Kirjoitukset avainsanalla unelma

Tasan 20 vuotta sitten 19-vuotiaana kävelin pankkiin ja avasin itselleni ASP-tilin tallettamalla 1000 markkaa. ASP-tilille piti säästää tietty aika ja kun avasin tilin vielä maaliskuussa, sain ensimmäisen kolmen kuukauden jakson täyteen. Pääsin syksyllä kauppakorkeaan ja suurin osa ansaitsemistani kesätyörahoista meni ASP-tilille. Valmistuin keväällä 2002 ja silloin ostimme ASP-säästöillä ensimmäisen ja ainoan omistusasuntomme.

Näin alkoi minun vaurastumistarinani. Tänään 20 vuotta myöhemmin voin todeta, että olen saavuttanut sen, mistä silloin unelmoin – taloudellisen riippumattomuuden. Jos elintasoa haluaa tästä nostaa, tarkoittaa se toki varallisuuden kasvattamista.

En ole koskaan uskonut pikaratkaisuihin vaan siihen, että kun hankin itselleni hyvät rahatavat, aika on minun puolellani.

Se, mikä matkan aikana on ollut haastavaa, on yrittäjyys. Kun tulot ovat olleet hyvin epäsäännölliset, oma mielen on pitänyt tehdä enemmän töitä, että joskus on myös pystynyt luopumaan saavutetusta elintasosta suuremman tavoitteen takia.

En koe olevani sen erikoisempi kuin muut. Mutta mikä minut saattaa erottaa muista, on se, että minulla on ollut kirkas tavoite, olen ollut valmis tekemään töitä sen eteen, ottamaan riskiä, joskus myös luopunut jostain ja rakkaus numeroihin. Tavoitteeni on tuonut eteeni saman henkisiä ihmisiä, joilta olen ostanut palveluja, saanut ideoita ja apua. Monet heistä ovat menestyneet minua paremmin, jotkut ovat vielä matkalla, mutta kaikkia meitä yhdistää halu sparrata toinen vieläkin paremmaksi.

Kukaan meistä ei voi päättää varallisuuden tasoa tai tulojen suuruutta. Itsekään en voi lukita tilannetta tästä eteenpäin juuri täksi. Itselleni kuitenkin tietoisuus siitä, että kukaan ei voi viedä minulta pois sitä, mitä olen oppinut matkasta, on tärkeää.

Vaikka omaisuudelleni tapahtuisi mitä tahansa, tiedän, miten pääsen uudestaan alkuun.

Monet pohtivat, onko rahalla oikeasti väliä. Jos sitä olisikin enemmän, niin mitä sitten tekisi? Itse päätin tammikuussa, että maaliskuussa alan tehdä vain nelipäivästä viikkoa.  Lisäksi pääsen tekemään enemmän sitä, mistä pienenä tyttönä unelmoin eli matkustamaan. Kuitenkin tärkein on tunne, että on saanut aikaan sen, mikä pitkään on ollut tavoitteena ja se auttaa elämän kaikilla osa-alueilla uskomaan itseeni.

-Terhi

Kommentit (4)

Lähihoitaja

Onnea upeasta saavutuksesta ja iso, lämmin kiitos kaikista jakamistasi ajatuksista ja opeista. Ja kiitos tekemästäsi arvokkaasta työstä naisten taloudellisen aseman kehittämiseksi. Toivon, että pitkän aikavälin talousosaaminen tulisi osaksi kaikkien naisten elämää. Toivon, että ennakkoluulot säästämisen ja sijoittamisen elitistisyydestä puretaan, ja yhä useammalla ammattikoululla käydään kertomassa parturi-kampaaja- ja lähihoitajaopiskelijoille, miten helppoa aloittaminen oikeasti on. Kiitos Terhi ja onnea jatkossakin matkallasi. <3

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Kiitos kauniista sanoistasi! Olen todella iloinen, että vaurastumisen kulttuuri on ottanut uuden suunnan. Työtä toki on tehtävänä, mutta selvä muutos on tapahtunut. Kaikkea hyvää elämääsi.

Palmu

Hyviä ajatuksia tässä. Mukavaa, että tarjoat uudenlaista ajattelemisen tapaa ja avaat omia kokemuksiasi. Niistä voi ottaa oppia. Raha-asioitaankin voi hoitaa useammalla tavalla, ei vain sillä perinteisellä.

Terhi Majasalmi
Liittynyt26.10.2017

Kiitos sinulle. On totta, rahapäätöksiä voi tehdä hyvin erilaisia. Itse olen pitänyt tärkeänä, että teen päätöksiä, jotka kasvattavat mahdollisuuksiani tulevaisuudessa, eivät kavenna niitä. Menestyksellistä matkaa!

Meillä jokaisella on unelmia, joita haluaisimme elämässämme toteuttaa.

Jokaisella unelmallamme on hintalappu.

Joko maksu suoritetaan henkisenä ponnisteluna tai rahana. Aika moni unelma vaatii toteutuakseen näitä molempia. Henkinen ponnistelu on sitä, että teet silloinkin töitä sen eteen, että olisit päivä päivältä parempi, kun olet väsynyt ja eikä oikein huvita –moodissa. Henkinen ponnistelu on sitä, että pistät itsesi alttiiksi arvostelulle. Henkistä kanttia vaatii myös tehdä asioita, jotka eivät ole niin mukavia, mutta jotka auttavat unelmien saavuttamisessa. Esimerkiksi hankimme työn, joka ei täytä unelmien työmme mittaristoa, mutta jossa olemme kuitenkin valmiita tekemään parhaamme. Työn tehtävä on ensisijaisesti rahoittaa elämämme ja unelmamme.

Henkistä kykyä vaatii myös epävarmuuden sietäminen.

Emme voi koskaan etukäteen päättää päivämäärää, jolloin unelmamme varmasti toteutuu. Voimme asettaa tavoitepäivämäärän, mutta emme voi tietää tarkasti. Voi olla, että teemme vuosia töitä asian eteen, mutta mitään ei tapahdu. Se vaatii henkistä vahvuutta tehdä työtä päivästä toiseen jonkun eteen, jossa ei ole lupausta varmasta lopputuloksesta. Joskus unelmien eteen ei kannata enää uhrata aikaa ja rahaa. Silloin niistä pitää pystyä myös irrottautumaan. Päämäärän panttivangiksi ei kannata jäädä, vaikka matkan jatkaminen voisikin olla vaikeaa.

Unelmamme voisi olla esimerkiksi musiikin tekeminen. Musiikin tilalla voisi olla kukkien kasvatus, postimerkkien keräily, maailmanympäryspurjehdus tai mikä tahansa muukin asia. Minkälaisia henkisiä riskejä olemme valmiita ottamaan? Kuinka paljon jaksamme sietää maailman epäilyjä kyvyistämme tai mahdollisuuksistamme? Mitä tapahtuu silloin, kun saamme vastaukseksi ”Ei”? Kuinka paljon ajastamme olemme valmiita laittamaan unelmiemme eteen, tekemään töitä sen eteen, että tulemme koko ajan paremmaksi? Toiseksi, jos musiikki ei tuo meille heti mammonaa, miten rahoitamme elämämme ennen kuin unelmamme alkaa tuottamaan tuloja? Olemmeko valmiita ottamaan minkä tahansa työn vastaan vain saadaksemme rahaa, jotta voimme rahoittaa arkemme? Olemmeko todellakin valmiita tekemään sen mitä unelmamme vaatii toteutuakseen? Olemmeko valmiita maksamaan menestyksen hinnan? Maksu tapahtuu suostumalla siihen, mikä on epämieluisaa, siihen, mikä on välttämätöntä vaikka ei välttämättä hyvältä maistuisikaan. Meidän  on oltava valmiita siihen, mitä täytyy tehdä, sen sijaan, että olisimme valmiita tekemään vain sitä, mikä meitä huvittaa. Muusikko haluaisi ehkä vain soittaa, mutta jos tulot eivät vielä kanna, se on saman kuin lapsi haluaisi vain tikkaria sen sijaan, että ensin syötäisiin potaattia.

Jokaisen meistä täytyy keksiä keinot rahoittaa elämäntapansa ja unelmansa.

Kenelläkään ei ole oikeus maksattaa omia unelmiaan toisilla tekemättä itse töitä niiden eteen, sillä kenenkään unelma ei ole parempi kuin jonkun toisen. Unelma on subjektiivinen kokemus. Niitä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Niillä toki voi olla erilainen hintalappu toteutuakseen, mutta toinen toistaan parempia ne eivät ole. Toisaalta kukaan ihminen ei ole sen parempi, että juuri hänen unelmansa pitäisi kustantaa.

Unelmat ovat syntyneet toteutettaviksi. Niiden tarkoitus on kuoria meistä esille meidän kirkas ytimemme, se mitä me parhaimmillamme voisimme olla. Unelmien edessä on oltava nöyränä ja suostuttava siihen, mitä niiden toteuttaminen vaatii. Palkkiona on kasvu, kypsyminen ja unelmien saavuttaminen. Hinta on kuitenkin aina pienempi kuin se palkkio, joka meitä odottaa kun kurkotamme avoimina ja rohkeina kohti syvällä sisällämme polttavia unelmia ja niiden vaatimia asioita.

-Terhi

Kommentit (0)

Lukiessani Aki Hintsan työstä kertovaa kirjaa Voittamisen anatomia törmään jälleen samaan asiaan kuin niin monesti. Oma vanhempi torppaa tavalla tai toisella lapsen unelmat. Aki haaveili jääkiekkoammattilaisuudesta, mutta oma isä halusi pojastaan ylioppilaan. Hän ei halunnut uhmata isäänsä. Erilaisten vaiheiden jälkeen Aki pääsi lääketieteelliseen tiedekuntaan ja oli elämänsä aikana vaikuttamassa monen urheilijan elämään heidän matkallaan mestariksi. Kuitenkin ihmisessä särkyy jokin, kun omalta unelmalta katkaistiin siivet.

Monet lapsista päätyvät toteuttamaan omien vanhempiensa unelmia ja elämätöntä elämää.

Kun vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta tai rohkeutta tavoitella omia haaveitaan, he haluavat, että heidän lapsensa tekevät sen heidän puolestaan.

Toisaalta lapsen unelmat eivät ole vanhempien mielestä järkeviä ja asiaa ei mietitä sen enempää, vaan ne nujerretaan alta aikayksikön.

Tämä on harmi, sillä me kaikki olemme erilaisia ja meillä on erilaiset unelmat. Lapsikin on oma yksilö siinä missä hänen vanhempansa. Lapsi voi haluta aivan eri asioita kuin omat vanhemmat. Ja hänellä on siihen täysi oikeus.

Juttelin omien vanhempieni kanssa elämästäni. Äitini totesi, että he ovat mielenkiinnolla seuranneet, mitä kaikkea minun elämässäni tapahtuu ja minkälaisia käänteitä siihen muodostuu.

Jälkeenpäin olen pohtinut, että onpa mahtavaa, että vanhempani ovat antaneet minun löytää oman polkuni.

Toki he ovat ohjanneet ja olleet tukena, kun olen tarvinnut, mutta ilman velvollisuutta elää heidän minulle asettamaa elämää.

Joulun alla pohditaan kiivaasti lahjoja. Yksi lahja omille lapsille on antaa heidän tavoitella heille tärkeitä asioita. Jos itse kokee tällä hetkellä, että on toteuttanut enemmän muiden elämätöntä elämää, voi antaa itselleen lahjaksi rohkeutta ja luvan kokeilla itselle tärkeitä asioita. Ne voivat pelottaa, mutta se on merkki juuri siitä, että kannattaa rohkaistua. Jokainen meistä pelkää, mutta pelko ei ole este ottaa askelta kohti unelmia. 

Kaunista joulun aikaa
Terhi

Kommentit (0)

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat