Muutaman kuukauden päästä tuhannet nuoret aloittavat uuden elämänvaiheen, kun siirtyvät opiskelijaelämästä työelämään. Itse valmistuin 16 vuotta sitten, mutta en ikinä unohda miltä tuntui kesänkorvalla 2002. Olin juuri valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta. Talous oli tahmaisessa tilassa. Muutama vuosi aiemmin opiskelijat tultiin repimään koulun penkiltä töihin, mutta nyt huuma oli kadonnut.

Tililtäni alkoivat rahat olla pikku hiljaa loppu, joten jotain olisi keksittävä ja vähän äkkiä.

Minulla oli oikeastaan vain kaksi asiaa, joihin en suostuisi – kahvinkeittäjäksi ja myyjäksi. Työssä piti olla siis muutakin haastetta kuin kahvinkeittäminen ja myyjä kuulosti niin kammottavalta ajatukselta, että pois se minusta. Kuka nyt ikinä sellainen haluaisi olla!

Töitä ei kuitenkaan ollut nirppanokkaisesti valittavaksi asti tarjolla ja minulla oli rahaongelman lisäksi toinen haaste. Minusta ei työtöntä tulisi. Jos tililtä on rahat loppu eikä voi työttömäksi hakeutua, on pakko mennä töihin – vaikka sitten myyjäksi.

Samalla minusta tuli kuin puolivahingossa yrittäjä, kun lähdin myymään sijoitustuotteita toiminimellä.

En siis edelleenkään saanut palkkatöitä vaan lähdin myymään ja sain tuloja ainoastaan onnistuessani tuloksenteossa.

Sijoitustuotteiden myynti 23-vuotiaana naisena otti yllättävän koville. Koin hyvin pitkään, etten voinut olla kovin uskottava – nuorena ja vielä naisena. Minun tuli sopia itselleni tapaamisia eli soittaa kylmäsoittoja, sillä omat verkostoni eivät olleet kovin kummoiset. Jännitin kovin soittoja. Tämä näkyi kiekumisena puhelimeen. Miehet varsinkaan eivät lämmenneet kiekumiselle, joten puhelimessa tuli kylmää kyytiä.

Kaikessa voi kuitenkin kehittyä. Opin käyttämään ääntäni ja monesti sain juuri sen takia tapaamisen sovittua, koska olin miellyttävän kuuloinen.

Myyminen opetti ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista.

Se, että päädyin myymään juuri sijoitustuotteita, on sattumaa, mutta sillä on ollut selvästi merkittävämpi rooli tarinassani kuin alun perin osasin kuvitellakaan.

En päättänyt, että minusta tulee yrittäjä, vaan lähdin tekemään töitä saadakseni elannon. Menin päin pelkoja, tein mitä oli pakko tehdä, vaikka en silloin yhtään olisi halunnut.

Jälkikäteen ajateltuna pakko on ollut paras konsultti.

Kun hyppää suoraan syvään päähän allasta eikä ole oikein kuin kaksi vaihtoehtoa, sitä yrittää mieluummin pysytellä pinnalla kuin painuu vapaaehtoisesti pohjaan.

Ajan kanssa oppikokemusten ja onnistumisten kautta itsevarmuus kasvoi ja usko siihen, että on mahdollista itse kantaa vastuuta omasta selviämisestä. Vapaus ja vastuu omista tuloksista ja toimeentulosta veivät lopulta mukanaan ja minusta on vuosien kuluessa kasvanut ihka oikea yrittäjä. Monta kertaa on ollut tilanne, että työttömänä olisin saanut enemmän rahaa käteen kuin yrittäjänä, mutta koska se ei ole ollut koskaan vaihtoehto, on vain pitänyt keksiä uudestaan ja uudestaan tapa hankkia elanto.

-Terhi

Kommentit (0)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat