Kirjoitukset avainsanalla Yrittäjyys

Yrittäjänä käyn palkkaneuvottelut aina kun asiakas pyytää minulta tarjouksen. Muistan, kuinka olen urani alkuaikoina pyytänyt muutaman satasen puheenvuorosta. Silloin tuntui, että on tärkeämpää päästä puhumaan kuin saada rahaa. Toisaalta en kehdannut pyytää enempää. Kun puhepyyntöjä alkoi tulla enemmän, olen nostanut palkkiotani tasaisesti ylemmäksi. Myönnän, että oman hinnan kertominen jännittää aina. Tilanteessa on jotenkin tosi ”alasti”. Kun myyt itseäsi ja ammattitaitoasi, on vain sinä eikä mitään muuta.

Ymmärrän hyvin, miksi ihmisiä jännittää käydä palkkaneuvotteluita.

Ymmärrän hyvin, miksi ihmisiä jännittää käydä palkkaneuvotteluita. Ensinnäkin oman osaamisen ”myyminen” on jännittävää ja haastavaakin. Toiseksi palkkaneuvotteluita saatetaan käydä melko harvoin, jolloin asiaa myös pääsee harjoittelemaan vähän. Itse pääsen harjoittamaan osaamiseni hinnoittelua tasaisin väliajoin, kun taas palkkaneuvotteluiden välissä voi olla vuosia aikaa. Tunnetusti mitä enemmän asiaa tekee, sitä paremmaksi asiassa harjaantuu.

Oman osaamisen hinnoittelu oikealle tasolle on kuitenkin tärkeää ja fiksua. Miksi itseään lähtisi alihinnoittelemaan? Toisaalta hinnan pitää olla suhteessa osaamiseen ja arvoon. Mistä sitten tietää, kuinka paljon voi pyytää? Itse olen tiedustellut muilta yrittäjiltä ja puhujilta, kuinka paljon he pyytävät puheenvuoroistaan. Avoin linja on kaikkien alalla toimivien eduksi. Palkkaneuvotteluja varten kannattaa tutustua alan yleiseen palkkatasoon, mutta myös miettiä, olisiko itsellä jotain sellaista osaamista, mikä näkyisi työnantajalla merkittävänä hyötynä ja sen avulla pääsisi myös perustelemaan oman korkeamman palkkansa.

Mistä sitten tietää, kuinka paljon voi pyytää?

Itse olen ottanut avoimen linjan palkkioissa ja ilmoitan puheenvuorojeni arvot sivuillani. Se on minusta hyvä lähtökohta neuvotteluille ja on toiminut minulle.

Itselleni on jäänyt mieleen sanat, jotka kuulin viitisen vuotta sitten menestyneeltä naisjohtajalta. Hän sanoi käyvänsä joka vuosi palkkaneuvottelut, koska hänen osaamisensa oli korkeammalla tasolla verrattuna edelliseen vuoteen. Jos näin todella on, minusta tämä on hyvä lähtökohta osaamisen hinnoitteluun. Ja oman osaamiseenhan voi vaikuttaa meistä jokainen.

Kommentit (0)

Pari viikkoa sitten selvisi, että Cheekin eli Jare Tiihosen yritys Liiga Music Oy teki viime vuonna voittoa 1,1 miljoonaa. Mikä valtava summa yhdelle miehelle, saattaa moni ajatella. 

Tulojen lisäksi pitää muistaa, että Cheekin yritys on maksanut veroja viimeisen viiden vuoden aikana yli miljoona euroa. Se on kova saavutus kenelle tahansa, mutta erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kyse on juuri Cheekistä – miehestä, jonka musiikkia osa rakastaa ja osa vihaa. 

Oli Cheekistä ja hänen musiikistaan mitä mieltä tahansa, häntä kannattaisi arvostaa ainakin yhdestä syystä: hän on maksanut merkittävästi veroja ja työllistänyt muita ihmisiä.

Harva tulee ajatelleeksi, että kun joku ottaa riskin yrittäjänä, sataa se usein myös yhteiseen laariin. Kun Cheek yhteistyökumppaneidensa kanssa järjesti Olympiastadionin konsertit, se merkitsi työtä ja tuloja paitsi kaikille konserttia rakentaneille, myös sadoille taksikuskeille sekä hotelli- ja ravintolatyöntekijöille. 

Ilman Cheekin menestystä yhteiskunta eli me kaikki olisimme menettäneet melkoisen kasan riihikuivaa.

Taloudellisen riskin ottivat kuitenkin konsertin järjestäneet yritykset. Jos konsertit olisivat epäonnistuneet, lasku olisi jäänyt yritysten maksettavaksi.

Ilman Cheekin menestystä yhteiskunta eli me kaikki olisimme menettäneet melkoisen kasan riihikuivaa. Keskipalkkainen, vuodessa 36 000 euroa ansaitseva palkansaaja maksaa veroja keskimäärin hieman alle kymppitonnin. Viidessä vuodessa veroja kertyy noin 50 000 euroa. Tarvitaan siis 20 keskipalkkaista ihmistä paiskimaan hommia viiden vuoden ajan, jotta päästään Cheekin miljoonan euron veropottiin.

Voisimme myös laskea, kuinka paljon muut yritykset ovat laskuttaneet Cheekin yritykseltä ja mikä olisi tämän tuotto valtiolle. Sitäkin vaikeampaa on luetella kaikki ne, jotka hyötyvät epäsuorasti. Kun Cheekin konserttivieraita kyydinnyt taksikuski käyttää ansaitsemaansa rahaa arjessa, sellainenkin ihminen, jolla ei ole mitään tekemistä Cheekin kanssa, pääsee nauttimaan hänen työnsä hedelmistä.

Yrittäjyys ja yritteliäisyys ovat yhteiskunnan veri. Jos kukaan ei olisi valmis ottamaan riskiä, ei myöskään syntyisi verotuloja. Ensin tulee riskinotto – ja vasta sen jälkeen palkinto. 

- Terhi

Kommentit (3)

Etna

Totta toinen puoli. Niitä tuloja ja varoja ei kumminkaan olis, jos ei ne tavalliset ihmiset olisi lippuja ja levyjä ostaneet. Ne tavalliset ihmiset, jotka pienestä palkastaan hakevat pankista lainaa (ja laina on se joka synnyttää rahaa, ei varsinainen rahojen liikkuminen eikä työn tekeminen) ja maksavat pikku hiljaa lainaa pois pienestä palkastaan, käyttäen samall vähäisiä eurojaan johonkin palveluun tai tavaraan, kuten cheekin konserttikeikkaan hartwall areenalla.

Wanha Saara

Voisi myös laskea, paljonko ihmiset ovat menettäneet rahaa ostaessaan Cheekin kalliita lippuja ja levyjä. Ei taida olla pieni summa. Se raha on pois vaikkapa säästämisestä / sijoittamisesta, johon Rikastamo kai meitä opastaa.

Keski-ikäinen

Voi sekä säästää ja sijoittaa että nauttia hyvistä voimaannuttavista asioista elämässä, kuten Cheekin konsertista tai mistä tahansa mikä tuottaa elämään iloa ja sisältöä. 

Sijoittamisessa voi olla liian paljon ilotonta kiristystä henkisellä ja taloudellisella rintamalla, vaikka elämä on elettävänä tässä ja nyt. Tulevaisuus kannattaa pitää mielessä, tehdä valintoja jotka takaavat turvaa tuleville vuosille mikäli Luoja suo elinikää, mutta ei mielestäni liian rankalla säästökuurilla. Kun on liian monta hyvää läheistään saattanut rajan taakse, arvioi henkilöiden kohdalla usein millaista elämää elivät. On monia jotka vaan pakersivat. . .  ja mitään ei kukaan meistä vie rajan taakse. Jälkipolvet saattavat kuluttaa aikaa ja rahaa omaisuudesta riitelemiseen. . . .

No nämä ovat arvokysymyksiä, kukin omalla tyylillään. Itse tavoittelen tasapainoa, ja myös henkisesti  rikasta elämää säästämisen ohessa. Toistaiseksi olen onnistunut tässä vaikka sijoitukseni ovat jääneet aika vaatimattomiksi. 

Kuinka usein mietit omien tulojesi kasvattamista? Uskotko, että tulosi voisivat olla kymmenen vuoden päästä moninkertaiset?

Aika harva jaksaa miettiä ja uskoa.

Minua harmittaa se, että usein raha-asioissa tunnutaan ajattelevan, että käytettävissä olevat tulot eivät muuksi muutu ajan saatossa. Ihmiset myös usein ajattelevat, ettei omiin tuloihin voi juuri vaikuttaa omalla toiminnalla. Elämä nyt vain menee näin, niin kuin on aina mennyt.

Tämä taloudellinen näköalattomuus on kuitenkin oikeasti vain uskomus. Jos jäämme sen vangiksi, on varmaa, etteivät tulomme lähde hurjaan laukkaan.

Kun olin äitiyslomalla kymmenen vuotta sitten, käytettävissä olevat tuloni olivat noin tuhat euroa kuukaudessa. En halunnut missään nimessä velkaantua, joten sovitin oman kulutukseni juuri sille tasolle, mihin minulla oli varaa. Muistan miettineeni, etten voi käydä kahvilassa syömässä kahden euron pullaa, saati kampaajalla, koska rahat piti käyttää ensisijaisesti perustarpeisiin.

Punnitessani näitä erilaisia kulutusvaihtoehtoja ymmärsin samalla hyvin kirkkaasti, etten halunnut loppuelämäni ajan tehdä valintoja haluamieni asioiden välillä – tuhlaanko kampaajaan vai ostanko lapselle välikausihaalarin.

Sisäistin kaksi ajatusta: sen, että tulot saattavat vaihdella, ja sen, että omalla toiminnallani voin tehdä tulevaisuudestani erilaisen.

Tuolloin ympärilläni oli useita yrittäjiä, joiden tulotaso oli muuttunut äkisti. Sisäistin kaksi ajatusta: sen, että tulot saattavat vaihdella, ja sen, että omalla toiminnallani voin tehdä tulevaisuudestani erilaisen.

Suuremmat tulot eivät tietenkään tipu kenenkään syliin noin vain. Minun kohdallani se on vaatinut sijoittamista omaan koulutukseen, opitun soveltamista käytännössä, eli itse työn ja sijoitustoiminnan tekemistä, sekä uusien työkalujen opettelua.

Kymmenen vuoden aikana tuloni ovat moninkertaistuneet. Nykyään ei tarvitse miettiä, voinko käydä kahvilassa ja kampaajalla. Omien tulojen kasvattaminen vaatii suunnittelua ja tekemistä, mutta palkkio onkin sitten huikea.

Tunne siitä, että tietää olevansa itse elämänsä ohjaksissa, on jotain, mitä rahalla on vaikea mitata. Luottamus itseen kasvaa, mitä enemmän osaat. Ja tämä taas innostaa oppimaan lisää. Positiivinen kierre on alkanut!

- Terhi

Kommentit (0)

Muutaman kuukauden päästä tuhannet nuoret aloittavat uuden elämänvaiheen, kun siirtyvät opiskelijaelämästä työelämään. Itse valmistuin 16 vuotta sitten, mutta en ikinä unohda miltä tuntui kesänkorvalla 2002. Olin juuri valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta. Talous oli tahmaisessa tilassa. Muutama vuosi aiemmin opiskelijat tultiin repimään koulun penkiltä töihin, mutta nyt huuma oli kadonnut.

Tililtäni alkoivat rahat olla pikku hiljaa loppu, joten jotain olisi keksittävä ja vähän äkkiä.

Minulla oli oikeastaan vain kaksi asiaa, joihin en suostuisi – kahvinkeittäjäksi ja myyjäksi. Työssä piti olla siis muutakin haastetta kuin kahvinkeittäminen ja myyjä kuulosti niin kammottavalta ajatukselta, että pois se minusta. Kuka nyt ikinä sellainen haluaisi olla!

Töitä ei kuitenkaan ollut nirppanokkaisesti valittavaksi asti tarjolla ja minulla oli rahaongelman lisäksi toinen haaste. Minusta ei työtöntä tulisi. Jos tililtä on rahat loppu eikä voi työttömäksi hakeutua, on pakko mennä töihin – vaikka sitten myyjäksi.

Samalla minusta tuli kuin puolivahingossa yrittäjä, kun lähdin myymään sijoitustuotteita toiminimellä.

En siis edelleenkään saanut palkkatöitä vaan lähdin myymään ja sain tuloja ainoastaan onnistuessani tuloksenteossa.

Sijoitustuotteiden myynti 23-vuotiaana naisena otti yllättävän koville. Koin hyvin pitkään, etten voinut olla kovin uskottava – nuorena ja vielä naisena. Minun tuli sopia itselleni tapaamisia eli soittaa kylmäsoittoja, sillä omat verkostoni eivät olleet kovin kummoiset. Jännitin kovin soittoja. Tämä näkyi kiekumisena puhelimeen. Miehet varsinkaan eivät lämmenneet kiekumiselle, joten puhelimessa tuli kylmää kyytiä.

Kaikessa voi kuitenkin kehittyä. Opin käyttämään ääntäni ja monesti sain juuri sen takia tapaamisen sovittua, koska olin miellyttävän kuuloinen.

Myyminen opetti ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista.

Se, että päädyin myymään juuri sijoitustuotteita, on sattumaa, mutta sillä on ollut selvästi merkittävämpi rooli tarinassani kuin alun perin osasin kuvitellakaan.

En päättänyt, että minusta tulee yrittäjä, vaan lähdin tekemään töitä saadakseni elannon. Menin päin pelkoja, tein mitä oli pakko tehdä, vaikka en silloin yhtään olisi halunnut.

Jälkikäteen ajateltuna pakko on ollut paras konsultti.

Kun hyppää suoraan syvään päähän allasta eikä ole oikein kuin kaksi vaihtoehtoa, sitä yrittää mieluummin pysytellä pinnalla kuin painuu vapaaehtoisesti pohjaan.

Ajan kanssa oppikokemusten ja onnistumisten kautta itsevarmuus kasvoi ja usko siihen, että on mahdollista itse kantaa vastuuta omasta selviämisestä. Vapaus ja vastuu omista tuloksista ja toimeentulosta veivät lopulta mukanaan ja minusta on vuosien kuluessa kasvanut ihka oikea yrittäjä. Monta kertaa on ollut tilanne, että työttömänä olisin saanut enemmän rahaa käteen kuin yrittäjänä, mutta koska se ei ole ollut koskaan vaihtoehto, on vain pitänyt keksiä uudestaan ja uudestaan tapa hankkia elanto.

-Terhi

Kommentit (0)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat