Kirjoitukset avainsanalla varallisuus

Ilmanlaatu on erittäin huono, severe, kertoo aamun sanomalehti Times of India. Työmatkani saastuneeseen Delhiin on kuin olisin astunut tieteiselokuvaan tulevaisuudesta, jossa planeetan resurssit eivät enää kestä.

Intian suurimman juhlan, valonjuhla diwalin, alusviikolla kuonokopilta näyttävät hengityssuojat käyvät kaupaksi, hallitus sulkee kokonaisia teollisuusalueita ja ilotulitteita myyviä liikkeitä sekä kieltää avotulia viljelijöiltä. Basmatiriisitkin jäävät pellolle, kun myllyjä suljetaan. Himmeä savusumu on kuin peitto. Kun vaurastuva keskiluokka 1,2 miljardin asukkaan Intiassa pääsee kulutuksen ja autoilun makuun, paukkuvat kaikki mahdolliset päästörajat.

Vaikka oma elämämme on kertakäyttöinen, meidän jälkeemme tulevat tarvitsevat tätä palloa.

Vaikka meitä suomalaisia on paljon vähemmän, mekin kulutamme asioita keskimäärin vain kerran. Siihen meillä ei ole varaa. Vaikka oma elämämme on kertakäyttöinen, meidän jälkeemme tulevat tarvitsevat tätä palloa. Siksi omistamisen on muututtava lainaamiseksi ja vuokraamiseksi, kertakäytön kierrätykseksi.

Yksi isoimmista rasitteista on elämäntapamme: se kuinka asumme tai kuinka ja millä liikumme paikasta toiseen. Mutta myös joka kerta, kun vingutamme jouluostoksilla pankkikorttia, äänestämme samalla joko planeettaa vastaan tai sen puolesta. Nelinumeroinen pankkitunnuksesi on äänestyslipukkeesi.

Muovisten ilmanpuhdistimien sijaan koti kannattaa siis täyttää viherkasveilla.

Korealaiset ovat keksineet oivan keinon, jolla kansaa kannustetaan ilmastotekoihin. Green Gard -kortin käyttäjälle kertyy riihikuivaa rahaa varastoon joka kerta, kun hän shoppailee ilmastoystävällisiä tuotteita tai palveluita. Se on halvempaa kuin paikata tuhoja jälkikäteen. Korealaisten idea kannattaisi myydä myös kansallis-ikonillemme joulupukille, joka raksittaa tai yliviivaa lahjatoiveitamme. Lahjan pitäisi tehdä hyvää paitsi saajalleen myös koko planeetalle.

Times of Indiasta löytyy toinenkin ilmastouutinen: viherkasvi anopinkielestä. Juttu kertoo, että tuolla lapsuuteni inhokilla on erinomainen kyky imeä itseensä haitallisia ainesosia huoneilmasta. Muovisten ilmanpuhdistimien sijaan koti kannattaa siis täyttää viherkasveilla. Joskus ratkaisut löytyvät kurkkaamalla mummon kammariin.

- Unna

Kommentit (1)

Timothy Ferris kirjoitti 10 vuotta sitten kirjan The 4-Hour Workweek. Kirjasta tuli huikea myyntimenestys ja sitä on myyty yli miljoona kappaletta. Kirjan yksi monista sanomista on, että usea meistä voisi kokea miljonäärin elämäntyylin, mutta murto-osalla siitä, mitä se maksaa. Ei tarvitse olla miljonääri nauttiakseen suurista elämyksistä. 

Esimerkiksi luksusautojen ja upeiden asuntojen vuokraaminen on nykyisin monen ulottuvilla, vaikka oma tase ei ikinä riittäisi näiden omistamiseen. Kirjan kirjoittamisen jälkeen jakamistalous on kehittynyt ja kasvanut isoksi talouden osaksi. Yksityishenkilöiden on helppo laittaa vuokralle omistamiaan asuntoja ja autoja. Alustat tarjoavat myös palvelut, joita vuokraamiseen tarvitaan kuten vakuutukset. Toisaalta ihmiset ovat löytäneet myös palvelut ja käyttävät niitä.

Omistaminen ei ole mitään herkkua – ainakaan omasta mielestäni.

Omistaminen ei ole mitään herkkua – ainakaan omasta mielestäni. Itse tykkään omistaa sijoituksia. Sen sijaan asiat, joita itse käytän, olen pyrkinyt pitkälti vuokraamaan. Asun vuokra-asunnossa enkä omista mökkiä tai muuta vapaa-ajanasuntoa. Omistajuuteen liittyvät huolenpito ja ylläpitokustannukset – myös silloinkin, kun sitä ei itse käytä. Omistaessa kohteeseen sitoutuu pääomia ja sillä on vaihtoehtoiskustannus. Lisäksi käytettäessä velkaa maksaa korkokustannuksia. Suuri osa elämyksellisistä asioista on lisäksi epälikvidejä, ja kuten autot, niiden arvo tuppaa laskemaan. 

Itse olen pyrkinyt omistamaan mahdollisimman vähän sellaista, joka vie energiaa, rahaa ja aikaa. Jos omistaa asian, mutta ei ehdi sitä käyttämään, tämäkin voi kääntyä itseään vastaan. Kun tietää, että pitäisi ehtiä tekemään eikä ehdi, siitä tuleekin rasite. Purjevene, jolla ei ehdi purjehtia, köllöttää laiturissa ja tämä tieto ahdistaa ajatuksissa. 

Jos omistaa asian, mutta ei ehdi sitä käyttämään, tämäkin voi kääntyä itseään vastaan.

Jos sinulla on varaa vuokrata luksusta, niin onko se ”oikein”? Onko itselle mahdollista sallia nautinto asioista, joita ei ihan oikeasti olisi mahdollista omistaa? Suomessa on ollut vahva omistamisen kulttuuri. Monet asiat pitää ehdottomasti omistaa itse. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asioista ei voisi nauttia, vaikka ei itsellä niihin olisi varaa. Itse asiassa nykypäivänä on mahtavaa, että moniakaan asioita ei tarvitse itse omistaa voidakseen nauttia niistä. Ainakin itsestäni on mahtavaa saada huikea kokemus ilman omistamisen tuskaa.

Onko itselle mahdollista sallia nautinto asioita, joita ei ihan oikeasti olisi mahdollista omistaa?

Otetaan esimerkki autoista. Viime kesänä avoautolle olisi ollut todella käyttöä Suomessa. Kuitenkin kesä on niin lyhyt ja yleisesti melko vaihteleva, joten Suomessa on lopulta aika vähän avoautokelejä. Lisäksi harvalla on mahdollisuus sitoa rahaa avoautoon. Ostamisen sijaan avo-auton voi vuokrata ja kokonaiskustannus jää hyvin maltilliseksi.

Itse vuokrasin juuri avo-Porschen muutamaksi päiväksi Turon kautta Yhdysvalloissa. Turo on alusta, jossa yksityishenkilöt voivat vuokrata autojaan, sellainen autojen AirBnb. Avoauto on tässä vain esimerkki, eikä mitenkään tarkoita, että sitä kohti tulisi pyrkiä. Jokaisella kuitenkin on varmasti sellaisia haaveita mielessä, joita haluaisi toteuttaa. 

Vielä kun kokemuksia tekee yhdessä ystävien kanssa, voi kulutkin jakaa useamman kesken ja nauttia hyvistä hetkistä yhdessä.

-Terhi

 

Kommentit (0)

Käsiemme läpi virtaa elinaikanamme tuhansia ja tuhansia euroja. Jos ansaitsee kuukaudessa 2 500 euroa, se tekee vuodessa 30 000 euroa. 40 vuodessa siitä kertyy jo hurjat 1 200 000 euroa.

Olisi ihanteellista, jos palkasta saisi joka kuukausi säästöön 10 prosenttia. Silloin sivuun pitäisi laittaa kuukausittain 250 euroa. Yhteensä se tarkoittaisi 40 vuodessa jo 120 000 euron pottia.

Jos kuukausittaisen 250 euroa laittaisi poikimaan ja sille saisi viiden prosentin tuoton, 40 vuodessa potissa olisi 372 141 euroa. Tuotosta pitäisi toki maksaa verot, mutta senkin jälkeen ”ylimääräistä” hyvää jäisi noin 170 500 euron verran. Eikä tietenkään sovi unohtaa 120 000 euron pääomaa.

Nykyään tuoton saaminen rahoille vaatii enemmän perehtymistä ja opiskelua: se vaatii sijoittamista.

Ennen rahan töihin laittaminen tarkoitti monille rahan makuuttamista tilillä. Silloin talletuksille maksettiin vielä kunnon korkoa ja riitti, että vain kärräsi tienestinsä pankkiin. Kerran vuodessa tilille rapsahtivat korot. Se oli myös henkisesti helppo tapa vaurastua. Vaikka rahan arvossa saattoi tapahtua muutoksia, pääoma ei laskenut.

Nykyään tuoton saaminen rahoille vaatii enemmän perehtymistä ja opiskelua: se vaatii sijoittamista.

Harva tuskailee ostaessaan tavaroita tai vaatteita, vaikka niiden arvo tippuu heti kaupasta ulos kävellessä kymmeniä prosentteja. Sijoittamiseen liittyvä riski sen sijaan aiheuttaa monelle suurta henkistä tuskaa. Entä jos sijoitusten arvo laskee?

Älä suotta kerro väärää tarinaa ja estä sen takia itseäsi hankkimasta rahoillesi tuottoa.

Usein on kysymys siitä, minkälaisen tarinan olemme asiasta itsellemme kertoneet.

Arvonmuutoksia voi pelätä, mutta voi myös ajatella, että ne kuuluvat sijoittamiseen. Osa tuotosta myös muodostuu sen takia, että osakkeita tai rahasto-osuuksia voi ostaa ”halvemmalla”. Kun ostoja tekee pitkällä aikavälillä, jokaisen hinta eroaa hieman muista.

Älä suotta kerro väärää tarinaa ja estä sen takia itseäsi hankkimasta rahoillesi tuottoa. Ajat ovat muuttuneet, mutta periaate on pysynyt samana: jos haluaa varallisuutensa kasvavan, osa rahoista on pantava töihin.

- Terhi

Kommentit (2)

Mummo sijoittaa

Kiitos taas kerran kannustuksesta!

Nyt on ostolistaa kasvatettu ja lähdössä kaupantekoon. 

t. mummo sijoittaa

Juhlimme tällä viikolla mieheni kanssa 20 vuoden yhteistä taivalta. Olen jakanut yli puolet elämästäni jonkun toisen ihmisen kanssa, joka tuntuu samalta älyttömältä, mutta kuitenkin ihan normaalilta. Olemme yhdessä nähneet ja kokeneet opiskeluvuodet, mieheni äidin sairastamisen ja kuoleman, teknohuuman, yrittäjyyden nousut ja laskut, finanssikriisin, kahden tyttären syntymän, liiketoimintojen syntymän ja kuoleman, varallisuuden kasvun ja menetyksen, ulkomaanliiketoimintojen synnyttämisen ja kasvattamisen, väsymyksen ja onnen huumat.

Matkan varrella monet haasteet ovat liittyneet rahaan.

Ennen kaikkea olemme kokeneet rakkauden, joka on aina ollut, vaikka joskus on tuntunut, ettei kumpikaan vaan jaksa kannatella suhdetta, että päästään seuraavaan päivään. Matkan varrella monet haasteet ovat liittyneet rahaan. Kun taloudessa on kaksi yrittäjää, uskon, että se rasittaa myös parisuhdetta ihan eri tavalla.

Rahassa ja rakkaudessa itselläni on seuraavia periaatteita. Ensinnäkin minulla pitää olla omaa varallisuutta. Ei miehen nimissä olevaa varallisuutta, ei yhteistä vaan omaa varallisuutta. Kun suuremmassa määrin lähdin ostamaan asuntoja, oli tärkeää, että asunnot ovat minun nimissäni. Nykyään suurin osa molempien varallisuudesta on yhteisesti omistamassamme sijoitusyhtiössä.

Ei miehen nimissä olevaa varallisuutta, ei yhteistä vaan omaa varallisuutta.

Toiseksi minulle on ollut tärkeää, että molempien varallisuus kasvaa suhteemme aikana. Olen itse pyrkinyt kasvattamaan omaani, mutta myös tukemaan ja auttamaan miestäni, että hänen varallisuuteensa kasvaa. Toisaalta odotan, että hän tekee samoin itselleen ja minulle. Kun pyrimme kasvattamaan hyvää itsellemme ja toisillemme, uskon, että olemme vahvempia myös yhdessä. Jotta tämä on mahdollista, on meidän molempien pitänyt pitää huolta osaamisestamme, koska lopulta sekä yrittäjyys että sijoittaminen perustuvat kykyyn tuottaa lisäarvoa ja tehdä fiksuja päätöksiä.

Kun pyrimme kasvattamaan hyvää itsellemme ja toisillemme, uskon, että olemme vahvempia myös yhdessä.

Ensimmäiset 15 vuotta oli perustan luomista, viimeiset viisi vuotta jyrkempää kasvun aikaa varallisuudessa. Korkoa korolle –ilmiö todellakin toimii oikeassa elämässä. Olemme eläneet oppiemme mukaisesti – yritystoiminnan tuotoista valtaosa on aina sijoitettu ja sijoitusvarallisuutta on kasvatettu läpi vuosien. Suhteemme alussa pääomia ei hirveästi tietenkään ollut, mutta vuosien saatossa ne ovat kasvaneet ja sitä kautta myös elintasoa on pystytty nostamaan. Elintason nousu vaan on tapahtunut kiusallisen pitkän kuminauhan kautta vuosien päästä sijoitussiementen kylvämisestä.

Yhteinen matka on lujittanut parisuhdetta ja se mitä meillä on, on tulos molempien ponnisteluista kohti yhteistä hyvää. Lopulta kuitenkin sillä on merkitystä, että sinulla on ihmisiä, joiden kanssa olet jakanut yhteisen matkan. Elämä ei ole helppoa eikä aina kaunista, se on raskasta, riipaisevaa ja haastavaa, mutta lopulta palkitsevaa, jos vain suhde kestää kipukohdat.

Kiitos rakkaani ensimmäisistä 20 vuodesta!

-Terhi

Kommentit (0)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat