tekemään hieman enemmän asioiden eteen. Tasaveroisen, titteliin perustuvan palkitsemisen lisäksi olisi hyvä miettiä myös sitä, miten hyvin ihminen työnsä tekee ja miten paljon arvoa luo.

Joku varmasti ajattelee, että näin työelämä on pelkkää kilpailua, kun palkkaa maksetaan suoritusten ja tulosten perusteella. Työelämä on aina ollut kilpailua ja se on vuosien varrella vain laajentunut. Näin tällä viikolla videon, jossa 12-vuotias kiinalainen poika ratkaisi kolme Rubikin kuutiota jongleeraten. Hän on myös yksi meidän kilpailijoistamme. Globalisaation myötä vertailukohtamme eivät löydy enää viereiseltä työpöydältä vaan tuhansien kilometrien päästä. Ja juuri siksi on tärkeää pitää huolta omasta osaamisestaan. On tärkeää löytää motivaatiota itsensä kehittämiseen. Minulla se on asiakkaat, jotka saavat yritykseni palvelujen avulla parempaa elämänlaatua. Ja minun pitää olla heidän arvoisensa.

-Terhi

Kommentit (0)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat