Kirjoitukset avainsanalla varallisuus

Viimeistään nelikymppisenä se rupeaa polttelemaan, väitetään. Halu saada aikaan jotain merkityksellisempää ja syvempää elämässään. Carl Jung puhui meissä piilevistä ”varjoista”, jotka ovat esimerkiksi käsittelemättömiä asioita tai kutkuttavia mahdollisuuksia. Ihminen kokee, että hänessä on toteutumatonta lahjakkuutta tai kutsumusta, joka etsii vielä ulospääsyä.

Monelle se aiheuttaa elämänkriisin. Osa saattaa sen seurauksena vaihtaa kokonaan uraa: laivanrakennusinsinööristä tulee suosittu kahvilanpitäjä, HD:stä eli hair designerista HRD eli henkilöstöjohtaja, sairaanhoitajasta ministeri. Yksi siirtyy yrittäjäksi, toinen yrittäjyydestä tasaisempaan palkkatyöhön.

Useimmiten vuosirenkaiden lisääntyessä matkan suunta on materiaalisesta kohti immateriaalisempaa.

Raha motivoi tiettyyn pisteeseen asti, sen jälkeen esiin astuvat syvemmät tarpeet.

Alimmillaan työtyytyväisyys on tutkitusti noin kuuden vuoden työuran kohdalla, kun homma on jo täydellisesti hanskassa. Se on hetki, jolloin ihminen usein joko luo nahkansa uudelleen tutussa paikassa tai vaihtaa työpaikkaa. Mieleen nousee kysymys, kohtaavatko palkka, työn sisältö ja merkitys sekä omat toiveet lainkaan toisiaan.

Jokainen tekee ratkaisevan tärkeitä diilejä itsensä kanssa läpi työelämän, ei vain palkkaneuvotteluissa tai ammattia valitessaan.

Ison ohjelmistotalon johtaja puhisi, miten ”näitä nuoria kavereita ei saa motivoitua enää taloudellisilla bonareilla, vaan pitää kilpailla tarjoamalla merkityksellisiä projekteja”. Raha motivoi tiettyyn pisteeseen asti, sen jälkeen esiin astuvat syvemmät tarpeet. Tarve kokea tekevänsä työtä, jolla on suurempi merkitys. Tarve saada olla mukana suuressa tarinassa.

Jotta toteutumattomia varjojaan voi seurata, se vaatii usein fiksuja rahapäätöksiä ja säästämistä läpi elämän.

Siirtymistä ”kutsumustyöhön” hidastaa ja estelee kuitenkin usein yksi asia, raha. Tuttavani siirtyi hyväpalkkaisesta johtajanpestistä järjestöhommiin, jossa palkka putosi kolmannekseen aiemmasta. Hän teki etukäteen huolellisesti kotityöt: ruksasi plussat ja miinukset ja koki, että elämänilon ja tarkoituksen takia siirtyminen oli silti järkevää. Päätöstä auttoi se, että vuosien mittaan hänelle oli kertynyt säästöjä.

Jotta toteutumattomia varjojaan voi seurata, se vaatii usein fiksuja rahapäätöksiä ja säästämistä läpi elämän. Jotta olisi varaa sanoa kyllä, sitten kun kutsu käy.

– Unna

Kommentit (0)

Reilu viisikymppinen Sanna menetti yllättäen työnsä. Uuden työn löytäminen on ollut kiven alla. Kun kymmenien hakemusten rustaaminen ei tuottanut tulosta, tuska vain syveni. Niinpä hän päätti tehdä rohkean inventaarion ja mietti kokonaan uusiksi, mitä taitoja, toteutumattomia intohimoja ja ominaisuuksia hänellä on.

Entinen markkinointipäällikkö on nyt pilatesohjaaja ja suomen kielen keikkaopettaja maahanmuuttajille. Lisäksi hän vuokraa huonetta Airbnb:lle, mikä tuo säännöllistä lisätuloa. Näin yhden ihmisen osaamisesta syntyikin kolme tulonlähdettä. Kirsikkana kermakakussa Sanna kokee myös saaneensa innostuksensa takaisin.

Perinteinen kassavirta-ajattelu muuttaa meidät helposti oman elämämme yleisöksi.

Perinteinen kassavirta-ajattelu muuttaa meidät helposti oman elämämme yleisöksi. Rahat ilmestyvät palkkapäivänä tilille kuin jostakin kaukaa, etäiseltä palkanmaksajalta, ja virtaavat sieltä melkein saman tien kuluina ulos. Tuntuu, ettei virtaukseen oikein edes voi vaikuttaa. 

Käyttäytymistieteen tohtori Sarah Newcomb ravistelee ja haastaa muuttamaan näkökulmaa: ”Tuleeko palkkasi työnantajaltasi? Ei suinkaan. Työnantajasi vuokraa aikaasi ja taitojasi. Palkkasi on seurausta siitä, että olet vaihtanut omat resurssisi arvokkaiksi voimavaroiksi, joita liisaat tai vuokraat työnantajallesi, työvoimana tai työaikana. Näin palkkasi tuleekin sinulta.”

Ajattelepa vaikka mahdollisuutta, että työpaikkasi menisi yllättäen alta. Menetitkö tulolähteesi? 

Näin ajatellen et. Menetit vain ostajan, mutta omistat edelleen tärkeimmät eli aikasi, energiasi, kokemuksesi, älysi, ihmissuhdeverkostosi ja osaamisesi. Et siis jäänyt tyhjän päälle. 

Emme ole yhtä kuin tutkintomme, tittelimme ja cv:mme. Olemme paljon enemmän. 

Jos ajattelet kaikkea sitä, mitä sinulla on, voimavaroina ja varallisuuden lähteenä etkä pelkkänä ohikiitävänä rahavirtana, sinun on helpompi tehdä fiksuja talouspäätöksiä.

Kun lapseni joku päivä astuvat työelämään, toivon heidän tarttuvan tähän asenteeseen. Emme ole yhtä kuin tutkintomme, tittelimme ja cv:mme. Olemme paljon enemmän. 

Kaikki osaaminen on varallisuutta, jonka voi vaihtaa tuloksi. Ja elämä kerryttää sitä jatkuvasti lisää. Uskalla nähdä se rohkeasti, uudessa valossa.

- Unna

Kommentit (5)

Vierailija

Sannan esimerkki on huono. Käytännössä hänen toimeentulonsa on 3n epävarman tulonlähteen varassa, kaikki huonommin maksavia kk-tuloksi muutettuina kuin hänen edellinen työnsä. Hänell on jatkuva stressi siitä, käykö hänen työnsä kaupaksi 1-2 kk päästä ja hän joutuu jakamaan kotinsa ventovieraiden kanssa.

Unna L.
Liittynyt19.10.2017

Hei, kiitos palautteesta. Esimerkissä yksi töistä on jatkuva, mutta on totta, ettei tulotaso ole sama kuin ennen. Toisaalta keventynyt verotus auttaa asiaa, ja merkityksellisyyden kokemukselle onkin sitten jo vaikeampi laittaa hintalappua. Tämähän on kaikilla yrittäjillä jatkuva tilanne, eli joka päivä työsuoritus ja osaaminen pitää markkinoida uudelleen, mutta toisaalta siinä on myös oma vapaus allokoida kalenterinsa ja aikansa. Mainiota talven jatkoa!

Nelikko

Kannattaa muistaa sekin, että ihmisten kyky työllistää itse itsensä ja halu taitojensa kaupallistamiseen vaihtelee. Ei rakkaasta harrastuksesta tule automaattisesti nautittavaa työtä. Olemme muutakin kuin työkykymme tai työmarkkina-arvomme. Ei unohdeta sitä.

Unna L.
Liittynyt19.10.2017

Kiitos palautteesta! Tämä on aivan totta, yrittäjämäinen työnteko ei sovi kaikille, mutta tulevaisuudess auskon, että yhä useampi meistä tekee työtään ja harjoittaa ammattitaitoaan yrittäjämäisesti, eli näitä taitoja olisi hyvä lisätä kaikkiin koulutuksiin. Harrastuksissa ihmiset myös oppivat taitoja (esim. järjestö/yhdistystoiminnassa) joita voi hyvin soveltaa työhön, ja jopa uralla etenemiseen. En unohda: Olemme paljon muuta kuin työkykymme. Ja sillä ei ole hintalappua.

Vierailija

Itse olen huomannut että ei tarvitse kuin osata pissiä seisaaltaan niin töissä menee paremmin

Pienillä asioilla on joskus merkitystä. Esimerkiksi sillä, ajatteletko taloudessasi ensisijaisesti tuloja vai tasetta.

Tuloihminen miettii, kuinka maksimoisi omia tulojaan. Hänen maailmassaan rahaongelmat ratkeavat, jos käytettävissä olisi vain enemmän rahaa. Tuloihminen pyrkii kasvattamaan mahdollisimman paljon tuloja, jotta voisi myös kuluttaa enemmän rahaa. Tuloihmisellä ei välttämättä jää mitään säästöön. Hän ajattelee, ettei säästöjä tarvita, koska omalla työllään voi tehdä aina lisää rahaa.

Taseihminen miettii ensisijaisesti oman nettovarallisuuden ja tuottavan varallisuuden kasvattamista. Myös hänelle tulojen kasvattaminen on tärkeää. Hän kuitenkin kokee, ettei tulojen haalimisesta ole hyötyä, ellei tasekin kasva. Tuottava varallisuus kuten osakkeet ja asunnot lisäävät käytettävissä olevia tuloja myöhemmin, mutta se ei usein näy heti. Taseihminen lykkää omaa kulutustaan, koska haluaa lisätä taloudellista turvaa ja mahdollisesti kurottaa kohti taloudellista riippumattomuutta.

Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna tuloihmisellä voi olla merkittävästikin rahaa käytössä, mutta taseihminen kulkee sen sijaan matkaa hitaasti mutta varmasti.

Moni ajattelee, että ei pysty säästämään, koska tulot eivät riitä. Kaikki hyvätuloisetkaan eivät saa rahaa välttämättä säästöön, sillä säästäminen ei ole suinkaan riippuvainen tulojen määrästä vaan omista menoista. Vastaavasti monet pienituloiset voivat saada suhteessa hurjia määriä rahaa säästöön tuloihinsa verrattuna. Taseihminen eroaakin tuloihmisestä niin, että hänen mielestään on aina mahdollista säästää edes vähän, jos vain joustaa hieman omasta kulutuksesta.

Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna tuloihmisellä voi olla merkittävästikin rahaa käytössä, mutta taseihminen kulkee sen sijaan matkaa hitaasti mutta varmasti. Vuosien päästä taseihminen voi olla huomattavasti paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Hän voi miettiä, mitä oikeasti ajallaan tekee. Kun varallisuus tuottaa tuloja, voi tehdä esimerkiksi vähemmän töitä. Tuloihminen joutuu aina paiskimaan töitä tulojensa eteen.

Isäni työttömyyden myötä minusta tuli taseihminen. Koin, että minulla tulee olla omaa varallisuutta, joka myös tuottaisi tuloja silloin, kun hätä iskee. Toisaalta halusin rakentaa tuloja, jotta voisin päättää omasta ajankäytöstäni. Tämän vuoden tavoitteena on organisoida omaa työntekoa niin, että minulla on vuoden lopussa kolmipäiväinen työviikko. Vaikka rakastan työtäni, huomaan, että elämässä on muitakin asioita, joihin haluan panostaa. Ja sen mahdollistaa vuosia sitten tehty muutos ajattelussa – ei ne tulot vaan tase.

- Terhi

Kommentit (2)

Vierailija

Vai olisiko niin, että taseihminen ei luota tarpeeksi omiin kykyihinsä ja osaamiseensa.

Vierailija

Varsin outo johtopäätelmä. Hyvä tase tuo turvaa. Työttömyyden iskiessä tuloihmisellä voi mennä sormi suuhun kun ei töitä löydykään vaikka kuinka hyvät kyvyt löytyisikin.

Vuosia sitten asetimme mieheni kanssa tavoitteeksemme hankkia 20 sijoitusasuntoa. Teimme laskelmia ja pohdimme, miten saisimme asunnot ostettua. Päädyimme siihen, että kaksi asuntoa per vuosi olisi hyvällä tuurilla mahdollinen tahti.

Lopulta ostimme ensimmäiset 20 sijoitusasuntoa murto-osassa siitä ajasta, jota alun perin pidimme mahdollisena.

Saimme neuvoteltua rahoitusta asuntojen ostoon nopeammalla aikataululla kuin alun perin ajattelimme.

Asuntotavoite oli hyvin selkeä. Lähdimme tekemään töitä tavoitteen eteen, opiskelimme ja kouluttauduimme. Otimme käyttöön muiden hyväksi todettuja ideoita asunnon ostamisessa. Saimme neuvoteltua rahoitusta asuntojen ostoon nopeammalla aikataululla kuin alun perin ajattelimme. Panostimme aikamme siihen, että tulisimme paremmiksi, ja tämä näkyi myös tuloksissa.

Vuorokaudessa on 24 tuntia, mutta jokainen meistä käyttää aikansa hyvin eri tavoin. Moni jakaa vuorokautensa tasan kolmeen osaan: kahdeksan tuntia työhön, kahdeksan tuntia lepoon ja saman verran vapaa-aikaan. Monet voivat itse päättää, mitä vapaa-ajalla tekevät. Esimerkiksi vuodessa vapaa-ajan tunteja kertyy valtava määrä. Se, mitä tällä ajalla teemme, ei näy heti elämässämme. Mutta pidemmällä aikavälillä on merkitystä, katsommeko viihdettä kolme tuntia päivässä vai käytämmekö tämän ajan tai ainakin osan siitä esimerkiksi kirjojen lukemiseen.

Kun aikaa kuluu, valinnat rahankäytössä alkavat näkyä.

Myös varallisuuserot näkyvät vasta vuosien päästä. Muistatteko sen ajan, kun opiskeluaikana kenelläkään ei ollut rahaa eikä asiaan kiinnitetty sen enempää huomiota? Kun aikaa kuluu, valinnat rahankäytössä alkavat näkyä. Kun opiskelukaverit kohtaavat kymmenen tai 20 vuoden päästä, rahasta ei enää puhutakaan yhtä vapautuneesti, koska ihmisten taloudelliset tilanteet saattavat erota merkittävästikin toisistaan.

Uskon, että osittain kysymys on siitä, kuinka suhtaudumme aikaan. Joskus mietin, mihin ihmeeseen sen kaiken ylimääräisen ajan saikaan käytettyä ennen lasten syntymää. Lapsiperhearjessa olen pyrkinyt liikkumaan ja pitämään huolen ammatillisesta osaamisestani. Viihteen kulutus on selvästi jäänyt vähemmälle.

Monesti yliarvioimme sen, mitä vuodessa on mahdollista saavuttaa. Ja aliarvioimme sen, mitä päättäväisellä tekemisellä on saatavissa aikaiseksi 3–5 vuodessa. Tai vuosikymmenessä.

- Terhi

Kommentit (9)

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Kiitos kommentistasi. Olet ihan oikeassa, että tällä hetkellä asuntomarkkinat ovat eri vaiheessa kuin tuolloin. Uskon kuitenkin, että jossain on nytkin samantyyppinen mahdollisuus olemassa mikä silloin oli asuntomarkkinoilla. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan realisoidu, jos ei tee tekoja, joiden avulla ne konkretisoituvat. Rohkeasti vaan tekemään.

Vierailija

Harhaanjohtava otsikko: eipä tuossa oikein kerrottu konsteja, miten se onnistui

Evell

Konkreettiset neuvot miten tavallinen palkansaaja voi rahoittaa 20 sijoitusasuntoa Suomen asuntomarkkinoilla olisivat kiinnostavampaa luettavaa kuin tällainen ympäripyöreä ”everything is possible”-jaarittelu. Muistan lukeneeni jostain että sijoitusasuntonne ovat suurimmaksi osaksi Jenkeissä?

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Kiitos kommentistasi. Ensin ostimme Suomesta ja sen jälkeen siirryimme Amerikan markkinoille. Sijoitusasunnoissa rahoitus perustuu vuokratuloon ja mahdolliseen arvonnousuun. Mitä enemmän kassavirta on positiivinen, sitä enemmän rahaa jää uusiin sijoituksiin. Toisaalta jos asuntojen arvo nousee, voi arvonnousua vastaan mahdollisesti lainoittaa uusia kohteita.

Ei nyt ihan niin tyhmâ lukija

Kyllâ tâssâ kirjoitetaan nyt ympâri pyôreâsti henkilôn elâmâstâ mutta mitâân asuntosijoitukseen liittyvââ ei ole.

Niin ensin ostetaan suomesta ja sitten amerikasta!

Ja ymmârrâttehân ettâ vuokratuloilla maksetaan lyhennykset ja arvo voi jopa nousta.Tâssâ nâmâ konstit.

sijoittaja

Mistä näitä kommentteja tulee ? Lukijoilta jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Juuri näin olemme mekin toimineet, päättäväisesti ja pitkällä aikajänteellä. Ota laskin käteen ja laske paljonko saisit lainaa, mieti mistä saat sillä rahalla asunnon jossa pysyy sekä arvonettä vuokralaiset. Ei se sen korkeampaa matematiikkaa ole.

Vierailija

Hienoa ja ihmisarvoista on rahastaa köyhiltä joilla ei varaa ostaa asuntoa kun sijoittajat nostaa hinnat pilviin. Toivottavasti kupla puhkeaa ja nämä ihmisten perustarpeilla rahastavat joutuu ahdinkoon!

Vierailija

Maksettavaksi jää kuitenkin vastike ja muut asunnon mahdollisesti isotkin kulut. Ei se tuotto aina huimaa ole, voi tulla jopa takkiin. Myös vuokralaisten kanssa voi olla ongelmia.

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat