Kirjoitukset avainsanalla ammatti

Kun lapseni olivat pienempiä, minulla oli tapana tehdä heille synttärihaastatteluja. Joka kerta kysyin, mitä he aikovat isona tehdä. Esikoinen ilmoitti ryhtyvänsä ritariksi, kunnes tarhakaveri nokitti kertomalla, ettei ritareita oikeasti ole. ”No, voithan aina olla ritarillinen”, lohdutin. Seuraava tavoite oli tulla palomieheksi, mutta kaveri torppasi senkin sanomalla, etteivät ne saa kunnon liksaa. Poika hämmentyi.

Alan valinnalla on dramaattisia seurauksia niin palkkatasoon kuin eläkkeen suuruuteen. Rahan ei silti pitäisi olla ainoa tai edes tärkein kriteeri uraa valitessa. Jos osaaminen ja sydän vetää alalle, joka tunnetusti on matalapalkkainen, vaatii se kuitenkin keskimääräistä parempia rahataitoja rakentaa puskureita ja säästöjä. Pienellä palkalla eläminen pääkaupunkiseudulla on tunnetusti trapetsitaidetta.

Vain hyvin pieni osa yrittäjistä oikeasti rikastuu tekemisellään.

Esimerkiksi yrittäjän leipä on harmillisen tiukassa. Suomalaisista yrityksistä yli puolet on yhden hengen firmoja, ja joka neljäs näistä yrittäjistä ansaitsee bruttona alle tuhat euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi yrittäjä vastaa itse sosiaaliturvastaan sekä eläkkeen kerryttämisestä – jos hänellä on siihen varaa. Vain hyvin pieni osa yrittäjistä oikeasti rikastuu tekemisellään. Silti tulevaisuudessa yhä useampi meistä työllistyy yrittäjänä tai tekee töitään yrittäjämäisesti. Tätä taustaa vasten on vaikea niellä poliittisia vaalipuheita, kuinka yrittäjien ”etuja” pitää entisestään karsia.

Pienelläkin palkalla on silti mahdollista rakentaa hyvää omaa taloutta. Suomen yleisin keskiansio bruttona on 2500 euroa. Jos teet kokopäivätyötä neljäkymmentä vuotta tuolla palkalla, olet tienannut 1 200 000 euroa ennen veroja ja maksuja. Siis yli miljoonan, vaikka verokarhu siitä osansa viekin. Jos noiden neljänkymmenen vuoden ajan onnistuisit säästämään 50 euroa jokaisesta palkkatilistäsi ja saat säästöillesi seitsemän prosentin vuotuisen tuoton, on sinulla 132 000 euron säästöt eläkepäivillä. Jos onnistuisit säästämään jopa 100 euroa, kasvaisi summa yli 264 000 euroon. Ja aloittaa voi hyvin paljon pienemmilläkin summilla, rahastosijoittajaksi pääsee jo 15 eurolla kuukaudessa.

Toivon, että lasteni ammatinvalintaa ei määrää raha, vaan aito kiinnostus alaan. Siksi olen luvannut opetella heidän kanssaan hyvät arjen rahataidot.

- Unna

Kommentit (5)

Vierailija

Kiehuttaa, joten kommenttia lähti tulemaan. Tämä kirjoitus on kohtuuton. 2500 bruttona tienaavan perheellisen henkilön on todellisuudessa mahdotonta saada 50, saati 100e kuukaudessa säästöön asuipa missä päin Suomea tahansa. Ja vaikka siinä puoliso tienaisi saman verrankin. Toki voi olla etten tunne sosiaalietuja, joita tuollaisella palkalla on saatavissa. Samalla kommentoin ed kirjoitustasi, kuinka matkakassan saa helposti kasaan mainitsemillasi tavoilla säästää. Aloin innoissani lukea kirjoitusta, että jeppistä jee, nyt tulee asiaa. Mutta täytyy sanoa, että keinot oli kyllä naurettavia. Herranen aika, kai jokainen jonka tarvitsee matkakassaa varten säästää, ole ymmärtänyt kilpailuttaa sähköt, vakuutukset ja muut. Vai onko tämä blogi suunnattukin lapsille? Pahoittelen kommenttiani jos kuulunkin ihan väärään lukijakuntaan, luin vaan nämä pari kirjoitusta joten en ihan ole perillä, pöyristyin vaan ohjeiden "tasoa", joten kiitos ja hei.

Unna Lehtipuu
Liittynyt19.10.2017

Hei Vierailija, kiitos tärkeästä kommentistasi. Kyllä, nuo säästösummat ovat isoja, mutta vain laskennallisia osoittamaan miten suuriinkin säästöihin on mahdollista päästä, mutta aivan hyvin voi säästää ja sijoittaa paljon, paljon pienemmilläkin summilla. Tunnen paljon ihmisiä, jotka pienistäkin tuloista tekevät rivakkaa säästämistä, eli kyllä tämä on mahdollista - toki pääkaupunkiseudulla arjen kulut ovat usein kohtuuttomat. Valitettavasti lyhyisiin kolumneihin ei mahdu monia vaihtoehtolaskelmia, siksi tässä päädyin ottamaan nyt nuo melko isot lukemat jotka hyvin osoittavat korkoa korolle-vaikutuksen huiman voiman. Jos molemmat puolisot saisivat säästöön 25 / kk, kertyisi siitä 50e, mutta esimerkiksi rahastoihin voi kuukausisäästää jo 15 eurolla kuussa.  Minulla on kuusihenkinen perhe, ja kyllä, olemme onnistuneet matkakassaa kerryttämään nimenomaan säästämällä arjen ruokakuluissa, kilpailuttamalla erilaisia sopimuksia jne. Ja tietenkin matkalla on valittu edullisempia majoitusvaihtoehtoja ja ruoat tehty itse. Tämäkään lista ei ole täydellinen, kuten huomasit, mutta jostakin on hyvä aloittaa. Iloa syksyysi!

Vierailija

Hei. Minulla bruttotulot on 2600e, nyt osittaista hoitovapaata tehden 2000e. Asumismenot on 1220e. Mieheni bruttotulot saman verran ja kulut menevät puoliksi. Meillä on lapsi joka harrastaa paljon ja siltikin meille jää säästöön kuukausittain tällä hetkellä pari sataa ja kun lopetan hoitovapaan niin huomattavasti enemmän.
En koe myöskään, että elämme mitenkään kovin tiukilla. Mutta koen olevani hyvä taloudenhallitsija.

Vierailija

Näitä samoja oivalluksia enemmän soisin puhetta siitä että taloudellinen tasa-arvo ei ole sama jos puoliso maksaa puolet eri tulotadoilla tai jos samalla eläkettä kertyy eri määrä. Todellinen puolittaminen tasaisi myös eläkekertymän tuolta ajalta ja kummallekin jäisi säästöön yhtä monta euroa. Elinikäisessä avioliitossa näin käykin usein. Koska erot ja avot ovat yleistyneet, toivon kampanjaa sen puolesta että kotipuolisoille varakkaampi maksaisi ylim. Eläkettä tai avierossa puolitettaisiin myös liiton ajalta kertynyt eläke. Norjassa näin tehdäänkin.

Ystäväni työskentelee vanhustyössä terapeuttina. Suurimmalla osalla hänen asiakkaistaan on masennusdiagnoosi. Utelin ystävältäni, mitä heiltä voisi oppia, jottei löytäisi itseään jonain päivänä samasta tilanteesta.

”Kannattaa etsiä ajoissa oman elämän tarkoitus ja tehdä asioita, joita pitää aidosti merkityksellisinä. Herääminen tähän liian myöhään lamaannuttaa”, sanoi ystäväni.

Yhä useamman on luotava työpaikkansa itse. Joillekin se on helppoa, toisille tuskan takana.

Merkityksellinen tekeminen on tulevaisuudessa sekä helpompaa että vaikeampaa. Keskivertotyö on katoamassa, ja yhä harvempi saa tulevaisuudessa perinteistä kuukausipalkkaa. Yhä useamman on luotava työpaikkansa itse. Joillekin se on helppoa, toisille tuskan takana.

Oman tarkoituksen etsimisen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa sitä, että pitää irtisanoutua nykyisestä työstä tai jättää tuttu ympäristö. Jokainen voi jo nykyisessä arjessaan yrittää tehdä entistä enemmän itselleen merkityksellisiä asioita. On lahjakkuutta, josta voi rakentaa kokonaisen työuran. Sitten on myös lahjakkuutta, josta on eniten hyötyä ja iloa harrastuksessa – tai vaikkapa vapaaehtoistyössä. Tärkeintä on, ettei omasta erityisestä osaamisestaan – tarkoituksestaan – tarvitse koskaan luopua kokonaan.

Kaikkein kipeintä on, jos merkityksellisestä joutuu luopumaan vain siksi, ettei siihen ole taloudellisesti varaa. Siksi varantojen kerääminen kannattaa aloittaa ajoissa.

Jos nykyinen työ ei tunnu merkitykselliseltä, turvallinen tapa etsiä uutta on opiskella työn ohessa.

Matka kohti merkityksellistä vaatii investointia uteliaisuuteen. Sillä, että on laajasti kiinnostunut erilaisista asioista, on huomattava vaikutus henkiseen vireyteen. Uteliaana ihminen käyttää energiaansa täydesti. Sen vastakohta on velttous, kyynisyys – ja jopa masennus.

Kun menee kohti merkityksellisinä pitämiään asioita, uudet mahdollisuudet avautuvat tien varrella. Oma tarkoitus on helpointa löytää tienristeyksestä, jossa luontaiset taipumukset ja palava kiinnostus kohtaavat.

Jos nykyinen työ ei tunnu merkitykselliseltä, turvallinen tapa etsiä uutta on opiskella työn ohessa, kunnes yritysidea tai uusi ammattitaito riittävät kannattelemaan.

Joka tapauksessa merkityksen etsiminen maksaa. Aikaa, vaivaa, usein rahaakin. Mutta jollei sitä etsi ajoissa, se voi käydä aivan liian kalliiksi.

- Unna

Kommentit (1)

Vierailija

Ei näin. Kannattaa ennemminkin lakata yrittämästä antautua ja heittäytyä "vapaaherraksi". Sen jälkeen voi hiljalleen etsiä iloa elämän pienistä arkisista asioista kuin vaikkapa omasta pierustaan. Turha suorittaminen pois, koska oikeasti ihminen ei tee mitään merkittävää elämässään se on vain illuusio joka on luotu tarkoituksella. Unnankin elämä on oikeastaan melkoisen yhdentekevä kuten omanikin-maailma on täynnä lahjakkaampia, älykkäämpiä mutta sattumalta huonompiin olosuhteisiin syntyneitä- uuden opetteleminen on merkityksetöntä muutoin kuin jos haluaa jatkaa pyörimistä oravanpyärässä jossa kuitenkin harvat ja valitut saavat jakavat voitot. Periaatteessa esim naisen tärkein funktio on lisääntyminen ruoka suojan etsiminen ja jälkikasvun hoivaaminen kunnes ne ovat niin valmiita että voivat jatkaa maailman tuhoamista omin avuin. Loppu aika on lähinnä itsensä viihdyttämistä kuka nyt mitenkin. Vanhuksilla on masennusta, koska he tiedostavat elämän loppumisen heitä pelottaa ja heitä hoidetaan huonosti. Kunnon tötsyt mummojen huuleen ja eutanasia kun  elämä alkaa mennä liian vit vaikeaksi niin a´vot.

Hätkähdin hieman, kun huomasin tuttavani Facebook-päivityksen uutisvirrassani. Hän totesi, etteivät trendiravintolat ole houkutelleet häntä enää vuosiin, eikä hän viitsi kantaa niihin suotta rahojaan. Trendiravintoloissa notkuminen voi olla joillekin vain oman itsetunnon pönkitystä ja kauniiden Instagram-annoskuvien postailua. Ravintoa ihminen saa paljon halvemmallakin.

Vaikka en minäkään ravintoloissa annoskuvia zoomaile, tykkään käydä ihanissa ruokapaikoissa, joissa annokset ovat kuin taidematka. Siellä voin sulkea silmäni ja kokea suussani makujen sinfoniaa. Toki ravintolassa syöminen maksaa enemmän kuin kotiruoka. Ja todellisten mestareiden ravintolassa saan maksaa ruuastani huomattavasti keskiarvoa enemmän. Jonkun mielestä tässä touhussa ei ole mitään järkeä.

En kuitenkaan itse viihdy keittiössä, eivätkä kulinaristiset taitoni häikäise ketään. Kun suljen silmäni itse tehdyn ruoka-annoksen äärellä, sinfoniat harvoin kajahtelevat. Juuri siksi kunnioitan valtavasti ammatti-ihmisiä, jotka ovat jaksaneet kehittää itseään vuosia tullakseen oman alansa huipuiksi. Ja olen valmis maksamaan heidän taidoistaan sievoisen summan.

Mielelläni maksan asialle omistautumisesta, koska se näkyy lopputuloksessa.

Eikö kuitenkin olisi mukava ajatella, että poikkeuksellisesta osaamisesta ollaan valmiita myös maksamaan? Työelämässä jokainen meistä toivoo, että meitä arvostettaisiin. Että juuri meidän kokemuksestamme ja taidoistamme oltaisiin valmiita maksamaan pientä ekstraa. Kokemusta kannattaakin arvostaa. Pikadieeteillä ja vippaskonsteilla saadaan nopeita tuloksia, mutta yleensä vain hetkellisesti.

Työmaailmassa joku saattaa saada huomiota hetkellisesti, vaikka oma osaaminen ei olisikaan kilpailijoiden tasolla. Kuitenkin pitkässä juoksussa se, joka osaa loistavasti asiansa, pystyy paremmin auttamaan asiakkaitaan. Tämä antaa myös mahdollisuuden hinnoitella omat palvelunsa muita korkeammalle. Itse ainakin mielelläni maksan asialle omistautumisesta, koska se näkyy lopputuloksessa.

Missä asiassa sinä haluat olla mestari? Jokainen meistä valitsee jonkun polun tallattavakseen. Siinä kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvä. Huipulla hintalappunsa saa kirjoittaa itse ja kertyneestä osaamisesta on iloa ja hyötyä myös muille.

-Terhi

Kommentit (1)

Vierailija

Mene puhumaan leipäjonoon 'sijoittamisesta'. Tällä naisella on suppea maailmankuva. Oksettaa aina hänen juttunsa.

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat