Kirjoitukset avainsanalla parisuhde

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten oli yleistä laittaa yhdessä hankittu omaisuus, kuten asunto, vain miehen nimiin – eikä se harvinaista ole nykyäänkään. Tällaisessa tapauksessa vaimolla ei ole oikeutta omaisuuteen, kun mies on elossa. Jos mies esimerkiksi kärsii muistisairaudesta, ei vaimo voi tehdä miehen puolesta mitään päätöksiä vaikkapa asunnon myynnistä, jos hän ei ole itse asunnon omistaja. Tällainen tilanne vaatii edunvalvojan määräämistä muistisairaalle puolisolle.

Ajatellaanpa tilannetta, jossa vain toisen nimi on asunnon papereissa, ja puolisot sopivat, että toinen maksaa lainan lyhennykset ja toinen perheen muut menot. Molemmat siis osallistuvat tasaveroisesti perheen kuluihin, mutta vain toinen omistaa, voi päättää omaisuudesta ja myös käyttää omaisuudesta saadut mahdolliset tuotot.

Selvintä on, kun kummankin nimet ovat paperissa.

Avoliitossa nimi paperissa on vielä tärkeämpi. Jos omaisuus on vain toisen nimissä ja asunnon omistava kuolee, avopuolisolla ei ole mitään oikeutta omaisuuteen, vaikka hän olisikin maksanut osansa talouden kuluista.

Aivan tyhjän päälle vähävaraisempi puoliso ei lain mukaan silti jää, sillä avioerotilanteessa hän voi pyytää varakkaammalta puolisolta tasinkoa. Myös avoliiton purkautuessa toinen voi vaatia toiselta hyvitystä siitä, että on osallistunut perheen menoihin ja auttanut näin avopuolisoaan kasvattamaan omaa omaisuuttaan. Nämä tilanteet vaativat kuitenkin aina erikseen neuvottelua ja sopimista, mikä ei erotilanteessa ole välttämättä helppoa. Selvintä on, kun kummankin nimet ovat paperissa. Silloin ei asiassa ole nokan koputtamista kellään.

Perheen sisällä saatetaan elää ihan erilaista elämää varallisuudesta riippuen.

Itse olen lähtenyt siitä, että minulla on oltava omaa omaisuutta. Ensinnäkin se tuo turvaa, mutta myös tasapainottaa parisuhdetta. Otan myös vastuuta perheen menoista ja otan kantaa perheen yhteisiin asioihin. Pyrin kouluttamaan itseäni, jotta osaisin tehdä parempia päätöksiä.

Yksi vuosi sinne tai tänne ei ole merkitsevä, mutta pitkällä aikavälillä puolisoiden varallisuuserot alkavat tuntua. Perheen sisällä saatetaan elää ihan erilaista elämää varallisuudesta riippuen. Parisuhde on myös taloudellinen suhde, ja kuulostaa kummalliselta, jos siinä ei huolehdita molempien taloudellisesta hyvinvoinnista. Mutta siitä täytyy ensisijaisesti huolehtia itse.

- Terhi

Kommentit (1)

Herätys naiset

Täyttä asiaa. Hullua, että vielä on naisia, joiden nimi ei lue talopapereissa. Mies maksaa tosiaan lyhennykset ja nainen talouden muut menot. Miten käy kun ero tulee...

Vietimme viime viikolla mieheni kanssa 13:tta hääpäiväämme. Tänä vuonna yhteistä taipaletta tulee täyteen 20 vuotta. Yksi ja sama ihminen on ollut rinnallani jo yli puolet elämästäni.

Puolison valinta on yksi tärkeimmistä asioista, joita teemme elämässämme. Jos puolisoiden suhde rahaan eroaa merkittävästi toisistaan, aiheuttaa se pidemmän päälle vaikeuksia.

Jos toinen on tarkka euroistaan ja toinen tuhlaa kaiken, jossain vaiheessa luonteiden erilaisuus alkaa hiertää. Jos taas kumpikin on auttamaton tuhlari, rahattomuus voi haastavissa elämäntilanteissa nostaa negatiiviset tunteet pintaan.

Moni pariskunta riitelee rahasta. Yleensä se johtuu siitä, ettei tunneta toisen rahaan liittyviä arvoja. Silloin on helpompi uskoa, että toinen tekee ”vääriä” valintoja tyhmyyttään tai tarkoituksella.

Kyllä meilläkin on riidelty rahasta – varsinkin silloin, kun bisnekset menivät päin seinää. Kahden yrittäjän liitto ei ole helppo, kun tulot ovat koko ajan epäsäännölliset. Vaikeinta on ollut silloin, kun epäonnistuneet liiketoiminnot ovat todella kurjistaneet perheen taloutta ja usko tulevaisuuteen on ollut koetuksella.

”Kyllä meilläkin on riidelty rahasta – varsinkin silloin, kun bisnekset menivät päin seinää.”

Meillä on kuitenkin ollut aina yhteinen tavoite perheellemme – saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Se on sitonut yhteen silloinkin, kun on ollut vaikeaa. Olemme uskoneet, että matkan varrella olevista kuopista huolimatta voimme saavuttaa yhteisen tavoitteemme ennen pitkää.

Parisuhde on myös taloudellinen suhde ja sitoumus. Siksi rahasta puhuminen on tärkeää: vaikeuksia kohdatessa tietää, miten toinen reagoi ja voi silloin olla parhaansa mukaan tukena.

Rahasta puhuminen on yhteisen, taloudellisen tulevaisuuden suunnittelua. Ei kannata jättää arvailujen varaan sitä, mitä toinen ajattelee rahasta.

Jos mielipiteet eroavat toisistaan, kannattaa miettiä, mitä asialle voisi tehdä.

Joskus voi käydä niinkin, että tuhlari innostuu säästämään. Eräs tuttuni käytti perheensä rahoja holtittomasti kunnes huomasi, miten aviomiehen sijoitukset alkoivat poikia. Nykyään hänelläkin on arvo-osuustili. Yhteiselo sujuu leppoisammin, kun molemmilla on turvallinen olo.

- Terhi

Kommentit (0)

Raha tuo helposti ryppyjä, jopa viiltohaavoja rakkauteen. Avioeroon johtaneiden syiden listalla talouteen liittyvät ristiriidat keikkuvat kärkisijoilla. Mutta miksi? 

Etsin vastausta kutsumalla kahville ystäväni,  parisuhdetohtori Hanna Ranssi-Matikaisen, joka on väitellyt parisuhdekriisien ratkaisuista.

Erilaiset rahankäyttötottumukset, kiteyttää Hanna kärkisyiksi riitoihin. Jos kumppaneilla on hyvin erilainen käsitys siitä, mihin rahaa käytetään ja mitä arvoja sillä edistetään, on riita väistämätön.

Jos jokin rahaan liittyvä kysymys nostattaa aallokkoja ja on jatkuva kiistakapula, kyse on todennäköisesti sen takana olevasta tarpeesta ja tunnekokemuksesta.

Se voi olla esimerkiksi pelko, turvattomuuden tai arvottomuuden tunne. Siksi tunne- ja tarvetaidot ovat parisuhteen parhaita taloustaitoja. On ymmärrettävä ne syväsyyt, mistä rahaan liittyvät tunteet nousevat. On uskallettava kysyä, niin itseltään kuin toiselta.

Ehkä lapsuudenperheen tiukka taloustilanne ja perheessä leijunut työttömyyden uhkan tunnelma nostaa aina päätään, kun pitäisi tehdä kulutuspäätöksiä. Kumppanin pienikin shoppailuinto nostaa hikikarpalot otsalle, vaikka pankkitilin lukujen valossa siihen olisi hyvin varaa. Toisaalta myös kumppanin pihiys voi ahdistaa ja aiheuttaa pakokauhua.

Aina kun parisuhteeseen astuu puhe rahasta, laskuista tai säästämisestä, aiemman elämämme taakat nousevat esiin.

Suhteellamme rahaan on aina historia. Siksi on tärkeää ymmärtää sen vaikutus rahankäyttöön liittyviin tunteisiin.

Jos emme luota toiseen taloudellisissa kysymyksissä, nakertaa se suhdetta muiltakin osin ja läikkyy suoraan jopa seksiin, muistuttaa Hanna.

Parisuhteessa otamme helposti vastaroolit. Vaikka en lähtökohtaisesti olisi holtiton rahankäyttäjä, superpihin puolison rinnalla näyttäisin sellaiselta.

No, mikä neuvoksi? Hyvässä parisuhteessa tavoitteena on, että yhteinen omaisuus kuuluu molemmille ja molemmat ovat selvillä todellisesta taloustilanteesta.

Hanna suosittelee parisuhteeseen yhteistä kassaa. Jos siinä on joustovaraa, olisi molemmille hyvä korvamerkitä samansuuruinen ”viikkoraha”, jonka käytöstä puoliso voi yksin päättää. Ja johon toisella ei ole nokankoputtamista. 

Itselläni toimii systeemi, jossa molemmat laittavat saman summan palkastaan yhteiselle tilille ja hallinnoivat loppua itse.  Yhteiseltä tililtä irtoavat niin lainojen maksut, bensa- ja ruokaostokset kuin jalkapallokerhojen kuukausimaksut. Jos palkkaero on suuri, on reilua, että isompipalkkainen siirtää tilille enemmän. On myös fiksua varmistaa, että yhteinen omaisuus on molempien nimissä myös paperilla.

Molempien on tultava toisiaan vastaan. Pihin pitää avata kukkaronnyörejään ja nähdä, että myös kuluttamalla voi ruokkia yhteistä Perhe Oy:n hyvää. Toisen puolestaan on opittava kuluttamaan vastuullisemmin ja myös ennakoimaan säästämällä. Niin rahan saa rakastamaan rakkautta.

Pelkät tekniset järjestelyt eivät raharauhaa parisuhteessa takaa, vaan on tärkeää ymmärtää, mitä tunteita ja tarpeita rahankäyttöön liittyy, ja miten lapsuutemme mallit vaikuttavat omiin kulutuspäätöksiin. 

Raha-asioista keskustellessa tärkeää on hyvä ajoitus.

Raha-asioista keskustellessa tärkeää on hyvä ajoitus, muistuttaa Hanna. Valitse myönteinen hetki, sillä rahasta puhuttaessa – erityisesti niihin liittyvissä erimielisyyksissä – kierrokset ja tunteet voivat nopeasti käydä kierroksilla. 

Poimin tähän vielä pari lämmittelykysymystä vaikkapa joululomalle, joilla pääset hyvin rahakeskustelun alkuun kumppanin kanssa:

-       Mikä on kaikkein kipein rahaan liittyvä muistosi?

-       Mikä on kaikkein onnellisin rahaan liittyvä muistosi?

-       Miten nämä kokemukset ovat muokanneet suhdettasi rahaan?

-       Mitkä kolme asiaa ovat tärkeintä opetusta, jotka lapsuudessasi omaksuin rahan käyttöön liittyen?

-       Onko asioita jotka minun (puolisosi) tavassa suhtautua rahaan tai käyttää sitä, huolettavat sinua? Mitä tunteita ne herättävät sinussa? Mitä toivoisit minun tekevän toisin?

(Kysymykset kirjasta ”Timanttipesula – sijoita elämäsi fiksusti”)

 

Rohkeutta  ja viisautta keskustelun avaamiseen!

-  Unna

Kommentit (0)

Harvoin parisuhteessa puolisot ansaitsevat yhtä paljon. Silloin herää kysymys, miten yhteiset menot jaetaan?

Pariskunnalla voi olla yhteinen taloustili, johon rahaa siirretään yhteisiä menoja varten yhtä paljon. Toisaalta voidaan päättää, että kumpikin maksaa yhteisistä menoista suhteessa tuloihinsa. Silloin paremmin ansaitseva maksaa suhteessa enemmän.

Ennen kuin laskuja voidaan maksaa, tulee yhdessä ratkaista, mitkä ylipäänsä ovat yhteisiä menoja. Jos esimerkiksi auto on perheessä pakollinen, voi olla, että puolisot ovat eri mieltä siitä, minkälainen auto on riittävä. Jos toinen haluaa merkittävästi kalliimman auton, pitää päättää, maksaako toinen sitten enemmän juuri tästä menosta.

Menoja koskevia päätöksiä hankalampia saattavat olla keskustelut varallisuudesta. 

Kuinka varallisuuden tulisi kertyä avioliitossa?

Mielestäni molempien puolisoiden varallisuuden tulisi kasvaa ja tulojen lisääntyä parisuhteessa. Näin kumpikin on taloudellisesti vahvempi myös yksin, vaikka parisuhteessa ollaankin. Se luo yhteistä turvaa ja tasapainoa: parisuhteesta tulee vahvempi, kun molempien talous on kunnossa.

Varallisuudesta pitää puhua varsinkin silloin, kun arki muuttuu jollakin tapaa. Jos toinen on pitkään poissa työelämästä yhteisestä sopimuksesta, on tärkeää miettiä, kuinka myös hänen taloudellinen tilanteensa paranee vuosien saatossa. Jos sopimus kotiin jäämisestä on yhteinen, silloin myös siitä tulevat seuraukset pitää kantaa yhdessä.

On rakkautta haluta toiselle taloudellisesti hyvää. Aina näin kuitenkaan ole – mikä on ikävää.

Jos toista todella rakastaa, on outoa käyttää rahaa vallan välineenä.

Uskon, että rakkaus kukoistaa, kun rahasta voidaan puhua avoimesti ja mietitään yhdessä, kuinka molemmat tulevat taitavammaksi ja vauraammaksi yhteisen matkan varrella.

-Terhi

Kommentit (4)

Rahasta ei muuten koskaan riid...

Olisi ollut aikanaan järkevää sopia tuon kotona vietetyn ajan ( lapset pienenä kotihoidossa) tasaamisesta. Eron tultua kymmenen vuotta myöhemmin puheet ja ajatukset olivat muuttuneet.

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Hei, ikävä kuulla, että näin on tapahtunut. Toivottavasti tällä hetkellä asiat ovat sinulla ja perheelläsi hyvin.

Vierailija

Hyvää tekstiä ja paljon ajatuksia herättävää.

Tosiasia on tänä päivänä se, että naiset jäävät heikoille lukuisissa parisuhteissa nimenomaan taloudellisesti. Moni varakkaampi suhteen osapuoli ei esim halua mennä avioliittoon ja kontrolloi kaikkea taloutta suhteessa. Avioliitto on kuitenkin nykypäivänä nimenomaan taloudellinen sopimus, sillä avioliiton merkitys muussa mielessä on muuttunut vuosien varrella. Eli moni käyttää liitoissa valtaansa juuri siinä, että varakkaampi ei halua mennä naimisiin ja useimmiten se varakkaampi on mies.  Nainen saattaa pistää tulonsa em kaltaisessa liitossa kodin hoitoon, ostaa ruoat, hankkia lapsille harrastukset ja tarvikkeet jne ja varakkaampi mies käyttää kaikki tulonsa omiin sijoituksiin.

Toivon, että naiset heräävät ja havahtuvat tähän ongelmatiikkaan  ja ymmärtävät sen, että on todella tärkeää saavuttaa taloudellinen itsenäisyys ja pitää oikeuksistaan kiinni kaikenlaisissa liitoissa. Tämä tarkoittaa myös yhteistalouden kustannusten ja sijoitusten jakamista tasa-arvoisesti esim suhteessa tuloihin, jotta vähemmän ansaitseva ei jää tyhjän päälle liiton mahdollisesti purkautuessa. Tosiasia kun on, että vaikka liitossa naisella ei olisi varallisuutta, kasvattaa hänen panoksensa liitossa varallisuutta koko ajan - miehen varallisuutta. Olen seurannut läheltä enemmän kuin yhdessä tapauksessa, kun  varakkaampi mies haluaa em syystä pysyä avoliitossa ja tämä ikäänkuin antaa oikeutuksen toimia em. tavalla. Miehen toiminta kertoo itse asiassa siitä, miten sitoutunut mies on liittoon, sillä em tavalla toimiva mies turvaa tietoisesti vain omat asiansa.  Tämänkaltaisen liiton on syytäkin purkautua - naisen edun tähden.

Taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen ei tarkoita pelkkää palkalla elämistä ja velattomuutta, sillä tilanteet voivat äkkiä kääntyä ylösalaisin. Taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen edellyttää systemaattista riittävän varallisuuden kartuttamista, jotta ei putoa tyhjän päälle ja juuri tämä naisten tulee oppia. Itse asiassa se tulisi opettaa kaikille nuorille naisille. Elämme edelleen kulttuurissa, missä "talous=mies" ja "kodinhoito=nainen" ja tämä kulttuuri on meissä jokaisessa pitkälti alitajuisesti. Siitä pitää päästä aktiivisella ajatustyöllä ulos.

Edellä mainitut ongelmat hoituvat vain, kun taloudellinen tasa-arvoisuus lisääntyy miesten ja naisten välillä. Elämme nimittäin jälleen aikaa, missä tuo tasa-arvoisuus heikkenee kiihtyvällä vauhdilla.  Kyse ei ole vain rahasta vaan siitä, että voidaksemme auttaa, tukea ja kannatella myös itseämme heikompia, tulee oman elämämme olla turvallisella pohjalla ja tässä talous eli raha välineenä on eräs peruspilari. Se ei ole pehmeiden arvojen vastaista kuten varsinkin naisille on opetettu sekä sanallisin että kulttuuriin sisältyvin piiloviestein eli meidän kokeneempien tulee opettaa nuorille naisille, että tämän myytin ajattelutapa on täyttä roskaa. Pehmeiden arvojen vastaista on vasta sellainen toiminta varakkaammilta, missä heikennetään enemmän apua tarvitsevien kansalaisten mahdollisuuksia selvitä tässä yhteiskunnassa.

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Hei, kiitos paljon loistavasta kommentistasi. Työssäni olen nähnyt satojen ihmisten talouden numeroita ja tämä on ihan totta, että varsinkin naisilla tase (=varallisuus) ammottaa tyhjyyttään. Olenkin erityisen iloinen, että naiset ovat alkaneet kiinnostua omasta taloudesta ja varallisuuden kasvattamisesta, sillä kukaan ei tee sitä naisten puolesta vaan meidän täytyy itse aktivoitua ja tehdä tekoja, jotka johtavat taloudelliseen itsenäisyyteen.

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat