“On se vaan tyhmää ettei sijoittamisesta voi puhua avoimesti, vatsan toiminnasta kyllä”, avautuu nainen Facebook-ryhmässä ja herättää pitkän keskusteluketjun. Hän oli yrittänyt avata keskustelua rahasta ja sijoittamisesta naisporukassa, mutta saanut viileän vastaanoton.

“Naispuolista sijoittajaa pidetään kylmäkiskoisena ja ahneena pyrkyrinä, kun taas sijoittajamies on määrätietoinen”, komppaa toinen. “Thaimaanmatkoista, luksuslaukuista ja kalliista autoista on ihan ok puhua, mutta jos sanot ostaneesi osakkeita, sitä pidetään kehuskeluna”, kuvaa kolmas. 

Niinpä. Suomalainen avautuu mielellään intiimisti vatsansa toiminnasta, mistä todisteena se, että Helsingin Sanomien luetuimpia juttuja verkossa ovat kaikki vatsan ja suoliston toimintaan liittyvät artikkelit. Mutta uskallatko kysyä kaverin palkan suuruutta?

Aiheuttaako taloudesta puhuminen yhä henkistä ummetusta meissä naisissa?

Useiden naisten kokemukset rahasta puhumisesta ovat tylyä – ja ikävä kyllä  todenperäistä – luettavaa. Siksi on hyvä, että naiset ja talous -teeman ympärille on syntynyt useita some-ryhmiä.

Olen itse mukana monessa ryhmässä ja seurannut mielenkiinnolla huimaa myönteistä muutosta viimeisen vuoden aikana. Näistä ryhmistä on tullut tuhansille naisille turvapaikkoja keskustella vapaasti oman taloutensa haltuunotosta. Sitä avittaa myös se, että finanssimaailman johtopaikoilla naisia näkyy nyt enemmän.

Olen myös itse kirjoittanut blogeja merkitystaloudesta jo kolmen vuoden ajan, aluksi sparratakseni omia ajatuksia Timanttipesula-kirjaani, myöhemmin jatkaakseni asioiden ihmettelyä. Oma motivaationi sijoittamiseen ja säästämiseen on rakentaa hyvää, arvojeni mukaista arkea perheelleni. Kiinnostus numeroihin tulee vasta sijalla kaksi.

Raha on silti ollut keskeinen kriteeri monissa päätöksissäni: siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon lasten ollessa pieniä tai siirtyminen kokopäiväyrittäjäksi yrittäjäksi. Niissä tilanteissa säästöpuskureita ja rohkeaa rahasta puhumista on tarvittu.

Yhdessä keskusteluryhmässä pyysin naisilta kommentteja siitä, mikä heitä on hidastanut itse tarttumaan omiin talousasioihinsa tai aloittamaan sijoittamista. Vastauksia tulvi kymmenittäin: Taloudellinen tilanne, pienet tulot. Miehen asenne. “Jos olisin sitkeästi uskonut aikoinaan omaan tietotaitooni, niin olisi torpasta köyhyys poistunut jo aikoja sitten”, jatkaa toinen. 

Ja lista syistä jatkuu: Huono sijoituskokemus, kun ekakerta osui lamaan ja osakkeiden arvo romahti.  Pelko siitä, ettei tiedä tarpeeksi. Sijoittamista pidetään miesten juttuna. Harhaluulot omasta taloudellisesta selviämisestä. Pankin välittämä mielikuva, että sijoittaminen vaatii erityistä erikoisosaamista. Hukkuminen ruuhkavuosien kiireeseen.

Kommentit puhuvat karvasta kieltä siitä, että meillä naisilla on edelleen rahakatto.

Vaikka lasikatto onkin jo paikoin ohentunut, päätösvallan rahasta nainen näyttää liian usein jättävän puolisolle, pankille tai työnantajalle.

Lasikatossa ja rahakatossa on yksi merkittävä ero. Lasikaton päällä seisovat usein jarruina muut kuin nainen itse, mutta rahakaton nainen voi puhkaista itse ottamalla oman taloutensa ja numeronsa haltuun. Se vaatii, että naiset myös keskuudessaan rikkovat rahasta, sijoittamisesta ja palkasta puhumisen tabut.

Jotta suhde rahaan tervehtyy, on uskallettava puhua myös rahaan liittyvistä vaikeista tunteista ja ongelmista. Lupaan, ettei se tunnu sen häijymmältä tai intiimimmältä kun vatsavaivoista avautuminen.

Joko sinä olet sen tehnyt?

- Unna L.

Ps. Nähdäänkö Sijoitus-Invest-messuilla Messukeskuksessa 30.11.?

Kommentit (6)

Vierailija

Siitäkin voisi keskustella, onko sijoittaminen sinänsä eettisesti enemmän tai vähemmän arveluttavaa. Kuinka hyvin rahojaan sijoittava on perillä tavoista, millä tuottoa sijoittajille hankitaan?

Unna L.
Liittynyt19.10.2017

Kiitos palautteesta ja hyvästä aihe-ehdotuksesta, ehdottomasti palaamme siihen vielä!

MamaBlue

Ihana Unna! Olen niin kiitollinen näistä teksteistänne Unna ja Terhi. 

Naisena, pienyrittäjänä, yksinhuoltajana olen saanut taistella välillä niin suuria tuulimyllyjä vastaan että ihan hirvittää kun omaa historiaani katselen taaksepäin. Ja edelleen, nyky-Suomessa jossa mm. miesten ja naisten tasa-arvo on aikoja sitten saavuttanut maailmankin mittapuussa nykyisen tason jota muu maailma ääneenkin ihmettelee. 

Hämmentää se että jos nainen puhuu rahasta, menestymisestä, sijoittamisesta jne. syntyy niin voimakkaita vastareaktioita. Minulle on käynyt samoin kun olen ottanut esiin esimerkiksi sijoittamis"harrastukseni".  Ikään kuin se olisi jotenkin syntistä toimintaa joka vie perikatoon ja ellei maanpäälliseen helvettiin niin ainakin ikuiseen! Olen vastannut nykyään leppoisasti että tiedän kyllä mitä tienaamilleni rahoille teen ja kyllä kykenen hallitsemaan omia vähäisiä varojani, eiköhän se ole ihan sallittua kun en riko lakeja enkä ketään riistä, päin vastoin, annan hyväntekeväisyyteen säännöllisesti ja avustan mm. opiskelevia lapsiani ja kummilastani, siinä ohessa säästän lapsenlapselle tulevaisuuden varalle. Verottajakin muistaa kovalla 24 % ALV: lllä joten korteni kannan siihenkin kekoon! 

Ainoa "syntini" taitaa olla se että olen liian epäitsekäs, voisin ruveta lopulta itsekin nauttimaan elämästä ja hyödyntämään hedelmiä joita ahkeruus ja sisukkuus on kypsyttänyt. Siksi sijoitusasiat ovat ajankohtaisia.  Eläkepäiviä odotellessa. . . .  :) 

Unna L.
Liittynyt19.10.2017

Kiitos palautteesta, ja miten hieno, rohkaiseva tarina sinulla onkaan. Hedelmistäänkin kannattaa kyllä ajoissa nauttia, koska elämä on tässä ja nyt. 

Seuraa 

Rikastamossa naiset puhuvat rahasta, urasta ja merkityksellisyydestä. Sijoitusbloggarit Terhi Majasalmi ja Unna Lehtipuu uskovat, että vaurastuminen on jokaisen naisen oikeus iästä ja taustasta riippumatta. Rikastamo tarjoilee siihen keinoja, mahdollisuuksia ja vertaistukea. Liity seuraan! 

Teemat