Kirjoitukset avainsanalla vaurastuminen

Vuosi sitten tein uudenvuodenlupauksen, että vuoden 2018 lopussa olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin sen alussa. Täytin joulukuun alussa 40 ja tähtäsin siihen, että olisin kuosissa syntymäpäivänäni. 

Palkkasin personal trainerin, joka piti huolen, että treenaamisesta tulee säännöllinen osa elämääni. Koska en ole alan ammattilainen, oli hyvä, että joku kertoi minulle, miten kannattaa treenata, jotta saan myös tuloksia. Treenamisessakin laatu korvaa määrän: on parempi tehdä kerran hyvin kuin monta kertaa huonosti. 

Suuri kuntoiluvuoteni käynnistyi kuitenkin tahmeasti: kroppani kävi ylikierroksilla. Tajusin, että minun pitää vähentää työntekoa. Maaliskuussa vedin perjantait yli kalenteristani. Minun piti järjestää aikaa paitsi liikunnalle, myös palautumiselle. Liikuntasyksyni menikin jo paremmin. Ilmoittauduin kuntonyrkkeilykurssille ja kävin säännöllisesti treenaamassa myös valmentajani kanssa. 

Suomeen onkin viime vuosina syntynyt uusi ammattiryhmä: talouden personal trainerit. 

Kuntoilutavoitteiden saavuttamisessa personal trainerin apuun turvautuminen on jo aivan tavallista. Oman rahatalouden hoidossa ja etenkin sen suunnan muuttamisessa voi olla omat hankaluutensa, johon voi tarvita tukea ja tsemppausta. Suomeen onkin viime vuosina syntynyt uusi ammattiryhmä: talouden personal trainerit. 

Kuntoilutavoitteeseeni ei liittynyt mitattavia tavoitteita, mutta säästämisessä ja sijoittamisessa numerotavoite kannattaa asettaa heti alussa, koska se on helppoa. Paljonko haluat säästöön vuodessa? Kuinka paljon tavoittelet sijoituksia? Tavoite antaa suunnan ja ohjaa toimintaa.

Kun nelikymppiseni sitten koittivat, huomasin voivani paremmin kuin vuoden alussa. Olen tyytyväinen tämän vuoden tulokseeni. 

Valmentajan avulla kuntoilusta tuli säännöllinen osa elämääni. Sain itseni salille jopa matkoilla, vaikkei personal trainerini ollutkaan vieressä piiskaamassa. Sain palkintoni, kun hän yhden matkan jälkeen totesi minun nostavan isompia painoja kuin lähtiessäni. Kun nelikymppiseni sitten koittivat, huomasin voivani paremmin kuin vuoden alussa. Olen tyytyväinen tämän vuoden tulokseeni. 

Muista: mitä ikinä tavoitteletkaan, alku on aina hankalaa, mutta matkalla helpottaa. Palkinnot eivät koskaan tule ilman työtä, mutta sitä paremmilta ne tuntuvat, kun niistä tulee totta. 

- Terhi

Kommentit (1)

Vierailija

Talouden personal traineri: Tämä tietenkin toimii niin, että mikäli tpt ei onnistu työssään niin saat menettämäsi rahat takaisin...

Entä jos pörssikurssit romahtavat, kysyy aloittelija sijoituskurssilla. Vastaus on selvä: kyllä, aivan varmasti kurssit joskus laskevat. Jos-sanan voi vaihtaa sanaksi kun, sillä kurssimuutokset ovat pörssin normaalia sydänkäyrää. Yhtä varmasti kuin kurssit laskevat, niin ne myös nousevat, joskus jopa rakettimaisesti. Esimerkiksi Helsingin pörssiin sijoitetut varat ovat tuottaneet keskimäärin 8,55 prosenttia viimeisten 51 vuoden aikana. Järjettömän paljon enemmän kuin mitä rahat olisivat tuottaneet, jos ne olisivat maanneet säästötilillä.

Jos olet juuri nyt ryhtynyt sijoittamaan ensimmäistä kertaa ja kurssit lähtevätkin heti laskuun, on se vähän sama tilanne kuin jos ehtisi tilata vain yhden drinkin ennen valomerkkiä.

Sijoittaminen on maratonlaji, ei pikaspurtti, ja mieli kannattaa valmistaa siihen. Juuri kurssimuutokset takaavat tuotot.

Kurssikäyrien rinnalla kulkee tunnekäyrä.

Mitä romahduksista voi oppia? Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen olisi rohkeasti kannattanut ryhtyä sijoittamaan, sillä siitä alkoi historiallisen pitkä nousukausi. Myös syyskuussa 1992 osakkeiden arvosta Helsingin pörssissä oli sulanut kolme neljäsosaa vuoden 1989 huipusta. Moni löi silloin hanskat tiskiin. Juuri pahimman alakulon hetkellä – vastoin tunteita – olisi kannattanut jatkaa sinnikästä ja säännöllistä sijoittamista, sillä jo vuonna 1993 kurssit olivat kaksinkertaistuneet. On hyvä muistaa, että säästäminen ja sijoittaminen ovat mielenhallinnan lajeja.

Kurssikäyrien rinnalla kulkee tunnekäyrä. Pörssi soi kuin Vivaldin Neljä vuodenaikaa: tunnelma vaihtelee purevasta pakkasesta kesän lämpöön. Ilman tunteita emme pysty tekemään päätöksiä, osoittaa aivotutkimus.

Täydellinen ajoitus on ammattilaisellekin mahdotonta.

Aloittelija yliarvioi usein omat kykynsä, olipa laji sitten kokkaus, autolla ajo tai sijoittaminen – näin myös minä olen tehnyt. Sijoittajina luulemme arvaavamme oikeat osto- ja myyntihetket muita paremmin. Ja pieleenhän se usein menee.

Täydellinen ajoitus on ammattilaisellekin mahdotonta, joten osakemarkkinoilla on parempi olla mukana joka säässä. Syksyä seuraa talvi, talvea kevät. Pörssin vuodenaikoja ei voi lukea kalenterista. Ne tulevat, kun ovat tullakseen. 

- Unna Lehtipuu

PS. Muistathan että Rikastamoa voi myös kuunnella. Avaa supla.fi - ja hae Rikastamo. Mukana kiinnostavia vieraita ja keskusteluja.

Kommentit (0)

Valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 23-vuotiaana vuonna 2002. Muistan ikuisesti, miten epävarma olin – nuorena ja naisena – myydessäni sijoitustuotteita minua kymmeniä vuosia vanhemmille ihmisille, useimmiten miehille. Ja tottahan se oli, ettei minulla vielä ollut juurikaan kokemusta mistään.

Yhtä hyvin muistan ensimmäisessä työelämävalmennuksessani saamani ohjeen: aika hoitaa ikäongelman. Heti kun sain säästöön ylimääräistä, koulutin itseäni, jotta saisin kurottua kiinni edes hieman etumatkaa pidempään työelämässä olleisiin.

Tuntuu, että ihminen on aina väärän ikäinen työelämään.

Täytän joulukuun alussa 40 vuotta. Ja kyllä, aika on tehnyt tehtävänsä. 16 vuotta työelämässä ovat opettaneet paljon. Uskon, että vuosien mittaan olen oppinut taitoja, jotka ovat hyödyttäneet myös muita ihmisiä. Vieläkään en tiedä kaikesta kaikkea, mutta samanlaista epävarmuutta en ole enää tuntenut.

Kun seuraa yleistä keskustelua, tuntuu, että ihminen on aina väärän ikäinen työelämään. Milloin olet liian nuori, milloin liian vanha. Nuorelle ei ole vielä ehtinyt kertyä kokemusta työstä eikä elämästä. Toisaalta vanhakin voi jäädä kehityksestä jälkeen, jos ei ole työvuosien aikana seurannut alansa kehitystä ja kehittänyt taitojaan.

Kun on nähnyt useamman nousun ja laskun, asiat loksahtavat eri tavalla paikoilleen kuin vasta yhden nousun kokeneena.

Mutta sekä nuoruudessa että vanhenemisessa on myös puolensa, joita kannattaa hyödyntää. Nuorena jaksaa painaa enemmän töitä. Omalla kohdallani totesin, että alamäki alkoi 35-vuotiaana, ja nykyisin palautuminen vie enemmän aikaa. Vanhempana taas voi rakentaa kokemuksensa päälle. Vanhemmalla on historian tuntemusta ja perspektiiviä elämään. Itse tunnen usein, että ihan kuin olisin elänyt tämän tilanteen ennenkin. Voin kaivaa muististani, miten tilanteen aiemmin ratkaisin ja miten voisin nyt ratkaista sen parhaalla mahdollisella tavalla. Uutta tietoa pystyy myös jäsentämään paremmin, kun on vuosia opetellut parempia ajattelutaitoja.

Myös sijoittamisessa on merkitystä sillä, kuinka paljon sijoitusvuosia on takana. Kun on nähnyt useamman nousun ja laskun, asiat loksahtavat eri tavalla paikoilleen kuin vasta yhden nousun kokeneena. Asioihin on enemmän perspektiiviä. Sijoittamisessa kokemus voi tuoda varmuutta, mutta sen tulisi kuitenkin lopulta kääntyä euroiksi. Jos ei, täytyy katse kääntää uuden oppimiseen.

- Terhi

Kommentit (1)

Kari

Hienoa että naiset puhuvat laajemmin sijoittamisesta ja oman talouden hallinnasta. Naiset rakastavat rahaa siinä kuin miehetkin, ja ovat kovia shoppaamaan, siksi sen hallinta on oleellista. Jos ja kun elämässä sattuu, on hyvä osata varautua. Sama koskee toki miehiäkin, mutta syystä tai toisesta miehet ainakin sijoittavat laajempana ryhmänä ja ovat keskimäärin varakkaampia sillä osastolla.

Osakemarkkinat  ovat lasketelleet alamäkeä muutaman viikon. Samalla sijoittajan osakesalkku on keventynyt. Toisaalta laskut ja nousut tapahtuvat vain ”paperilla” niin kauan, kun osakkeilla ei tee kauppaa. Vasta myydessä arvonnousu realisoituu tuotoksi ja -lasku tappioksi.

Moni meistä kavahtaa riskiä. Hyvin usein sijoittamista harkitseva kertoo, että hän kyllä haluaisi sijoittaa, mutta ei halua menettää rahaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä kukapa moista ehdoin tahdoin haluaisi. Riskiä ei kuitenkaan kannata pelätä suhteettomasti. Maailmasta tuskin löytyy yhtään sijoittajaa, joka ei olisi joskus tehnyt sijoitusta, joka päätyy lopulta tappiolle.

Oma talous ei voi kehittyä paremmaksi, jos ei ole valmis ottamaan riskiä ja tekemään taloutensa eteen tekoja.

Sijoittamiseen kuuluu riski. Itse elämään kuuluu riski. Haemme työtä, jota emme saa. Pyydämme ihastusta treffeille, mutta hän ei innostu. Saatamme harrastaa vaarallista lajia, jossa loukkaamme itsemme. Liikenteessäkin on riskinsä. Elämässä on ylipäänsä yllättävän paljon riskitekijöitä, joita emme edes tule ajatelleeksi.

Oma talous ei voi kehittyä paremmaksi, jos ei ole valmis ottamaan riskiä ja tekemään taloutensa eteen tekoja. Sijoittamisen lisäksi esimerkiksi palkankorotuksen saaminen vaatii rohkeutta neuvotella. 

Jos sijoittaminen ja riski tuntuvat haasteelliselta yhtälöltä, voiko asiassa oppia paremmaksi? Uskon siedätykseen.

Sekin, jos ei koskaan tee mitään eikä ota riskiä, muodostuu riskiksi jossain vaiheessa. Esimerkiksi tilillä makaavan rahan arvokin laskee, ja ilman säästöjä joutuu ottamaan velkaa, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Riskin ottaminen opettaa meitä elämään sen kanssa. Riskiä ottaessaan pitää toki tiedostaa, mitä sen toteutuminen pahimmillaan tarkoittaa. Riskeihin pitää varautua esimerkiksi niin, ettei sijoita kaikkia munia samaan koriin vaan hajauttaa sijoituksensa. 

Jos sijoittaminen ja riski tuntuvat haasteelliselta yhtälöltä, voiko asiassa oppia paremmaksi? Uskon siedätykseen. Kun jotain alkaa tehdä pienin askelin, asia tulee tutummaksi. Tekeminen tuo itsetuntemusta, ja kokemus tuo varmuutta. Sijoittajat toki ovat erilaisia ja sietävät eri tavalla riskiä, mutta täydellinen riskin välttely ei sijoittamisessa eikä elämässä onnistu. Niinpä on parempi, että riskien sietämisessä ja hallinnassa opettelee itse paremmaksi.

- Terhi

Kommentit (1)

Tonya

Olen ostanut osakkeita ja rahasto- osuuksia 3-5 vuoden ajan. Nyt on pikkiriikkinen salkkuni lähes 4000 euroa miinuksella. En tiedä onko mitään järkeä tässä hommassa. Ostanko lisää vai odottelenko nyt vaan. . . . . rahaksi niitä ei kannata vaihtaa eikä tulevaisuuteen näe. Höh, minä ainakaan en ole onnistunut kasvattamaan varallisuuttani osakkeilla.

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat