Kirjoitukset avainsanalla raha

Valmennusasiakkaani, nelikymppinen yrittäjänainen, päätti ottaa ensiaskeleita sijoittajana, mutta koki haastavaksi murtaa vanhemmiltaan oppimansa rahatarinan.

”Meitä lapsia kehotettiin säästämään, mutta ei koskaan sijoittamaan. Varallisuuden tavoittelu oli kielteistä ja tuntui olevan vastoin perheemme vasemmistolaisia ja kristillisiä arvoja. Äidin suvussa suorastaan ilkuttiin rahamaailmassa toimiville”, hän kertoi.

Meillä kaikilla on oma rahatarinamme, jonka omimme usein jo lapsuudessa äidin, isän ja muiden läheisten sanoista ja teoista. Kun yhden perheen rahatarina on ollut täynnä huolta ja turvattomuutta, toisen tarina muuttuu poliittiseksi ideologiaksi ja kolmannella se on innostava esimerkki jatkaa samaa tietä.

Mitä sinun vanhempasi rahasta sanoivat, ja mitä siitä olet itseesi imenyt? Ja ruokkiiko se tarina onnistumistasi?

Vanhemmilta omitut kulutusmallit voivat olla myös repivän ristiriitaisia. Kun olet avaamassa kukkaron nyörejäsi, vanhempien moraali saattaa kuiskia lujaa pääsi sisällä.

Mitä sinun vanhempasi rahasta sanoivat, ja mitä siitä olet itseesi imenyt? Ja ruokkiiko se tarina onnistumistasi?

Mitä enemmän keskustelen ihmisten kanssa rahasta, sitä vahvemmin uskon väitteeseen, että jopa 80 prosenttia taloustaidoista pohjautuu psykologiaan. Terveen rahasuhteen ehto on, että tunnistat oman rahatarinasi ja omaan rahankäyttöösi liittyvät tarpeet ja tunteet.

Pussin pohjalle harvoin jää mitään säästöön ilman tietoista ratkaisua.

Kuluttamalla hoidamme alitajuisesti myös tunteita. Siksi ei ole ihme, että pussin pohjalle harvoin jää mitään säästöön ilman tietoista ratkaisua. Ja vaikka puhuisit suoraan rahasta vain harvoin, tapasi käyttää rahaa ilmiantaa arvosi.

Kun olen remontoinut omia rahankäyttötapojani, moni vahingollinen tapa on saanut huutia, mutta hyvistä olen pitänyt kiinni.

Vanhempien pienetkin rahaviestit voivat jättää vahvan jäljen. Kun vielä opiskelin, äitini lähetti pieniä postipaketteja. Usein mukana oli pikkuseteli ja viesti: ”Osta tällä jotakin oikein hyvää, vaikka syötävää”. Sen viesti oli, että ahtaallakin budjetilla on lupa joskus hemmotella itseään.

Säästämistä ja sijoittamista arvostan, mutta umpipihiä minusta ei tullut. Rahan on palveltava ihmisen hyvää, eikä toisinpäin.

Mikä on sinun rahasi tarina?

– Unna

Kommentit (1)

Vierailija

itse olen melko vasemmistolaisesta suvusta ja muistaakseni moraaliset arvot olivat aika kohdallaan jo silloin. Liity AY-liikkeeseen, tee työsi, ota palkkasi ja lähde kotiin , älä kuvittele olevasi muita parempi tai huonompi, äänestä, jos työnteko olisi herkkua herrat tekisivät työt itse jne. Rahaa on  hyvä olla sen verran että elämä on kohtuullisen mukavaa, mutta se on varma että jos työläinen lähtee liiaksi  leikkimään  porvaria  niin siinä leikissä se häviää aina ja jäljelle ei jää kuin tuulen huuhtoma perse

Olet varmasti lukenut kirjoituksia, joissa neuvotaan, kuinka rahan saa poikimaan ja varallisuuden kasvamaan. Vähintään yhtä tärkeää on välillä miettiä, mitkä tavat saavat oman talouden syöksykierteeseen.

Meillä on usein to do -listoja. Yhtä lailla tarvitsemme not to do -listoja. Sama pätee omaan talouteemme.

Tässä neljä varmaa tapaa vähentää taloudellista hyvinvointiasi.

1. Ostat tavaroita ja palveluita luotoilla

Jos sinulla ei ole varaa ostoksiisi nyt, tilanne harvoin muuttuu tulevaisuudessa. Ongelma luotolla ostamisessa on erityisesti se, että päädyt maksamaan asioista huomattavasti alkuperäistä hintaa enemmän. Et vain riskeeraa tulevaisuuttasi, vaan päädyt myös nakertamaan tulevaisuuden rahavirtoja. Jos haluat saada enemmän rahaa käyttöösi, asioita pitää tehdä eri tavalla kuin tähän mennessä.

            Not to do: Älä osta luotolla. 

To do: Säästä ensin, kuluta vasta sitten.

2. Kiinteät kulut ovat liian suuret suhteessa tuloihisi

Muutos omassa tulotasossa on monelle arkea. Meillä on kuitenkin velvollisuuksia, jotka eivät katoa mihinkään, vaikka tulot laskisivatkin. Jos omat kiinteät kulut ovat kohonneet liian korkeaksi, ne syövät suuren osan pienentyneistä tuloista jo senkin takia, että harvoin kiinteistä kuluista pääsee nopeasti eroon. Itse päätin pienentää kiinteitä kulujani reippaasti vuosia sitten. Kun rakensimme uutta liiketoimintaa, oli hyvä laskea riskiä omassa taloudessa ja laittaa kaikki energia uuteen.

            Not to do: Älä sido itseäsi isoihin kiinteisiin kustannuksiin.

To do: Pidä hyvä liikkumavara ja mieli joustava tulotason muutoksille.

3. Unohdat priorisoida rahapäätöksiäsi

Maksa ensin itsellesi. Vaikka meillä on velvollisuuksia muille, olemme oman elämämme tärkein ihminen. Siksi suosittelen maksamaan kymmenen prosenttia tuloista ensin itselle. Jos jätät sen viimeiseksi, voi olla, ettei ole mitään maksettavaakaan.

            Not to do: Maksat ensin muille.

To do: Maksat ensin itsellesi.

4. Jättäydyt muiden tuen varaan

Valmistuin vuonna 2002. Yleinen taloustilanne oli sen verran heikko, että työpaikkoja ei ollut tarjolla ja lopulta minusta tuli yrittäjä heti koulun penkiltä päästyäni. Olisin voinut ilmoittautua työttömäksi ja saada rahaa elämiseen, mutta se ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Silloin en olisi oppinut kysymään itseltäni, miten voisin ansaita rahaa ja kantaa itseäni taloudellisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

            Not to do: Älä päästä itseäsi liian helpolla.

To do: Haasta itsesi oppimaan rahataidot.

- Terhi

Kommentit (1)

"Onko sinun mielestä vaikeaa puhua palkasta", kysyy puhuja Ekonomi-illan osallistujilta. Lähes kaikki nostavat kätensä.

Olen puhujakeikalla tamperelaisessa hotellissa, ja kuuntelen korva kovana edellisen puhujan, uravalmentaja Sirja Kulmala-Portmanin vinkkejä palkkaneuvotteluihin.  Sirja listaa valkotaululle noviisin mokia. Ne ovat melkein kaikki tuttuja, joko omina mokina työuran alusta tai rekrytoijana näkemäni muiden tilanteet: Nolous ja häpeä pyytää enemmän. Väärä arvio kollegoiden palkoista. Epätietoisuus itsensä tuottamasta lisäarvosta. Oman työn myyminen liian halvalla ja suostuminen huonoihin ehtoihin - vain koska se on ollut firman tapana.

Nykyisin käyn yrittäjänä palkkaneuvotteluja itseni kanssa -  ja yllätyksekseni näissäkin neuvotteluissa vastassa on tiukka sisäinen neuvottelija ja kriitikko.

Palkkaneuvottelussa kysytään psykologista pääomaa, kykyä arvioida myönteisesti mutta realistisesti oman osaamisen  ja myös persoonallisten taitojen arvo.

Palkka on edelleen puolitabu. Ensimmäisen palkan suuruudesta vielä puhumme ystäväporukalla, mutta uran edetessä avoimuus palkan numeroista hyytyy. Kurkkaamme ehkä salaa verokalenterista tuttujen lukuja.  Siksipä jaan tässä Sirjan kuumat vinkit palkkaneuvotteluun:

1.   Nosta palkkasiasi pöydälle vähintään kerran vuodessa

Milloin palkka-asiat kannattaa sitten nostaa pöydälle? Vähintään kerran vuodessa, rohkaisee Sirja. Ja erityisesti tilanteissa, joissa vastuullesi tulee uusia tehtäviä, kollegan hommat siirtyvät sinulle tai koko firma myllätään uusiksi.  Toimi tällöin nopeasti, viimeistään kahden viikon sisällä työsi muutoksista. Muuten uudesta toimenkuvasta tulee kaikkien silmissä uusi normaali, ja jälkikäteen on enää vaikea vaatia korotuksia.

Rauhoita kehityskeskustelu osaamisen kehittämiselle ja varaa palkkaneuvottelulle ihan oma aikansa. 

2.    Älä putoa tuuraajan kuoppaan

Kriittinen neuvotteluhetki on myös silloin käsillä, kun saat jatkoa sopimuksellesi esimerkiksi kesätyön, trainee-ohjelman tai sijaisuuden jälkeen. Varmista, että saat tällöin nostettua palkan reilulle tasolle muiden kollegoiden kanssa. Muuten jäät ikuisen harkkarin tai tuuraajan palkkakuoppaan.

3.    Lisää  panoksia vähitellen

Lisää panoksia vähitellen. On helpompi hivuttaa pienempiä korotuksia useasti kuin saada jytkykorotus harvoin. Muuten huomaat, ettei palkkaasi ole tarkistettu vuosiin. Talouden ylämäessä palkasta on helpompi keskustella kuin alaluisussa.

Lähtökohta korotuskeskustelussa on se, että pystyt perustelemaan oman työpanoksesi vaikutuksen yrityksen tulokseen - miksi juuri sinulle kannattaisi maksaa lisää. Palkkasi tulee myös olla oikeudenmukainen suhteessa kollegojen ja heidän työpanoksensa palkkaukseen.

4.    Kerro toiveesi numeroin

Ehdota aina selkeästi yhtä rahallista palkkasummaa, älä haarukkaa. Kun olet kertonut pyyntösi, odota rauhassa vastapuolen kommenttia siihen.

Sirja tietää kertoa, että miehet uskaltavat tutkitusti pyytää enemmän. Jos pyyntösi olisi liian kova, kysy, mitä voisit tehdä jotta palkkasi nousisi toivomallesi tasolle.

5.    Muistilista mukaan

Ota muistilista palkkaneuvotteluun mukaan. Valmistele selkeät henkilökohtaiset tavoitteesi. Kirjaa listaan myös ylös kaikki plusmerkkinen osaamisesi kehittyminen, tulokset sekä asiakkailta, kollegoilta ja sidosryhmiltä saatu palaute. Oletko ehkä hankkinut uusia taitoja? Miten osaamisesti on myötävaikuttanut yrityksen parantuneeseen tulokseen. Nämä ovat vankkoja perusteita pyytää lisää.

6.  Vältä alihinnoittelun moka

Älä alihinnoittele omaa osaamistasi uutta työtä hakiessasi. Kun kerrot palkkatoiveesi, viestit samalla, minkä tasoista osaamisesi on. Jos palkkapyyntösi on liian alhainen, kertoo se työnantajalle, ettet luota osaamiseesi tai et ole lainkaan perehtynyt alan palkkatasoon. Jos taas palkkapyyntö on liian suuri, mutta työnantaja on kiinnostunut osaamisestasi, soittaa hän varmasti perään, ja kysyy, olisitko valmis tulemaan vastaan.

7. Kaikki palkka ei ole rahaa

Mistä puhutaan kun puhutaan palkasta?  Ei vain rahasta, vaan työnantajan tarjoamasta mahdollisuudesta kehittyä ja kouluttautua, arvostuksesta, mukavasta työympäristöstä ja tiimistä, joustosta työajoissa ja vapaissa. 

Nyt kuuma bonus on syvempi merkitys, jonka työ voi tekijälleen tarjota.

Kun it-huuman aikana bonuksena nähtiin kokis- ja purkkalaitteet toimiston nurkassa, nyt kuuma bonus on syvempi merkitys, jonka työ voi tekijälleen tarjota. Sitä ei laskukone laske. Ja monelle sekin, että voi välillä tehdä töitään etänä vaikka Lapin mökiltä tai aurinkorannikon lämmöstä,  on jo superbonus.

Laske näillekin arvostamasi ”hinta” palkkakuitin päälle.

Onnea matkaan!

– Unna 

Kommentit (0)

Harvoin parisuhteessa puolisot ansaitsevat yhtä paljon. Silloin herää kysymys, miten yhteiset menot jaetaan?

Pariskunnalla voi olla yhteinen taloustili, johon rahaa siirretään yhteisiä menoja varten yhtä paljon. Toisaalta voidaan päättää, että kumpikin maksaa yhteisistä menoista suhteessa tuloihinsa. Silloin paremmin ansaitseva maksaa suhteessa enemmän.

Ennen kuin laskuja voidaan maksaa, tulee yhdessä ratkaista, mitkä ylipäänsä ovat yhteisiä menoja. Jos esimerkiksi auto on perheessä pakollinen, voi olla, että puolisot ovat eri mieltä siitä, minkälainen auto on riittävä. Jos toinen haluaa merkittävästi kalliimman auton, pitää päättää, maksaako toinen sitten enemmän juuri tästä menosta.

Menoja koskevia päätöksiä hankalampia saattavat olla keskustelut varallisuudesta. 

Kuinka varallisuuden tulisi kertyä avioliitossa?

Mielestäni molempien puolisoiden varallisuuden tulisi kasvaa ja tulojen lisääntyä parisuhteessa. Näin kumpikin on taloudellisesti vahvempi myös yksin, vaikka parisuhteessa ollaankin. Se luo yhteistä turvaa ja tasapainoa: parisuhteesta tulee vahvempi, kun molempien talous on kunnossa.

Varallisuudesta pitää puhua varsinkin silloin, kun arki muuttuu jollakin tapaa. Jos toinen on pitkään poissa työelämästä yhteisestä sopimuksesta, on tärkeää miettiä, kuinka myös hänen taloudellinen tilanteensa paranee vuosien saatossa. Jos sopimus kotiin jäämisestä on yhteinen, silloin myös siitä tulevat seuraukset pitää kantaa yhdessä.

On rakkautta haluta toiselle taloudellisesti hyvää. Aina näin kuitenkaan ole – mikä on ikävää.

Jos toista todella rakastaa, on outoa käyttää rahaa vallan välineenä.

Uskon, että rakkaus kukoistaa, kun rahasta voidaan puhua avoimesti ja mietitään yhdessä, kuinka molemmat tulevat taitavammaksi ja vauraammaksi yhteisen matkan varrella.

-Terhi

Kommentit (4)

Rahasta ei muuten koskaan riid...

Olisi ollut aikanaan järkevää sopia tuon kotona vietetyn ajan ( lapset pienenä kotihoidossa) tasaamisesta. Eron tultua kymmenen vuotta myöhemmin puheet ja ajatukset olivat muuttuneet.

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Hei, ikävä kuulla, että näin on tapahtunut. Toivottavasti tällä hetkellä asiat ovat sinulla ja perheelläsi hyvin.

Vierailija

Hyvää tekstiä ja paljon ajatuksia herättävää.

Tosiasia on tänä päivänä se, että naiset jäävät heikoille lukuisissa parisuhteissa nimenomaan taloudellisesti. Moni varakkaampi suhteen osapuoli ei esim halua mennä avioliittoon ja kontrolloi kaikkea taloutta suhteessa. Avioliitto on kuitenkin nykypäivänä nimenomaan taloudellinen sopimus, sillä avioliiton merkitys muussa mielessä on muuttunut vuosien varrella. Eli moni käyttää liitoissa valtaansa juuri siinä, että varakkaampi ei halua mennä naimisiin ja useimmiten se varakkaampi on mies.  Nainen saattaa pistää tulonsa em kaltaisessa liitossa kodin hoitoon, ostaa ruoat, hankkia lapsille harrastukset ja tarvikkeet jne ja varakkaampi mies käyttää kaikki tulonsa omiin sijoituksiin.

Toivon, että naiset heräävät ja havahtuvat tähän ongelmatiikkaan  ja ymmärtävät sen, että on todella tärkeää saavuttaa taloudellinen itsenäisyys ja pitää oikeuksistaan kiinni kaikenlaisissa liitoissa. Tämä tarkoittaa myös yhteistalouden kustannusten ja sijoitusten jakamista tasa-arvoisesti esim suhteessa tuloihin, jotta vähemmän ansaitseva ei jää tyhjän päälle liiton mahdollisesti purkautuessa. Tosiasia kun on, että vaikka liitossa naisella ei olisi varallisuutta, kasvattaa hänen panoksensa liitossa varallisuutta koko ajan - miehen varallisuutta. Olen seurannut läheltä enemmän kuin yhdessä tapauksessa, kun  varakkaampi mies haluaa em syystä pysyä avoliitossa ja tämä ikäänkuin antaa oikeutuksen toimia em. tavalla. Miehen toiminta kertoo itse asiassa siitä, miten sitoutunut mies on liittoon, sillä em tavalla toimiva mies turvaa tietoisesti vain omat asiansa.  Tämänkaltaisen liiton on syytäkin purkautua - naisen edun tähden.

Taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen ei tarkoita pelkkää palkalla elämistä ja velattomuutta, sillä tilanteet voivat äkkiä kääntyä ylösalaisin. Taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen edellyttää systemaattista riittävän varallisuuden kartuttamista, jotta ei putoa tyhjän päälle ja juuri tämä naisten tulee oppia. Itse asiassa se tulisi opettaa kaikille nuorille naisille. Elämme edelleen kulttuurissa, missä "talous=mies" ja "kodinhoito=nainen" ja tämä kulttuuri on meissä jokaisessa pitkälti alitajuisesti. Siitä pitää päästä aktiivisella ajatustyöllä ulos.

Edellä mainitut ongelmat hoituvat vain, kun taloudellinen tasa-arvoisuus lisääntyy miesten ja naisten välillä. Elämme nimittäin jälleen aikaa, missä tuo tasa-arvoisuus heikkenee kiihtyvällä vauhdilla.  Kyse ei ole vain rahasta vaan siitä, että voidaksemme auttaa, tukea ja kannatella myös itseämme heikompia, tulee oman elämämme olla turvallisella pohjalla ja tässä talous eli raha välineenä on eräs peruspilari. Se ei ole pehmeiden arvojen vastaista kuten varsinkin naisille on opetettu sekä sanallisin että kulttuuriin sisältyvin piiloviestein eli meidän kokeneempien tulee opettaa nuorille naisille, että tämän myytin ajattelutapa on täyttä roskaa. Pehmeiden arvojen vastaista on vasta sellainen toiminta varakkaammilta, missä heikennetään enemmän apua tarvitsevien kansalaisten mahdollisuuksia selvitä tässä yhteiskunnassa.

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Hei, kiitos paljon loistavasta kommentistasi. Työssäni olen nähnyt satojen ihmisten talouden numeroita ja tämä on ihan totta, että varsinkin naisilla tase (=varallisuus) ammottaa tyhjyyttään. Olenkin erityisen iloinen, että naiset ovat alkaneet kiinnostua omasta taloudesta ja varallisuuden kasvattamisesta, sillä kukaan ei tee sitä naisten puolesta vaan meidän täytyy itse aktivoitua ja tehdä tekoja, jotka johtavat taloudelliseen itsenäisyyteen.

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat