Menetin äitini, kun olin 33 vuotta. Äiti lähti liian aikaisin, ja yhtäkkiä olinkin lähisukuni vanhin nainen, viimeinen ennen rajaa.  Onneksi äitini ehti nähdä lapsistani ensimmäisen. "Katso, näin ketju jatkuu."   Äidin lähtö teki rohkeammaksi, koska elämää ei voi pitää säästössä tai varastossa, eikä sen päivien määrää tiedä.

Muutama vuosi sitten kirjaamani ajatukset tuntuvat tänäänkin oikeilta: 

"Kirjaa (Timanttipesulaa) ei  olisi ilman äitiyden kokemusta. Ei ilman äitiyden tuomaa syvää kokemusta ehjästä onnesta ja menetyksestä, ajan armottomuudesta ja vastuusta itselle ja muille.

Minussa on neljä erilaista äitiä. Juuri nyt olen yhdelle lapselle auki oleva syli, toiselle nyrkkeilysäkki johon hän purkaa oman kasvunsa kipua, kolmannelle juttelija, neljännelle arjen mahdollistaja.

Yksi suhteista rakentuu sanoille ja innostuneille keskusteluille, kun taas toisen kanssa sanoja ei lainkaan ole. Hän ei koskaan opi sanomaan sanaa “äiti”, mutta se ei vähennä sanan merkitystä välillämme. Sen sijaan sana “lapseni omaishoitaja” on ollut kipein sana, jonka äitiys on sanavarastooni tuonut.

Kun sanaton lapsi painaa sormensa minuun, kaikki minussa soi. Mietin, saako vammainen tyttäreni kuvitella edes unissaan itseään juoksemassa.
Kun nuorimmaiseni sinkoaa kiukkunsa minuun, sisälläni raakkuvat raatelevat linnut. Mietin, mistä kaikki tuo voima virtaa pieneen.
Kun teinieni katse kävelee ohutta ilmasiltaa minun silmiini, olen onnekkaasti hajalla. Mietin, miten lähellä on usein niin kaukana.
Ja lapseni äitienpäiväkorttiin kirjaamat sanat piirtyvät ihon muistiin kiinni kuin tatuointi.

Lasta ei voi tilata. Etkä edes saisi mitä tilaat. Saat sisäisen maanjäristyksen ja uudet juuret.

Lapsi ei saa olla sijoitus, täyttymättömän vapautesi ja potentiasi toteuttaja. Hän on vain lainassa sinulla.

Mutta juuri lapsi saa monet meistä kasvamaan korkoa ja kasvattamaan itsestämme voimia, joita emme tienneet olevan olemassakaan. Lapsi pakottaa varjomme valoon. Siinä hän on sinnikäs ja väsymätön.

Äitiyteen voi toki tallettaa, kokonaisen tai puolikkaan elämän.

Neljä lasta on ollut raju päätös sillä maailma on useimmiten suunniteltu kahden vanhemman ja kahden lapsen elämälle. Neljä lasta ei mahdu yhteen autoon, neljän lapsen perhettä enää harva tuttava uskaltaa kutsua kylään, ja neljälle lapselle ei majatalojen standardihuoneissa ole tilaa. Mutta kyllä, rakkaudessa ei ole ahdasta.

Äitinä tiedän jo, runoilija Rakel Liehun sanoin, että “monta erhettä tein, eikä aurinko lakannut säteilemästä.” Sieltä se tänäänkin nousee, portaita pitkin, lasteni jalkapohjien suhinassa."

Onnittelut meille kaikille äideille ja äitien lapsille.

-  Unna Lehtipuu

Kommentit (4)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat