Kirjoitukset avainsanalla vauraus

Oletko identiteetiltäsi rikas, vauras vai köyhä? 

Työskentelin vuosia projekteissa, joissa luotiin elinkeinoja ja hyvää arkea absoluuttisesti köyhimmille ja erityisen vaikeissa elämäntilanteissa eläville. Mahdottomissa olosuhteissa tapasin ihmisiä, joilla oli vauras mielenlaatu, vaikkei heillä ollut rahaa tai omaisuutta. Se oli häkellyttävää ja koskettavaa. Sellainen vauraus ei tarvinnut tuekseen ja näytökseen kalliita tavaroita. Nuo vuodet haastoivat tyystin ajatteluni siitä, mitä on (mielen) köyhyys ja mitä on todellinen vauraus. Köyhää tai vaurasta mielenlaatua ei voi nähdä pankkitilin numeroista kuten omaisuutta vaan mielen asennosta, jolla ihminen elämäänsä elää.  

Köyhää tai vaurasta mielenlaatua ei voi nähdä pankkitilin numeroista kuten omaisuutta vaan mielen asennosta.

Mikä on siis vauraan ja rikkaan identiteetin ero? Lentokentältä käteen tarttuneesta Kris Vallottonin kirjasta löysin tähän mielenkiintoista pohdintaa:

Rikas hakee identiteettiä siitä, mitä omistaa: taloistaan, autoistaan, omaisuudestaan, joita hän mielellään esittelee. Vauraan ihmisen identiteetti nousee siitä, mitä hän sisimmässään on, eikä omistuksista.

Rikas kuluttaa paljon aikaa turvatakseen rahansa tai kuluttaa paljon aikaa käyttämällä rahaa itseensä. Vauras kokee tyytyväisyyttä jo siinä, missä on. 

Rikas saa nautintonsa omaisuuden kertymisestä, kun taas vauraan huomio on merkityksellisyydessä, siinä, millaisen jäljen elämään voi jättää muiden hyväksi (legacy).

Vauras investoi muihin, silloinkin kun tietää, ettei se suoraan hyödytä häntä itseään mutta kasvattaa tärkeitä arvoja. 

Rikas antaa muille, mutta odottaa saavansa vastapalveluksen tai muuta hyötyä takaisin. Vauras investoi muihin, silloinkin kun tietää, ettei se suoraan hyödytä häntä itseään mutta kasvattaa tärkeitä arvoja. 

Rikas tekee työtä saadakseen rahaa, kun taas vauraan raha tekee työtä heidän puolestaan.

Rikas ajattelee rahan suojaavan itseään, siksi hänellä on taipumus kuvitella olevansa jopa lain yläpuolella. Vauras on olemukseltaan nöyrä, sillä hänen toimintansa nousee kiitollisuudesta elämää ja sen antajaa kohtaan. 

Entäpä miten köyhä ja vauras mielenlaatu eroavat toisistaan?

Köyhyys syyttää muita olosuhteistaan, mutta vauraus kantaa vastuun niistäkin asioista jotka eivät ole hänen syytään. 

 (Mielen) köyhyys näkee ongelman jokaisessa mahdollisuudessa kun taas vauraus löytää tilaisuuden jokaisessa ongelmassa.

Köyhyys pelkää tulevaisuutta kun taas vauraus tekee historiaa. 

Köyhyys elää tätä hetkeä varten, vauraus elää jättääkseen hyvän jäljen. 

Köyhyys äänestää ehdokasta, joka lupaa paljon etuisuuksia nyt heti. Vauraus äänestää valtaan niitä, jotka ovat valmiita tekemään uhrauksia ja luopumaan myös omista eduistaan tänään, jotta huomisen lapsilla olisi paremmin.

X X X

Kun pohdin tätä listaa, ajattelen monia eri puolilla maailmaa tapaamiani ystäviä, jotka ovat todella vauraita omistamatta juurikaan mitään. 

Näillä luokituksilla rikkaita ihmisiä on paljon enemmän kuin vauraita. Rikkaus ei aina käänny vauraudeksi tai anteliaisuudeksi, vaan usein jopa sisäänpäin. Jos ei opi antamaan pienestään – olipa se aikaa, huomiota, osaamistaan tai rahaa – on vaikea antaa silloinkaan kun omistaa paljon. Siksipä rikkaus ja vauraus jäävät usein harmillisen etäisiksi sukulaisiksi toisilleen.

- Unna Lehtipuu

 

Kommentit (1)

”Oho”, toteaa teini kun tulee sunnuntaiaamuna keittiöön. Hänen reaktionsa on ennakoitu ja toivottu. Olen nimittäin panostanut aamiaiseen hieman ekstraa: sulattanut pakastemarjat, pilkkonut kurkut pieteetillä, paistanut pekonit ja kokkelit, pyöräyttänyt parit smuutit ja teräsmieskaakaot.

Ennen kaikkea ylöspano poikkeaa normisetistä. Vintiltä on kiikutettu alas lomamatkalta roudatut teräskannut ja työmatkalta tuodut lautaset. Jopa servetit  tervehtivät  tulijaa kuninkaallisessa ryhdissä. Rahaa ei ole palanut, mutta vaivaa ja minuutteja sitäkin enemmän.

”Hotelliaamiainen” on arjen uusi salarakas.

Äidin ”hotelliaamiainen”  saa teinitkin ihan uuteen aamuasentoon. ”Mitä me juhlitaan”, ihmettelee toinen – äänellä, jota uni pitää vielä otteessaan.

”Hotelliaamiainen” on arjen uusi salarakas.  Se muistuttaa, että sitä arkista hyvää, mitä elämässämme jo on, tulisi nauttia arvostaen, pysähtyen ja elämystä pitkittäen. Sen sijaan kadotamme sen usein kiireeseen. ”Lisää ja enemmän” tappaa kiitollisuuden siitä, mitä meillä jo on. 

Neuvo olla onnellinen siitä, mitä meillä jo on, ei toimi kuin hetken. Tottumus hyvään saa meissä aikaan karmeaa jälkeä. Ajan kuluessa huomiomme hakeutuu aina tutusta uuteen ja yllätykselliseen, siihen, mitä meillä ei silloin juuri ole.

Belgialaistutkimus osoitti, että vaurastumisen myötä ihmiset menettivät kykyään iloita arjen pienistä asioista, kuten lempeästä tuulesta työmatkalla tai läsnäolemisesta arjessa läheisten kanssa. Vaurastuminen –  se, että onkin varaa enempään –  nosti rimaa ilolle. Kärjistäen voi sanoa, että köyhä saa ilonsa halvemmalla ja helpommalla kuin rikas.

Jo pelkkä tietoisuus siitä, että onkin varaa lähes kaikkeen, mitä haluaa, näyttää vähentävän onnellisuuden kokemusta pidemmällä aikavälillä. Siksi sitä hyvää, mitä arjessasi on, kannattaa odottaa ja annostella paloina. Silloinkin kun sinulla olisi varaa vielä enempään.

Jo pelkkä tietoisuus siitä, että onkin varaa lähes kaikkeen, mitä haluaa, näyttää vähentävän tyytyväisyyden kokemusta.

Se, että pidämme taukoa tai luovumme joksikin aikaa meille tärkeistä asioista tai herkuista, palauttaa arvostuksen niitä kohtaan, neuvovat rahan ja onnellisuuden yhteyttä tutkineet Elisabeth Dunn ja Michael Norton. Ylenpalttisuus on nautinnon suurin vihollinen, kun taas rajattu saatavuus on nautinnon pitkittämisen paras liittolainen. 

Vauraus ei ole vain pankkiote, vaan kiitollisuus siitä mitä jo on. Siksipä arjessa voi vaurastua pään sisällä pelkällä kiitollisuudella. Rikkautesi voit lukea pankkiotteesta, mutta vaurauden määrittelee se, kuinka vauraaksi koet itsesi tässä elämässä –  vähän tai paljon keskellä.

Siksipä koodisanalla ”hotelliaaminen”  halusin pysäyttää arkemme hetkeksi: "Katsokaas perhe, mitä kaikkea meillä on arjessamme". Pekoni, kurkkuviipaleet ja alekorista ostetut croissantit eivät koskaan ole näyttäneet niin merkittäviltä kuin nyt.

- Unna

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat